Savirouhetta viherkasveille

Tänään kipitin puolijuoksua töistä kotiin - iltaohjelmana oli odottamani sesonkihomma, sisäkukkien mullanvaihto. Ihan kaikkia kasveja en nyt yhdellä kertaa vielä ehtinyt käydä läpi, mutta hyvään alkuun pääsin kuitenkin.

Isoista altakasteluruukuista raapaisin vain pintamullan pois ja lisäsin kerroksen uutta mustaa. Osalle pienemmistä kasveista tein saman pintamultatempun, mutta osaan vaihdoin kasvualustaksi jo aiemmin esittelemääni Seramis -savirouhetta.

Suunnitelmissani oli kokeilla savirouhetta myös jokuseen lasiruukkuistutukseen, mutta huomasin ettei minulla oikeastaan ollut sopivia taimia ollenkaan valmiina... Kaikki vanhat anopinkielet ja pääsiäiskaktukset olivat ihan liian isoja, enkä hennonut jakaa juurakoita...

Onneksi huomenna on vapaapäivä... Aion vilkaista ainakin Plantagenin viherkasvivalikoiman, josko löytyisi uusia kiinnostavia sisäkukkien pikkutaimia. Ensisijaisesti aion etsiskellä jokusen uuden mehikasvin tai muun ryhdikkään paksulehtisen.

Tässä kuitenkin yksi jo ennakkoon valikoimani täsmäkohde savirouheelle - Lidlin kukkapoistoista löytynyt edullinen bonsaiviikuna, jonka mukana tuli keraaminen ruukkukin. Tykkäsin ruukusta ja kasvista, mutta suojaruukusta pilkottava muoviruukku & homeinen pintamulta vesittivät kyllä tehokkaasti koko setin idean.




Savirouheistutus tehdään umpiruukkuun - eli vuorasin Lidlin reiällisen ruukun muovipussilla. Kiinnitin sopivan kokoiseksi leikkaamani muovipussin yläreunan ruukkuun teipillä (älkää kysykö tarkemmin - joku musta leveä autotallista löytynyt Biltemateippi se oli :) Ravistin irtomullat juuripaakista ja istutin kasvin hiukan entistä syvempään. Juuripaakku oli aika pieni ja tiukka, joten mahtui hyvin vanhaan ruukkuun.

Savirouheistustuksessa siihen lisätty vesi ei sinänsä jää ruukun pohjalle (kuten hydroviljelyssä), vaan imeytyy aika nopeasti huokoiseen saveen. Kasteluvälin pitäisi pidentyä jopa viikkoihin. Vettä annetaan kerralla noin kolmasosa ruukun tilavuudesta ja veden mukana tarvittaessa ravintoliuosta. Savirouhe ei tiivisty tai "vanhene" vaan sen pitäisi olla ikuista - eli tarvittaessa sen voi huuhtoa ja käyttää uudelleen. Tämä siis vasta luettua teoriaa - kerron lisää kunhan saan käyttökokemusta.

Näyttää aika hyvältä jo nyt - mutta odottakaahan vielä jutun loppuun asti - siellä se viimeinen silaus :)

Tässä toinen savirouhesuunnitelma - aiemmin esittelemäni Ikean palmuvehka. Eipä ihme että kasvu oli kituliasta, alkuperäinen ostoruukku oli jo tungokseen saakka juurakoitunut. Raapaisin vähät irtomullat pinnasta pois mutta juuripaakkuun en sen kummemmin koskenut.

Savirouhekasvatus on ymmärtääkseni vähän kuin perinteisen multaistutuksen ja hydroviljelyn välimalli. Itse ravistelin tästä vanhasta multajuuripaakusta irrallisen höttömullan pois, mutten putsannut paakkua sen kummemmin. Uutena ruukkuna käytin vanhaa ämpäriä - sen olin jo valmiiksi mittaillut, että on sopivan kokoinen ison suojaruukun sisälle. Sekin vielä vinkiksi, että tukevia muoviämpäreitä löytää edullisemmin ja paljon helpommin kuin virallisia umpiruukkuja. Sangat napsautin pois tieltä pyörimästä. Edustuskelpoisia eivät ole, mutta tämäkin palmuvehka meni korkeaan suojaruukkuun. Ruukkuämpärin alle laitoin toisen alassuin käännetyn ämpärin nostamaan istutuksen sopivaan korkeuteen :)

Sinänsä hukkaan menee kaunis savirouhe piilotettuna ämpäriin, mutta halusin ihan mielenkiinnosta kokeilla tämän rouheen vaikutusta kasvuun. Minulla on nimittäin toinen ihan samanlainen palmuvehka - ihan samanlaisessa suojaruukussa - ja samassa huoneessakin. Sekin on istutettu ämpäriin, mutta multaan. Nyt onkin mukava seurata tuleeko kasveille eroja kasvussa ja yleisessä viihtyvyydessä. Palmuvehkasta omaa kokemusta sen verran, ettei viihtynyt altakasteluruukussa

Lisäsin savirouhetta sangon pohjalle muutaman sentin - ja taimipaakun ympärille sen verran kun sitä mahtui. Istutin paakun sen verran syvään, että sain myös pinnan peittoon muutaman sentin kerroksella savirouhetta. Tähän "ruukkuun" upotin myös kosteusmittatikun. Viikunabonsain ruukkuun en sitä laittanut, koska olisi jäänyt niin näkyviin. Tällaisen ison lehtevän kasvin juurelle tikku uppoaa ihan huomaamattomaksi.

Ruostunut kukkapylväs ja rispaantunut ruukku olivat kanssa yksi täydellinen täsmäkohde savirouheelle. Tulitikkukaktus ei vielä sen kummempaa keväthuoltoa kaivannut kuin pintamullan siistiminen. Rapsutin pari-kolme senttiä pintaa pois ja korvasin kokeeksi pintamullan savirouheella. Nyt näyttää tosi hyvältä - aika sitten kertoo, josko pinta pysyy siistinä vaikka alla on ruukun täydeltä vanhaa multaa.

Mutta tämä oli se mihin eniten innostuin uuden kauniin savirouhepinnan myötä - kukkaruukkujen tuunaus pienillä koriste-esineillä. Viikunabonsain juurelle istahti pieni merenneito.

Ja tulitikkukaktuksen juurelle pari keraamista pikkulintua.

Kyllä vanhojen sisäkasvien "pöllyyttäminen" vaan piristää ilmettä. Usein vaihdan vain kasvien ruukkuja päikseen - ja näyttää siltä kuin taas olisi kaksi ihan uutta kasvia. Myös kasvien paikkoja vaihtelemalla saa uutta ilmettä kotiin.

Pintamullan vaihtaminen siistii sekin kasvin ulkoasua, mutta savirouhe toi ihan uutta ilmettä. Käyttökokemusta minulla ei siis vielä viherkasvien savirouhekasvatuksesta ole, mutta kovasti kehuttu tuote näyttäisi olevan. Sen verran nyt kuitenkin voin jo sanoa, että ainakin näyttää tosi hyvältä.
Ja jos nyt vain ulkonäkö on pointtina, niin erityisesti savirouhe puolustaa paikkaansa sellaisten kasvien juurella, joissa multapinta on näkysällä - niinkin nyt tuo Lidlin viikunabonsai. Kasvin ulkoasu muuttui muutamassa minuutissa epämääräisen tuhnuisesta, huolitelluksi katseenvangitsijaksi.

Päivitystä juttuun:
Kuten suunnittelin - kävin tänään kauppa- ja kirpparikierroksella. Siinä kävi sitten niin, että juutuin tähän Cittarin tarjoushyllyyn peuhtomaan... Eihän tässä mitään varsinaista uutta lajiketta ollut, mutta muuten tosi hyvännäköisiä ja reilunkokoisia taimia. Otin pitkästä aikaa yhden saniaisen, muutaman muratin, muorinkukan ja kultapalmun. Kiva viikonloppuna miettiä uusille kasveille ruukut ja paikat :) Tänään kun vielä muistaisi "varastaa" työpaikalta pätkän kultaköynnöstä - sitä minulla ei nyt ole - ja vähän sillä silmällä olen kasvia vilkuillut jo pitkään :D

seramis savirouhe viherkasveille sisäkukille käyttökokemuksia vinkkejä ohje

Kevät kukkapöydällä

Kevätaurinko saa pään sekaisin siemenhyllyillä - mutta myös kukkaosastoilla ja viherkasvistandeilla. Eipä sillä, ihan tervettä ja positiivishenkistä keulimista se vain on :)
Ystävän kanssa teimme parisen päivää sitten mukavan kauppakierroksen ja mielestämme jokusen ihan hyvän löydönkin. Kasvit ovat ehkä se edullisin tapa sisustaa kotia. Juurrukaspistokkaita ja valmiitakin taimia saa lähipiiristä ihan ilmaiseksi ja muutamalla eurolla kaupoista jo hyvinkin näyttäviä kasveja.

Mullanvaihto-operaatiossa on hyvä hetki katsoa koko kukka-arsenaalia uusin silmin; vaihtaa kenties altakasteluruukku saviruukkuun - tai toisinpäin, vaihtaa kasvien ruukkuja päittäin - olisivatko edukseen ihan erilaisessa ruukussa, onko varastoissa tai ulkoruukuissa joku sisustukseen sopiva, jonka voisi tuoda paraatipaikalle...

Tämä setti oli mielestäni tämän kevään paras uusi yhdistelmä. Kierrätyskeskuksesta jo aikoja sitten löytynyt metallinen kukkapylväs, vanha ulkokäytössä kauniisti hilseillyt ruukku ja tulitikkukaktus, joka on viettänyt jokusen vuoden varastohuoneessa sopivaa paikkaa odotellen. Se löytyi nyt :)

Kodin Ykkösiltä mukaan tarttui ryhdikäs rosmariini. Hyvänkokoinen ja tuuhea taimi hintaan 3,90€. Tätä on mukava aina ohimennessään hypistellä - tuoksu nousee ilmaan ja tarttuu sormiin

Maaliskuun sesonkikukat, Tete -narsissit ovat suloisia ja kohtuuedullisia kevään kukkasia. Kukinnan jälkeen sipulit voi laittaa kukkapenkkiin - jos tykästyvät istutuspaikkaan, kukkivat joka kevät uudelleen. Nämä Cittarista - 3kpl/6€.

 Tosi harvoin tartun kirppareilla astioihin, mutta tämä kahden euron teekannusetti tuntui omalta.

Viime viikolla Cittarissa myytiin erä hyvän kokoisia ja näköisiä viherkasveja hintaan 5€/3kpl. (Edelleen vähän kadun, kun en sitten "muka" kiireessä niitä ostanut...) Perjantaina kuitenkin loppuerä oli jo laitettu alepöytään ja siitä en enää voinut vastustaa isoa palmuvehkaa hintaan 16,90€. (Tosin lähtöhintakin oli hyvin kohtuullinen, 19,90.)
Samankokoinen (ellei pienempi) palmuvehka oli viereisessä Plantagen -myymälässä ovh 99€ -alennettuna 49€ - eli hintavertailu kannattaa.

Palmuvehka pärjää vähemmälläkin valolla, joten se pääsi piristämään saunan pukuhuonetta. Suojaruukkuna viime kesänä kierrätyskeskuksesta vitosella löytynyt ja väreihin sopiva pohjasta rei'itetty ulkoruukku. Palmuvehka viihtyy ymmärtääkseni paremmin tavallisessa kuin altakasteluruukussa - eli kasvi on nyt tavallisessa muoviruukussa ja alla on lautanen. Tässä märkätilassa mahdollinen valumavesi ei tosin pääse tekemään vahinkoa.

Kasveja saa edullisesti, mutta kauniit ruukut ja suojaruukut ovat hakusalla ja aika hintaviakin. Kirppareiden lisäksi kannattaa pitää silmät auki poistopisteillä ja sesonkityhjennyksissä. Taimipihojen ulkoruukuista löytyy usein sisätiloihinkin sopivia - eikä haittaa, jos pohjat on rei'itetty, ainakin altakasteluruukkujen suojaksi kelpaavat. Kierrätyskeskuksista löytyy aika hyvin altakastelu- ja saviruukkuja murto-osa hintaan kauppojen vastaavista. Savilautaset ovat enempi hakusalla - niitä itsekin aina kierrätyksestä erityisesti metsästelen.
Pieniä suojaruukkuja (mm narsissien alla kuvissa) olen löytänyt edullisimmin Cittarin poistolaareista - nämä 0,50€/kpl.
Ja kasveista vielä se, että Ikean viherkasviosastolta löytyy toisinaan ihan kohtuuhintaisia.

Vihreää kevättä sinulle :)

Hengareita

Onnistuneiden kirpparikierrosten lieveilmiö on tasaisesti karttuva vaatevarasto. Vaikka nykyään olen jo aika valikoiva kirppistelijä - ja vaikka poimin melkeinpä vain ne parhaat ja klassikot - niitä tulee aina vaan lisää :) Puolustelen tilannetta sillä, että viiden naisen taloudessa kyllä aika aina laadukkaan vaatteen kaupitsee - mieli ja tyyli kuitenkin muuttuvat nuorilla naisilla. Moni vaate aiheuttaa sen ahaa-elämyksen vasta vuosien kuluttua - eli kellarilaatikkojemmojakin on aika kiitettävästi...

Käyttövaatevarastot on kuitenkin aina kiva saada suhteellisen organisoidusti esille. Tässä jokunen tarkanmarkan vinkki - meillä käytössäolevia systeemejä.

Veeran huoneessa vaatesäilytyksen lisätilaa saatiin oviseinän avohyllyköllä. Hengarikannakkeina Kodin Ykkösen poistopöydästä löytyneet hyllynkannattimet, hengarit Ikean Grundtal.
Linkissä tarkemmat "rakennusohjeet" tee-itse naisten projektina :)

Yleisilmeen ja tilatehokkuuden kannalta tykkään käyttää samassa komerossa tai tilassa yhdenmukaisia ripustimia. Tästä lähes kuution laatikollisesta iso kiitos City-Marketin henkilökunnalle. Pyysin, josko viitsisivät jemmata roskiin meneviä mustia paitahengareita - ja viitsiväthän he. Nyt on taas hengarijemmoja joksikin aikaa :)

70-luvun talossa vaatekaappien ovet olivat jo aikalailla aikaa nähneet ja saranat lopussa. Korvasin omassa makkarissa ovet kierrätyskeskuksesta löytyneillä verhoilla. Kiinnitys onnistui helposti kattoon asennetulla I-kiskolla. Sen metrihinta on noin euron luokkaa ja ripustimia löytyy aika yleisesti kierrätyskeskuksista.

Lempin huoneeseen pientä lisätilaa saatiin oven yläpuolelle kiinnitetyllä kenkähyllyllä.

Lempin punasävyisen huoneen vaateripustimiksi olen keräillyt kierrätyksestä punaisia muovihengareita. Eiväthän ne näy kuin vaatekaapin ovea avatessa, mutta ovat kiva yksityiskohta :)
Muovihengareita sai aikoinaan ihan ilmaiseksikin. Nykyisin ne ovat maksullisia, mutta ihan kohtuudella, noin euron / 5kpl.

Linnean kaapissa on valkoiset hengarit ja Veeralla mustat.

Linnean huoneesta vielä vaatevinkki, johon tytöt tykästyivät: Vaatekaapin viereinen seinänpätkä päällystettiin peilillä. Seinäkohtaan ei voinut käytännössä laittaa mitään huonekalua, koska ovi ja vaatekaapin ovet olivat jo muutenkin ahtaasti samassa nurkassa. Isosta peilistä tykkää vaatteita peuhtova teini - samalla se tuo valoa ja tilaa pienehköön huoneeseen.

Lasiliikkeessä mittoihin leikatun peilin hinta oli hyvin kohtuullinen - kotiintuotuna, hiottuna ja listoineen noin 150€. Tavallista peiliä pitäisi saada noin 50€ neliöhintaan. Kannattaa hiukan vertailla ja kysäistä eri firmoilta. Toiset hiovat reunat kaupan päälle ja kuljetuskin onnistuu kohtuuhintaan.

Tuulikaapin seinälle kiinnitettiin laukkuhyllyksi Lack-seinähylly, jota tosin hiukan lyhennettiin toisesta päästä. Lack ei kestä kovin ihmeellisiä painoja, mutta laukkuhyllynä toimii.

Eipä tänään sen ihmeempiä -  chilit ovat itäneet ja sain ylläripostia lukijalta. Uunissa hautuu parhaillaan uutena kokeiluna makaroni-punajuuripataa. Jos vain onnistuu, niin laitan ohjetta huomenna teillekin :) Nyt lähden jumppailemaan. Ryhmätunnit ovat taas pitkästä aikaa tosi motivoivia - ja kiitos kuuluu tietysti upeille ohjaajille.

Ritarinkukka - talven kaunein kukkija

Tervetuloa kotiin - eteisaulan tunnelmantuojina ritarinkukka ja kynttilöitä.

Näyttävin talven sesonkikukka on ehdottomasti punainen ritarinkukka - se on ainakin oma ikisuosikkini. Jo yksikin syvänpunainen uljas kukka juhlistaa tilan - kolmesta kukasta saa runsaan ja tilaa hallitsevan asetelman.

Ritarinkukka ilahduttaa pitkään. Useimmiten sipuli tekee kaksi kukkavartta - vaikka on minulle joskus tärpännyt kolmenkin varren kukkasipuli :) Ritarinkukassa yksi hyvä piirre onkin, että kukkavarren kukat avautuvat yksitellen ja eri kukkavarret peräkkäin - eli kukkimisaika kestää jopa viikkoja.

Itse tykkään ostaa ritarinkukat ihan siltään - ilman mitään "jouluista" ylimääräistä asetelmaa. Se on näyttävä, ryhdikäs kasvi, jolle on helppo keksiä suojaruukku ja mahdollista lisärekvisiittaa kotoa löytyvistä astioista ja esineistä - tai ympäröivästä luonnosta.

Ruokahuoneen joulutunnelman tuojina kolme ritarinkannusta paperipusseissa, ystävältä saatu tonttu ja kirppislöytönä Marimekon Nimikko -kangas.

Ritarinkukka viihtyy parhaiten valossa ja viileässä, mutta on kiitollinen varjoisammankin tilan kasvi. Minulla ritarinkukkia on ollut etelän ikkunalla, mutta myös ikkunattomassa eteisaulassa. En ole huomannut suuria eroja kukinnan kestossa tai kasvin viihtyvyydessä muutaman viikon ajanjaksolla.

Enemmän kuin pimeydestä, ritarinkukan kukkavarren venyminen johtuu liiasta kastelusta - eli ritarinkukkaa kastellaan hyvin niukasti - ei siis kärsi "huonosta" hoidosta :)
Kukkaa valitessa kannattaa ottaa mahdollisimman lyhytvartinen kasvi. Eikä tietysti haittaa, vaikka varsi (käytännössä kakkosvarsi sen tekee jokatapauksessa) loppukukinnassa venyy pitkäksi ja honteloksi. Sen voi tukea kukkakepillä - eikä ulkoasu siitä mielestäni mitenkään kärsi.

Pitkäksivenähtäneen ritarinkukkavarren voi myös napsaista leikkokukaksi. Kukka on kaunis ja näyttävä ihan siltäänkin - halutessa mukaan voi taittaa männynoksan tai vaikka lehdettömiäkin "risuja".

Olohuoneen ikkunalla minulla on kolme ritarinkukkaa - paperipusseissa nekin, koska sopivia suojaruukkuja ei nyt jemmoissa ollut ihan kaikkiin...
Vinks vinks: Nätisti kysymällä saa kauppojen hevi-osastolta kukkien mukaan paperipussit. Ruukkujen suojaksi laitetaan ensin muovinen pakastepussi rullasta. Päälle laitettava paperipussi taitellaan sopivan korkuiseksi - halutessa pussin voi ensin rypistellä. Ylätaitteen voi kuroa umpeen ja koristella nauhalla tai narulla.

Ritarinkukat ovat näyttävyyteensä ja pitkäikäisyyteensä verraten mielestäni edullisia. Kolmellakympillä saa jo kassillisen kukkia - sillä muuntuu kerralla koko kodin ilme.

Talvitunnelmaa olkkarissa: ritarinkukka shampanjacoolerissa - seurana punaista lasia ja kynttilöitä. Sohvalla lampaantaljat ja lämpimät huovat.

Eikä ritarinkukan tarina loppiaiseen lopu - siitä se vasta alkaa... Kun kukat lakastuvat, leikkaa ne pois, mutta jätä vielä kukkavarsi kuihtumaan. Kun varsi on lakastunut, sekin leikataan pois sipulin läheltä. Sen jälkeen hoidat ritarinkukkaa kuin mitä tahansa viherkasvia - valoisalla ikkunalla kerta viikkoon lannoittaen. Lehtiruusuukkeesta tulee ihan näyttävä viherkasvi, jonka voi kesäksi nostaa ulos puolivarjoon.

Kesän mittaan sipuli on kerännyt ravintoa uuteen kukintaan. Syksyllä lehtien annetaan lakastua ja ruukku voidaan nostaa pimeään säilytykseen. Kun uudet kukkanuput alkavat työntyä esiin, ruukku nostetaan valoon (vaihdetaan multa) ja aloitetaan varovainen kastelu.

Tuulikaapin väriläiskä - pienessä tilassa ritarinkukan väri ja ryhti huomataan.

Kurkistetaanpa lopuksi vielä pintaa syvemmälle - ritarinkukissa hienoa kun on myös se, että suurin osa Suomessa myytävistä ritarinkukista on kotimaisia. Kotimaisen ritarinkukan tunnistat Kauniisti kotimaista sirkkalehtimerkistä, joka takaa tuotteen sataprosenttisen kotimaisuuden ja korkean laadun.'

Suosimalla Suomessa kasvatettuja kukkia tuet myös kotimaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Asia, joka on tärkeä aina - mutta johon on erityisesti ilo kiinnittää huomiota joulun alla.

Kauniisti kotimainen Facebook -sivuilta löydät ihania kuvia ja ideoita kukista tunnelmantuojina sekä tietoa niiden hoidosta.

Kauniisti kotimainen -sivuilta löytyy tosi kattava tietopaketti kaikista joulun kukista - suosittelen, kannattaa kurkistaa. (Klikkaa sivupalkista kohta "kotimaiset kukat" - ja "joulukukat" -kohdasta kasvi, josta etsit tietoa.)

Itse en ole koskaan onnistunut uudelleenkukittamaan ritarinkukkaa justiinsa jouluksi, mutta on se kaunis kasvi vaikka milloin katsella - eli kukkineita sipuleita ei heitetä kompostiin. Jos itsellä ei intoa jatkokasvatukseen riitä, niin tarjoa sipuleita kavereille.

Toisinaan olen kuivattanut sipulit samantien jouluisen kukinnan jälkeen ja istuttanut ne uudelleen keväällä. Tässä elokuussa, tomaattien kypsymisen aikaan kukkiva ritarinkukka. Huomatkaa, miten upeat lehdet - ei tästä enää viherkasvi kaunistu :)

Yhteistyössä Blogirinki ja Kauppapuutarhaliitto ry

       

Viinilaatikkosesonki

Kierrätys-, säilytys- ja sisustusvinkkinä keittiöön - keittokirjat esille viinilaatikkoon. Puiset viinilaatikot ovat monikäyttöisiä ja rustiikkisen kauniita. Jos joskus, niin nyt parhaaseen juhlasesonkiaikaan niitä kannattaa kysellä Alkosta tai paremmista ravintoloista.

Se uusin keittiökirja on aina kiva pitää esillä kirjatelineessä - ja erityisesti tämän kirjan kohdalla... Ihan mielellään Thomasta katselen aamukahvilla...



Keittiöni voimataulu - kuitulevyyn kiinnitetty batiikkikangas - vitosen löytö kierrätyskeskuksesta. Tästä tykkään.

Puinen lehtilaatikko

Tässä parin viikon takainen kierrätyslöytö - euron lehtiloota terassille. Innostuin kivasta laatikosta niin, että käväisin heti seuraavalla kauppareissulla Alkossa kyselemässä josko heille jää näitä puisia pakkauslaatikoita ylimääräisinä. Myyjän sanoin "ovat aika haluttua tavaraa, mutta kannattaa käydä kysäisemässä juhlasesonkien aikaan" - eli jouluna ja nyt keväällä valmistujaisten aikaan.

Älkää pliis menkö siihen minun Alkoon tyhjentämään lootavarastoa :D mutta vinkkinä nyt kuitenkin tämäkin: on tyhjien puisten viinilaatikoiden satoaika.

Laatikko on ihan täydellisen sopiva lehtipinoille

Jos vain onnistun näitä vielä muutaman keräämään, niin vuoraan ehdottomasti jonkun lootan sisäpuolelta muovilla ja täytän yrteillä. Saa sitä aina haaveilla :)

kierrätyslaatikko / lehtilaatikko / puinen alkon laatikko / viinipullolaatikko alkosta