Hulttiobloggaaja päivittää

Mikähän lie blogilamaannus iski päälle... Ainahan se on naisilla tunne että paljon pitäis mutta mitään ei kunnolla kerkiä - ei ikinä, eikä tarpeeksi. Bloginkin kanssa vissiin vähän vaivasi riittämättömyys ja suorituspaine. Teitä lukijoita on paljon - viisaita naisia - ei teille voi mitä sattuu soopaa suoltaa.

Meni jopa viikkoja, etten edes avannut koko blogitunnaria - ja ihan rehellisesti sanoen oli ilmassa pientä kyllästymistä blogimaailman kaupallisuuteenkin. Eipä sillä - haluan pitää omankin blogini positiivispainotteisena, mutta ne minun "ihkut" hetket on enempi kierrätyksen rekillä ja sienimetsässä.

Senkin tosin huomasin tauon aikana, että oma blogi tuli avattua useaankin otteeseen - aina kun piti tarkistaa sellerikeiton tai vuokaleivän vanhaa hyväksihavaittua (tarkennus - omaan makuun sopivaa) reseptiä. Tyttäret huokailivat moneen kertaan että miksei mamma päivitä - sillä kun on hyviä juttuja ja reseptejä (lasten mielipide :)

Ajatukset ovat nyt pikkuhiljaa tekeentyneet - huomaan että blogi on itselle tärkeä päivä- ja keittokirja. Nyt jo vähän harmittaa kun ei tullut kesällä kuvattua kasvimaan ja metsäretkien tunnelmia. Jokusen kuvan löysin puhelimesta - ne tallennan tänne blogiin menneen kesän tunnelmina.

Blogini on tähänkin saakka ollut mielestäni suhteellisen rehellinen - niin omien kokemusteni kuin tuotevinkkienkin suhteen. Nyt aion jokatapauksessa entisestään yrittää muistaa huomioida erilaiset lukijat ja tilanteet. Jos jo osaankin takoa hapankaalia vaikka unissani, tietääkö nuorempi lukija edes mikä on pulikka... Vaikka lehtikaalin esikasvatus on periaatteessa helppoa, se on kuitenkin hankalaa...

Eipä muuta tähän juttuun - muuta kuin kiitos teille kaikille ihanista kommenteista tämän huiluutauon aikana. Ja kuka loppujen lopuksi herätti blogihorroksesta - se oli Tiina kommentilla "Nyt riittää jo se metsässä kyykkiminen". Äsken just tulin sieltä metsästä, viisi hirvikärpästä bongattu paidan alta tämän jutun kirjoittamisen aikana - eivät oikeasti haittaa. Minua eivät ole koskaan purreet - eikä niitä tänä vuonna edes pahasti ollut - kunhan taas turhaa juputan... Päivän löytö oli punainen nauha - siiitä viikon vinkki teillekin.
Voimia syksyyn naiset. Muistakaa D-vitamiini. Tehkää pieniä hyviä päätöksiä. Tehkää välillä mitä haluatte - vaikka pitäisi muuta.

Tämä kesä jää muistiin hyvänä mustikkavuotena.

Tämäkin asia oli ihan päässyt unohtumaan - puhelimesta löytynyt kuva, jossa vattupusikosta bongattu ihan täydellisen muotoinen pieni pensaskataja. Olisiko tämä joku luonnon itsemuovaama jaloste josta kannattaisi ilmoittaa jonnekin? Minne?

Vattuvuosi ei ollut häävi ollenkaan - monesta jemmapusikosta vain yksi oli vähän sinnepäin. Tulihan niitäkin kuitenkin poimittua - pikkuhiljaa ja kärsivällisesti...

Kierrätysharrastus jää aina kesäisin aika täydelliselle tauolle. Syksyllä mukaan tarttui kuitenkin tämä vanha matka-arkku.

Ja tästä se löysi paikkansa meillä.

Näitäkin on mietitty se kymmenen vuotta - keittiön pintaremontti, vessan päivitys, vaatehuone... Nyt ollaan vihdoin päästy jahkailusta seuraavalle tasolle. Ollaan kierrelty rautakauppoja - vessan lattia on piikattu auki perustushiekkaa myöten ja vanha pytty kököttää talon nurkalla - eli hyvä päivä lähteä sienimetsään :D

Puolukoita oli tänä syksynä hyvin - ei yhtään kuvaa nyt vaan löytynyt puhelimelta.
Sienivuosi oli ainakin meidän nurkilla ihan toivottoman huono. Suppikset nousivat myöhään - ja ovat aika hakusalla. Nöyryyttä - sitä tarvittiin sienimetsässä tänä vuonna.

Tässä tämän päivän saldo - josta kiitos hajamieliselle sienestäjälle :D Itse aloittevana sienestäjänä opittua: Suppisten kanssa samaan aikaan ei käytännössä enää poimita mitään (karpalosuon erottaa suppismetsästä) - eli jos on ihan ulalla, kannattaa aloittaa harrastus bongailemalla metsäteiden varsille parkkeerattuja autoja, tai ojanpenkoille jätettyjä polkupyöriä - missä ojapyörä lokakuussa, siellä suppiksia - ei vaadi paljon päättelyä. Aurinkoinen syksyviikonloppu on parasta bongailuaikaa.

Ja sitten kun se pyörä löytyy - survaise itse samaan pusikkoon seuraavalla reissulla - huomaavainen marjastaja tai sienestäjä ei mielestäni tunge samalle läntille kuin siellä jo valmiiksi kyykkivä.

Mutta älä tee näin!!! Kuvan opetus: Kurkkasin viime kesänä puskapyöräparkkeeraajan jälkiä. Helppo nakki - sienimesta kun oli ympyröity punaisilla nauhoilla. Tänään piipahdin samalla mäellä - ja jopa nyt huonona vuotena läntiltä löytyi sangollinen. Metsän poikki autolle oikoessa vastaan tuli taas pari punaista nauhaa. Ei tarvittu "Kolmea etsivää" päättelemään nauhojen tarkoitusta... Sanko oli jo täynnä ja ilta hämärti - eli huomiselle luvassa santsikierros...
Älä siis liputa sienipaikkojasi - tässä maassa kun on jokamiehenlaki - et voi vallata niitä kuitenkaan :D

Ja tämänpäiväiset eväät: Lanttu-tattaririeskaa ja hapankaalia. Kuulostaa topakalta setiltä, mutta on ihan syötävän hyvää. Lanttusose on vähän haastellinen rieskapohja. Edelleen yritän selvitä mahdollisimman vähillä jauhoilla - nämäkin ovat käytännössä melkein pelkkää paistettua lanttusosetta - ja vähän liian pitkäänkin paistettua kun unohtuivat uuniin... Niistä tuli tälläkertaa lanttucrackereitä :)

Paistelen nyt urakalla pois loppuja viime joulun alelaarista pakastimeen jemmattuja lanttu- ja porkkasosepusseja - kohta saa taas uusia :) Kaalin kilohintaakin kyttäilen - vielä ollut euron luokkaa mutta kunhan kohdalle vaan tulee kunnon tarjous, saa hapankaalipulikka kyytiä.

Pihalla on jo aika aneemista... Alkukesästä tuholaiset eivät vaivanneet lehtikaalia, mutta loppukesästä saatiin sekin vitsaus. Osa lehtiä meni kompostiin mutta niistäkin säästin lehtiruodit jotka pakastin sosekeittojen sekaan lisättäväksi.
Salaattia vikuuttivat etanat - olikohan kostean kesän ongelma vai jostain kautta nyt vaan löysivät tontille? Palsternakka ja purjo onnistuivat kohtuullisesti - sato on jo pakastimessa. Lehtiselleri kasvoi tosi hyvin. Sitä on vieläkin osa laittamatta säilöön - jospa tällä viikolla viitsisi...

Pähkäilen, josko tukikepittäisin osan lehtikaaleja kokeillakseni miten jatkavat kasvua ensi kesänä.

Ei mulla muuta. Terveiset täältä kotikoneelta. Semmoinen vinkki nyt kuitenkin vielä, että mies toi Tallinnan tuliaisina Carmina Luna luomulaatuista punaviiniä. Yllättävän hyvä hintaan 11.25€/3l hanapakki. Ei muuten, mutta kun nyt kesämuistojen herkistämänä ja sienimetsässä näähistyneenä sitä tässä lasillisen nautiskelen. Kiitos taas tästä päivästä.