sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sienikeitto - gluteeniton



Suppilovahverokeitto tuoreista sienistä:
Noin kaksi litraa tuoreita sieniä
2sipulia
3/4 dl Keskisen myllyn gluteenittomia tattarijauhoja
Purkki kermaa
2 luomu yrttikasvisliemikuutiota
Ripaus valkopippuria ja currya
Noin 1 1/2l vettä

Pilkoin sienet hakkurilla ja haudutin nesteet pois. Toisessa kattilassa freesailin pilkotut sipulit pehmeiksi tilkassa oliiviöljyä. Lisäsin kasaankeitetyn sienisilpun sipulikattilaan, hetken pyörittely, sekaan tattarijauhot ja 1 1/2 litraa vettä hyvin sekoittaen. Jätin hautumaan noin 20 min. Lopuksi sekaan kerma ja muutaman minuutin haudutus. Lautaselle ruohosipuli-persiljasilppua.


Tämän ihan tosi kätevän sienisilppurin löysin kierrätyksestä jo vuosia sitten.



Päätyluukku on irrallinen ja pilkotut sienet saa näppärästi kaavittua suoraan kattilaan.


Näistä irtoaa ihan uskomaton määrä nestettä.




Minulla ei nyt ollut muita kuin yrttiliemikuutioita, niistä liemeen tuli hiukan yrttivihreää sävyä ja ihan hyvä aromikin. Kahden litran keittokattila tyhjeni niin nopeasti että sain hätäiseen kattilanloput lautaselle kuvattavaksi. Tässä pikkukipossa siis sopan loput...


Mies kehui keittoa ainakin viisi kertaa, tyttäretkin ihastuivat sekä keittoon että iltapalaksi valmistamaani suppilovahvero-munakasrullaan. Laitan siitä ohjetta myöhemmin.

suppilovahverokeitto / helppo sienikeitto / gluteeniton sienikeitto resepti / keitto tuoreista sienistä

lauantai 29. syyskuuta 2012

Suppilovahveroita

Kirjoitin jokunen viikko sitten että en ole vielä koskaan löytänyt suppilovahveroita... Mutta nyt olen :) Muistin että "melkein sukulaiseni", siis mieheni ex-appiukko puhui joskus vuosia sitten aiheesta. Tartuin oljenkorteen ja kysäisin viime tiistaina, josko mentäisiin suppisretkelle. Jo samana päivänä asia järjestyi ja palasin reilun parin ämpärillisen kanssa kotiin. Olen aivan innoissani uudesta valloituksesta, nyt tiedän suppispaikan. Samalta läntiltä hain tänään viisi sankoa lisää, enkä millään olisi malttanut lähteä kesken pois :D

Suppilovahveroita löydät sammaleisesta havumetsästä. Ensimmäinen sieni on helpointa huomata puhtaalta sammalikolta. Kun löydät yhden, varo askeleitasi :) Ympärillä saattaa lymytä koko sangollinen...


Maastoutumisen mestarit mustatorvisienten ohella :)





Ja tässä varoituskuva: Suppilovahverot kasvavat samassa maastossa kuin tappavan myrkylliset suippumyrkkyseitikit. Usein juurikin näin, aivan rinnakkain. Ihan pienten lasten kanssa näitä ei kannata poimia, saa touhussa aikuinenkin olla huolellinen. Suppilovahverot esiintyvät isoina ryppäinä, niitä saattaa löytää sangollisen muutaman neliön alalta. Siinä intopiukeana niitä ryppäitä sankoon viskellessä mukaan ei saa joutua yhtäkään seitikkiä.


Onnellinen mies, ystäväni Veikko :)


Kahvitauon aika. Ja tosiaankin, se oli minulle ensimmäinen kahvikuppi kolmeen vuoteen. Veikon nokipannulla keittämä kahvi tuoksui niin vastustamattoman ihanalle että otin puoli kuppia. Ja sen jälkeen kaksi puolta kuppia lisää :D Silläpä kirjoittelen tätä juttua poikkeuksellisesti puolenyön tietämillä.


Veikon Drive out-kahvila :)


Kahvitauon jälkeen poimimme vielä pari sankoa lisää...





Tässä viime tiistaina poimimani suppikset: Halkaisin kuivatettavat pienetkin suppilovahverot kahtia. Isommat pilkoin useampaan osaan.



Minulla ei ole kuivuria, joten kokeilin kuivatusta saunan lauteilla leivinpaperin päälle leviteltyinä. Saunassa on "aina valmis-kiuas", joka pitää saunatilan aina hiukan ylilämpimänä. Lämmitin myös takan, sen piippu on saunan takaseinää vasten ja siitä sain vielä lisälämpöä. Kuivatussaunassa lämpöä oli noin 35 astetta. Kahdelle normikokoiselle lauteelle sain aseteltua reilu pari sangollista. Sienet kuivuivat laudeolosuhteissa lähes kuiviksi  noin vuorokaudessa. Kuivatuksen aikana pöyhin ja kääntelin sieniä jokusen kerran ja jätin ne vielä toiseksikin päiväksi lämpimään.



Tähän, noin kahden litran peltipurkkiin mahtui reilu kaksi sangollista suppilovahveroita kuivattuna. Kutistuivat kuivatuksessa noin 90% tuoretilavuudesta.


perjantai 28. syyskuuta 2012

Etanavoide arpien hoitoon

Katkelma Kesän merkit kultatyräkistä-postaksestani:
"Joku varsi kuitenkin siinä touhutessa vahingossa katkesi tyräkistäkin. Puuhastelin biksuilla ja maitiaisneste pisaroi käsivarsille ja reisille. Nyt kahden kuukauden kuluttua niissä kohdin on edelleen punaiset arvet, joiden pintaiho on kuivunut ja ryppyinen..." 

Blogini lukija huomasi jutun ja lähetti avuksi Baba de caracol etanavoiteen:

- Uudistaa ihoa ja ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista
 - Häivyttää arpia, ryppyjä ja maksaläiskiä ja ehkäisee niiden muodostumista
- Korjaa auringon aiheuttamia ihovaurioita
- Ehkäisee aknea ja ihotulehduksia

- Häivyttää aknen jättämiä jälkiä

- Edistää haavojen paranemista

- Korjaa selluliittivaurioita

- Häivyttää ihon venymis- ja raskausarpia 
- Ravitsee tehokkaasti ihosoluja ja estää solukuolemia


Ostin joskus tämän voiteen äidilleni ja siskolleni joululahjaksi, koskapa olin kuullut ja lukenut voiteesta pelkästään hyviä kokemuksia. Ei mitenkään marttyyrinä, mutta itselleni en hennonut :D 
Äitini kallein kosmetiikkaostos oli siihen saakka ollut Nivea-purkki. Hänkin tykästyi tähän etana-voiteeseen niin, että on hankkinut jo kaksi lisää ensimmäisen lahjapurkin jälkeen.

Tänään aloitan hoitokuurin näille tyräkin paloarville. Kasvoissanikin on viimeaikaisten näppylöiden jäljiltä punaisia arpia, joten samalla otan käyttöön voiteen myös kasvojen iholle.

Pakkaus on harvinaisen iso kasvovoiteeksi 100ml, luulen että on hyvin riittoisa. Jos tähän on lisätty tuoksua, niin se on hyvin mieto. Muistuttaa tuoksuttomia apteekkikosmetiikkatuotteita.




Jälkikirjoitus: Paloarvet käsistä ovat hävinneet kokonaan. Niitä ei enää löydä etsimälläkään. Lisäsin voidetta arpiin yleensä vain iltaisin. Vertailevaa tutkimustietoa minulla ei aiheesta ole mutta olen yllättynyt lopputuloksesta. Jos voide osaltaan auttoi ihoa kuntoutumaan niin hyvä niin.
Kasvojeni iho on ikuinen prosessi. Saan näppyjä lienee jo sanasta näppy :) Voide tuntuu kasvoillakin hyvältä, imeytyy hyvin eikä ärsytä minunkaan herkkää ihoani tai silmänympäryksiä.
Suosittelemisen arvoinen tuote.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Syö omppu oikein

Ylhäältä alas, näin opetti luokkakaverini Eila 70-luvulla. Älä tee tätä temppua puolalaisella aleompulla :)








Loput kompostiin...


Kotipuutarhan pikkuomenoissa siemenkodat ja siemenet ovat niin pehmeitä, ettei niitä edes huomaa. Kokeile jos et usko :D

Virpin kommentti: Sama systeemi toimii päärynän kanssa.
Kiitos, hyvä huomio :)



Tervetuloa lukijoiksi Sonja ja S-J :)

Omena-kookos paistos - gluteeniton



Nyt syödään omppuja, en jätä teitä rauhaan omppuresepteiltä... Ei tämä kestä enää kuin jonkun viikon, joulun aikoihin aletaan taas tuunailla lanttusoseita :D

Käytin tälläkertaa tavallista piirakkavuokaa. Pohjan voitelin ohuesti voilla, vuokaan niin paljon omenanlohkoja kuin vaan mahtuu. Niitä saa olla ihan kukkuralasti, painuvat uunissa reilusti. Tähänkin satsiin niitä olisi voinut laittaa vieläkin enempi. Pieniä kotipuutarhan omenoita saa piirakkavuokaan tungettua ainakin reilun kilon. Otin siemenkodan pois, kuoret jätin.

Omenapaistokseen voi lohkoa ne kaikki loputkin, vähän rupulaatuisemmatkin pihapuun omenat. Tässä ei myöskään suuremmin ole väliä, vaikka olisivat eri lajikkeitakin. Vähän kovemmat omput voi lohkoa ohuemmiksi siivuiksi, pehmeämmät jättää isommiksi paloiksi.


Päälle muruseos, tälläkertaa enimmältä osin kookoshiutaleita.


Omenapaistosten ohjeissa muruseos on usein mielestäni ihan turhan iso ja tuhti annos. Näkee jopa suhteita 1kg omenoita / 250g voita... Ei siinä mitään, tykkään itsekin voista, mutta normikokoisen paistoksen muruseoksen pohjaksi riittää oikein hyvin 50g voita. Herkuttelussakin on lupa käyttää kohtuutta :)

Omenapaistos
1kg omenoita
50g jääkaappikylmää voita
1 dl kookoshiutaleita
1/2 dl kaurahiutaleita (gluteenittomia)
2 rkl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
Kätevintä on pyöräyttää seos bamixin lisäkipossa tasaiseksi.



Muruseos ripotellaan omenalohkojen päälle. Noin 150 asteinen uuni, noin tunnin verran. Tässä paistoksessa oli mukana jokunen hiukka kovempikin omena. Paistos sai hautua uunissa tovin vielä virrankatkaisun jälkeenkin.


Kukkuralasti omenalohkoja painuu näin alas. Eihän tämä taaskaan riitä mihinkään :)


Päälle vaniljakastike:

1l kokomaitoa
2 kananmunaa
3 rkl perunajauhoja
3 rkl sokeria
3 tl vaniljasokeria
Ainekset vispataan kylmänä tasaiseksi, kuumennetaan jatkuvasti hämmentäen kiehumispisteeseen, annetaan jäähtyä hetken ja syödään pois paistoksen kanssa.


Muruseokseen sopivat hyvin myös esim. mantelit, pähkinät ja erilaiset hiutaleet, mitä vaan kaapista löytyy. Sekoitus-suhde 50g voita / noin 1 1/2 - 2 dl kuivia aineita on aikalailla sopiva seos. Bamixin leikkuukipossa seos tulee valmiiksi hetkessä ja siellä sekaan silppuuntuvat kokonaisetkin pähkinät tms.


Ja samantien päivitystä tähänkin ohjeeseen: Kävin eilen itseäni huomattavasti valveutuneemman ystäväni luona iltapäiväteellä. Hän oli valmistanut omenapiirakkaa piimä-mantelijauhopohjaan ja silpunnut omenat piirakkaan siemenineen päivineen. Niitä siemenkotia ei tosiaankaan erottanut leipomuksesta yhtään.
Seuraavan paistokseen menee sitten meilläkin ihan täyttä tavaraa... Kerron myöhemmin lopputuloksen :)

omenapaistos resepti / omena resepti / omena kookos uunissa / helppo omenapaistos / nopea omenapaistos / gluteeniton omenapiirakka / 

maanantai 24. syyskuuta 2012

Buzzador postia

Tälläkertaa Air Wick uutuus: Tuoksutikkuja. Näitä tulikin iso paketti, 12 kappaletta. Jaettavaa monelle ystävälle...


Tuoksuvaihtoehtoina uusissa Air Wick tuoksutikuissa on pellava-syreeni ja karhunvatukka-vanilja. Avasinkin yhden molempia testaukseen; Omaksi suosikiksi näistä kahdesta valikoitui ehdottomasti viimeksimainittu.


Pakkauksessa on lasinen pieni "maljakko", jossa on tuoksuöljypitoista nestettä. Maljakkoon laitetaan 1-6 puutikkua joiden kautta tuoksu leviää ilmaan. Useampi tikku tekee tuoksusta voimakkaamman.Oman kokeiluni perusteella minulle riittää yksi tikku, jo siitäkin tuntuisi leviävän riittävän vahva aromi.


Pellava-syreeni-tuoksu pääsi wc:n peilitasolle. Tuoksu on minulle hiukan liian "pesuainemainen", muualle kuin wc-tiloihin en tätä käyttäisi.


Karhunvatukka-vanilja-tuoksumaljakon vein pukuhuoneen pöytätasolle. Sen tuoksu on neutraalimpi ja sopivampi eri tiloihin. Näistä kahdesta tämä on ehdoton suosikkini ja voisin käyttää tätä useammankin maljakon.


Pikku maljakko on ihan kohtuullisen kaunis ilmanraikastaja. Ihmetyttämään hiukan jäi, mitä tapahtuu öljyiselle nesteelle; Haihtuuko se kestoksi luvatun kuukauden kuluessa... Esitteestä tai pakkauksesta en löytänyt tietoa.


Että tällaisia olisi nyt jaossa, tulkaa kaverit hakemaan omanne :)



Buzzador-sivuilta kopioitu lyhyt esittely Buzzadorina toimimisesta:

"Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa."


Jos innostut liittymään buzzadoriksi, lisätietoa löydät TÄSTÄ aiemmin kirjoittamastani postauksesta.



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Wokkia lehtikaalista ja pakastepaprikasta



Tänään lounaaksi nopea wokki. Pikaruokaa pakastimesta ja kasvimaalta...

2-3 rkl oliiviöljyä
3 sipulia viipaleina
10 valkosipulinkynttä pilkottuna
1/2 tuorechilipalko pilkottuna
5 cm pätkä tuoretta inkivääriä pilkottuna
300g esikeitettyjä leikkopapuja
300g paprikasuikaleita
1-2 l raakaa lehtikaalisilppua
Kelda Thai red curry valmiskastikepurkki

Riisinuudeleita
Auringonkukansiemeniä

Wokin peruspohjaksi laitan melkeinpä aina sipulia, valkosipulia, inkivääripalan ja noin puolikkaan chilipalon, niin nytkin. Lisäksi  tälläkertaa paprikaa, papuja, lehtikaalia ja Kelda Thai red curry kookosmaitopohjainen kastike.


Pannulle oliiviöljyä, viipaloidut sipulit, valkosipulit, pilkottu chili ja inkivääri.


Seuraavaksi paprika & esikeitetyt pavut. Nämä pavut ovat Lidlin papupussin pohja, eivät itsekasvatettuja tälläkertaa.


Kotimaista paprikaa kannattaa pakastaa silloin kun sitä sattuu saamaan edullisesti. Ostankin sitä tarjouksista aina ison erän, pesen, poistan kannan & siemenet ja pilkon annospusseihin pakastimeen. Paprika tietysti pehmenee pakastaessa, mutta menee ihan täydestä wokkeihin, patoihin ja keittoihin.



Viimeisenä sekaan ihan reilusti lehtikaalin lehtiä rouheaksi silputtuna. Näitä ei tarvitse pyöräytellä kuin hetken.



Lehtikaalin lehtiosan irrottaminen varresta käy kätevimmin repimällä. Lehdet wokkiin, varret jääkaappiin sosekeittotarpeiksi.

Vielä senverran lehtikaalista: Siskoni on joskus aiemmin ostanut kaupasta lehtikaalia ja se oli mielestään kitkerää. Hän oli tosi yllättynyt miten pehmeän makuista tämä minun lehtikaalini on. Onkohan lehtikaaleissa suuriakin eroja eri lajikkeiden maussa / kitkeryydessä vai onko "luomu" laatuinen kotiviljelty vaan niin erimakuista kuin kaupan tavallinen lehtikaali?


Ja ihan lopuksi purkki Kelda valmiskastiketta. Kookosmaitopohjainen kastike, joka on ehkä ihan tarpeeksi chilipitoinen tuliseen ruokaan tottumattomille. Minä lisäsin wokkiin puolikkaan tuorechilipalonkin.

Kelda Thai red curry-valmiskastike yllätti positiivisesti. Näitä oli Cittarin poistoina 0.99€/kpl (norm. 2.49€/kpl). Otin kokeeksi vihreän ja punaisen curry-kastikkeen. Vihreän käytin jokunen päivä sitten, siitä en oikein välittänyt. Tätä punaista kastiketta otan jonkun purkin ensiviikollakin jos vielä löytyvät tarjouksesta :)


Kastike sekoitetaan vihanneksiin ja annetaan hautua pari minuuttia. Eikun syömään :D


Valmis annos, lisänä riisinuudelit.


Auringonkukansiemenet ovat edullinen lisuke. Niitä lisäsin nytkin valmiin annoksen päälle.


Pitkä rivi mariskooleja; manteleita, pähkinöitä, mysliä... Pidän näitä aina näkysällä pöytätasolla, siitä niitä muistaa lisäillä ruokien, välipalojen ja leipomusten sekaan.


Ja vielä chilivinkki: Asian food:in thaimaalainen kauppiasrouva neuvoi pakastamaan tuorechilin kokonaisena, mutta kantaosa irrotettuna. Näin olen tehnytkin nyt jo vuosia. Jäinen chilipalko on helppo silputa ruokien sekaan ja sitä on aina "tuoreena" pakastimessa.



vihannes wokki / vihannes vokki / mihin käytän lehtikaalia / lehtikaalin käyttö ruokaan / lehtikaali pannulla / papuja wokkeihin / vihanneswokki /