Valmistautumista

Nyt eletään niitä kevään kuumimpia hetkiä. Kirjaimellisesti - olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa :) Maanantaina, uuden kuun päivänä leikkasin tappiinsa kituliaat pensasmustikat, höyhenpensaan, pari hortensiaa, marjaomenapensaan - ja mitähän muuta... Naapureilla lienee riitti sääliviä katseita kun kaatosateella niitä ähräilin. Ja sen verran satoi, että turha pähkäily parhaasta katkaisukohdasta jäi väliin...
Mutta nyt siis eletään toukokuun kasvavan kuun aikaa. Ja mikä eniten odotan, 26-27.5 neitsytpäiviä, niitä maagisia puutarhapäiviä. Neitsytpäivistä sanotaan, että kaikki silloin kylvetty tai istutettu itää ja kasvaa hyvin. Se olisi myös otollinen aika siirtää kasveja.
Nämä muutama odotuspäivä on nyt hyvä käyttää kylvöihin ja istutuksiin valmistautumiseen. Minulla tontti onkin jo pieniä monttukraatereita täynnä :)
Etualalle kuunliljoja, ympyrälaatoituksen taakse pensasmustikoita ja siihen varsinaiseen kasvimaalänttiin pensastomaatteja, kesäkurpitsaa. purjoja, lehtikaalia...

Yläkuvassa viime viikkojen lapioprojekti; entisen leikkimökin pohjalle valmistuva kasvimaa. Ja kuten "hyvinsuunnitelluille" puutarhaprojekteilla tuppaa käydä - ne levähtävät... Tässä tapauksessa leikkimökin pohjaa jatkettiinkin toinen mokoma - onneksi löytyi vielä samanlaisia laattoja. Ja miehen grillikin joutui toiselle nurkalle - tuo hieno ympyrälaatoitus oli ihan pakko yhdistää kasvimaasysteemiin. Ja kuin kruunuksi, siihen löytyi kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla metallinen kukkateline. Voi että olin iloinen siitäkin. Ja viime viikon torstaina samaisessa kierrätyskeskuksessa olin vähintääkin yhtä tyytyväinen. Heti ovella odotti neljä puutarhatuolia, Asko Classic -sarjaa, tosi tukevat ja hyvät istua - neljä kappaletta yht, 32€. Näitä en ajatellut öljytä, vaan jättää harmaantumaan. Vielä jostain keksittävä sopiva pöytä.

Useampikin lukija on laittanut viestiä ja kysellyt toukokuun alussa ulosistuttamieni tomaattien vointia. Hengissä ovat, mutta sen verran viileä kausi sattui, etteivät suuremmin ole tuuheutuneet...
Nämä pensastomaatit ovat olleet Lidlin muovitunnelissa. Rei'itetty muovi ei lienee ihmeemmin suojaa, harso olisi varmasti ollut lämpimämpi. Tai parempi vielä jos olisi ollut molemmat. Luin jostain vanhasta puutarhalehdestä, että nimenomaan setti, jossa kaaren päälle laitetaan muovi ja harso (muovi alle) olisi jo aika hyvä suoja jopa muutamalle pakkasasteelle.
Pakkasta ei meidän tontilla ole mittarin mukaan käynyt (kolmos-nelosen rajoilla), mutta lähellä kyllä...

Ja taimihan oli huomattavasti pidempi hujoppi ulosistuttaessa. Hautaan aina kaiken liikenevän varren maahan ja jätän vain parhaan latvatupsun näkysälle. Syvään istuttaminen auttaa myös kosteuden hallinnassa. Lisään taimien juurelle ruohosilppua katteeksi, enkä normikesänä oikeastaan kastele tomaatteja kuin tosi poikkeustilanteessa

Vilma -ruukkutomaattteja laitoin jokusen kokeeksi lasilavaan (lava on keskeltä noin 1m korkuinen). Ovat pärjänneet ihan hyvin, latva on tummanvihreä ja taimet ihan tanakoita. Sen verran kehitystä on tullut, että alkoivat kukkia aika pian ulosistutuksen jälkeen. Eli mitenkään kylmänarka ei ole tämäkään lajike.

Vein osan tomaatintaimia purkeissaan ulos 6.5. Ovat nyt näillä keleillä ainakin karaistuneet :) Suojana oli Lidlin kasvutunnelin muovi. Kaikki ovat ihan kunnossa. Kovin tarkasti en ole niitä vielä tutkinut - kiinnostaa kyllä, onko näissä eroa niihin taimiin, jotka ovat edelleen sisäikkunalla

Lehtikaaleilla en voi leuhkia :D Esikasvatus oli yhtä kituuttamista. Veinkin pienet kellastuneet taimet ulos lasilavaan jo huhtikuun puolivälissä. Siellä piristyivät aika äkkiä. Eli jotain säätöä lehtikaalien esikasvatukseen meinaan tehdä. Edelleen aion kokeilla tulevana keväänä aikaista kylvöä, mutta myös mahdollisimman aikaista ulossiirtoa. Nämä - kuten käytännössä kaiken muunkin vielä poteissaan olevan meinaan istutella penkkeihin ensiviikon neitsytpäivinä.

Eipä täällä sen kummempia. Lapioprojektina on tänä keväänä myös uusi parkkipaikka, Lavakauluksia olen taas metsästellyt teollisuuskadun pajoista ja kärrännyt sateiden välissä eessuntaas multaa, hiekkaa, hevonpeetä, soraa, kiviä, laattoja, taimia...
Keväistä työn iloa sinullekin :) Ja muista ne neitsytpäivät!

Purjontaimet purkista hylsyyn

Nyt tuli pähkäilyn paikka myös purjon istutuksen kanssa. Kylvin purjon ja lehtisellerin siemenet kasvavan kuun aikaan - niinkuin perussääntö ohjeistaa (maan päällä kasvavat kylvetään kasvavan kuun aikaan - ja maan alla kasvavat vähenevän kuun aikaan). Sitten kurkistin ohimennen Yläkuu-sivuston uutiset - ja sielläpä neuvotaankin istuttamaan vähenevän kuun aikaan myös purjo, jos tavoitteena on pitkä valkoinen osa. Eikä vain purjoa, vaan muutkin kasvit joiden toivotaan tekevän satonsa kasvin tyveen (kyssäkaali). Myös kerivät salaatit istutetaan vähenevän kuun aikaan.

10.5 tein sitten semmoisen tempun, että istutin osan purjoja vähenevän kuun juuripäivänä - ja ihan vertailun vuoksi meinaan istuttaa osan purjoja seuraavana kasvavan kuun lehtipäivänä 21-22.5.

Ja jos nämä mietteet eivät vielä kuulosta tarpeeksi hulluilta - niin jatkoa seuraa :) Kokeilin vielä semmoistakin temppua, että pujotin purjontaimet vessapaperirullahylsyyn. Ja miksi?
No siksi kun olin niitä hylsyjä pitkin talvea säästänyt taimikasvatukseen ja kytännyt ettei kukaan vaan tee oharia ja heitä hyvää hylsyä roskiin :) Taimikasvatuksen aika otti ja meni - ja kaapissa pyöri edelleen kassilllinen rullanhylysyjä.
Ja siksikin kun kaverin kanssa tuli tämä aihe puheeksi jokunen päivä sitten. Pähkäiltiin, josko rullahylsy tukisi taimenrimpulaa alussa - ehkä auttaisi sitä erottumaan juurelle katteeksi lisätystä heinänsilpusta - ehkä jopa edesauttaisi sen paljon puhutun "purjon valkoisen osan" kasvua. Sitäkin mietittiin, että riittääkö puolikas hylsy - vai pyörisivätkö hylsynpätkät ensimmäisellä tuulella pitkin tiluksia - että kuinka syvälle ne pitäisi laittaa.

Äitienpäivänä paistoi aurinko ja mikäs minun oli näpertäessä takapihan kasvimaalla hevosenpaskan vessapaperirullien ja heikosti kasvaneiden purjontaimien kanssa. Jos tästä ei pitkiä valkoisia purjoja tulekaan, niin mukavan äitienpäiväaamun vietin kuitenkin. Ja oli se hylsyrivi aika hauskan näköinen valmiina :D

Hylsyjä, hevonpeetä ja purjontaimia purkissa. Tämä kun nyt on ihan harakirikokeilu, säästin ne yksittäiskoulitut taimet ja käytin ryhmäpurjoiksi kasvattamiani koulimattomia taimia.

 Pujotin purjon hylsyyn niin että juuri tuli pohjasta läpi.

Tein kohtuusyvän vaon, johon ladoin hylsyt riviin. Tyhjä ruukku sattui olemaan käsillä - sillä sitten merkkasin istutusvälit. Lisäsin istutuskauhalla multaa hylsyyn suunnilleen haarautumispisteen kohdille.

 Rivissä kuin reippaat sotapojat.

Täytin vaon hylsyjen ympäriltä hevonpeellä. Ja koska purjon taimia oli paljon - ja on vieläkin, tein pari riviä lisää. Keskiriville piti vähän kurkotella ja siihen olikin niin hankala näpräillä hylsyjen kanssa, että istutin taimet siltään - hyvä toisaalta niin myös vertailun kannalta.

Olen latvonut purjontaimet pariinkiin kertaan - nyt taas sen verran, että pysyvät topakasti pystyssä hylsyissään. Latvomaton

 ja latvottu.

Penkin reunalle lisäsin vielä väripilkuksi muutaman samettiruusun - niitä ekakertaa itsekasvatettuja taimia :) Ja riviväleihin keräsalaattia.

Tänään 17.5 purjot näyttävät kotiutuneen hyvin hylsyihinsä. Levitin penkin päälle harson - joka tosin roikkuu muutamasta tukikepistä huolimatta nyt ihan liian alhaalla. Huomenissa käyn joko Lidlissä etsimässä lisää kasvitunnelitarpeita - tai rautakaupassa tarkistamassa vastaavien hintatasoa.

Uusi kasvimaa leikkimökin pohjalle on lisälaattojen saumaushiekkoja vaille valmis. Nyt se sitten tapahtui - hyötykasvimaa levähti takapihalta etupihan puolelle :)

Paakut pois intiaanisokerista

Keitin taas marjakiisselin. Siihen käytän ripauksen ruususuolaa - ja toisen vähän reilumman ripauksen intiaanisokeria. En ole enää vuosiin ostanut kuin tummaa intiaanisokeria - vaikka se on aika paljon arvokkaampaa kuin edullisin "Viron valkoinen" - ja vaikka se paakkuuntuu.

Se, että intiaanisokeri on ihan reilusti hinnakkaampaa kuin perusvalkoinen, se osaltaan motivoi miettimään josko kuitenkaan kolmea desiä sokeria yhteen piirakkaan tarvitsee...  Eli loppupeleissä ihan hyvä diili, jos hinta on yksi motivaattori vähentää sokerin käyttöä.

Se, että intiaanisokeri paakkuuntuu, ja että sitä ei voi estää, on totuuden nimissä todettava fakta. Olen kokeillut yhden jos toisenkin kikkakolmosen, jotta sokeri säilyisi pehmeänä ja tasalaatuisena - tai jo paakkuuntunut sokeri palautuisi homogeenisen pehmeäksi. Ei onnistu.

Intiaanisokeriin tutustellessa sen kostea rakenne oli kieltämättä alkuun pieni hidaste. Helposti vielä käsi kävi valkoisen sokerin purkissa - sen rakenne kun oli sellaista mihin oli tottunut. Käytännössä kuitenkin huomasin, että intiaanisokerin pehmeät paakut eivät haittaa perusleipomuksissa yhtikäs mitään - sekoittuvat kyllä sähkövispilällä sileäksi ja sulavat taikinaan. Kuivakakkuihin tai piirakoihin en siis koskaan siivilöi intiaanisokeria. Sähkövispilä riittää rikkomaan ainakin pehmeät paakut. Sokerin määrä taikinoissa on meillä muutenkin sitä luokkaa, että käytän mittana ruokalusikallisia. Ruokalusikkamitalla on helppo väistellä isommat kovat rakeet sokeria purkista ottaessa.

Joidenkin leipomusten kohdalla intiaanisokeri on kuitenkin parempi hieroa metallisihdin läpi. Esim. kääretorttu- tai täytekakkupohja vaativat mielestäni sileän tasaisen sokerin. Ja kun sihti kerran kaivetaan esiin, silloin on sopiva hetki ihan tarkoituksella ottaa sokeripurkista ne paakkuisimmat kohdat käyttöön. Pehmeät paakut hieroontuvat sihdin läpi - mutta mitä niille sihtiin jääville koville kikkareille tehdään? Ei kai niin kallista sokeria voi hukkaankaan heittää...

Sihdin läpi hierottua intiaanisokeria.


Ne kivettyneet sokeripaakut laitetaan sihdistä erilliseen purkkiin. Ne ovat niin kovia, etteivät rikkoonnu kohtuuvoimin metallisihtiin - mutta kiehuvaan veteen kyllä häviävät. Sitten kun tehdään kiisseliä - tai vaikka vispipuuroa, niin niihin lisätään sokeri sieltä kikkarepurkista.

Että siinä minun käytännön vinkkini intiaanisokerin paakkuuntumiseen. Estä se minkä kohtuudella voit käyttämällä tiivistä purkkia - ja jemmaa ne sihtiin jäävät kikkareet eri astiaan - ja anna odottaa vuoroaan sellaisina ihan suosiolla.

Samettiruusujen esikasvatus

Ensimmäistä kertaa kokeilin nyt samettiruusujen esikasvatusta sisällä. Sillä kokemuspohjalla olen tietysti erittäinkin jäävi aiheesta yhtään mitään sanomaan - muuta kuin että olen positiivisesti yllättynyt miten yksinkertaista se oli.

Aiempina vuosina olen kylvänyt samettiruusut toukokuun alkupäivinä suoraan ulos (ruukkuihin ja avomaalle) ja sillä systeemillä se aloittaa kukinnan noin juhannuksen kieppeillä. Sekin on minusta ihan kohtuullinen aikataulu huomioiden, että siitä lähin samettiruusu kukkiikin aina syksyn yöpakkasiin saakka.

12. maaliskuu


26. huhtikuu


4. toukokuu

Aikalailla sama matka oli näillä sisällä esikasvatetuissa taimissa siemenistä kukintaan, kuin ulkoruukkuihin kylvetyillä siemenilläkin - noin kahdeksan viikkoa. Kylvin siemenet yksittäiskylvönä styroxiseen taimilaatikkoon. Siinä ne kasvoivat istutuskuntoon ilman mitään koulimisia tai uudelleenistuttamisia. En edes katkaissut sitä ensimmäistä nuppua niinkuin joissain lähteissä ohjeistetaan... Ehkä sitten ensi keväänä kokeilen - nyt en hennonut...

Kylvin siemenet tavalliseen kukkamultaan - kaksi pottiinsa. Jokunen potti jäi itämättä, mutta siirsin niihin taimen sellaisesta potista, johon oli itänyt kaksi. Kun taimet olivat päässeet kasvun alkuun, lisäsin lähes jokaiseen kasteluveteen tipan (siis reilusti ohjeistusta vähemmän) lannoiteliuosta. Käytin ihan tavallista Plantagen ravinneliuosta - sitä edullisinta :)
Alussa taimitarjotin oli itäikkunalla. Siirsin taimet jossain vaiheessa etelän puolen valoisammalle ikkunalle, mutta mitään lisävaloa eivät ole saaneet. Juurenniskassa on pätkä kaljua vartta, mutta taimen voi istuttaa vähän entistä syvempään - sinne jää multiin se pieni kauneusvirhe.

Käyttämässäni styroxisessa taimitarjotimessa istustuspotit olivat aika pieniä. Se onkin tässä vaiheessa aika tiiviisti juurettunut. Ravinneliuosta lisäsin lähes koko kasvun ajan juuri tämän pienen ruukkutilan takia - muutoin ei ehkä olisi voima riittänyt.

Ja sen verran vielä tarkennusta aiheeseen, että nämä nyt kukkivat ja kasvattajaansa kiittävät samettiruusut ovat ryhmäsamettiruusuja. Kokeilin kasvattaa myös isosamettikukkaa - samaan aikaan tehdyt kylvökset eivät ole vielä edes nupullaan...

On nämä vaan niin hienoja - ihan itsekasvattamia :)

Muutaman taimen jo istuttelin. Tässä ovat päässeet vessapaperihylsyjen seuraan - ja se hylsyjuttu onkin taas sitten ihan oma tarinansa :D

Juurikasvien kylvöpäivä

Tämä keväinen vähenevän kuun aika on pitkä kaksiviikkoinen... Muuta maan alle kylvettävää minulla ei oikeastaan tällä kertaa ole, kuin peruna, kyssäkaali ja palsternakka. Osan tomaatteja ehdin ulkoistaa kasvavan kuun viimeisinä päivinä alkukuusta - ja nyt vähän harmittaa kun en enempääkin niitä silloin urakoinut multiin. Tämä pilvihutuinen keli on mielestäni ihan täydellinen sisällä kasvatettujen taimien karaisuun ja ulosistutukseen. Parin viikon sääennusteissa ei näkynyt yöpakkasia - eikä toisaalta porottavaa aurinkoakaan. Istuttamani kymmenkunta ruukku- ja pensastomaattia ovat nyt olleet ulkona kohta viikon päivät - ja hyvin näyttävät kotiutuneen. Suurin osa muitakin taimia on jo kyllä ulkona lasilavassa odottamassa suotuisaa istustuspäivää.

Perinteiset ohjeet istutusajankohdille voisi kyllä nekin tilanteen mukaan välillä kyseenalaistaa... Kesäkuun kymmenes kummittelee vieläkin "virallisena ohjeena" monessa kohtaa, mutta kyllä kevään edistymistä voi seurata ihan konkreettisesti pihamaalla ja säätiedotuksista. Ja jokaisella pihalla on niitä suojaisia ja lämpimiä kohtia, joissa voi ottaa vähän etumatkaa kesään :)

Itse en muista tällä tontilla yhtään yöpakkasta viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen kesäkuussa - enkä kyllä toukokuussakaan. Piha on vyöhykejakoon nähden (kolmos-nelos rajamaa) suojainen kohta - moreenimäen nyppylä, johon halla ei ihan ensimmäisenä nouse. Maapohjakin on nopeasti lämpenevää ja kuivuvaa hiekkamultaa ja lähes kaikki penkit kohopenkkejä. Eli vaikka tänä talvena lunta oli reilusti - ja se suli myöhään, maapohja on ollut jo pitkään kylvövalmista - kuiva ja lämmin.

Kylvösten merkkitikkusysteemi: Tikut pystyssä - siemenet kylvetty. Tikut kupeellaan - sopiva kumppanuuskasvi valittu, mutta odottelen kuukalenterin mukaista suotuisaa kylvö- tai istutuspäivää. Yksi on minun kylvöpuuhissa varmaa - enää minuutinkaan päästä en muista onko joku jo rivi kylvetty vai ei - saati sitten että mitä siinä on...
Taustalla kuvassa näkyvät mansikat talvehtivat tällä kertaa hyvin. Edellinen vähäluminen talvi vikuutti kohopenkeissä kasvavia taimia ja viime kesäinen mansikkasato oli ennätyshuono.

Eilen kylvin palsternakan ja kyssäkaalin siemenet. Kahdesta Lidlin kasvitunnelisarjasta jäi yli putkikaaria - ja kunhan ehdin, haen päälle harsoa. Tarkoitus on laittaa tähän penkkiin kyssäkaalin ja palsternakan lisäksi lehtikaalia - ja Lidlin kasvitunnelin mukana tullut rei'itetty muovi ei palvele kaalien suojana...
Viime kesänä kirvat - tai mitkä lie söivät kyssäkaalin lehdet ihan alkuunsa - ja lehtikaalia vikuuttivat toukat pahemmin kuin koskaan. Kokeilen nyt yhden kaalipenkin kanssa, josko umpiharsotus toimisi. Keskikesän paikkeilla toukat ovat yleensä hävinneet / vähentyneet - eli silloin suojauksen voi jo poistaa. Isoja, hyvään kasvuun päässeitä taimia ei enää jokunen toukka hidasta. Kuten huomaatte, samettiruusu lehtikaalin kainalossa ei suuresti auttanut :) Edelleen kuitenkin aion kylvää samettiruusua jokaiseen istutuspenkkiin.

Parsa ei petä koskaan - se nousee päättäväisenä kevät toisensa jälkeen. Meidän leveysasteilla toukokuun alkupäivinä.

Valkosipulitkin ovat hyvällä alullaan. Lisäsin viljelyksiä nyt koko penkin leveydelle. Talvetin itusilmuja jääkaapissa talven yli ja istutin ne keväällä harson alle.

Etanoillekin on jo tuhkakupit valmiudessa joka penkin päässä. Olenko vähän ilkeä?

Nostin osan tomaatintaimia purkeissaan muovitunneliin karaistumaan. Styroxlavoissa krassin- ja lehtikaalin kylvöksiä.

Tämä takapihan kasvimaa on aikalailla helppohoitoinen. Laatat käytävillä ja ruohosilppukate ovat pitäneet rikkaruohot poissa. Eipä tässä keväällä paljon muuta hommaa ole kuin käytävien lakaisu ja siemenkylvöt. Penkit ovat syvämultaisia, enkä käännä niitä sen kummemmin kuin haramaalla isommat edelliskesäiset lehtiroskat pinnasta pois. Etupihaprojektina on nyt uusi pieni kasvimaa sinnekin. Vähän vielä hakee muotoaan, mutta laitan kuvia kunhan idea selkenee.

Tässä kuva vanhasta puutarhani haavevihkosta - paljon lapiohommia tiedossa...


Ja tässä osapuilleen nykyinen tilanne samasta takapihasta - eri suunnasta kuvattuna.

Pari huomiota kuukalenterista tulevalle viikolle:
10.5 vähenevän kuun kaurispäivä - suotuisa juurikasvien kylvöön ja istutukseen.
11-12.5 vähenevän kuun vesimiespäiviä - ei suotuisa ajankohta kylvöihin mutta kitkemiseen kyllä
13-14.5 vähenevän kuun kalapäiviä - suotuisa ajankohta perunan istutukseen
18.5 uuden kuun päivä - suotuisa huonokuntoisten kasvien leikkaamiseen. Itse meinasin leikata ja siirtää pensasmustikan taimet, jotka jo ties monettako vuotta kituuttavat puolikuntoisina.

Aurinkoista äitienpäivää sinulle :)

Tomaatintaimet ulkomultiin

Tässä seisoo Vilma. Siemenkylvetty 22.2. Koulittu 21.3. Istutettu ulos lasilavaan 6.5.
Osaan Vilman taimia lisäsin jossain vaiheessa kevättä multaa ja pätkän jatkovartta purkille. Osa taimia oli niin lyhytkasvuisia, että pärjäsivät matalassa purkinpohjassa.
Tänä keväänä taimet lähtivät normaalia hitaampaan kasvuun - syitä en edes yritä arvailla... Siperialainen pensastomaatti on avannut ensimmäisiä kukkia, mutta Vilma on vasta nupullaan.

En olekaan koskaan aiemmin kokeillut kasvattaa tomaattia tässä pienessä lasilavassani. Vilma on kuitenkin niin matalakasvuinen ruukkutomaatti, että periaatteessa mahtuu kyllä tähän keskikohdaltaan noin metrin korkuiseen lavaan.
Näin aikaisinkaan en ole koskaan tomaatteja ulkoistanut - mutta mitä aiemmin pääsevät ulos valoon ja lopulliseen kasvupaikkaansa, sen parempi.
Seuraavat kaksi viikkoa eivät nyt varsinaisesti helteiseltä näytä - mutta ei ole pakkastakaan luvattu... Laitoin lavaan nyt vasta viisi taimea - joten jos vaikka köpelösti kävisikin, niin ikkunalla on vielä pitkä rivi varataimia jemmoina.

Tomaatille hyviä kumppanuuskasveja ovat mm. salaatti ja sipuli. Lavassa on nyt kylvettynä rucolaa, pak-choita ja salaattisekoitusta. Monivuotisena siellä on kiinansipulia - ja yllätyskasvina yksi punahierakka - olen sitten näköjään viime kesänä tökännyt lavaan sitäkin...

Hyötykasviyhdistyksen kumppanuuskasviluettelosta opin tänä keväänä senkin, että persilja tomaatin parina viljeltynä parantaa tomaatin makua. Eli nyt sitten tietysti kylvin rivin persiljaa heti Vilman viereen.

Tein lavan keskelle yhden yhtenäisen istutusvaon. Sen verran syvän, että taimipotit  upposivat ihan reilusti multiin - ja saivat vielä lisämaita varren tueksi.

Täytin vaon vanhalla hyvin palaneella hevosenlannalla. Luulenpa, että se ja ruohosilppu riittävät lannoitteeksi

Tukikepit valmiudessa - vielä en niitä sitonut kiinni - ja se persiljakylvös viereen. Tästä se lähtee - tomaattikesä.

Lavassa paistattelevat vielä purkeissaan selleri, ryhmäpurjo, basilika ja isosamettikukka. Lehtiselleriä esikasvatin nyt ensimmäistä kertaa ja mielestäni taimet ovat ihan hyvällä mallillaan. Purjot ja basilikat ovat heiveröisempiä kuin koskaan aiemmin. Yksittäin rulliin koulitut purjotkaan eivät ole ollenkaan edustuskelpoisia. En kehtaa edes ottaa kuvaa :P

Lehtikaalin taimissa on nyt monta yritystä meneillään. Alkuperäiset viikkoja sitten kylvetyt taimet (huonoja), myöhemmin uloskylvetyt (alullaan) ja onneksi vielä ystäväkin, jolla on ylimääräisiä hyvän näköisiä taimia :D
Että yritystä on - jos on erehdystäkin...

Ennen sateen alkua ehdin istutella avomaalle pensastomaatinkin taimia. Hain aamulla vielä toisen kasvitunnelin Lidlistä - ja lapioin uuden istutuspenkin etupihalle - ja viritin sen tunnelin pystyyn - mutten enää ehtinyt ottaa kuvia todistuskappaleiksi ennen sadetta :) Pensastomaatit ovat nyt ihan siinä hilkullaan. että mahtuvat korkeutensa puolesta tunneliin - mutta kunhan nyt edes sen parisen viikkoa siellä ovat vähän suojassa ja totuttelevat ulkoilmaan.

Mutta huomenna on luvassa lisää sadetta - ja minulla on vapaapäivä - eli lähden kaverin kanssa kirpparikierrokselle :) Heippa täältä :)

Kasvitunneli valmispakettina

Sähköputkesta (eli sähköjohdon taipuisasta muovisuojaputkesta) askarrellut kasvitunnelit ovat yleistyneet erityisesti lavaviljelijöiden keskuudessa. Suojaputki on helppo napsauttaa lavareunuksiin kiinnitettyihin kannakkeisiin, jolloin se pysyy tukevasti paikallaan. Päälle viritetty muovi tai harso ei paina alla olevaa kasvustoa - ja sen voi antaa olla paikallaan pitkälle kesään. Eikä systeemi edes näytä hullummalta :) Itse en ole vielä tätä omalla kasvimaalla kokeillut, mutta ihan varmasti se on käytännössä toimiva juttu.

Harvoin sorrun heräteostoksiin pakkauusien tavaroiden kohdalla (kirpparia ei lasketa :) mutta tänään keväthulluuksissani niin pääsi käymään. Koska kasvitunnelin rakentelu on ollut suunnitelmalistassa sekin jo aikansa, päätin kokeilla systeemiä Lidlin Florabest -rakennussarjalla. Hinta 7,99€ oli ihan kohtuullinen tällaiselle tee-itse-paketille. Mukana oli 14kpl 90cm pituista muoviputkenpätkää, liitoskappaleet ja rei'itetty 2x5m muovi. Yhteen kaareen käytettiin kaksi putkea, eli tarvikepaketti riittää max. noin 1.5 x 4m kokoiseen penkkkiin.
Penkin koolla ei sinänsä ole merkitystä - paketin tunnelitarpeet voi soveltaa monen kokoiseen pohjaan - vaikka jakaa useampaan pienempään penkkiin / kauluslavaan.
Kapeammassa penkissä kaari nousee korkeammalle - leveämmässä se jää matalammaksi.

Mukana oli narut ja koukut, joilla muovin saa päädyistä solmittua umpeen ja ankkuroitua maahan. Reunoille laitoin muutaman pienen kiven painoksi - ilman olisi kyllä lentänyt muovit ja tunnelit taivaan tuuliin - tai vähintäänkin naapurin tontille :D

Tunnelin asennus tapahtui ja onnistui muutamassa minuutissa. Käytin 1,2m x 3,2, kokoiseen penkkiin kymmenen putkenpätkää liitoksineen ja muovin. Muovia jäi siis pätkä yli. Putkia jäi yli neljä kappaletta - ja kunhan saan tämän jutun valmiiksi, taidan pyyhkäistä Lidliin hakemaan vielä toisen tunnelipaketin. Saan siitä yhden kokonaisen penkin suojatarpeet - ja kun yhdistän kahden paketin ylijäämäputket, niin kasassa on putkitarpeet vielä kolmanteenkin penkkiin, jonka voin muovin sijaan suojata harsolla.

Rei'itetty muovi on toisaalta fiksu veto - uskoisen että sade- ja muukin kasteluvesi läpäisee sen niin, ettei tarvi taiteilla kastelun kanssa (saa nähdä käytännössä?) . Reikien virallinen tarkoitus on toimia ilmastointiaukkoina - eli kasvusto ei pääsisi auringossa ylilämpenemään.
Toisaalta tuo rei'itys ei pelitä - akuutein kasvitunnelin tarve minulla on lehtikaaleille - rei'itetty muovi kun ei pidä tuholaisia poissa kasvustosta...

Siinä se nyt on, kasvitunneli - tai kasvutunneli - kumpaakin nimitystä tästä käytetään. Lidlin tarvikepaketti oli ihan kohtuuhintainen ja nopea ratkaisu jos tarvetta on vain jokuselle penkinpätkälle. Paketissa oli reilu 12m putkea. Pikaisella googlauksella paketissa olevien putkien hinta olisi eräässä tarvikekaupassa ollut noin 7€. Muovin osuudeksi jäi siis Lidlin paketissa 1€. Säästyipä siinä samalla erillinen ostosreissukin putki- ja muovikauppaan - nyt tulivat raejuuston ja purjon kanssa samassa kassissa :)

kasvutunneli

Kuunliljat reunakasveina

Tämä nyt toteuttamani kukkapenkki on ajatuksen tasolla hautunut jo parisen kesää - siitä saakka kun edellisen kerran nostin varjonpenkin kuunliljat ylös ja jaoin niitä pihan ajoluiskan aurinkoisenkin puolen reunakasviksi. Silloin vielä jäi pätkä paljasta tien reunaa kaihertamaan - eikö olisi uljas näky kolmisenkymmentä metriä rehevää kuunliljareunusta tylsää asfalttia reunustamassa :)

Voikukkarauta on näppärä apuri moneen. Terävällä u-kärjellä on helppo hahmotella vaikkapa näitä uusien kukkapenkkien rajalinjoja nurmialueelle. Kun linjaus näytti jotenkuten oikealta, otin rajalta aluksi lapionlevyden verran nurmimattoa pois - silloin alueen malli ja koko hahmottuvat vielä paremmin

Tiivis keväänkostea nurmimatto on aika perhanan painavaa tavaraa. Meinasi jo usko idean erinomaisuuteen loppua... Muutama reunakivi malliksi antoi taas potkua jatkaa :)

Pahin on jo ohi.

Ja koska visioon kuului kuunliljareunus, lapioiminen jatkui. Taas mentiin "taimivarkaisiin" varjon penkkiin, johon istutin ensimmäiset ja ainoat reilu kymmenkunta ostotaimea noin viisitoista vuotta sitten. Nyt ne taimet ovat jakaantuneet ainakin sadaksi taimeksi pitkin tonttia. Niin ja löytyy niiden jälkeläisiä eteläisestä Suomesta asti ystävän pihamailta :)

Edellisellä jakokierroksella nostin kuunliljajuurakot kokonaisina ylös. Olivat kasvaneet samoilla sijoilla kymmenisen vuotta - ja olivat ihan mahdottoman isoja ja painavia möykkyjä. Siperia opettaa - tällä kertaa sahasin juuripaakun kahtia kasvupaikallaan.

Jätin toisen puolikkaan kasvusijoilleen - puolikas juuripaakku oli noin puolet helpompi nostaa :D
Ylösnostetun puolikkaan jättämän montun täytin hevonpeellä - kuin pienenä lohdutuksena emäjuurakolle...

Lapioiminen jatkui - takaisin uuden penkin kimppuun. Reilun kokoiset istutuskuopat, joiden pohjalle mahtui muutama lapiollinen hevonpeetä alkuvoimaksi. En kääntänyt koko penkkiä, koska nurmipohjaksi tehty pohjarakenne on ihan passeli istutusalusta. Pinnassa on noin 10cm multaa, alla vajaa parikymmentä senttiä hiekkaa ja pohjalla moreenimaa.

Jaoin penkistä nostetut juurakonpuolikkaat vielä kahtia, koskapa päädyin loppujen lopuksi reunustamaan koko penkin kuunliljoilla ja taimimäärän tarve kasvoi... Alkuun meinasin käyttää kuunliljaa vain penkin asfalttireunaan.

Aikalailla valmista reunojen osalta, mutta penkin pääajatus on vielä vähän mietinnässä... Nostanko profiilin vähän korkeammaksi (1-2m) vaikkapa syyshortensioilla (Grandiflora?) vai jätänkö kevyemmäksi perennoilla (esim. syysleimu tai preeria-auringonkukka - niitä molempia kun olisi jo jemmataimina valeistutuksina...)
Tiedän kyllä, että tila käy vuoden-parin sisällä pieneksi, jos kuunliljat pölähtävät samaan kokoon kuin entisillä sijoillaan. Onneksi on vielä nurmikkoa mihin leventää...

Tässä vanha kuva varjon penkistä, jota taas verotin kuunliljojen osalta.

Tässä penkissä kuunliljojen seuralaisina on pääosin alppiruusuja ja taponlehteä.




Pari kesää sitten tein samojen kuunliljojen jakotaimista tien aurinkoisen puolen reunuksen. (Näkymä keittiön ikkunasta.)


Penkissä on paljon pioneja, taustalla tuijia ja jasmikkeita, kuunliljojen kumppanina mirrinminttua.


Tässä viimekesän kuva talon päätypenkistä. Jatkoin kuunliljateemaa silloin tähänkin penkkiin, mutta taimet - ja into loppuivat keväällä kesken. Paikkasin reunaa kesäkurpitsan taimilla :)

Kuunliljat ovat yksi suosikkikasvejani - olen laittanut niitä lähes kaikkiin kukkapenkkeihin reunakasviksi, mutta myös ruukkuihin terassille. Ne ovat helppohoitoisia, ryhdikkäitä kasveja, jotka mielestäni sopivat 70-lukulaisen tiilitalon ja mäntykankaisen ympäristön henkeen.

Vihreäsävyiset kuunliljat ovat huomattavasti nopeakasvuisempia ja isompia kuin valkokirjavat lajikkeet. Kauneimpia ovat mielestäni sinisävyiset ja leveälehtiset isokuunliljat, mutta nekin ovat nihkeämpiä kasvamaan kokoa kuin tavalliset vihreälehtiset - tai tämä ainakin on ollut oma kokemus tällä tontilla.


Tänään nostin kaikki talonpäätypenkinkin kuunliljajuurakot ylös - ja nyt niitä riitti kahtia jaettuna koko matkalle. Ja sehän taas tarkoittaa sitä, että kesäkurpitsoille pitää keksiä uusi paikka - sitä pääsee lapioimaan huomenna :)

Ihan mahtavaa olla taas ulkona. Tajusin tuossa jokunen päivä sitten lapioidessa, että nyt ymmärrän sen liikunnasta tulevan flow-tilan. Kuntosalille lähtö on ihan kivaa - toisinaan. Hyvä olo siitä tulee aina, mutta ei siellä yhtään ylimääräistä liikettä tule väännettyä.
Pihaa lapioidessa ei malttaisi lähteä syömään - ei edes nukkumaan - ei vaikka selkä ei enää suoristu - ja joka lihas jumittaa - ei huomaa ajan kulua - ei pysäytä lapiota edes sade. Ei tahdo malttaa istua sisällä edes sen vertaa, että päivittäisi blogia :D

Mukavia puutarhapäiviä teillekin :)