Etsisivät oman sisäisen rukkinsa...

"Etsisivät oman sisäisen rukkinsa

ja keskittyisivät olennaiseen."

Tämä vuosi on ollut muutosten aikaa. Se oma sisäinen rukki on löytynyt pikku hiljaa. Syksyisistä sienimetsistä, aurinkoisilta mustikkamättäiltä, loppukesän auringon kultaamilta pelloilta, metsäpolkujen varsilta, nokkospuskista, moneen kertaan pestyistä pehmeistä kankaista, siemenpusseista, hapankaaliruukuista, vanhojen kirjojen tuoksusta...

Se, että voi elää niin, että se oma sisäinen rukki hyrisee hiljaisen tyytyväisenä. Se on iso asia. Onneksi sitä on jo niin keski-ikäisen kärsivällinen, että malttaa odottaa. Vaikka pitää vielä jaksaa odottaa kevättä - ja syksyä - ja kuivauskaappia - ja remontin valmistumista - ja kuivaa koivuparrua - ja paperipusseja - ja monen monta muuta pientä...

Ystävän kirjoittama runo. Keväisenä inspiraationa teillekin :)

Täällä on monenlaista pientä suunnitelmaa aluillaan. Ihan kohta pääsen teillekin niistä jotain esittelemään. Joka päivä muistutan itseäni siitä omasta sisäisestä rukista - jokaisen oikeudesta ja velvollisuudestakin tehdä omannäköisiä ratkaisuja.

Rauhaisaa pääsiäisen aikaa teille kaikille. Täällä paistaa aurinko ja lämpenee pihasauna :)

Pussinsulkijat kylppärissä

Se klassinen parisuhdepalaverin aihe on hammastahnatuubi. Minulla systeemi toimii loogisen aukottomasti - suljen korkin käytön jälkeen ja puristelen oman tuubini loppuun - siis ihan totaalisen loppuun ennen uuden avaamista. Mutta mikä siinäkin on niin hankalaa muille tämän talon asukkaille :)

Kylppärin pöydällä lojui vakituisesti tahnatuubeja useampi kuin porukkaa kotona? Ja syykin oli ymmärtääkseni yksinkertainen - vajaata tuubia ei vaan huvittanut enää hieroskella, helpompi oli aamukiireessä avata uusi. Totta se on - isot muoviset tahnatuubit ovat äärimmäisen ärsyttäviä siinä loppuhilkuillaan - niitä loppuja ei vaan kertakaikkiaan viitsisi puristella.

Viimeksi kylppäriä siivotessa verenpaine nousi taas jokusen pykälän kun piilottelin lähes täysiä tuubeja kaapin kätköihin ja asettelin niitä vajaita tyrkylle. Siinä tasolla sattui sitten olemaan Ikean pussinsulkijoitakin. Ihan huvikseni kokeilin, josko ne yltäisivät muutamaan kertaan rullatun hammastahnatuubin ympärille - ja yltihän ne.

Tarinalla on onnellinen loppu. Kylppärissä ei ole nyt ensimmäistäkään viittävaillevajaata tuubia. Ne näköjään käytettiin uuden siistin systeemin myötä loppuun parissa viikossa :)

Tuubi pöytää vasten ja klipsillä napakasti painaen vetäistään loppuerä pohjasta lähtien tuubin suulle.



Taitellaan tuubi ja kiinitetään klipsi sopivaan kohtaan - ihan niin ylös kuin tahnaa vielä purkissa piisaa. Pidempi 11cm Bevara -pussinsulkija on parempi. Se yltää isonkin tuubin yli. Lyhyemmän joutuu kiinnittämään nurkkaan - ei ole ihan yhtä napakka. (30kpl Ikea Bevara pussinsulkijoita 0,99€.)

Ja jos perheessä on usempi samanlaisen hammastahnan omistaja, voi tuubiin kiinnittää jokaiselle erivärisen klipsin merkiksi omasta tahnasta - tai vaikka kirjoittaa sulkijaan nimen permanent-tussilla. Merkkiklipsin voi tietysti napsauttaa jo vaikka ihan uuteenkin tahnatuubiin. Jää siinäkin väliin monta vääntöä aiheesta "kuka on pöllinyt / vienyt / lainannut kenenkäkin oman tahnan leirille / yökylään / mummolaan / alakerran vessaan... "

Siellä ne nyt on - siistiä ja helppokäyttöistä. Voihan tällä "viimeiseen pisaraan -konstilla" säästää kenties jopa jokusen sentin rahaakin :) Mutta enempi tässä on nyt kyse periaatteesta - ja periaatteessa kun olen mieltä, ettei käyttökelpoisia, ostettuja ja maksettuja tuotteita heitetä roskiin.

Tässä linkissä lisää pussinsulkijavinkkejä.

Sunnuntain parhaat palat

Oli nämä Schärin lämpimät leipäpalat :)

Valkosipulimurskalla maustettua oliiviöljyä - Pirkka luomutomaattikastiketta - reilusti oreganoa ja basilikaa - paprikaa - vuohenjuustoa -  halkaistuja oliiveja - juustosiivuja. Uuniin 225°C noin 15min. Siinä tämänkertainen setti.

Mitään aatteellista syytä minulla ei ole puoltaa K-ryhmää, mutta se vaan sattuu sopimaan paremmin omiin ostotottumuksiini kuin se toinen iso... Pienemmistä K-kaupoista en tiedä, mutta ainakin Cittareista löytyy käytännössä joka käyntikerta jokunen tuote hyvinkin edulliseen poistohintaan. Mitä se sitten sattuu olemaankaan, niin sen pohjalta on helppo miettiä ruokakuviot. Tänä viikonloppuna tehtiin lämpimiä voileipiä :)

Se vaan tulee...

En minä ainakaan jaksa painon kanssa aina tsempata - mutta ehkä juuri siksi kurinalaisuus sitten väliinsä onkin niin palkitsevaa ja mieltäkohottavaa. Tulee voittajaolo - minä pystyn tähän - eikä edes tee tiukkaa. Ei minua varsinaisesti ikinä haittaa tai masenna, jos se viisi kiloa pääsee hiipimään kupeisiin - se vaan tulee... Toisaalta siinä nousuhuumassa ehkä jotenkin ihan odottaakin että pääsee taas palaamaan ruotuun.

Säännöllinen ruokailurytmi, turhan hötön karsiminen ja nukkumaanmenoajat - hyvän olon resepti joka toimii minulla. Olin toissavuoden kokonaan ilman alkoholia - ja viime vuonna sitä taas käytin kohtuullisessa määrin. Selkeä ero olossa oli ainakin siinä, että "hyvä viinivuosi" ;D piti painoa jatkuvasti muutaman kilon korkeammalla kuin edellisen vuoden tipattomuus.
Toinen oma huomio - kaikki leipomustuotteet vaan tahtovat tehdä olon raskaaksi ja turvottaa - vaikka meilläkin ovat gluteenittomia & hiivattomia.
Kahvi tahtoo sotkea yöunia - eli vaikka nyt väliinsä sitäkin olen juonut, niin pitäisi jättää kokonaan.

Nämä siis vain omia huomioita - sellaisia kevennystapoja, jotka toimivat minulla - ja joita minun on helppo soveltaa omiin arkirutiineihin. Tykkään kyllä lueskella painonhallintaa sivuavia teorioita noin yleisesti - ja Jutan superdieettikin tuli seurattua :)

Bob Harper, Laihtumisen säännöt -kirjan nappasin kirpparilta joskus viime syksynä. Vaikka hyvin harvoin sorrun näihin tosi-tv-tähtien opuksiin, niin tämä oli jotenkin kivan kevyttä ja positiivista luettavaa. Ehkä vain siksi, että Bobin säännöt olivat mielestäni tolkun tekstiä - ei vain laihtumista ajatellen, ihan muutenkin, positiivista ja energistä arkea varten. Että ainakin sen verran voin kirjaa suositella, että jos kirpparilla tulee vastaan ja aihe yleisellä tasolla kiinnostaa, niin osta pois.

Säännöt 7 ja 20 ovat minulle hieman kysymysmerkki. Niitä en vielä allekirjoita, mutta tutkailen joskus aihetta tarkemmin :)

Omin paino minulla on siinä viidenviiden paikkeilla. Siihen se yleensä asettuu, vaikka väliinsä putoaa vähän sen allekin - ja jos sitten taas menee yli, niin siihen se on helppo palauttaa. Tai helppo ja helppo - kyllähän se aina jonkinasteisen päätöksen ja motivaation vaatii...

"Kyllä kaikki elävä liha kuria totteloo", mummon kuolemattomia sanontoja lainaten :)

Minun kurissa ei
-juoda alkoholia
-syödä leipää tai pullaa tai muuta paistotuotetta - ei minkäänlaista - ei edes gluteenitonta

Ei mulla sitten oikein muuta kuria olekaan - vaan olihan tuossakin kai :)

Mutta on tässä kurissa paljon mukavaa ja hyvääkin:

Aamusta syödään kunnon satsi kaurapuuroa ja marjoja.
Lounaaksi niin paljon kuin vatsa vetää esim. kaalilaatikkoa tai punajuurilootaa tai ruusukaalia.
Välipalaksi chiajogurttia ja lisää marjoja.
Illalllinen jotain kevyempää - sosekeittoja..
Iltapalaksi muutama siivu vuohenjuustoa. Telkkari-iltana porkkanoita & kermaviilidippiä.

Töihin kävellään - siitä tulee tarpeeksi lenkkiä ja liikuntaa.
Illalla jos jaksaa ja ehtii, niin venytellään Callaneticsin ohjeilla.
Joka ilta kuivaharjataan ja saunotaan lempeissä löylyissä.
Muistetaan ottaa kaikki vitamiinit.
Juodaan riittävästi vettä - ja lämmintä yrttiteetä
Ei katsota telkkaria - paitsi Kanadan Masterchef - ja se on tänään :)
Mennään ihmisajoissa nukkumaan.

Tuosta blogin sivupalkin listasta löytyy monta muutakin nopeaa ja helppoa keventäjän ruokavinkkiä. Mutta sitä mieltä olen, että on helpompi olla kerralla ilman mitään kahvivehnäsiä ja leipää missään muodossa. Eli jos meinaat jonkun kilon pudotella, niin skippaa ne leipomusohjeet :) Nekin tosin taitavat tässä blogissa kaikki olla niin riisuttuja reseptejä sokerin, valkoisten jauhojen ja rasvan osalta, kuin vain kohtuudella on mahdollista.

Ei mulla muuta. Olo on keventynyt ja pirteä, päivä on pidentynyt, huomenna vielä vapaapäiväkin ja pääsen pitkästä aikaa kirpparikierrokselle ystävän kanssa. Rauhallinen ilta, takassa tulet, keitin äsken piimävellin - kyllä elämä on välillä leppoisan mukavaa :)

Jälkikirjoituksena vielä - se piimävelli oli taas niin hyvää. Jos se on vielä uusi herkku sinulle, niin kyllä suosittelen että uskaltaudut kokeilemaan - vaikka nimi kuulostaakin hiukka epämääräiseltä :)

Taas säästetään

Jos ootte unohtanu (niinkuin minä) alkaa säästää tyhjentyneitä maitopurkkeja tomaatintaimille, niin aloittakaa nyt jo ihmeessä - "hyvän sään" aikaan :)

Munankuoret (etanoiden kiusaksi) säästän läpi vuoden - niinpä eivät sitten koskaan unohdukaan.

Vessapaperin hylsyjäkin (purjon juurelle) olen muistanut jo jemmailla...

Mutta niiden maitopurkkien kanssa taisin taas vähän myöhästyä - meillä kun maidon kulutus on hiipunut aika olemattomiin... Parina viime vuonna pelastavia maitopurkkienkeleitä ovat olleet kaverin työmaaruokalan keittäjät - kiitos viimeisestä - taidan joutua tulemaan taas säkkieni kanssa takaovelle :)

Ja mitäpä muuta mukavaa tänään: Piipahdettiin Lempin kanssa pikainen kauppa-kierrätyskierros. En ole pitkään aikaan tullut käyneeksi Alkossa - enkä käynyt tänäänkään - mutta Lempi kävi - ja vain kysäisemässä, josko sattumalta olisi tyhjiä puulaatikoita. Löytyi yksi - ja se olikin harvinaisempaa rasiamallia.

Takana verrokkina parisen vuotta sitten löytynyt laatikko - käsittelemätön puu on tummunut kauniisti.

Kierrätyspiipahdukselta löytyi turveruukkuja kevään siemenkylvöihin. En ole koskaan aiemmin turveruukkuja kokeillutkaan. Kahdeksankymmentä ∅10cm ruukkua yht 7€. Ei nyt ihan ulosheittohintaan, mutta kuitenkin huomattavasti kauppahintoja edullisemmin.

Viime keväänä tein osan kylvöksiä styroxlavoihin. Oliko sitten vain sattumaa, mutta näytti siltä että styroxtaimilavoissa taimet viihtyivät paremmin kuin pienissä muoviruukuissa??? Muuta selitystä en keksi kuin että styrox pitää juuret lämpimämpänä vanhojen ikkunoiden lähellä.
Mielenkiinnosta kokeilen nyt näitä turveruukkuja. Ovat tosin aika isoja taimikasvatusta ajatellen - jaahas - tulikin pähkäilyn paikka, että mitä näihin nyt sitten kylvän :)

Ja löytyi kierrätyksen kirjaosastolta ajankohtaista luettavaakin - jokunen uusi puutarhakirja :)
Nämä eivät kuitenkaan ole tämänpäiväisiä löytöjä, vaan vanhoja suosikkeja jotka haen aina kevääksi keittiön aamukahvipöytään selailtavaksi.

Keittiössä nyt nämäkin - inspiroimassa hortahommiin heti kun vaan taas alkaa vihertää.

Tässä yksi tämänpäiväinen kirjalöytö: Saila Routio, Puutarha laatikoissa. Kiinnostava katsoa muiden ideoita kun itsekin olen aiheesta ollut innostunut jo pidempään.

Ja hyllyillä lisää vanhoja suosikkeja. Alla näkyvä Suomalainen pajutyökirja on kaikista puutarhakirjoistani ainut, jonka olen saanut uutena lahjaksi - kaikki muut ovat kierrätyslöytöjä. Voi, miten moneen kertaan aikanaan kahlasin läpi nämä vanhat kirjat... Muistan melkein ulkoa osan :) Nyt tietysti tulee haettua tietoa paljonkin netistä - mutta siltikin - kyllä kirjoissa vaan on sitä omaa taikaansa...

Eipä tänään sen suurempia - löytyi kierrätyksestä yksi kiva merinovillaneule - ja merinovillaiset ranteenlämmittimet - ja hienot villasukatkin. Aika hiljaista oli kylillä - lumivaroitusko piti porukan kotosalla. Minäkin taidan jättää iltalenkin väliin ja heittää lisää puuta takkaan :)

Meillä syödään

Ainakin nyt tänä viikonloppuna hapankaalia, kaalinkantakeittoa, porkkanarieskoja ja hyvää juustoa :)

Sen verran aiempiin juttuihin päivitystä hapankaalin osalta, että valmistus onnistuu kyllä ihan mainiosti talvikaalistakin. Nyt pakkasilla hakkasin lämpimikseni pari kymmenen kilon satsia - eilen taas löytyi tarjouksena niin kauniin keväänvihreää kaalia, että en voinut vastustaa. Jos vielä vähän :)

Talvikaali on kuivempaa kuin tuore syyskaali - eli nesteiden irtoaminen vaatii hiukka enempi takomista. Jotkut sanovat, että talvikaalista valmistettu hapankaali olisi paremmin säilyvää kuin syyskaalista tehty. Kokemusta minulla aiheesta on sen verran, että meillä on syöty vuodenkin vanhaa (syyskaalista tehtyä) hapankaalia. Säilytyksessä maku senkun tiivistyy - ei ollenkaan huonoon suuntaan, mutta vahvemmaksi. Maitohappobakteeripitoisuus ymmärtääkseni lisääntyy säilytyksessä - eli siltäkin osin pitkä säilytysaika puoltaa asiaansa.

Maitohappokäyminen tarvitsee alkuun reilu 20 asteen lämpötilan. Pari viimeistä hapatussatsia olen tehnyt nyt kovimpien pakkasten aikaan, eikä tämä keittiö aamuöisin ihan lämpimin nurkkaus vanhassa talossa ole... Laitoinkin "hapatushyllylleni" tuikun palamaan - kaapin ovet kiinni ja lämpö nousee sopivasti.

Kaalinkannoista ja kookosmaidosta  valmistuu yksi meidän suosikkisosekeittoja - kaalinkantakeitto.

Ja porkkanasoseesta rieskoja peltitolkulla...

Lauantain shoppailukierros.

Lempille uusi kalenteri, Veeralle kouluun herkkuevääksi Starbucks lattea (1€/2kpl), taateleista meidän suosikkikakkua, punajuuret paistan lohkoina uunissa iltapalaksi, pistaasipähkinöillä (Lidlin lauantaitarjous) kokeillaan maustaa jäätelöä, miehelle kahvia, appiukon mökille pari sytytintä ja anopille tuliaisiksi suklaata (ainut ihminen, joka ei tykkää minun hapankaalista - eipä sillä, ei tykkää minkäänmaan hapankaalista :)

Jogurtti ja kananmunat tällä kertaa tavallisina - luomut oli taas loppu (Lidlistä löytyy edullisimmat luomumunat, Valion luomu partaukko on oma jogurttisuosikkini).
Muut onkin sitten suunnilleen sitä peruskärrytavaraa. Luomubanaaneja normia enempi - suunnitelmissa on kokeilla muutamaa uutta jäätelösekoitusta (jäätelökoneella) ja käytämme banaania makeutukseen.

Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle - keittiöterveisin Johanna :)

Tarpeellista ollenkaan?

Muista idut - nyt talvella ihan paras C-vitamiinin lähde.

Tämä syksy on ollut semmoista aikaa, että olen saanut mietittyä uusiksi monta pientä ja vähän isompaakin juttua arjessa. Vaikka minulle tärkeitä asioita ovat olleet mm. sen kiinnostavan uuden opiskelualan löytyminen - ja palaaminen arjen ruokaruotuun joulun yltäkylläisyyden jälkeen - ja vielä uusi mukava työpaikkakin joksikin viikoksi, niin ne nyt ovat vain henkilökohtaisia juttuja.

Kotiporukalla ollaan kuitenkin tehty muutama niin hyväksihavaittu arkirutiinien päivitys, että ne voin uuden vuoden alkajaisiksi laittaa teille lukijoillekin mietittäväksi. Eniten muutoksilla on ollut meille ihan vaan taloudellista säästöä - mutta ovat ne tuoneet mukanaan myös ihan kiinnostavia huomiota siitä, että kannattaa välillä päivittää luutuneita tapojaan.



Mistä touhusta tykkään eniten, (no, marjastuksen ja sienestyksen  jälkeen :) on lukeminen. Kirjojen ohella aamulehti on ollut yksi tärkeä rutiini - ja jos se joskus on jäänyt tulematta, niin voi närästyksen määrää...
Nyt syksyllä vaan alkoi tuntua, että lehti ei enää piristänytkään aamua, vaan löi heti aamupöpperöisille silmille kaiken maailman ongelmat. Sitten siihen mielentilaan läsähti harmaana syysaamuna lootaan vielä laskukin siitä lehdestä - yli kolmesataa euroa vuodessa.
En olisi vielä jokunen kuukausi sitten uskonut, että ikinään - tai ehkä vasta viimeisessä hädässä ja rahapulassa lopetan lehtitilauksen - ja nyt sitten lopetin - ilman mitään siirtymäaikaa - alkaen siitä samasta aamusta kun asiasta toimitukseen ilmoitin.

Päätös oli minulle niin iso ja merkittävä, että pumppu kävi enempi kuin kierroksilla. Lähdin päiväksi suppismetsään - ei rauhoittanut oloa sekään. Tuskailin koko päivän seuraavaa aamua - ja tyhjää postilootaa. Ahdisti ihan konkreettisesti...

Mutta nyt, vieläkin hiukan ihmeissäni totean, että se ensimmäinen aamu ilman "pakollista" lehteä tuntui suorastaan kevyeltä. Kertaakaan en ole lehteä pariin kuukauteen kaivannut. Aluksi olin aamuisin jopa ihan helpottunut, ettei "tarvinnut" aloittaa päiväänsä usein hyvinkin negatiivisilla uutisilla.


Nyt eletään juuresten kulta-aikaa. Puanjuuriranskikset ja valkosipulinen smetana - ihan parasta.

Faktahan on, että ainakin maakuntalehtien uutisointi on jo "päivän vanhaa". Nyt vilkaisen netistä sen verran IS:n ja MTV:n otsikoita, että pysyn hiukan kärryillä - vain harvoin avaan yhtään juttua.

Fakta on myös se, että isokokoinen lehti mainosliitteineen täytti keräyslaatikkoa ihan konkreettisen ripeällä tahdilla. Nyt on senkin puolesta kevyempi olo - aika monta sivua turhaa jätettä jää nyt omalta osin kannattamatta.

Fakta on sekin, että lehti maksaa. Keski-Suomalaisen kestotilaus kustantaa reilun kolmesataa vuodessa. Aiemmin tilasin saman konsernin paikallislehteäkin - sen tosin lopetin jo kymmenisen vuotta sitten samoissa säästötalkoissa kuin miehen Vene-lehden ja omat sisustuslehdet.
Kymmenen vuotta kolmensadan lehteä tekee yhteensä kolmisen tonnia - parikymmentä vuotta kuutisen tonnia- siihen päälle kymmenisen vuotta paikallislehteä. Osaltani olen nyt kannattanut Keski-Suomalaista lähemmäs kymppitonnilla. Aika julmettu läjä kierrätyspaperia - ja aika iso läjä rahaakin.

Ja ettei tästä tule kilometripostausta, laitan jatkossa lisähuomiota arkisäästöistä - mm. siitä, miten meillä on puolitettu talouden lämmitysöljyn käyttö.

Semmoisia ajatuksia tänä tammikuun pakkasaamuna. Aika vaatimaton blogiavaus pitkän hiljaiselon jälkeen :) Tämä syksy on nyt vain ollut jotenkin "omaa aikaa" - ja tuntuu että moni asia on loksahtanut kohdilleen - tai uusille urille. Täällä edelleen kuitenkin olen ja elän ja hakkaan kohta pakkaspäivän lämpimikseni pari ruukkua hapankaalia...


Nyt kaalit ovat jo hiukka kuivakoita. Parisen viikkoa sitten tekemäni hapankaalisatsi onnistui kuitenkin ihan mainiosti - ja tänään teen lisää. Eli vaikka yleensä olen urakoinut hapankaalit jo alkusyksystä, onnistuu homma näköjään vähän tiiviimmistäkin keristä.

Iso hali sinulle - terveisin Johanna :)

Hulttiobloggaaja päivittää

Mikähän lie blogilamaannus iski päälle... Ainahan se on naisilla tunne että paljon pitäis mutta mitään ei kunnolla kerkiä - ei ikinä, eikä tarpeeksi. Bloginkin kanssa vissiin vähän vaivasi riittämättömyys ja suorituspaine. Teitä lukijoita on paljon - viisaita naisia - ei teille voi mitä sattuu soopaa suoltaa.

Meni jopa viikkoja, etten edes avannut koko blogitunnaria - ja ihan rehellisesti sanoen oli ilmassa pientä kyllästymistä blogimaailman kaupallisuuteenkin. Eipä sillä - haluan pitää omankin blogini positiivispainotteisena, mutta ne minun "ihkut" hetket on enempi kierrätyksen rekillä ja sienimetsässä.

Senkin tosin huomasin tauon aikana, että oma blogi tuli avattua useaankin otteeseen - aina kun piti tarkistaa sellerikeiton tai vuokaleivän vanhaa hyväksihavaittua (tarkennus - omaan makuun sopivaa) reseptiä. Tyttäret huokailivat moneen kertaan että miksei mamma päivitä - sillä kun on hyviä juttuja ja reseptejä (lasten mielipide :)

Ajatukset ovat nyt pikkuhiljaa tekeentyneet - huomaan että blogi on itselle tärkeä päivä- ja keittokirja. Nyt jo vähän harmittaa kun ei tullut kesällä kuvattua kasvimaan ja metsäretkien tunnelmia. Jokusen kuvan löysin puhelimesta - ne tallennan tänne blogiin menneen kesän tunnelmina.

Blogini on tähänkin saakka ollut mielestäni suhteellisen rehellinen - niin omien kokemusteni kuin tuotevinkkienkin suhteen. Nyt aion jokatapauksessa entisestään yrittää muistaa huomioida erilaiset lukijat ja tilanteet. Jos jo osaankin takoa hapankaalia vaikka unissani, tietääkö nuorempi lukija edes mikä on pulikka... Vaikka lehtikaalin esikasvatus on periaatteessa helppoa, se on kuitenkin hankalaa...

Eipä muuta tähän juttuun - muuta kuin kiitos teille kaikille ihanista kommenteista tämän huiluutauon aikana. Ja kuka loppujen lopuksi herätti blogihorroksesta - se oli Tiina kommentilla "Nyt riittää jo se metsässä kyykkiminen". Äsken just tulin sieltä metsästä, viisi hirvikärpästä bongattu paidan alta tämän jutun kirjoittamisen aikana - eivät oikeasti haittaa. Minua eivät ole koskaan purreet - eikä niitä tänä vuonna edes pahasti ollut - kunhan taas turhaa juputan... Päivän löytö oli punainen nauha - siiitä viikon vinkki teillekin.
Voimia syksyyn naiset. Muistakaa D-vitamiini. Tehkää pieniä hyviä päätöksiä. Tehkää välillä mitä haluatte - vaikka pitäisi muuta.

Tämä kesä jää muistiin hyvänä mustikkavuotena.

Tämäkin asia oli ihan päässyt unohtumaan - puhelimesta löytynyt kuva, jossa vattupusikosta bongattu ihan täydellisen muotoinen pieni pensaskataja. Olisiko tämä joku luonnon itsemuovaama jaloste josta kannattaisi ilmoittaa jonnekin? Minne?

Vattuvuosi ei ollut häävi ollenkaan - monesta jemmapusikosta vain yksi oli vähän sinnepäin. Tulihan niitäkin kuitenkin poimittua - pikkuhiljaa ja kärsivällisesti...

Kierrätysharrastus jää aina kesäisin aika täydelliselle tauolle. Syksyllä mukaan tarttui kuitenkin tämä vanha matka-arkku.

Ja tästä se löysi paikkansa meillä.

Näitäkin on mietitty se kymmenen vuotta - keittiön pintaremontti, vessan päivitys, vaatehuone... Nyt ollaan vihdoin päästy jahkailusta seuraavalle tasolle. Ollaan kierrelty rautakauppoja - vessan lattia on piikattu auki perustushiekkaa myöten ja vanha pytty kököttää talon nurkalla - eli hyvä päivä lähteä sienimetsään :D

Puolukoita oli tänä syksynä hyvin - ei yhtään kuvaa nyt vaan löytynyt puhelimelta.
Sienivuosi oli ainakin meidän nurkilla ihan toivottoman huono. Suppikset nousivat myöhään - ja ovat aika hakusalla. Nöyryyttä - sitä tarvittiin sienimetsässä tänä vuonna.

Tässä tämän päivän saldo - josta kiitos hajamieliselle sienestäjälle :D Itse aloittevana sienestäjänä opittua: Suppisten kanssa samaan aikaan ei käytännössä enää poimita mitään (karpalosuon erottaa suppismetsästä) - eli jos on ihan ulalla, kannattaa aloittaa harrastus bongailemalla metsäteiden varsille parkkeerattuja autoja, tai ojanpenkoille jätettyjä polkupyöriä - missä ojapyörä lokakuussa, siellä suppiksia - ei vaadi paljon päättelyä. Aurinkoinen syksyviikonloppu on parasta bongailuaikaa.

Ja sitten kun se pyörä löytyy - survaise itse samaan pusikkoon seuraavalla reissulla - huomaavainen marjastaja tai sienestäjä ei mielestäni tunge samalle läntille kuin siellä jo valmiiksi kyykkivä.

Mutta älä tee näin!!! Kuvan opetus: Kurkkasin viime kesänä puskapyöräparkkeeraajan jälkiä. Helppo nakki - sienimesta kun oli ympyröity punaisilla nauhoilla. Tänään piipahdin samalla mäellä - ja jopa nyt huonona vuotena läntiltä löytyi sangollinen. Metsän poikki autolle oikoessa vastaan tuli taas pari punaista nauhaa. Ei tarvittu "Kolmea etsivää" päättelemään nauhojen tarkoitusta... Sanko oli jo täynnä ja ilta hämärti - eli huomiselle luvassa santsikierros...
Älä siis liputa sienipaikkojasi - tässä maassa kun on jokamiehenlaki - et voi vallata niitä kuitenkaan :D

Ja tämänpäiväiset eväät: Lanttu-tattaririeskaa ja hapankaalia. Kuulostaa topakalta setiltä, mutta on ihan syötävän hyvää. Lanttusose on vähän haastellinen rieskapohja. Edelleen yritän selvitä mahdollisimman vähillä jauhoilla - nämäkin ovat käytännössä melkein pelkkää paistettua lanttusosetta - ja vähän liian pitkäänkin paistettua kun unohtuivat uuniin... Niistä tuli tälläkertaa lanttucrackereitä :)

Paistelen nyt urakalla pois loppuja viime joulun alelaarista pakastimeen jemmattuja lanttu- ja porkkasosepusseja - kohta saa taas uusia :) Kaalin kilohintaakin kyttäilen - vielä ollut euron luokkaa mutta kunhan kohdalle vaan tulee kunnon tarjous, saa hapankaalipulikka kyytiä.

Pihalla on jo aika aneemista... Alkukesästä tuholaiset eivät vaivanneet lehtikaalia, mutta loppukesästä saatiin sekin vitsaus. Osa lehtiä meni kompostiin mutta niistäkin säästin lehtiruodit jotka pakastin sosekeittojen sekaan lisättäväksi.
Salaattia vikuuttivat etanat - olikohan kostean kesän ongelma vai jostain kautta nyt vaan löysivät tontille? Palsternakka ja purjo onnistuivat kohtuullisesti - sato on jo pakastimessa. Lehtiselleri kasvoi tosi hyvin. Sitä on vieläkin osa laittamatta säilöön - jospa tällä viikolla viitsisi...

Pähkäilen, josko tukikepittäisin osan lehtikaaleja kokeillakseni miten jatkavat kasvua ensi kesänä.

Ei mulla muuta. Terveiset täältä kotikoneelta. Semmoinen vinkki nyt kuitenkin vielä, että mies toi Tallinnan tuliaisina Carmina Luna luomulaatuista punaviiniä. Yllättävän hyvä hintaan 11.25€/3l hanapakki. Ei muuten, mutta kun nyt kesämuistojen herkistämänä ja sienimetsässä näähistyneenä sitä tässä lasillisen nautiskelen. Kiitos taas tästä päivästä.