Täksi aamuksi suunniteltu mustikkaretki vaihtuikin vauhdissa vatturetkeen. Vastaan tuli ihan täydellinen vattupusikko. Aurinkoinen aukea, tasainen helppokulkuinen läntti, jossa pohjakasvillisuutta oli vasta matala heinikko. Housut ja paidat sai heittää penkkaan - sangollinen vattuja ja rusketusrajat samalla reissulla. Kolusimme siskon kanssa sangolliset. Pakko oli käydä välillä syömässä (muutakin kuin vattuja :) ja talla pohjassa takaisin puskiin. Nyt, kello yhdeksän illalla ei jaksa enää piirakkaa eikä mitään muutakaan... Huomiseen :)
Villivadelmat ovat tänä vuonna ihan priimalaatua - ei matosia tai ruskeareunaisia. Viime kesänä vatut jäivät minulta aika vähiin - joku niitä väitti löytäneensä, mutta minä en osunut apajille... Nyt osuin.
Vattujen merkeissä siis mennään nyt ainakin viikko-pari. Mustikoilla ei ole niin kiire. Tämä on vuoden parasta aikaa - ihan parasta :)
Ei muuta nyt - minä jatkan iltaa kera vattuämpärin ja pakastusrasioiden...
Vatukkoja kannattaa etsiä pari-kolme vuotta vanhoilta, kuusipohjaisilta hakkuuaukeilta.
Vatukkoja kannattaa etsiä pari-kolme vuotta vanhoilta, kuusipohjaisilta hakkuuaukeilta.
Upea vattusaalis. Myös puutarhan vattupensaiden oksat notkuvat marjoista, toisin kuin viime vuonna...Pakastatko vai teetkö hilloa?
VastaaPoistaHei Leena :)
PoistaNo niin oli. Huomenna kun otan lapsetkin matkaan niin eiköhän muutama sanko taas saada raavittua kasaan.
Minun pikkutontille ei mahdu vattupensaita - mutta on villivadelmaakin aika nopsa poimia kun kohdalle sattuu vähän isompaa marjaa. Nyt meillä on aivan loistopaikka vanhan maalaistalon lähettyvilä. Luulen että aukon reunaan on levinnyt osittain jotain puutarhakarkulaisen siementä lintujen ulosteiden mukana koska osa vattuja on melkein puutarhavadelman kokoluokkaa.
Pakastan käytännössä kaikki siltään ja ilman sokeria. Minulla ei ole kellaria. Kun kaikki marjat, mehut ja soseet menevät pakastimeen, niihin ei tarvitse lisätä sokeria tai säilöntäaineita.