Koulimattomat

Ryhmäpurjoa voisi kai kutsua "laiskan puutarhurin purjoksikin". Mielenkiinnosta kokeilin tänä keväänä vanhaa kasvatusvinkkiä:
"Purjon ryhmäistutuksessa 24 purjosipulin siementä kylvetään yhteen ruukkuun. Taimia ei koulita tai eroteta toisistaan, vaan istutetaan ulos yhtenä pottina. Kasvatustapa olisi teorian mukaan rajallisella tonttitilalla satomäärältään tehokkaampi kuin yksittäin kasvatettuna - tosin laadultaan epäyhtenäisempi."

Nämä ryhmäpurjot esikasvatin ihan tarkoituksella - mutta ihan sama lienee, vaikka hyödyntäisi tarkoitukseen koulinnasta ylijäävät taimiryppäät?

Vielä toistaiseksi ryppäänä kasvaneet purjot ovat aikalailla samoissa mitoissa kuin yksittäin istutetut. Etuna maksimaaliseen tilankäytön hyödyntämisen lisäksi on myös se, että alkukasvun hennot taimet ovat tukeneet toisiaan. Kasvutapaa sanoisin jopa "edustuskelpoiseksi" verrattuna varsinaisessa purjopenkissä vähän suuntaan jos toiseenkin kaatuileviin taimiin.

Istutin kolme ryhmäpurjorypästä uudelle kasvimaalle, ja yhden kokeeksi ruukkuun. Maassa kasvavat näyttävät voivan "paksummin". Lannoituksena olen käyttänyt ruohonsilppukatetta.

Yläkuvassa keskellä ryhmäpurjo - penkin reunakasviksi istuttelin taimipoistoista löytyneitä ruohosipulituppaita. Alla yksittäin istutettuja purjoja ja lehtiselleriä.

Lehtisellerin taimiakin jäi koulinnassa yli. Ylijäämärypäs oli niin tiukka, että taimet eivät päässeet käytännössä kasvamaan ollenkaan kevään mittaan. Vielä kesäkuussakin taimikippo nökötti kasvimaan nurkalla - ja istutin sen sitten siltään isoon ruukkuun terassin yrttiruukkujen joukkoon. Eikä se nyt ole mielestäni hassu tai turhake ollenkaan. Ihan kaunis lehtipuska - ja ohuita lehtisellerin varsia on kätevä nykäistä salaattien mausteeksi.

Että ainakin purjon ja lehtisellerin kohdalla kannattaa ensi keväänä säästää koulinnasta jäävät ylimääräiset taimet ja istuttaa ne ryppäinä hyödyllisiksi koristekasveiksi terassille :)