Kuulumisia ja kuvia taimipöydältä

Olkkarin ikkunalla kurkotellaan kilpaa ulos aurinkoon. Tomaatin taimet ovat tänä keväänä ihan hyvällä mallillaan. Pensastomaatissa on isoja nuppuja - vapuksi lienee kukkivat..

Vilman taimet ovat osin alkuperäisissä matalissa maitopurkinpohjissa. Osaan taimia laitoin pätkän jatkovartta. Ihan kohtuullisen tanakoita ja tummanvihreitä taimia.

Paprikan taimetkin ovat mielestäni ihan kohtuureippaita - vaikka ovat kasvaneet samassa pienessä ruukussa johon koulin ne. Nuppuja näissäkin :)

Itäseinustan ikkunalla kasvatetut varsisellerit ovat nekin ihan istutuskuntoisia pikkutaimia. Kylvin siemenet hajakylvönä ja koulin taimet styroxlavaan. Yllättävän hyvin ovat pärjänneet näinkin pienissä kasvupoteissa ja itäikkunan puolivarjossa.

Chili on asustellut sekin alkuperäisessä pienessä istutusruukussaan. Olen lannoittanut taimia lähes jokaiseen kasteluveteen lisätyllä tipalla kukkien yleislannoitetta. Nupullaan nämäkin. Chiliä minulla on tosin viime kesän jäljiltä varmasti kymmenen vuoden tarpeeseen... Ei vaan malta olla laittamatta taas. On niin kaunis vaikka pelkkänä koristekasvina.

Haastellisia tänä keväänä ovat yllättäen olleet purjon taimet. Olen latvonut taimia pariinkiin otteeseen paremman kasvun toiveissa - ei ole auttanut. Rulliin koulitut taimet ovat kaikkein ohuimpia, koulimattomat ryhmäpurjon taimet näyttäisivät olevan paremmassa hapessa. No mutta - kesää ei ole vielä katsottu loppuun - jospa vielä yllättävät :)

Myös lehtikaali kituuttaa - sen esikasvatuksen kanssa en ole koskaan ihan onnistunut. Kyllästyin kertakaikkiaan katsomaan toivottomia taimia olohuoneen ikkunalla ja heitin ne ulos lasilavaan jo viime viikolla. Väliin on ehtinyt jo pakkasyökin, mutta hengissä ovat - ja kenties jopa aavistuksen pirteämmän oloisina.

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa samettikukan esikasvatusta. Ryhmäsamettikukka yllätti positiivisesti, siinä on jo isot nuput jotka ehtinevät kukkaan vapuksi. Ulkoruukkuihin ja kasvimaalle laitan samettikukkaa siemenistä toukokuun alkupäivinä - ehtii sitten kukkaan juhannukseksi.

Isosamettikukka ei onnistunut - ei vaikka olen tehnyt uusintakylvöksiä ja vaihtanut kasvatuspaikkaakin... Ei muuta kuin ensi vuonna taas innoissaan kohti uusia yrityksiä ja pettymyksiä :)

24.4 kasvavan kuun lehtipäivänä kylvin taas yhden erän lehtikaalia. Tällä kertaa yksittäiskylvönä styroxiseen istutuslaatikkoon, jonka vein ulos lasilavaan. Mielenkiinnosta nyt seurailen miten käy - itääkö viileässä - ja miten kasvu lähtee käyntiin...

Ja vasta tänään kylvin jätti- ja kesäkurpitsan siemenet (kuukalenterissa kasvavan kuun hedelmäpäivä). Kesäkurpitsasta vihreää ja keltaista, sekä uutena kokeiluna ruukkukasvatukseen sopivaa pienilehtistä lajiketta.
Jollet vielä ole ehtinyt laittaa kurpitsaa, niin seuraavat kaksi päivää ovat kasvavan kuun hedelmäpäiviä - eli suotuisia kurpitsan kylvöpäiviä.
29-30.4 ovatkin sitten niitä puutarhastelijan touhupäiviä joka saralla. Kasvavan kuun neitsytpäiviä - eli parhaita päivät lähes kaikkiin puutarhatöihin. Kaikki neitsytpäivänä kylvetty ja istutettu itää ja kasvaa hyvin. Uskotaan siihen.

Kohta se on taas täällä - KESÄ :)

Sesongin wokki

Nyt kannattaa syödä suomalaista - ainakin näitä euron kurkkuja. Tänä keväänä kurkkusesonki alkoi normia aikaisemmin - vai kuvittelenko vaan? Kun kasvimaa on vielä mulloksella ja tomaatintaimet vasta availevat nuppujaan, voi kuin kesän alkupaloiksi herkutella kurkulla - tuoreella ja kypsennetyllä.

Kiloon mahtuu noin kolme keskikokoista kurkkua. Ostoskoriin vielä pala fetaa, punasipuli, sitruuna ja riisilastuja. Se on siinä - viime kesäinen kurkkukeksintömme, kurkkuwokki. Sitä ollaan nyt lasten pyynnöstä kokkailtu taas usempikin pannullinen - ja suosittelen ja muistutan aiheesta teitäkin. Yksinkertaista, edullista, kevyttä ja hyvää.

Tähän wokkiin (kuten moneen muuhunkin) käytän chimichurri -kuivamausteseosta. Jos se ei vielä ole tuttu juttu, suosittelen kokeilemaan sitäkin.







Kurkkuwokki ohje

Hetken huumaa(ko)

Tyttäreni Lempi pohti eilisessä blogikirjoituksessaan, Rakkautta(ko) suhdettaan ostamiseen ja omistamiseen. Eikä pelkästään Lempi ostamista - tai ostamatta jättämistä pohtinut. Kirjoitelman tiimoilta pähkäilimme yhdessä useamman päivän ajan sitä kinkkistä aihetta...

Minulla ja Lempillä on aikalailla sama mielipide "turhista ostoksista" - mutta myös siitä, mihin olemme valmiit käyttämään rahaa. Käyttötarpeeseen hankitut tavarat on aika helppo rajata - mutta on vaikea tehdä oikeutettua rajaa konkreettisen tarpeen ja "tunnetarpeen" välille? Jos uusi neule lämmittää kehon lisäksi myös mieltä, se ei ole vähemmän tärkeää.

"Halpa" ei aina ole halpaa - korkea hinta ei kuitenkaan sekään tarkoita ostoksen korkeaa laatua tai tarkoituksenmukaisuutta. Ja paljonko on paljon - tavaroiden määrässä tai hinnassa?

Keräily - ainakin kolikkohintatasolla - se on meistä molemmista inhimillisesti ymmärrettävää.



Oudoimmaksi piirteeksi kuluttamisessa (ostamisessa) totesimme sen, että tavaran ostamisen hetki on usein ja monelle jopa enempi itse tarkoitus, kuin tavaran omistaminen. Meille ne "kicksit", eli ostoshetket kuittaantuvat onneksemme, eli lompakkomme helpotukseksi kierrätyskeskuksissa - käteisellä ja kolikoilla.

Ymmärrämme kuitenkin, että kaikki kierrätykseenkin päätyvä tavara on joskus myyty uutena jollekin. Usein tuleekin melkein huono omatunto ostaessaan kolikoilla tuotteita, joista tietää jonkun joskus maksaneen jopa satasia. Sitäkin pohdimme, että onko eettistä ostaa (vaikkakin kirpputorilta) taas uutta villapaitaa, vaikka niitä on jo ihan yli oman tarpeen. Olisiko enempi oikein jättää se jollekin joka kenties oikeasti sitä tarvitsee - vai onko ihan yhtä oikein ottaa se itse, koska tykkää siitä - ja arvostaa sitä - ja on vain niin yksinkertaisen iloinen löydöstään...



Siihen emme ihan keksineet vastausta, että onko meille ns. turhassa kirppariostamisessa pointtina nimenomaan ostamisen hetki - eli voiko sitä verrata siihen samaan tunteeseen, jonka joku toinen saa ihan oikean kaupan kassalla?
Kallistuisimme kuitenkin siihen, että "kirppislöytö" on meille nimenomaan vain löytö - tyydytys ei tulekaan varsinaisesti ostamisesta vaan löytämisestä. Ainakin sienestäjissä on usein sitä samaa hulluutta - löytäminen onkin enempi harrastuksen "juttu" kuin syöminen :)



Lempi ostaa villapaitoja, minä retrokankaita ja kirjoja, kaikille tyttärille keräilen vaatteita... Pesen, silitän ja viikkaan kirppiskankaani kellarin laatikoihin, Lempi tekee saman villapaidoilleen. Käytössä niistä on vain pieni osa. Iloitsemmeko niiden omistamisesta - kyllä varmasti jollain tasolla. Iloitsenko siinä hetkessä, kun löytö osuu kohdalle kierrätyksen "heinäsuovasta" - kyllä, ehdottomasti :)

Laatikkopino kellarissa - ehkä kerran tai pari vuodessa hypistelen kaikki kauniit kankaat ja neuleet läpi - ja tykkään niistä kaikista. Usein katson kuitenkin laatikkoja laatikkoina - pinoja tavaraa, jotka osaltaan kahlitsevat paikkaan ja ovat konkreettinen taakka.



Minulta ette siis saa mielipidettä tavaran puolesta, tai sitä vastaan - koska minulla ei sitä ole - siis mielipidettä :) Onko sinulla?
Jos aihe mietityttää, lukaisepa Lempinkin postaus - ja kommentoi. Kerro oma kokemuksesi tavaran keräilystä tai siitä luopumisesta - saa neuvoakin, vinkata tai ohjeistaa - puhua puolesta tai vastaan :)

Ja mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen viime viikosta - Alexin komeuskilpailuvoitto, mutta myös kierrätyskeskuksesta eurolla löytynyt Alexander Wang -neule....

Minä ja Mister Finland

Siinähän me - ollaan oltu läheisessä suhteessa jo vuodesta -89 :)

Silmät ovat samat kuin aina - innostuneet - ja sama energia. Löytyy uskallusta osallistua ja heittäytyä. Pitkäjänteisyyttä mennä kohti tavotteita. Tunnollinen nuori mies - älykäs ja mukava. Nyt vielä muidenkin kuin äidin mielestä komeakin:)

Jutun kuvat kopsattu Alexin kotialbumista ja Instagram -tilistä.

Valmista salaattia

Ikinä en ole ostanut valmiiksi pilkottua salaattipussia - periaatekysymys kai sekin. Ja entäs nyt sitten - toissapäivänä ostin ensin jokusen salaattisilppupussin ja eilen hain vielä kymmenen pussia lisää...

Salaattia olen pitänyt kesän sesonkiruokana, jota ei ole tarvinnut kaupasta koskaan hakea. Toukokuussa pääsee keräämään lasilavasta ensimmäisiä vihreitä lehtiä - ja sitten satoa piisaakin aina lokakuulle saakka, jolloin voikin talveksi vaihtaa tuoresalaatit juureksiin...

Ja miksi nyt sitten kuitenkin keulin salaattikaudesta kuukauden verran ja ostin pussitolkulla valmiiksi pilkottua salaattia... Varmaan siksi, kun tontilta ei meinaa lumet sulaa tänä keväänä millään - ja lehtikaalin taimet taas kerran kituuttaa - ja ukko ei hommaa sitä peräkärryä että pääsisi hakemaan lavakauluksia - ja taaskaan ei paista aurinko - ja parina päivänä kun paistoi niin maksaläiskät pölähti samantien - ja hiuksetkin on niin tylsät että ihan vakavissani jo mietin josko ottaisi permanentin...

Että oli nyt siis monta hyvää syytä tankata vihreää energiaa vähän etuajassa... Eniten kuitenkin motivoi sattumalta kauppareissulla silmiin osunut tarjous; Pirkka salaattipusseja eurolla. Valitsin Toscana salaattisekoitusta (romainesalaatti, punasalaatti, rucola) ja Provence salaattisekoitusta (friseesalaatti, punasalaatti, vuonankaali). Kilohinta jäi kohtuulliseksi ja salaattipussit olivat tuoreen raikkaita.

Samalla käynnillä kohdalle osui kotimaisia kurkkuja - kevään ensimmäiseen tarjoushintaan, eurolla kilo niitäkin. Ja löytyipä vielä viidenkymmenen sentin kevätsipulinippuja ja eurolla rasioita tuoretta valkosipulia...

Ja niinpä meillä sitten korkattiin salaattikausi tänä vuonna valmiiksipilkotuilla Pirkka-salaattipusseilla... Että ei pitäisi vannoa koskaan mitään - ei ainakaan, ettei ikinään osta valmiiksi pilkottua salaattia...

Toinen "vannomatta paras huomio" samalta kauppareissulta: Viimeisen vuoden aikana on tänne meidänkin nurkkakauppoihin ilmaantunut salaattibaareja. Pick&Mix kilohinta näyttäisi olevan vakio 14,90€/kg - ja ensisilmäyksellä se on kyllä aika hurja jäävuorisalaatille, tomaatille, keitetyille kananmunille ja makaroneille... Sen ensisilmäyksen jälkeen minäkin olin satavarma, etten ikinä työnnä kauhaa siihen laariin...

Mutta entäs nyt, kun ostoskärryissä oli pussitolkulla sitä valmiiksi pilkottua salaattia - ja tiesin että ukko tykkäisi saada siihen lisukkeeksi palan savulohta... Tarkan syynin jälkeen (niin valmis- kuin palvelutiskilläkin) selvisi, että se 14,90€ kilohinta savulohelle oli (ainakin eilisellä kauppareissulla) kaikkein edullisin siinä salaattibaarissa. Plussana vielä sekin, että siitä sai kalaa juuri sopivan määrän - ja ilman nahkoja tai muita rippeitä.

Meillä oli kotona fetajuustoa ja siemeniä - mutta jos niitä ei olisi ollut, niin salaattibaarin kilohinta on ihan ok kohtuullinen myös maustetuille fetakuutioille ja siemensekoitukselle - siis siinä tapauksessa, että niitä tarvitsee vain pienen annoksen - muuten kyllä kannattaa edelleen pitäytyä hyllytavarassa.

Ainakin keskisen Suomen Cittareista löytyy vielä tänään Pirkka-salaattipusseja ja suomalaista kurkkua tarjoushintaan - eli siinäpä sinullekin ihan kelpo päivällisvinkki jos osuu kauppareissu kohdalle. Ja salaattibaarista tuhdimpaa salaattia haluaville mukaan pala sitä savulohta :)

Ja tähän samaan juttuun vielä huutelen Expert-arvonnan voittajan perään. Päivitin arvonnan voittajan alkuperäiseen arvontapostaukseen, mutta nimimerkki Pautsi ei ole vielä huomannut tärpänneen. Eli otapa yhteyttä blogipostiini eilistapaistoa@gmail.com, niin saan osoitetietosi eteenpäin ja sinä pääset sauvasekoitin-ostoksille :)

Tuhkaa ja munia

Pääsiäisen munasesonki on lienee jo alkanut monessa keittiössä leipomusten merkeissä. Tähän vielä viimehetken vinkkinä: Älä heitä munankuoria kompostiin, vaan talleta ne etanoiden kiusaksi.
Minä olen säästänyt munankuoria jo vuosia. Osan pesen, kuivatan ja jauhan kalkkilisäksi - siihen tarkoitukseen ei kuorista saa kulumaan kuin pienen osan.

Taimikasvatuksessa murustelen kuoria koulinnan yhteydessä kalkkia suosiville kasveille (esim. tomaatti) - ja vieläkin jää ylimääräisiä...



Tänä talvena opin taas uuden kananmunakuorivinkin. Kuukirja ohjeistaa torjumaan etanoita munankuorisilpulla (keitettyjen munien kuoret eivät käy).



Minulla kotilo- tai etanaongelma ei vielä ole karannut käsistä. Niitä on, mutta aina satoa kerätessä tai muuten ulkona touhutessa keräilen näkyviä pois. Kasvimaalle laitan jokaisen penkin päähän kannellisen lasipurkin, joka on aina näppärästi lähellä ja johon etanat ja kotilot voi samantien heittää.

Parina vuonna lasipurkissa on ollut astianpesuainetta ja vettä. Etanat kuolivat seokseen ymmärtääkseni aika äkkiä, mutta seos kyllä tekeentyi julman näköiseksi sopaksi...
Viime kesänä keksin laittaa purkkeihin tuhkaa - tuhkaetanaseos ei haise, eikä näytä ollenkaan niin pahalle kuin etanavesiliemi...



En oikein sitä osaa sanoa, missä menee raja tuon etanatorjunnan eettisyydessä... Mikä olisi se nopein ja kivuttomin konsti - mutta kuitenkin sellainen että se tulee tehtyä aina sillä hetkellä kun limavana paljastaa salaatinlehden allan lymyilijän... Aiemmin kuljetin tontilta löytyneet etanat roskapönttöön - ei tarvinnut tappaa ja ajattelin että tarpeeksi kauas tontista lähtevät roska-auton lavalla... Mutta ei aina viitsinyt kävellä tontin toiseen reunaan muutaman etanan kanssa...

Tuhkapurkki piiloutuu hyvin kasvuston sekaan. Kun purkki on käsillä jokaisen penkin päässä, siihen on helppo nakata yksittäiset kotilot ja etanat käsistä pois. Minun etanaongelmalleni se on ollut yksinkertaisin ratkaisu.



Munankuorisilppua aion nyt murustella ainakin salaattipenkin ympärille - taitaa olla jokaisella kasvimaalla se haasteellisin paikka etanoiden kanssa taistellessa? Kasvimaalle meneviä munankuoria ei tarvitse pestä. Itse olen heittänyt ne avoimeen paperikassiin. Vaikka kuoriin jää valkuaiskosteutta, ne kuivuvat nopeasti. Olen kerännyt kuoria viime syksystä saakka ja pussi on ollut jatkuvasti keittiössä - eivät haise :)

Kuivat munankuoret murskataan vähenevän kuun vaiheessa ja ne ripotellaan suojeltavan alueen ympärille kasvavan kuun aikana. Rikkominen tehdään vähenevän kuun aikaan, koska reunoista tulee silloin terävämpi. Levitys taas kasvavan kuun aikaan, koska silloin kuoret pysyvät pidempään maan pinnalla (kasvavan kuun aikana maa ei ime niin paljon kosteutta). 
Erityisen suotuisa ajankohta kuorien levitykseen on silloin kun kasvava kuu on skorpionissa (31.5, 1.6, 27-29.6, 25-26.7)
-Lyhentäen lainattu Kuun vaikutus -kirjasta.

etanoiden torjunta kasvimaalla kotilo / etana luomu