Lopuista omenoista

Jo kuukauden verran on blogiini ollut lähes tungosta :) hakusanojen helppo omenasose uunissa ja kuivatut omenat taholta.

Ihan yhtä kauan olen itsekin kerännyt ja pessyt ja pilkkonut ja viipaloinut ja keittänyt (variksenmarja-omena vispipuuro) ja paistanut (omenakookospaistos) ja hauduttanut (uuniomenat) ja kuivattanut ja mehustanut (kurkkaapa linkistä miten mehuasema toimii - minulla on varattu aika taas lauantaiksi :) ja käyttänyt kaikki mutkin konstit, joilla saada talteen ja tuoreeltaankin hyödynnettyä arvokasta omenasatoa.



Joko loppuu mielikuvitus? Ja vielä olisi niitä viimeisiä syysomppuja joille pitää jotain keksiä...
Tässä vielä loppusadolle pari vinkkiä, jollet ole jo ehtinyt näitäkin kokeilla?

-Itse tykkään kovasti vanhasta retrojälkkäristä; appelsiiniriisi - mutta tuunattuna suomalaisempaan ja sesonkiin sopivampaan omenariisin muotoon. Ainesosiksi suosittelen kokeilemaan irtonaista punaista riisiä - ja makeudeksi vaahterasiirappia.

-Toinen hyvä, jutussa aiemminkin jo mainittu, on omenavispipuuro, jossa omenan makuparina toimii mainiosti variksenmarja.

-Rahka - meidän perheen suosikiksi on noussut rahkayhdistelmä, jossa on omenasosetta ja mustaherukoita. Ihan mainio makupari, jolla itsekin opettelin aikoinaan syömään mustaherukoita kokonaisina ja keittämättä.

-Ja vielä tämä - lasten ikisuosikki - omenalettuset.

-Piirakkaan ei paljon omenoita saa upotettua, mutta tässä yksi nopea ja helppo versio omenapiirakasta - gluteeniton ja tietysti myös tuttuun tapaani :) melkeinpä rasvaton ja sokeriton - hyvä arkipiirakka.

Oliko joukossa jotain uutta ideaa? Jos sinulla on jemmassa joku lyömätön omppuvinkki tai -linkki (gluteeniton), niin laitatko jakoon kommenttiboksiin :)
















omenaresepti parhaat / ohje omena / helppo ja nopea omenapiirakka /

Hapankaalin aikaa

Nämä on niitä aikoja, kun kannattaa pitää silmällä kaalin kilohintoja. (Edullisimmillaan sitä oli viime viikolla Prismoissa muistaakseni 0,69€/kg.) Ja siitä tarjouskaalista sitten tietysti takoa hapankaalia sen minkä ehtii...
Tämänsyksyinen kaalisato on mehukasta - eli ymmärtääkseni satovuosi on ollut hyvä? Ainakin kaali on laadultaan hyvää. Viime vuonna kaalit olivat tosi kuivakoita ja perinteinen hapankaalin valmistus puunuijalla mehustaen ihan oikeaa työtä...

Jotkut irrottavat kaalisilpusta nesteen pelkällä suolalla - itse en oikein usko että oikoen tulee niin hyvää.... Enpä tosin sitäkään voi faktana sanoa, kun en ole kokeillut. Oman hapankaalini pidän mahdollisimman vähäsuolaisena - hakkaan silpusta nesteet irti nuijalla ja maustan seosta mm. sipulilla, valkosipulilla ja piparjuurella.

Hapankaali on tuote, jonka valmistusta kannattaa ehdottomasti kokeilla. Hapatus on idätyksen ohella mielenkiintoinen prosessi jo ihan vaikka pelkästä utelaisuudesta testailla. Miten se alkuun pahan hajuisesti vaahtoava kaalisilppu yht'äkkiä tuoksuukin kirpakan raikkaalle ja maistuu taivaalliselle...
Alkuvalmistelut ovat mukavaa yhdessätekemistä ystävän kanssa pimeänä syysiltana. Sitten vaan kärsivällistä odottelua parisen viikkoa ja jännitys tiivistyy purkkien korkkajaisiin.

Parisen vuotta sitten blogiin laittamani hapankaalin valmistusohje on ihan pätevä vieläkin - eli en nyt uutta vastaavaa postausta aiheesta tee. Mutta muistutan, jos et vielä ole ehtinyt kokeilla :)







"Hapankaali on laihduttajan unelmaruokaa, sisältää vain 18 kcal/100g ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Painonvartijoiden pistetaulukossakin hapankaali saa 0 pistettä eli on yksi niistä ruoka-aineista, joita saa syödä rajatta.

C-vitamiinipitoisuus on hapankaalin tunnetuimpia ominaisuuksia. C-vitamiinia hapankaalissa on 20mg/100g. Tämä kattaa jo lähes puolet päivittäisestä C-vitamiinitarpeesta. Lisäksi hapankaali sisältää runsaasti erilaisia entsyymejä, B12 vitamiinia, koliinia ja asetyylikoliinia. Myös E-vitamiinia tuotteessa on runsaasti.

Hapattamisen vitamiinit säilyttävä vaikutus on tunnettu jo 1700-luvulta lähtien, vaikkei tuolloin vitamiineja ollut edes osattu nimetä. Saksassa, jossa tuotteella on pitkät perinteet hapankaalia käytettiin tuolloin hoitamaan ummetusta, haavoja, kihtiä ja sokeritautia. Viime aikoina maitohappokäymistä on tutkittu laajasti uusin menetelmin, mm. mikrobiologian avulla. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimukset ovat antaneet viitteitä kaalin ja hapankaalin vähentävästä vaikutuksesta syöpäriskiin. Luontaislääkinnässä hapankaalia käytetään haavaumien, tulehdusten, sienitautien sekä ruoansulatushäiriöiden hoidossa (vatsan turvotus).

Lisäksi paitsi kaalilla myös maitohappobakteereilla on paljon muita positiivisia terveysvaikutuksia. Maitohappobakteereja on luonnostaan ruuansulatuskanavassa, vaikka ei nauttisikaan maitoa. Niitä saadaan tuoreista kasviksista, hapankasviksista kuten hapankaalista, juustoista, piimästä ja muista hapatetuista maitotuotteista. Hapankaalin maitohappobakteerikanta syntyy spontaanin käymisen tuloksena toisin kuin hapatettavien maitovalmisteiden, joihin meijereissä lisätään kullekin ominaista tiettyä bakteerikantaa.

Maitohappokäyminen tarjoaa monia etuja. Ruoasta tulee mm. ihmisen elimistölle helpommin sulavaa. Tämä auttaa vatsaongelmiin, jopa maha- ja suolistohaavoihin. Vaikutus perustuu terveen bakteerikannan lisääntymiseen ja suoliston oman bakteerikannan vahvistumiseen. Lisäksi hapot tasaantuvat. Tästä seuraa ruoansulatuksen paraneminen ja ärtyneen vatsan rauhoittuminen. Paitsi että maitohappokäyminen takaa tuotteelle pitkän säilyvyyden, se tuo myös esiin kaalissa piilevät aromit, jotka ovat hapankaalille ominaisia."

Lähde: Rasilainen

hapankaalin valmistus resepti ohje 

Viherjauhetta tehosekoittimella

Tässä vielä yksi konevinkki kuivatun hortasaaliin jatkokäsittelyyn: tehosekoitin. Olen aiemmin kertonut miten hieron lehtiä metallisihdin läpi ja myllytän niitä sauvasekoittimen kipossa. Sihdin läpi hierominen on hieman hitaampaa, mutta lopputulos on tasalaatuista silppua ja homma onnistuu vaikka mökkiolosuhteissa ilman sähköä. Sauvasekoittimen kipossa kuivatut lehdet saa helposti aikalailla haluamansa kokoiseksi silpuksi - yleensä jätän ne aika karkeaksi hituseksi.

Tehosekoittimella kuivat lehdet saa hetkessä ihan jauhoksi. Huomaa kuitenkin, että jos haluat säilyttää lehdet esim. teehen sopivana karkeampana silppuna, tehosekoitin on liian vahva mylly (ainakin oma Bosch-koneeni). Sauvasekoittimen kulho tai metallisihti on siihen tarkoitukseen parempi.
Tehosekoittimella kannattaa kuitenkin ajella osa lehdistä jauhoksi. Se onkin sitten jo aika tiukkaa tehopulveria talven varalle :)

Nokkosjauhe on ihan parasta - se sopii melkein joka annoksen sekaan. Lisään nokkosjauheen ja nokkosensiemenet vasta valmiin ruuan päälle lautaselle. Arvokasta voima-ainesta ei kannata turhaan kuumentaa. Turvotuspäivien varalle tein tänään myös nestettäpoistavaa koivunlehtijauhetta.

Tehosekoitin täytetään noin puoliväliin. (Ja nämä kokemukset nyt vain oman tehosekoittimeni kanssa opittuja - joku toinen malli voi vaatia omat kikkailunsa.)

Alussa käytän sekoitinta muutaman kerran edestakaisin päälle ja pois - silloin laite imaisee lehdet kulhon alaosaan terien ulottuviin.

Lehdet jauhaantuvat aika äkkiä.

 Kaadetaan sopivaan säilytysastiaan.

Ihania voimajemmoja talveksi :)

Vielä ehtii hortoilla. Harrastus on helppo aloittaa: jemmaa lenkkitakin taskuun pieni pussi ja poimi mukaan kävelyllä kohdalle osuvaa vihreää. Jos muuta et alkuun oikein löydä, niin horsmanlehtiä ainakin kasvaa joka mutkassa. Voikukanlehdetkin tunnistaa jokainen - ja aika varmasti niitäkin löytyy.
Kuivattuja voikukanlehtiä käytetään mm. maksavaivoihin (eli maksaan vaikuttavana sen pitäisi auttaa mm. maksaläiskien hoitoon). Voikukkatee on "verta puhdistava" ja sitä suositellaan erityisesti keväällä nokkosteen kanssa voimaannuttamaan kehoa.

Ruohovartiset kasvit kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin ja "ojanpohjien rikkaruohot" ovat sitä ihan parasta Suomen luonnon antia. Keruupaikan on tietysti sijaittava jonkin matkan päässä autoteistä - sopivan kohdan kyllä osaa katsoa ihan maalaisjärjellä. Lehtien kuivaaminen ei vaadi mitään erityisjärjestelyjä - onnistuu ihan huonelämpötilassakin.

viherjauheen valmistus / horta / hortoilu / nokkosjauhe /

Hortasaaliin jatkokäsittely

Ihan ensimmäiseksi pahoittelen tätä monen päivän viivästystä kommentteihin vastaamisessa - isot kiitokset niistä kaikista, ilahduttavat aina yhtä paljon :) Kolmen päivän ylppärijuhlat ja tyttären pääsykoematka Kuopioon sekoittivat arkipakkaa - kiirettä on pitänyt myös hortoiluharrastuksen kanssa...

"Silloin on taottava kun rauta on kuumaa."- tarkoittaa että nyt kaikki luonnosta kerättävä vihreä on parhaimmillaan. Ja tärkein pointti siinä hommassa - vielä ei ole itikoita! Vaatii aikamoista harrastuneisuutta könytä nokkospuskissa kun miljoona mäkäräistä tunkee silmiin ja sieraimiin. Tiedän jo omat rajani - eli siinä vaiheessa kesää minulla on "jo ihan tarpeeksi hituja" ja keskityn muihin juttuihin...

Luonnosta löytyy ihan valtavasti monin tavoin terveyttä edistävää syötävää. Hortoilu on harrastus parhaasta päästä - alkupanostus välineisiin on minimaalinen ja jokaiselta kotoa löytyvä. Kumisaappailla ja ämpärillä pääsee keräämisen alkuun, jatkokäsittelyssä sitten kukin hyödyntää omia mahdollisuuksiaan.
Minulla ei ole sen kummempia kuivausvälineitä kuin sanomalehtiä saunan lautelle ja pesutilojen lattialle. Kerään yleensä aika suuria määriä kerralla, joten kuivatus hoituu yksinkertaisimmin niin. Pieniä määriä voi kuivata virallisissa kuivureissa tai uunissa hyvin miedolla lämmölllä - lämpö ei saisi ylittää 30 astetta. Saaliin voi myös ryöpätä ja pakastaa tai fermentoida teeaineksiksi.

Kerään lehdet aina kuivana (aurinkoisena) päivänä ja puhtailta seuduilta kaukana tiestä ja asutuksesta - eli en näe mitään tarvetta niiden huuhtelemiseen ennen kuivatusta.

Kuivattuja vihreitä voi käyttää monipuolisesti teeaineksina, viherjauheena kaikkiin mahdollisiin leipä- ja kakkutaikinoihin (esim. mustaherukan lehti sopii mainiosti suklaapohjaisiin taikinoihin), ripotella jogurtin tai puuron päälle - tai laittaa ripauksen smoothien sekaan. Ja tietysti sitten lisätä ihan kaikkiin mahdollisiin ruokiin.

Viherjauhetta olen tehnyt kahdella tavalla; bamixin kulhossa ja käsin hiertämällä metallisiivilän läpi. Hiertämällä lehdistä tulee jollain tavalla tasalaatuisempaa ja kauniimpaa kuin bamixilla silppuamalla. Usein hierrän "parhaat palat" siivilän läpi ja ajelen sihtiin jäävät lehtiruodit bamixilla.

Kuivattuja horsmanlehtiä.

Lehdet lävikköön ja hierretään käsin pyörittelemällä.

Tuloksena ihanaa vihreää tuoksuvaa silppua.

Sihtiin jäävät lehtiruodit voi pyöräyttää bamixin kipossa silpuksi.

Säilön vihersilpun kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin purnukoihin; peltitölkkeihin, paperipusseihin, värillisiin lasipurkkeihin... Pidän viheraineksia aina tarjolla keittiötasolla - siitä ne tulee sitten käytetttyä poiskin.

Hortoilu on helppo aloittaa kaikille tutuista kasveista - mm. nokkonen, poimulehti, koivu, horsma, pihlaja, mustaherukka, omena, tyrni, metsämansikka ja mustikka. Puiden lehdet eivät kuulu jokamiehen oikeuden piiriin, mutta enpä ole koskaan kuullut maanomistajan hermostuneen muutamasta koivunlehdestä...
Mielestäni yksityishenkilön hortaharrastus tulisi jollain tavalla huomioida myös lainsäädännössä. Täällä maalla aihe ei ole mikään ongelma, metsää ja lehtiä riittää kyllä kaikille. Kaupunkialueella ainakin valtion ja metsäyhtiöiden mailta lienee saa hortoilija "luvan kanssa" poimia pihlajanlehtiä omiksi tarpeiksi? :)
Yleistäen sanottuna horta-ainekset poimitaan ennen juhannusta. Villivadelman lehdet kerätään syksyllä saman kesän versoista.

Kannattaa aluksi tutustua myös eri kasvien ominaisuuksiin. Mm. koivu on niin vahva diureetti, että sen käyttömääriä pitää hiukan laskeskella. Myöskään mustikanlehtiä ei suositella jatkuvaan käyttöön.

hortoilu horta / kasvien kuivaus / miten kuvatut lehdet silputaan / mitä lajeja kerätään / milloin horta kerätään

Viiden litran pakastusrasia

Kylmäpuristettu pastöroimaton omenamehu täytyy pakastaa. Olen huomannut että yksinkertaisinta se on samoissa viiden litran vesikanistereissa, joihin sen lirutan mehuasemalla. (Tarkennuksena nyt kuitenkin vielä: Tämä vinkki on suunnattu joko mehun suurkuluttajille tai parista henkilöstä ylöspäin perhekunnille :)

"Kertakäyttöiset" vesikanisterit ovat yllättävän kestäviä. Meillä ne ovat olleet käytössä jo vuosia, kertaakaan ei ole korkki tai kannu pettänyt. Kun mehukanisterit pakkaa pakastusvaiheessa väljästi pakastimeen ja säätää supertehon päälle, ovat ne seuraavana päivänä jo umpijäässä.
(Viiden litran mehumäärälle pitää jättää parin desin laajenemisvara.)

Jäätynyt viiden litran mehumötkäle jääkaappiin. Se sulaa hissuksiin jääkaapissa ainakin kolme-neljä vuorokautta. Jäinen mehu säilyy jääkaapissa huomattavasti paremmin kuin pikkurasioissa sulateltu mehu - tuorepuristettu omenamehu kun muuttuu siideriksi aika äkkiä :)

Tällä konstilla mehu säilyy täysin tuoreena ainakin lähemmäs viikon - en tiedä pidemmästä ajasta - mehu kun tekee kauppansa ja viisi litraa hujahtaa meillä muutamassa päivässä.
Tämä on tietty semmoinen vitamiinilataus että ihan jatkuvasti mehukanisteria ei edes tarvitse laittaa tarjolle. Maistuukin paremmin kun välissä on aina muutama mehuton päivä.

Sulavan mehukanisterin alle kannattaa laittaa puhdas pyyhe johon ulkopinnan huurteesta irtoava vesi imeytyy. Kanisterista voi kaataa sulaneen mehun erilliseen kannuun - siitä se on helpompi ottaa lasiin ilman että jokakerta tarvitsee liikutella isoa pänikkää.

Kaikilla ei ole omenoita joista tätä ihanaa mehua saa - mutta paljon on myös omenapuiden omistajia, joilla sato päätyy kompostiin tai maamonttuun. Mehustaminen on se kaikkein helpoin ja nopein tapa säilöä sato. 

Pakastimia saa edullisesti käytettynä. Itse ostin juuri pari viikkoa sitten 500l Cylindan Tori.fi -foorumilta viidelläkympillä. Pakastin löytyi viiden kilometrin päästä kotoa - aamulla tutkailin ilmoitukset ja illalla pakastin jo nökötti varaston nurkassa. Nyt olen neljän arkkupakastimen onnellinen omistaja :)

Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5

Mehut pois

Oletko koskaan käynyt mehuasemalla? Nyt pääset kurkistamaan miten mummolan luomu-ompuista valmistuu tunnissa reilu sata litraa kullankeltaista kylmäpuristettua omenamehua :)

Mehuasemat tuntuisivat olevan ainakin täällä Keski-Suomen alueella aikalailla ylibuukattuja. Me olemme löytäneet alueen parhaan - Muikunlahdesta Viitasaarelta. Toimintaa pyörittää omppujen sesonkiaikaan, elokuun alkupuolelta syyskuun lopppuun, sympaattinen pariskunta - saksalaissyntyinen Roland ja suomalainen Marjo.

Tervetuloa katsomaan miten homma täällä tapahtuu. Roland ja Marjo ovat pitäneet mehuasemaa jo kymmenen vuotta.

Marjo tyhjentää asiakkaiden tuomat pestyt omenat kymmenen litran sankoihin. Tässä vaiheessa joukosta poistetaan mahdollisesti matkalla huonoksi menneet omput.

Maestro-Roland hoitaa puristuskonetta.

Ylhäällä olevaan myllyaukkoon menee kerralla sangollinen omenoita. Omenat hujahtavat hetkessä myllyn läpi. Raaste tulee vauhdilla muovisen pussiputkilon kautta puristustarjottimelle.

Puristimeen menevässä tarjottimessa on neljä osaa: Metallinen tukilevy, puuritilä jonka läpi mehu valuu puristimessa, nailonverkko joka pitää omenaraasteen kuosissa ja kerää puristusmäskin, sekä puukehikko jonka avulla omenaraaste ja verkko muotoutuvat neliöksi.
Roland levittää raasteen kehikkomuottin tasaiseksi kerrokseksi.

Tukikehikko napataan välistä pois aina kun kulmittain aseteltu nailonverkko on kääräisty kasaan. Päälle asetellaan uusi metallilevy, puuritilä, puukehikko takaisin ja nailonmatto. Myllystä hurautetaan uusi sangollinen omenaraastetta - kerroksia tulee yhteen puristuspinoon noin kahdeksan.
Konetta ympäröivät seinät oli muovitettu tiukasti - kyllä Roland ja Dexter tietävät että näin siivous helpottuu huomattavasti :)

Homma kävi niin nopeaan että kuvia oli mahdoton saada tarkentumaan :)

Kun kahdeksan tarjottimen kakku on kasassa, koneen työpiste pyöräytetään akselin ympäri. Valmis kasa puristimen alle - puristimen alla ollut tarjotinpino purettavaksi ja uudelleen ladottavaksi.

Kone nostaa tarjotinpinon alhaalta ylöspäin. Paine puristaa mehun raasteesta, se valuu alla olevalle metallialustalle ja siitä saaviin. Roland kertoi, että paineen säätöä pitää tarkkailla eri omenalajikkeiden mukaan.

Tuoreempaa mehua ei maailmasta löydy :)

Roland kaataa mehun keräyssaavista pöydällä olevaan hanasaaviin.

 Mummo toimi mehunlaskijana. Välissä on vielä yksi sihti joka kerää mahdolliset sakat.

Ja heti vaan maistiaisia. Tämä oli kolmas tai neljäs mehukeikka tältä syksyltä. Mehu on nyt vaaleampaa kuin aiemmin ja tosi makeaa.

Nailonverkko kerää puristusjätteen.

Kuiva moska irtoaa verkosta yhtenäisenä levynä.

Harmi kun en tajunnut ottaa yhtään palaa mäskilevyä mukaan - mielenkiintoista olisi kokeilla jalostaa tästäkin jotain.

Viitasaaren Muikunlahden mehuasemalla on aivan mahtava tunnelma. Pariskunta tekee työtä täydellä sydämellä ja innostuneena asiastaan. Roland vinkkasi Saksassa jo tomivasta pikkubisneksestä: Jos omenapuiden omistaja ei itse käytä puun satoa, hän voi vuokrata puun kesäksi. Parinkympin hintaan puun sato kuuluu vuokralaiselle. Hän saa käydä poimimassa omenoita "omasta puustaan" silloin kun haluaa.

Kaikki omenasangot pestään jokaisen asiakkaan jälkeen. Nailonverkot peseentyvät joka ilta 60 asteessa Allegro pesuaineella koneessa ja kaikki puristuksessa käytettävät levyt sekä koneenosat pestään päivittäin mekaanisesti. Niin ja pesu tapahtuu lähdevedellä :)

Mayerit sulkevat mehuaseman kuun lopussa, joten tältä vuodelta mehut on kohtapuoliin puristettu. Muistutan teitä tästä ihanasta miljööstä ja loistavasta palvelusta tulevana syksynä. Suosittelen retkipaikaksi koko perheelle ja tietysti myös senkin takia että kylmäpuristettu omenamehu on ihan tajuttoman hyvää.

Tällä kertaa veimme mehustettavaksi noin 35 sangollista omenoita, niistä irtosi mehua 130 litraa, mäskiä jäi noin lihalaatikollinen, litrahinta on 0.70€ - yhteensä siis 91€ - kaupan päälle pullakahvit ja hyvä mieli.
Kiitos tästä Roland ja Marjo - ensi kesänä tavataan :)

Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5