Vihreä makaronisalaatti - gluteeniton

Lehtikaali on niin monikäyttöinen vihannes, ettei se jää käyttämättä. Erityisesti nyt syksyllä sen rehevä ulkoasu ilahduttaa muuten nuupahtaneella kasvimaalla. Lehtikaalin raakakäyttö tahtoo vaan vähän hiipua syksyn mittaan. Muuta salaattiainesta ei enää oikein ole sekaan silputtavaksi - ja tekee kyllä nyt jo muutenkin mieli vähän tuhdimpaa ja talvisempaa "salaattia".

En pidä lehtikaalia ollenkaan kirpeänä tai väkevänä - mutta totta on, että vanhat isot lehdet ovat hiukka jäykempää aromiltaan ja rakenteeltaan kuin uudenpehmeät lehdet. Vinkkinä nyt kuitenkin yksi ruoka, johon ne syksylehdetkin saa sujautettua raakana - vanha kunnon makaronisalaatti :)

Purjo, suolakurkku ja mausteinen kastike piilottavat syksyisen lehtikaalin "väkevyyden" - jos joku sitä vähän on huomaavinaan. Makaroni tekee ruuasta helpostilähestyttävän perusruuan - ja edullisempaa saa etsiä.

Käytän makaronisalaattiin usein Lidlin Green Grocer's 450g pussin herne-maissi-paprikaa. Edullinen ja sopiva annos. Makaroneina käytän yleensä Keskisen Myllyn gluteenitonta tattarifusilia - tai Lidlin gluteenitonta fusillimakaronia. Lidlin pussista riittää noin kolmannes - 150g kuivapaino. Vaikka kutsunkin salaattia makaronisalaatiksi, makaroni ei ole pääosassa vaan vihannekset.

Kastikepohjana hyvä vaihtoehto on kermaviili (tavallinen tai kevyt), johon itse lisään pari ruokalusikallista majoneesia aromia antamaan.

Vihreä makaronisalaatti

150g gluteenitonta makaronia (fusilli)
450g herne-maissi-paprikaa
3-4 suolakurkkua pieneksi pilkottuna
1/2 purjo pieneksi silputtuna
150-200g fetajuustoa pieneksi kuutioituna
2-6 lehtikaalin lehteä 
1/2dl Kuivattua hortasilppua (nokkonen, horsma)

1 purkki kermaviiliä
2rkl majoneesia
1-2rkl omenaviinietikkaa
1tl ruususuolaa (Masajo)
1/2tl rouhittua mustapippuria
(muita mausteita maun mukaan - esim. ripaus currya, kuivayrttejä...)

Laita makaroni kiehumaan ja keitä ohjeen mukaan - älä kuitenkaan yhtään yli. Kaada kulhoon jäinen vihannessekoitus. Poista lehtikaalin lehdistä keskiruoto (säästä sosekeittoon). Pilko suolakurkku, purjo, lehtikaali ja feta. Huuhtaise makaronit ja sekoita ainekset. Jäinen vihannespussi sulaa sopivasti kun lisäät loput ainekset ja jäähdyttää samalla salaatin. Lisää kuivahorta. Sekoita kastike. Sekoita kaikki ainekset.

Tämän kokoluokan lehdet ovat jo hiukka "puisevia", mutta kun ne pilkkoo pieneksi silpuksi, uppoavat salaattiin ihan täysin.
Alla kuvassa lehtikaalin lisäksi toinen ikisuosikkini - Lumene Gel Effect kynsilakka, sävy Kukkameri 25 - onkohan tätä sävyä enää myytävänä :)

Kermaviilipohjainen salaattikastike on edullinen ja kevyt vaihtoehto. Pikku nokare majoneesia tuo syvyyttä makuun.

Sekaan ihan kunnon keko lehtikaalisilppua - se on se paras ainesosa.

On siellä seassa myös jokunen makaroni :)

Eikä unohdeta kuivahortaa. Makaronisalaatti on yksi parhaista ruuista, johon sitäkin saa ujutettua reilusti. Ja parasta tässä on vielä sekin, että arvokas ainesosa ei kärsi kuumennuksesta. Sekaan meni nyt horsman ja nokkosen lehteä.

Nyt en muista, mitä lajiketta kuvan etualan lehtikaali on. Ylimmät lehdet ovat kyllä ihan "syötävän kauniita" nyt syksyllä. Tosi tiheä ja kaunis lehtiruusuke. Täytyy vielä saada aikaseen tukea varret talveksi. Kokeilen mikä on kasvutapa tulevana kesänä - jos nyt talvehtivat kunnialla. Takana kurkistaa tummalehtinen Palmizio Senza.

Tänään satoi - tein makaronisalaatin - ja perkasin sieniä... Huomenna ei sada - arvatkaa mitä teen :)

Hyvien rasvahappojen aamupala

Huomenta tämän hyväksi havaitun aamupalan merkeissä. Meillä koko perhe on tykästynyt teillekin aiemmin vinkkaamaani chialla jatkettuun jogurttiin. Lisäyksenä ja parannusehdotuksena edelliseen: Sekaan käyvät mainiosti myös hampunsiemenet. Hampunsiemenet ovat ihan parasta kotimaista "superfoodia". (Käytän nyt tuota mielestäni vähän kornia sanaa - vaikka en siitä tykkää ollenkaan - pääasia että viesti menee perille :)

Hampunsiemenistä löytyy kattavia analyysejä googlaamalla - eli en nyt siihen aiheeseen sen enempi paneudu. Maailmassa on tietoa - mutta miten sen kaiken tiedon yksinkertaisimmin hyödyntää arjessa - se on se vaikein vaihe...

Hampunsiemenistä olen vakuuttunut. Mutta että niitä tulisi käytettyä... Vaikka ovat aina tarjolla näkysällä paikalla keittiötasolla kipossa, tahtovat unohtua siihen...
Jossain vaiheessa sitten hoksasin, että sopivat ihan mainiosti chiajogurtin sekaan. Yksi hyvä: Tulee käytettyä niitä hampunsiemeniä. Toinen hyvä: Hampunsiemeniä (kuten kaikkia pähkinöitä) kannattaa liottaa 2-8 tuntia ravintoaineiden imeytymisen parantamiseksi - ja tällä konstilla likoavat siinä samalla kuin chia ja mantelitkin.

Kokeilin joskus lisätä annokseen myös pellavaa (siemeniä ja rouhetta) - ei hyvä - ei ainakaan omaan makuuni. Liian köntsä ja vahvasti pellavan makuinen setti.

Hyvien rasvahappojen aamiainen
2rkl chiasiemeniä
3 kuorimatonta mantelia
1-2 rkl kokonaisia hampunsiemeniä
1dl vettä
1dl täysrasvaista luonnonjogurttia (Valio luomu partaukko)
1-2dl marjoja tai hedelmiä

Siemenet sekoitetaan illalla veteen. Jätetään yöksi huoneenlämpöön likoamaan. Lisätään aamulla jogurtti ja marjat. Päälle voi ripauttaa myös esim. marjajauheita. Halutessaan voi lisätä hiukan makeutta vaahterasiirapilla (sopii hyvin esim omenalohkojogurtin kanssa).

Minulla on käsitys, että noin 2rkl hampunsiemeniä päivässä olisi jo ihan ok annos normikuluttajalle. Tähän annokseen käytän itse noin reilun ruokalusikallisen. Jos lisäät pari ruokalusikallista - tai jopa reilummin, niin lisää samalla myös hiukan veden määrää.

Hampunsiemenet kannattaa ostaa kokonaisina - silloin ne säilyvät tuoreempina ja ravintoaineet tallessa. Liotuksessa hampunsiemenet pehmenevät, jolloin ne on helppo syödä ja pureskella rikki jotta ravintoaineet pääsevät imeytymään. Liotettunakaan eivät mielestäni mitenkään maistu vahvasti.

Manteli on yksi niitä herkkuja, joiden viljelyyn käytetään valtavasti kasvinsuojeluaineita. Uskon vanhaan ohjeeseen - kolme mantelia päivässä - ja sen hennon ostaa luomuna.

Hampunsiemenissä suosin ilmanmuuta kotimaista - koska sitä pystytään täällä kasvattamaan.

Yön yli liotetut siemenet.

Ja tässä alla taas yksi opettavainen kuva. Käytän aina täysrasvaista partaukkojogurttia - paitsi silloin kun sitä ei jääkaapissa ole... Miehen suosima vähärasvainen on ihan onnettoman lisua. Kunnon jogurtilla annos on tuhdimman ja kermaisemman oloinen - tämä nyt hiukka turhan vaatimaton.

Omenasatohan meni lienee koko Suomessa ihan mönkään tänä vuonna. Olemme kuitenkin hyödyntäneet niitä koko syksyn tähän aamupalaan. Hermot ei kestäneet rupisia ja matoisia omenoita soseeksi siivota, mutta muutaman aina jaksaa näprätä aamupalan sekaan.
Omenat tosin ovat meillä jo aika loppusuoralla ja viimeiset viikot olen käyttänyt päärynöitä. Pepi ei kypsynyt ihan parhaaseen makeuteen - ja hedelmät ovat rupisia, mutta näin jogurtin seassa ovat mukavan happoisia.

Verrokkina kuva chiajogurttiannoksesta, jossa käytetty täysrasvaista jogurttia.

Eipä muuta täältä Eilisen & Paiston keittiöstä tänä kuulaana lokakuun aamuna. Vielä tänään aion vetkuttaa vessaremonttia ja painua suppismetsään. Eilen iltahämäriin kävelin ja sain sen pakollisen sangon kasaan - vieläkö tänään tärppäisi :)

Hulttiobloggaaja päivittää

Mikähän lie blogilamaannus iski päälle... Ainahan se on naisilla tunne että paljon pitäis mutta mitään ei kunnolla kerkiä - ei ikinä, eikä tarpeeksi. Bloginkin kanssa vissiin vähän vaivasi riittämättömyys ja suorituspaine. Teitä lukijoita on paljon - viisaita naisia - ei teille voi mitä sattuu soopaa suoltaa.

Meni jopa viikkoja, etten edes avannut koko blogitunnaria - ja ihan rehellisesti sanoen oli ilmassa pientä kyllästymistä blogimaailman kaupallisuuteenkin. Eipä sillä - haluan pitää omankin blogini positiivispainotteisena, mutta ne minun "ihkut" hetket on enempi kierrätyksen rekillä ja sienimetsässä.

Senkin tosin huomasin tauon aikana, että oma blogi tuli avattua useaankin otteeseen - aina kun piti tarkistaa sellerikeiton tai vuokaleivän vanhaa hyväksihavaittua (tarkennus - omaan makuun sopivaa) reseptiä. Tyttäret huokailivat moneen kertaan että miksei mamma päivitä - sillä kun on hyviä juttuja ja reseptejä (lasten mielipide :)

Ajatukset ovat nyt pikkuhiljaa tekeentyneet - huomaan että blogi on itselle tärkeä päivä- ja keittokirja. Nyt jo vähän harmittaa kun ei tullut kesällä kuvattua kasvimaan ja metsäretkien tunnelmia. Jokusen kuvan löysin puhelimesta - ne tallennan tänne blogiin menneen kesän tunnelmina.

Blogini on tähänkin saakka ollut mielestäni suhteellisen rehellinen - niin omien kokemusteni kuin tuotevinkkienkin suhteen. Nyt aion jokatapauksessa entisestään yrittää muistaa huomioida erilaiset lukijat ja tilanteet. Jos jo osaankin takoa hapankaalia vaikka unissani, tietääkö nuorempi lukija edes mikä on pulikka... Vaikka lehtikaalin esikasvatus on periaatteessa helppoa, se on kuitenkin hankalaa...

Eipä muuta tähän juttuun - muuta kuin kiitos teille kaikille ihanista kommenteista tämän huiluutauon aikana. Ja kuka loppujen lopuksi herätti blogihorroksesta - se oli Tiina kommentilla "Nyt riittää jo se metsässä kyykkiminen". Äsken just tulin sieltä metsästä, viisi hirvikärpästä bongattu paidan alta tämän jutun kirjoittamisen aikana - eivät oikeasti haittaa. Minua eivät ole koskaan purreet - eikä niitä tänä vuonna edes pahasti ollut - kunhan taas turhaa juputan... Päivän löytö oli punainen nauha - siiitä viikon vinkki teillekin.
Voimia syksyyn naiset. Muistakaa D-vitamiini. Tehkää pieniä hyviä päätöksiä. Tehkää välillä mitä haluatte - vaikka pitäisi muuta.

Tämä kesä jää muistiin hyvänä mustikkavuotena.

Tämäkin asia oli ihan päässyt unohtumaan - puhelimesta löytynyt kuva, jossa vattupusikosta bongattu ihan täydellisen muotoinen pieni pensaskataja. Olisiko tämä joku luonnon itsemuovaama jaloste josta kannattaisi ilmoittaa jonnekin? Minne?

Vattuvuosi ei ollut häävi ollenkaan - monesta jemmapusikosta vain yksi oli vähän sinnepäin. Tulihan niitäkin kuitenkin poimittua - pikkuhiljaa ja kärsivällisesti...

Kierrätysharrastus jää aina kesäisin aika täydelliselle tauolle. Syksyllä mukaan tarttui kuitenkin tämä vanha matka-arkku.

Ja tästä se löysi paikkansa meillä.

Näitäkin on mietitty se kymmenen vuotta - keittiön pintaremontti, vessan päivitys, vaatehuone... Nyt ollaan vihdoin päästy jahkailusta seuraavalle tasolle. Ollaan kierrelty rautakauppoja - vessan lattia on piikattu auki perustushiekkaa myöten ja vanha pytty kököttää talon nurkalla - eli hyvä päivä lähteä sienimetsään :D

Puolukoita oli tänä syksynä hyvin - ei yhtään kuvaa nyt vaan löytynyt puhelimelta.
Sienivuosi oli ainakin meidän nurkilla ihan toivottoman huono. Suppikset nousivat myöhään - ja ovat aika hakusalla. Nöyryyttä - sitä tarvittiin sienimetsässä tänä vuonna.

Tässä tämän päivän saldo - josta kiitos hajamieliselle sienestäjälle :D Itse aloittevana sienestäjänä opittua: Suppisten kanssa samaan aikaan ei käytännössä enää poimita mitään (karpalosuon erottaa suppismetsästä) - eli jos on ihan ulalla, kannattaa aloittaa harrastus bongailemalla metsäteiden varsille parkkeerattuja autoja, tai ojanpenkoille jätettyjä polkupyöriä - missä ojapyörä lokakuussa, siellä suppiksia - ei vaadi paljon päättelyä. Aurinkoinen syksyviikonloppu on parasta bongailuaikaa.

Ja sitten kun se pyörä löytyy - survaise itse samaan pusikkoon seuraavalla reissulla - huomaavainen marjastaja tai sienestäjä ei mielestäni tunge samalle läntille kuin siellä jo valmiiksi kyykkivä.

Mutta älä tee näin!!! Kuvan opetus: Kurkkasin viime kesänä puskapyöräparkkeeraajan jälkiä. Helppo nakki - sienimesta kun oli ympyröity punaisilla nauhoilla. Tänään piipahdin samalla mäellä - ja jopa nyt huonona vuotena läntiltä löytyi sangollinen. Metsän poikki autolle oikoessa vastaan tuli taas pari punaista nauhaa. Ei tarvittu "Kolmea etsivää" päättelemään nauhojen tarkoitusta... Sanko oli jo täynnä ja ilta hämärti - eli huomiselle luvassa santsikierros...
Älä siis liputa sienipaikkojasi - tässä maassa kun on jokamiehenlaki - et voi vallata niitä kuitenkaan :D

Ja tämänpäiväiset eväät: Lanttu-tattaririeskaa ja hapankaalia. Kuulostaa topakalta setiltä, mutta on ihan syötävän hyvää. Lanttusose on vähän haastellinen rieskapohja. Edelleen yritän selvitä mahdollisimman vähillä jauhoilla - nämäkin ovat käytännössä melkein pelkkää paistettua lanttusosetta - ja vähän liian pitkäänkin paistettua kun unohtuivat uuniin... Niistä tuli tälläkertaa lanttucrackereitä :)

Paistelen nyt urakalla pois loppuja viime joulun alelaarista pakastimeen jemmattuja lanttu- ja porkkasosepusseja - kohta saa taas uusia :) Kaalin kilohintaakin kyttäilen - vielä ollut euron luokkaa mutta kunhan kohdalle vaan tulee kunnon tarjous, saa hapankaalipulikka kyytiä.

Pihalla on jo aika aneemista... Alkukesästä tuholaiset eivät vaivanneet lehtikaalia, mutta loppukesästä saatiin sekin vitsaus. Osa lehtiä meni kompostiin mutta niistäkin säästin lehtiruodit jotka pakastin sosekeittojen sekaan lisättäväksi.
Salaattia vikuuttivat etanat - olikohan kostean kesän ongelma vai jostain kautta nyt vaan löysivät tontille? Palsternakka ja purjo onnistuivat kohtuullisesti - sato on jo pakastimessa. Lehtiselleri kasvoi tosi hyvin. Sitä on vieläkin osa laittamatta säilöön - jospa tällä viikolla viitsisi...

Pähkäilen, josko tukikepittäisin osan lehtikaaleja kokeillakseni miten jatkavat kasvua ensi kesänä.

Ei mulla muuta. Terveiset täältä kotikoneelta. Semmoinen vinkki nyt kuitenkin vielä, että mies toi Tallinnan tuliaisina Carmina Luna luomulaatuista punaviiniä. Yllättävän hyvä hintaan 11.25€/3l hanapakki. Ei muuten, mutta kun nyt kesämuistojen herkistämänä ja sienimetsässä näähistyneenä sitä tässä lasillisen nautiskelen. Kiitos taas tästä päivästä.