Kauraritarit - gluteeniton

Talvipakkasilla aamupalavakkarina meillä on se perinteinen - kaurapuuro. Ja puuron keitän aina liedellä kattilassa - mikroruokaan en oikein luota...
Jos heräilen itsekseni, niin kiehautan täsmäannoksen - ja kerralla sitten isomman satsin, jos tytöillä on sama aamuaikataulu.

Puuroa periaatteessa kannattaakin keittää sen verran, että sitä jää yli. Ylijäämä kaurapuuro käy mainiosti kasvispihvien pohjaksi - tai jos illalla on herkkunälkä, niin puuron loppu on jo puoli pannaria.

Tänään leikkasin aamuisen jämäpuuron viipaleiksi, leivitin ja paistoin pannulla. Päälle rahkalla jatkettua kermavaahtoa ja marjoja. Luulee lapset saaneensa jotain "hyvää" - mutta ei siinä ollut kuin kauraa, munaa, tattaria, rahkaa, marjoja, ripaus intiaanisokeria ja nökkönen voita :)

Gluteenittomat kauraritarit (noin kuudelle)
5dl jäähtynyttä kaurapuuroa 
1-2 munaa
1dl tattarijauhoa (Keskisen myllyn gluteeniton)

Paistamiseen voita (halutessa osa esim. kookos- tai oliiviöljyä)

Intiaanisokeria (Masajo)

2dl kermaa
2dl maitorahkaa
1-2rkl intiaanisokeria

Ennakoi kauraritarit keittämällä sen verran puuroa, että sitä jää noin 5dl annos (tai vähempikin riittää jos syöjiä ei ole monta). Eikä haittaa, vaikka puuro vähän "köntsääntyy" kattilaan - paksumpaa puuroa on jäähtyneenä helpompi leikata ja käsitellä.

Kippaa lämmin puuronloppu johonkin sopivaan astiaan. Pakasterasia tai muu vastaava passaa hyvin, siihen puuro muotoutuu sopivasti neliömallisiin annospaloihin. Vesipohjaisen aamupalapuuron voit hyvin jättää huoneenlämpöön jäähtymään ja tekeentymään päiväksi. Eikä haittaa jos puuroa ei tule samana päivänä käytettyä. Säilytyskippoon kansi päälle ettei puuron pinta kuivu ja satsi säilyy kyllä päiviäkin jääkaapissa.

Leikkaa jäähtynyt kaurapuuro noin vajaa 1cm paksuisiksi lohkoiksi. Jos puuro on kunnolla jämäkkää, voit pitää palat isompina - ja jos se on vähän löysempää, leikkaa pienempiä paloja.
Vispaa muna yhteen kulhoon. Laita toiseen tattarijauhoja (muutkin jauhot käyvät, itse käytän tattaria).
Pyöräytä kaurapuuropalaset ensin munakipossa - sitten jauhoissa - ja laita pannulle. Voi-öljyseosta ei tarvita pannulla paljon - sen verran vain, että pinta saa kauniin värin ja vähän makua. Paista paloja miedolla lämmöllä molemmin puolin kunnes ne ovat sopivan rapsakoita. Mielestäni kauraritarit ovat parempia, jos saavat paistua ihan rauhassa ja tekeentyä kunnolla ilman että pinta tummuu liikaa.

Laita kulhoon intiaanisokeria - pienireikäisen sihdin läpi hierottua, jotta sokerin rakenne on hienoa. Ota palat pannulta yksi kerrallaan ja pyöräytä heti intiaanisokerissa. Jos haluat keventää, kasta sokeriin vain lautaselle ylöspäin tuleva puoli.

Vaahdota kerma. Lisää maitorahka ja halutessa ripaus intiaanisokeria. Itselleni makeudeksi riittää kaurapalojen päällä oleva sokeri. Annostele lautaselle kauraritareita, kermarahkaa ja marjoja.

paistettu kaurapuuro pannulla ylijäänyt puuro resepti ohje

Mansikkapaikka

Täällä sitä heinäkuun loppupuolen tavallista; mustikoita ja mansikoita... Tosin mansikoiden osalta sen verran uutta, että nyt mökkijälkkäripöydässä on puutarhamansikoiden lisäksi metsämansikoita. Sisko löysi sellaisen mansikkapaikan, että saa pienen sangon kanssa käydä hakemassa jälkkäriaineksia. On niissä vaan mahtava aromi. 

Minä rohmuan nyt kolmatta päivää mustikoita - niitä vähiä mitä Keski-Suomessa on. Thaipakukin kävi aamusta pyörähtämässä samoilla seuduilla - että hyvä vaan kun ei ollut paljon marjaa - jatkoivat matkaa... Tässä tämänpäiväiset.

Mustikka on nyt hilkulleen kypsää - varjopaikkojen alaoksissa on vielä punertavia marjoja ja ne ovat hippusen tiukassa rohmulla poimittavaksi. Aurinkoisilla länteillä on jo kypsää satoa - mutta on paarmojakin - ihan hemmetisti paarmoja... On oppinut taas äänestä tunnistamaan ne isoimmat ja äkäisimmät - ja sitten ne vähän harmittomammat ja hitaammat.

Pakastettiin kokeeksi pieniä pussillisia metsämansikkaakin - saa nähdä miten säilyvät.

Eipä täällä muuta uutta... Mustikoita vaan kunnes vattusato kypsyy. Ette voi kuvitella miten olen elementissäni - tämä on sitä vuoden parasta aikaa. Aamusta taas - seiskalta ylös, eväät pussiin ja kohti uusia mättäitä :)

Yksinkertaisesti - jäätelöä

Meille kotiutui jokunen viikko sitten jäätelökone. Edellisen kierrätyskeikkapostauksen lukeneet tietävät, että mopo niinsanotusti saattaa tällä rouvalla välillä vähän keulia tekstiilipuolella - mutta keittiöön en huoli yhtään enkä mitään ylimääräistä - en vaikka ilmaiseksi tai miten halvalla saisin...

Jäätelökone tuli minulle ensin tutuksi television monenmaan kokkisodissa. Jokaiselle kisailevalle kotikokillekin koneen toimintaperiaate näytti olevan peruskauraa - ja oletus oli että täydellinen jäätelöannos valmistuu siinä sivussa kun perunat kiehuvat...
Ja minä sitten - yli neljäkymmentä vuotta olen keitiössä monenmoista kokeilua tehnyt, mutta jäätelöä en koskaan - eli siihen ensimmäiseen jälkiruokaan olisi minun kisa tyssännyt :)

Mutta nyt olen tehnyt jäätelöä; kaurajäätelöä, kookos-lakkajäätelöä, laktoositonta vaniljakermajäätelöä, jogurttijäätelöä, rahkajäätelöä, vadelmakermajäätelöä... En ole ollenkaan pyrkinyt vielä hiomaan reseptejä vaan pyttyyn on toistaiseksi laitettu sitä mitä sattuu kaapista löytymään.

En ole myöskään kokeillut "ranskalaisia vaniljajäätelöreseptejä", joissa ainesosat pitää keittää ja jäähdyttää - olen yksinkertaisesti vain sekoittanut kolme-neljä ainesosaa yhteen, kaatanut jäätelökoneeseen, antanut pyöriä noin puolisen tuntia, purkittanut annoksen partaukkopänikkään, heittänyt pakastimeen ja sitten odotellut tuskaisen pari tuntia että joko on jäätynyt sopivaksi...

"Ingman frozen yogurt: Agavesiirappi, jogurtti 20 %, rasvaton maitojauhe, fruktoosi, glukoosi, tärkkelyssiirappi, emulgointiaine (E471), sakeuttamisaineet (E466, E412, E407, E401, E410) ja vesi."
(Mielenkiintoista on, että jogurttijäätelön ensimmäinen - eli määrälllisesti suurin ainesosa on siirappi...)

Meidän jogurttijäätelö: 2dl turkkilaista jogurttia, 2dl kermaa, 1dl maitoa, 3tl vaniljasokeria, 3rkl intiaanisokeria.

"Pingviini Kuningatar: Rasvaton maito, kerma, sokeri, vesi, maltodekstriini, glukoosisiirappi, maitoproteiini, vadelma, mustikka, emulgointiaine (rasvahappojen mono- ja diglyseridit), sakeuttamisaineet (guarkumi, johanneksenleipäpuujauhe, käsitelty Eucheuma-levä, pektiini), aromit (vanilja, vanilliini), happamuudensäätöaine (sitruunahappo). 
Marjapitoisuus 3 %. Pääraaka-aineista osan alkuperämaa on eri kuin valmistusmaa, Suomi. Saattaa sisältää hivenen pähkinää."

Meidän vadelmajäätelö: 2dl soseutettua vadelmaa, 2dl kermaa, 1dl maitoa, 1dl rahkaa, 1rkl intiaanisokeria.
Marjapitoisuus noin 33%. Pääraaka-aineista vadelmien alkuperä on harvinaisen selvä kun itse ne männä kesänä Rimpintien varresta keräsin. Mustikoita ei meidän kuningatarjäätelössä ollut, koska se viimeinenkin rasia syötiin jokunen viikko sitten...

Näitä minun esimerkkireseptejä ei tosin kannata sen tarkemmin noudattaa - ovat vasta ihan alkukokeiluja. Ihan oikeita jäätelöreseptejä löytyy netistä pilvin pimein - toki niissäkin voi sokerin osuttaa säätää vähemmäksi.

Hyviksihavaittuja reseptejä laitan myöhemmin teillekin - kunhan ensin pääsemme pidemmälle jätskiharrastuksessa. Nyt pakastimessa on kaksi jo hieman hifistelympää kokeilua: Jogurtti-banaanikermajäätelö maustettuna saksanpähkinä- ja Daimrouheella. Toisessa partaukkopänikässä tekeytyy illaksi vaahterasiirapilla ja suolapähkinöillä aateloitu vaniljakermajäätelö.
(Päivitystä: Ihan himputin hyvää oli ainakin se suolapähkinäjäätelö...)

Raivasin jäätelökoneen kulholle paikan keittiön kaappipakastimeen. Säilytämme kippoa pakastimessa, jossa se on aina valmiina käyttöön. Kulho lämpenee valmistusprosessissa jonkin verran ja sen kannattaa antaa jäähtyä ihan kunnolla ennen seuraavaa erää. Olemme käyttäneet konetta yleensä aamulla tai illalla - päivän tai yön aikaan kulho ehtii jäähtyä käyttökuntoon seuraavaa satsia varten.

Partaukkopänikät ovat moneen tarkoitukseen sopivia - tässä yksi lisäkohde. C3-jäätelökoneesta valmistuu noin 5dl pohja-ainemäärästä noin 8dl jäätelöä, joka sitten pakkautuu ihan täydellisesti kilon partaukkopurkkiin. Jos jätskillä on kiire, anna jäätyä ilman kantta. Säilytykseen kannattaa laittaa kansi päälle. Jäätelöä kannattaa valmistaa jemmaan vaikka muutama litrakin - tässä itsetehdyssä kun on se huono puoli, ettei ole heti valmista.

Lempi-tytär postaili tästä samasta "hilavitkuttimeksi ja turhakkeeksi" kutsutusta laitteesta eilen. Jutusta löytyy vielä jotain lisävinkkiä aiheesta.
Tärkeintä minulle on, että jäätelökoneella saa edullisesti ja ilman turhia lisäaineita vähäsokerista, (tarvittaessa laktoositonta) ja gluteenitonta "erityisruokavaliojäätelöä".

Nyt lähden Susannan luo saunaan - kaunein suomalainen ranta ja sauna, missä olen ikinään käynyt.

jäätelökone / tee itse jäätelöä / helppo jäätelö / jäätelö reseptit / resepti ohje

Vispipuuro tattarista - gluteeniton

Meillä lapset on kasvatettu marjapuurolla - kun kaikki vielä asuivat kotona, keitin kahden litran marjapuuron käytännössä joka toinen päivä. Nyt tahti on vähän hiipunut, mutta edelleen marjapuurokattila nököttää hellan reunalla aika usein - siihen vain ei kyllästy ikinä.

Postailin aiemmin gluteenittomasta marjapuurosta joka valmistui riisijauhoon. Ihan hyvä vaihtoehto mannaryyneille sekin - tässä vielä parempi: Osa riisijauhoa korvataan kotimaisella tattarirouheella.

Gluteeniton tattarivispipuuro

5dl puolukkasosetta (noin 1l kokonaisia puolukoita sauvasekoittimella soseeksi)
1.5l vettä
1/2dl intiaanisokeria
1.5dl tattarirouhetta (Keskisen myllyn gluteenitonta) 
2dl karkeaa riisijauhoa
1/2tl ruususuolaa

Jos sinulla ei ole valmista sosetta, soseuta puolukat keittokattilassa. Helpoiten se käy, kun lisäät 1/2l vettä puolukoiden sekaan. Ajele sauvasekoittimella kunnes puolukat ovat soseutuneet niin, että kuoretkin ovat ihan pientä tasaista silppua, lisää loput 1l vettä. Kuitupitoisia kuoria ei missään tapauksessa kannata siivilöidä pois. Itse en pidä kuoripaloista vispipuuron seassa, mutta sauvasekoittimella ne silppuuntuvat täysin huomaamattomiksi.

Jos jemmoissasi on valmista puolukkasosetta, lisää siihen vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita tattarirouhe, riisijauho, sokeri ja suolaripaus mukaan hyvin vispaten. Laske lämpöä ja anna kiehua hiljalleen, välillä pohjaa myöten hyvin sekoitellen noin 20min.
Peitä valmis puuro kannella ja anna jäähtyä hyvin. Tattarirouheeseen valmistettu puuro kannattaa jäähdyttää ihan kunnolla ja mielellään vaikka yön yli, jotta rakenne tasaantuu.

Ajele puuro sähkövispilällä kuohkeaksi ja nauti kylmän maidon ja sokeriripauksen kanssa. Marjapuuro on siitäkin mukava jemmapuuro, että se säilyy hyvin pari päivää ihan huoneenlämmössä.

Testailin vispipuuron valmistusta pelkkään tatttarirouheeseenkin, mutta noin puolet karkeaa riisijauhoa tekee puurosta kuohkeamman.

Mahtavaa marjapuuroa valmistuu myös mm. tyrninmarjoista ja variksenmarjoista.





Ja tässä jutussa on nyt senverran huijausta, että ylin puolukkapuuron lautaskuva on kopsattu vanhasta jutustani - viime kesän mökkipuuroja...
Vispasin tämän puuron eilen, ja meinasin että kohta otan kuvan - ja sitten se kattila olikin jo tyhjä - eli lautasmallia tästä nimenomaisesta puurokattilallisesta ei nyt ole. Huomenna tai ylihuomenna sen latailen, kunhan taas uusi annos valmistuu tuhottavaksi...

gluteeniton marjapuuro resepti / ohje vispipuuro / vispipuuro variksenmarjoista / vispipuuro tyrninmarjoista /

Tyrninlehtitee

Sekin tuli tänään puheeksi ystävän kanssa. Yrttimaan rajapuskana minulla kasvaa hillittömästi tyrniä. Marjoista suuri osa jää joka vuosi poimimatta - ja nyt tuli vielä lisäpaineita - pitäisi kuulema kerätä lehdetkin...

Ystäväni kehui tyrninlehteä raikkaan makuiseksi teeainekseksi - ja niin se onkin. Hän on myös kuivattanut tyrninlehtiä viherjauheeksi miedolla lämmöllä sähköuunissa. Onnistuu kuulema mainiosti - lehdet kuivuvat nopeasti ja niistä tulee helposti murusteltavaa viherainesta taikinoihin ja keittoihin - mihin nyt vaan ruokaan tai leipomukseen lisättäväksi.

Ulkona on jo senverran viileää, että tyrninmarjojen poimiminen alka paleltaa näppejä aika äkkiä. Lehtiä on helpompi ja nopeampi kerätä. Satakunnan tyrniseuran artikkelin mukaan tyrninlehdet sisältävät käytännössä samat vaikuttavat aineet kuin marjatkin - kuivattu lehtijauhe vaan tuntuisi näin äkkipikaa paljon moni- ja helppokäyttöisemmältä tuotteelta kuin tyrninmarjat.

Aivan mahtava juttu - tosin nyt ovat aivan viime hetket käsillä poimia tyrninmarjoja tai -lehtiä. Huomenna lataan kokeeksi lauteille erän lehtiä kuivumaan (nyt ne ovat taas täynnä omenoita...) ja kerron miten kävi.

Kuivattavat lehdet pitäisi tietysti poimia keväällä / kesällä, kasvavan kuun aikaan, kauniilla säällä ja keskipäivän tunteina... Puolustuksekseni on nyt sanottava, että en ole tiennyt tyrninlehtien ravintopitoisuudesta. Ovat ystäväni mukaan niin voimallista ruokaa, että rikon nyt kaikki keruusäännöt ja laitan jokatapauksessa satsin kuivumaan. Jos eivät enää niin tehokkaita olekaan kuin parhaaseen keruuaikaan, niin ei tyrninlehtijauheesta varmasti haittaakaan ole.

"Tyrnillä lehdet ovat flavonoidirikkain osa.

Tyrnin lehdissä flavonoideja on kolme kertaa marjojen sisältämä määrä ja noin neljä kertaa vihreän teen sisältämä määrä.

Tutkimuksen mukaan vihreässä teessä flavonoideja on 245mg/100g - vrt tyrninlehti 832mg/100g.

Appelsiinissa C-vitamiinia on n. 50mg /100g - vrt tyrninlehti 323/100g.

Tyrnin flavonoidit keskittyvät lehtiin 900-1600 mg / 100g. Mikä on kolme kertaa enemmän kuin marjoissa, lähinnä isorhamnetiinia ja kvertsetiiniä.

Lehdissä 10-12 % painosta on tanniineja. Tyrnin tanniineista on kehitetty viruksia torjuva lääke joka torjuu mm. influenssa A ja B tä, herpestä, adenovirusta ja jopa HIV virusta.

Tyrnin lehtiuute osoittautui merkittäväksi tulehdusten ehkäisijänä ja hoitomenetelmänä.

Tyrnilehtiuute esti eläinkokeessa tulehduksia sitä paremmin mitä suurempi annostelu. Uutteen saaminen 5 päivää ennen tulehduksen aiheuttamista tai jopa samana päivänä estivät tulehduksia kontrolliryhmään verrattuna.

Tyrnin lehtiä on käytetty terveysvaikutusten tutkimuksissa lähes yhtä paljon kuin marjoja ja siemeniäkin.

Lehdet sisältävät karkeasti ottaen samoja vaikuttavia aineita kuin marjatkin. Niissä on jopa yllättävän paljon rasvahappoja, proteiineja ja vitamiineja.

Mielenkiintoiseksi tyrnin lehden tekee kuitenkin isorhamnetiini niminen flavonoidi, jonka osuutta syöpäsolujen apotopsiaan tutkitaan.

Tyrnimarjan hedelmälihan öljypitoisuus vaihtelee 4-7 %:n välillä. Millään muulla marjalla ei ole näin suurta öljypitoisuutta. Myös tyrnin lehdissä on 3-4% öljyjä. Tyrniöljy on tyrnin ehkä arvokkain ainesosa.

Lähde: http://www.satakunnantyrniseura.fi/tyrni.html

Suosittelen lukemaan tämän artikkelin - mielenkiintoinen tietoisku tyrnistä.

Tässä linkki aiempaan tyrninmarjapostaukseeni - marjoista valmistuu hyvä vispipuuro.

Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5

Tartaletit tattarista - gluteeniton

Karhunvadelmat ovat niin kauniita marjoja, ettei niitä en oikein henno tuoreeltaan piilottaa paistettaviin piirakoihin. Tartaleteissa ne esiintyvät edukseen.

Kokeilin kerran aiemmin valmistaa tartalettipohjat pelkästä tattari- ja perunajauhosta. Olivat hyviä niinkin, mutta hiukan liian heppoisia - eli pohja rikkoontui helposti.
Tähän versioon lisäsin sidosaineeksi psylliumia. Tartalettivuokia en omista, mutta homma onnistuu ihan hyvin muffinipellille asetelluissa muffinivuokissa.
Tästä taikinasta tulee noin 14-15 tartalettipohjaa. Taikina jaetaan osiin ja painellaan käsien välissä suunnilleen vuokien kokoisiksi ympyröiksi. Taikinaa voi vielä vuokassa hiukan säätää ja painella reunoista ylemmäksi.

Tartalettipohjat ja vaniljakiisseli kannattaa tehdä valmiiksi vaikka jo tarjoamista edellisenä päivänä. Tarjoamishetkellä ei tarvitse kuin pyöräyttää täytteet tartalettipohjille ja viedä pöytään.
Tartaletteja ei kannata täyttää valmiiksi liian aikaisin ettei pohja pehmene.

Pohjataikina:
100g voita
2dl Keskisen myllyn gluteenitomia tattarijauhoja
1/2dl Keskisen myllyn gluteenittomia tattarihiutaleita
2rkl perunajauhoja
2rkl intiaanisokeria
2rkl psylliumrouhetta - ei jauhoa
1dl vettä
Laita psylliumrouhe turpoamaan veteen erilliseen pikku kuppiin. Kuivat aineet sekoitetaan ja pyöritellään huoneenlämpimän voin kanssa sähkövispilän pienellä kierroksilla murumaiseksi. Lisätään hyytelömäiseksi turvonnut psyllium-vesi seos. Pyöritellään hyvin jauho-voi seoksen sekaan. Taikinan voi laittaa joksikin aikaa jääkaappiin tekeentymään - tosin ei pakollinen liike ollenkaan.
Paistetaan noin 175°C reilu puoli tuntia. Tattariset tartalettipohjat saavat mielestäni paistua ihan kunnolla - ruskeiksi ja rapsakoiksi

Maissikiisseli
20g voita
1/2dl maissijauhoa
5dl täysmaitoa
1 kanelitanko
2rkl intiaanisokeria
2tl vaniljasokeria
Maissijauho sekoitetaan kattilassa sulaan voihin - älä anna ruskistua. Lisätään maito hyvin vispaten. Kuumennetaan hyvällä lämmöllä koko ajan sekoittaen - kun kiisseli alkaa kiehua, lasketaan lämpöä ja haudutellaan noin viisi minuuttia. Poistetaan kanelitanko, joka huuhdellaan ja jätetään kuivumaan seuraavaa käyttökertaa varten. Jäähdytetään.
Päälle karhunvadelmia, yrtti-iison lehtiä ja samettikukan terälehtiä.

Tartalettipohjissa jauhot ja voi neuvotaan usein nyppimään sormin. Minä pyöräytin ne sähkövispilän pienillä kierroksilla - muruuntuu niinkin.

Sekaan sähkövispilällä pyöräyttäen psyllium-vesi seos. Taikina kasaan nuolimella.

Laitoin kokeeksi osaan tartalettipohjia foliot taikinan päälle jotta muoto varmasti säilyy - ihan turhaa - säilyy kyllä ihan kohtuudella ilmankin.

Pohjista tuli aavistuksen paksumpia kuin olisi tarvinnut - muffinipellilleni menee kerralla 12 vuokaa ja mahdutin taikinan niihin. Ei sinänsä haitannut - olivat rapeita ja paistuivat hyvin.
Eihän tämä muffinivuokiin valmistettujen pohjien ulkoasu läpäise aidon tartaletin ulkonäkövaatimusta - mutta maku ja rakenne olivat erinomaiset - se on pääasia :)

Tattaritartaleteista tuli kerralla lasten suosikkeja. Tein samantien uuden satsin ja kokeilin täytteeksi nyt perunajauhoihin valmistettua vaniljakiisseliä ja jäisiä karpaloita. Hyvää niinkin :)
Täytteenä käytettävä vaniljakiisseli pitää tehdä tarpeeksi kiinteäksi. Kaksin-kolminkertaista normiohjeen perunajauhomäärä.

Juolukka-tattari piiraat - gluteeniton

Lupasin joku aika sitten vielä tekeväni tattarista pullaa... Ihan hiivapullaa en tänään yrittänyt - mutta pikapullan tyylistä settiä ajatuksella "juolukka-rahkapulla".

Se idea ja taikina ei sitten kuitenkaan toiminut ihan niinkuin olin ajatellut ja vaihdoin vauhdissa suunnitelmaa. Toisesta puolikkaasta taikinapohjaa tein muffinsivuokiin juolukkapiiraita - niitä kehtasi tarjota anopillekin...

Pohjataikina:

1 muna

1/2dl intiaanisokeria

50g sulatettua voita

1/2dl öljyä

250g rahkaa

2dl tattarijauhoa

1/2dl perunajauhoa

2rkl psylliumrouhetta - kokonaista rouhetta, ei jauhoa

2tl leivinjauhetta

1tl soodaa

1tl jauhettua kardemummaa
Ripaus suolaa

Muna ja sokeri vaahdotetaan. Sekaan sulatettu voi, öljy ja rahka. Kuivat aineet sekoitetaan ja lisätään taikinaan - pyöräytetään nopeasti sähkövispilän pienillä kierroksilla tasaiseksi.

Sipaise paperisiin muffinivuokiin öljyä ja laita ne muffinipellille. Ota taikinasta lusikalla sopiva kökkänen, pyöräytä se kämmenten välissä palloksi ja laita muffinivuokaan. Ripauta tattarijauhoa pieni tupsaus taikinapallon päälle ja taputtele taikina jauhotetuin sormin muffinivuokan reunoille niin, että keskelle jää tilaa marjoille.

Täyte:

3dl tuoreita juolukoita (tai mustikoita / puolukoita / mustaherukoita)

2rkl perunajauhoja

Pyörittele perunajauhot marjojen sekaan. Täytä muffinivuokat marjoilla.

250g maitorahkaa

1dl kermaa

1 muna

2tl vaniljasokeria

Ainekset sekoitetaan. Lisätään marjojen päälle pari ruokalusikallista/muffinivuoka.

Uuniin 175°C noin 40min. Annoksesta tulee noin 20 marja-rahkapiirasta.

Jäähtyneiden muffinien päälle ripotellaan sihdin läpi tomusokeria.

Lidlin 500g maitorahkapurkki on sopiva annokseen: Puolet taikinaan ja puolet marjojen päälle.
Käytän sokeria leipomuksissa mahdollisimman vähän, halutessasi voit lisätä taikinan sokerimäärää.

Tässä alkuperäinen yritys... Veera tosin tykkäsi näistä "keksipullista" enemmän kuin piirasversiosta... 

Hyviä olivat nämäkin, mutta aika rumia... Eivätkä ihan vastanneet käsitystäni rahkapullasta :D

Rohmu

Olen aina kutsunut marjanpoimuria rohmuksi - tässäkin jutussa teen niin.
Luvassa amatöörimarjastajan rohmukokemuksia muutaman euron välinepanostuksen jälkeen...

Kolme muovipiikkistä rohmua. Valmistajatietoja ei ole. Ostin nämä vuosia sitten lapsille - hutiostos. Muovinen piikkiosa takkuilee risukossa ja kerää paljon enemmän roskia kuin metallisella piikkiosalla varustettu rohmu. Kova kahvaosa ei istu käteen.

Kaksi uusintaostosta - lapsille nämäkin. Merkki Marjukka, valmistuttaja Natura. Edellisestä ostoksesta viisastuneena valitsin metallipiikkiset rohmut mutta mutta... Marjukan kahvaosa on kaikista rohmuista huonoimmin käteen istuva. Kahvan reunat ovat terävät - heti kun rohmu kerää hiukankin painoa, kahva painaa ilkeät raidat kämmeniin.

Forsheda Sweden. Metallipiikit - plussaa niistä. Kahva on tässäkin kömpelö mutta reunat eivät ole aivan yhtä terävät kuin Marjukka-poimurissa.

Testin paras - oma rohmu :) Metallipiikit ja muotoiltu kahva. Kahvan pinta on lienee jonkinsortin kumi-muovi-sekoitetta koska se on hiukan nahkea ja ote pysyy hyvin. Valmistajatietoja ei ole - ostaisin kyllä muuten samantien jemmaan muutaman samanlaisen.

Lasten malleja: Natura sammakko ja Jonas of Sweden pikkupoimuri. Sammakolla on vielä laput kaulassa - siitä voitte päätellä lasten innon käyttää sitä. Muoviset kiinteät piikit tarttuvat kiinni jokaiseen risunpätkään ja keräävät enemmän roskia kuin marjoja. Miniversiota muovipiikkisestä rohmusta ei myöskään kukaan koskaan halunnut käyttää. Lapset haluavat olla "isoja" tyttöjä ja poikia. Siinä vaiheessa kun ovat valmiita oikeille marjaretkille, niin haluavat tietty myös "aikuisten" välineet. Muovinen iso rohmu ei paina käytännössä sen enempää kuin pieni vastaava. Oikeilla välineillä touhu onnistuu ja motivoi :)

Ei kovin viisas ilme...

Ja rohmujen rähmy...

Valmistajamerkintöjä ei ole - hintalappu löytyy.

Lupaan paljastaa parhaan mustikkapaikkani tämän suunnittelijalle, jos hän poimii tällä sangollisen mustikoita. Hoks: Mopo tarvii bensaa ja pyörä ketjut ja rohmu marjalukon.
Rohmulla poimiessa marjat saa nopeammin kuin käsin poimimalla - toinen pointti on se, että sankoa ei tarvitse raahata vierellä, vaan että rohmuun saa kerralla poimittua kohtuullisen satsin jonka voi kipata kerralla sankoon.
Tämän rohmun pikkusyvennys kerää ehkä desin-pari marjoja. Sen jälkeen toimintaperiaate on kolme marjaa sisään - viisi marjaa ulos. Suosittelen tätä mallia lämpimästi henkilölle joka tykkää marjastaa - mutta ei niin perusta marjoista...

Kovat muovipiikit eivät jousta yhtään - tässä muutaman kouhaisun tulos - risuja ja litistyneitä marjoja...

Ja tämä oli siis ihan täysin amatöörimarjastajan testitulos. Tässä IS-sivuilta kopsattu tositekijän tarina:

"Mutta paras lienee suomussalmen Heikkisen tekemä marjaharava(ruotsalaisen poimurin teräpiikit),hyvä saavi ,johon marjat haravoidaan,harvoin löytää sopivaa saavia.Puolukoita olen hyvinä puolukkavuosina kerännyt 5tunnin aikana yli 300kg,se teekee litroina yli 500.Eninen menee hukkaaikaa marjojen tyhjennykseen ja kuljetuseen autolle."
-Sepi-

Että semmoinen Sepi... Minä saan parhaalla rohmullani kasaan sangollisen tunnissa, eli kymmenesosan Sepin satsista :D

Satunnaisen marjastajan ja rohmunostajan muistilista:
-Valitse malli jonka kahvaosa on pitävä, muotoiltu ja omaan käteen sopiva.
-Metallipiikit (koukkumalli) ovat paremmat kuin muoviset piikit. Marjat pysyvät puhtaampina ja pehmeäkuoriset marjat ehyempinä.
-Tarkista että rohmussa on kunnollinen (syvä) marjalukko. Tietty, rohmun ollessa tappitäynnä marjoja, sitä ei voi enää kallistella etukenoon, mutta puolityhjää rohmua ei ole tarkoitus varoa.
-Jos ostopaikalla on mahdollista valita, niin painonkin voi tarkistaa - mahdollisimman kevyt.
-Väriltään mahdollisimman kirkas punainen / oranssi - kaikki maanvärinen häviää hunttaan siinä hetkessä kun sen maahan lasket ja selkäsi hetkeksi käännät.