Minulle suomalainen ruoka on sitä, kun tammikuussa kylvän ensimmäiset chilin siemenet. Pimeään talveen voimaa antavat pakastearkkuihin säilötyt marjat.
Helmikuussa en enää malta odottaa virallisia kylvöaikatauluja. Lataan olohuoneen ikkunalle tomaatti- ja basilikakylvökset. Huomaan että tyrninmarjat meinaavat taas jäädä syömättä ja päätän että niistä valmistuu huomisen marjapuuro.
Maaliskuussa koulin tomaatteja leikattuihin maitopurkkeihin ja tuskailen rajallisen ikkunatilan kanssa.
Huhtikuussa sekalainen taimiarsenaali on jo riistäytynyt käsistä - olohuoneen ikkunalla valoa kohti pyrkivät taimet taistelevat paikasta auringossa. Tyrninmarjoja on edelleen pakastimessa enemmän kuin vadelmia...
Toukokuussa uhmaan hallanvaaraa. Viisaampien varoituksista välittämättä istuttelen kurpitsantaimet puolitekoiseen kompostiin, tomaatit ruukkuihinsa, salaatteja lavaan, herneitä, papuja, pinaattia...
Lipstikka ja raparperi - kevään airueitani kasvimaalla.
Lipstikka ja raparperi - kevään airueitani kasvimaalla.
Kesäkuu on hortokiirusta parhaimmillaan, saunan lauteet täyttyvät kuivuvista koivun- ja mustaherukanlehdistä, nokkosista, vuohenputkista...
Heinäkuussa kyttäilen lakkojen kypsymistä ja pelkään suolle eksymistä, riisun rintaliivisilleen mustikkarinteessä ja nautin takapihan sadosta - nyt on kaikkea.
Elokuussa kypsyvät vatut, lupaavia hakkuuaukkoja olen etsiskellyt jo edellisenä kesänä metsäteiden varsilta.
Mustatorvisienipaikkaa vahdin mustasukkaisesti. Omenatkin kypsyvät - nyt on vuoden parhaan retkipäivän aika - peräkärrryn kanssa omenamehustamolle.
Mustatorvisienipaikkaa vahdin mustasukkaisesti. Omenatkin kypsyvät - nyt on vuoden parhaan retkipäivän aika - peräkärrryn kanssa omenamehustamolle.
Syyskuuta odotan - silloin pääsen suppismetsään. Hiljainen sammalpeitteinen syysmetsä, sieniryppään löytämisen sykähdyttävä riemu, eväsreppu - siinä on kaikki.
Lokakuussa kasvimaa hiljenee, isot kurpitsat valmistuvat soseeksi, vielä pääsee suppismetsäänkin.
Lokakuussa kasvimaa hiljenee, isot kurpitsat valmistuvat soseeksi, vielä pääsee suppismetsäänkin.
Marraskuussa porisevat tuhdit punajuurikeitot. Lantuissa ja porkkanoissa on tallella kesän aurinko.
Joulukuussa kaivan vielä viimeisiä maa-artisokkia ja lehtikaaleja lumen alta. Hamstraan joulunjälkeisistä alelaareista porkkanasosepusseja. Hypistelen siemenpusseja - kyllä chiliä ja paprikaa voi kai jo kylvää...
Minulle suomalainen ruoka merkitsee neljää arkkupakastinta ja paria kaappimallista :)
Hyvää Suomesta reseptikilpailusta löytyy 42 houkuttelevaa ruokabloggaajien luomaa reseptiä. Kannattaa käydä kurkkimassa ideoita. Jos tekemäni uunimunakas maistuisi sinullekin, niin kiitän jo etukäteen äänestäsi :)
Äänestäjien kesken arvotaan 100 euron ravintolalahjakortti voittajan valitsemaan Makujen Suomi -ravintolaan. Lisäksi arvotaan 3 kpl Sami Tallbergin Villiä ja valoittavaa - suomalaisen nykykeittiön helmiä -kirjaa. Äänestysaikaa on 24.4.2014 saakka.
(Kuvien laatu tässä jutussa on vähän sitä sun tätä... Alkuperäiset ovat jossain kansioiden kätköissä ja olen kopsannut nämä vanhoista postauksista - kuvat eivät tunnetusti tykkää siirroista...)
Täytyypä sanoa PARAS LUKEMANI tarina "suomalaisesta ruuasta!!
VastaaPoistaTämä sinun blogisi saa tämmösen :) taviksenkin innostumaan entisestään:)
ISO KIITOS!! BLOGISTASI!!
Tulen äänestämmä sinun tarinoimaa ruoka-juttua!
...oi kuinka oikiaa kevättä ootankin ,meillä vielä lunta paljon ,mutta tomaatin ,paprikan ym taimet kasvamassa.
Oikein lämmintä aurinkoista kevättä!
-Sariitta-
Kiitos, tämä on ikimuistoinen kommentti :)
PoistaKyllä taimet tuo kevään jo helmikuussa. Vielä nytkin jaksaa olla innoissaan niitä hiplaamassa ja ihmettelemässä joka päivä. Toukokuussa kun täyttävät joka paikan ja vettä saa kantaa kannukaupalla, niin alkaa suurin hellyys hiipua ja tosissaan odottelee että saa pöydät puhtaaksi ja taimet viskattua pihalle :)
Ihanaa kevään odotusta sinullekin. Ja vielä kerran kiitokset tästä :)
Tähän postaukseen kulminoituu aika hyvin, miksi blogisi on yksi ehdottomista suosikeistani! Yksinkertaisilla asioilla hieman vaivaa nähden paljon puhdasta ruokaa omasta pihasta.
VastaaPoistaMulla on kohtuullinen vatukko tiedossa ennen kaupunkia. Tehdään vattuaikaan treffit ja käydään tyhjentämässä pusikot :)
Kiitos Ansku :)
PoistaSiinäpä se, nämä minun viljelykset on kuitenkin aika amatööritasoa, eikä tilakaan tontilla ihmeemmin ole - siltäkin läntiltä saa kuitenkin melkein puoli vuotta kerätä yhtä sun toista ilman mitään suurempaa panostusta. Sen vinkin kun pystyisi epäilijöille välittämään :)
Huu - meinaatko minulle kertoa vattupusikkosi sijainnin :D Jos niin höveli olet, niin tottakai tulen puskantyhjennystalkoisiin.
Saapi vaan ensin nähdä, mitä marjaa ensi kesänä on tarjolla. Viiime kesä oli ihan hyvä vattuvuosi - lakkojakin enemmän kuin aikoihin. Mutta sovitaan tästä vattuasiasta lähemmin - kiitos kutsusta :)
Mä en syö vattuja kuin hillona :P Mua inhottaa napsia matoja pois ja aina niitä on, vaikka olis kuin mahtava vatukko. Pari päivää kun antaa olla, madot nousee jääkaapissa pinnelle ja saan ne pois, mutta siltikän en syö vattuja sellaisenaan.
PoistaTodellakin paljastan sen ainoan vatukkoni! Ei mua vatut niin paljon kiinnosta, että kahta kertaa lähtisin niitä nyppimään. Mulle riittää yks hyvä keikka. Sillä reissulla tekee talven hillot mun tarpeeseen.
Wau. Olen ihan sanaton. Oma isoäitini oli juuri tuollainen, kaikki mahdollinen kasvatettiin ja laitettiin itse. Ihan mieletöntä, just saying!
VastaaPoistaKiitos Marjukka :)
PoistaJa minä en ole vielä edes isoäiti :D
Täällä mailla asumisessa on nämä omat etunsa - sunnuntai-aamun ravintolabrunsseja onkin sitten turha suunnitella... Puolensa ja puolensa molemmilla :)
Kylläpä olet ahkera ympäri vuoden ! Hieno tarina suomalaisesta ruuasta parhaimmillaan .
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTämä on niin tärkeä juttu minulle. Ihan ei sinänsä täydelliset olosuhteet ole - tontti on pieni ja metsä ei ihan takapihalta aukene - tutut maastot nyt kuitenkin ympärillä.
Voi hyvä ihme, miten odotan jo marja- ja sienireissuja - kun tuli nyt kuvia katsottua ja aihe puheeksi :)
Ihana juttu! Tuohon kun pääsis! Tai mun kohdalla nykyään norjalaiseen ruokaan, mutta siinä on ihan samat mahdollisuudet. Samat kasvit ja samat marjat.
VastaaPoistaTyrneistä tuli mieleen se, että ostin aina Suomesta tyrnimehua (ja maksoin siitä mansikoita :D ). Sokeroimaton tyrnimehu oli joka aamun kirpeä mutta odotettu aloitus. Oletko koskaan tehnyt niistä mehua?
Hei Hanne :)
PoistaEi tässä mitään ihmeellistä ole - eihän minulla ole kuin pieni läntti pihaa :) Kaikkea siinä ei mahdu harrastelemaan, mutta sellainen pieni "käsikassa" kuitenkin.
En ole koskaan vielä hennonut puristaa tyrnejä mehuksi. Tulisihan ne ehkä paremmin syötyä (tai siis juotua :) pois, jos olisivat mehuna. Olen päättänyt opetella tykkäämään niistä siltään...
Aivan ihana postaus! :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaAivan upea postaus! Mulle tuli mieleen, että mistä sinä keräät/ saat tyrnin marjoja? Ne on kaupoissa aika hinnoissaan, ja ovat keskitalvella mukava c-vitamiinipommi!
VastaaPoistaHei ja kiitos :)
PoistaIstutin kasvimaan reunapensaaksi tyrniä - yritän pitää sitä kurissa vähän kuin aidanteena, mutta on kyllä aika hanakka leviämään... Omani on vanhempaa Raisa ja Rudolf -lajiketta. Nyt on ymmärtääkseni tarjolla jotain vähäpiikkisempääkin uutta lajiketta.
Tonttini on kolmos-nelosvyöhykkeen rajamailla ja ainakin minulla tyrnit kasvavat ihan hulluna. Tyrni tykkää hiekkapohjasta, auringosta ja rikkaruohottomasta istutuspaikasta.
Marjoja minulle tulee paljon enempi kuin ehdin / viitsin kerätä. Taitaa olla, että suurinkin osa menee linnuille...
Eksyin sattumoisin blogiisi ja ihastuin: Onhan sentään vielä nuoria, jotka arvostavat itse kasvatettua ja muita luonnon antimia. Kuudella pakastimella voitat meidän neljä, mutta paljon täälläkin keräillään ja säilötään. Onnea ja iloa arkeenne!
VastaaPoistaHei Riitta :)
PoistaMinäkin olen seurannut sinun blogiasi - ja sinullahan on ihan mielettömän hienot systeemit. Tällä tontilla ei ole kellaria, on sitten pakko laittaa kaikki pakastimeen... Eikä tässä tila riittäisi muutenkaan isompiin juuresviljelyksiin. Ne joudun ihan suosiolla ostamaan valmiina :)
Aivan loistava kirjoitus!:) Ja vau, kuusi pakastinta! Meillä on vain yksi kaappipakastin sekä yksi arkkupakastin, ja tietenkin myös maakellariin saa talveksi säilöttyä paljon kaikkea juureksista mehuihin ja hilloihin. Syöjiä meitä on vain kaksi, joten kyllähän nuo meidän tarpeisiin juuri riittävätkin.:)
VastaaPoistaMoi Katja :)
PoistaMinulla kun ei ole sitä kellaria... Marjoja minulla on pakastimissa pääasiassa, jonkinverran sitten maa-artisokka- ja kurpitsasosetta - ja sitten tietysti joulunaikaisia alelaarin porkkanasosepusseja :D. Tuntuu että joka vuosi vaan marjoja menee enemmän. Niitä kun tottuu käyttämään, niin ovat kai meillä se ruokavalion perusrunko. Aiemmin keittelin jonkinverran hilloja, nyt ei enää oikein henno keitellä marjoja millään - kiisseliäkään teen tosi harvoin. No omput tietysti on haudutettava että saa soseeksi. Muuten oikeastaan syödään kaikki siltään.
Ihana vuosikatsaus:) Ja voi miten kadehdin noita marjojasi pakastimessa (no minulla on mansikoita omassani..)6 pakastinta,sinne mahtuu! Täälläpäin on kovin pienet pakastimet jääkaapeissa,jotka ovat jenkkimallia. Hienot kuvat ja ihana puutarha teillä:)
VastaaPoistaHei Jael :)
PoistaNo sinulla on siellä lämpimässä omat etusi - tuoretta lähiruokaa aina tarjolla.
Ovathan suomalaiset marjat ihan omaa luokkaansa - ja se mahdollisuus, että niitä saa kuka tahansa poimia käytännössä mistä tahansa. Minusta tuntuu, että ihmiset eivät ihan ymmärrä sen edun merkitystä.
Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa marjastus ja muukin hortoilu lisääntyy. Sitäkin veikkaisin, että sille alalle syntyy lähivuosina myös erilaisia opetus- ja elämysyrityksiä. Minullakin on pari ideaa aiheesta :)
Sun kasvimaa näyttää ihanan järjestäytyneeltä. Tee please juttua siitä, kuinka iso se on ja mitä kaikkea sinne kylvät.
VastaaPoistat. kolmen pakastimen omistaja..
Hei ja kiitos :)
PoistaEi minulla ole kuin pieni kaavatonttiläntti... Rajallinen tila tietysti motivoi hyödyntämään joka neliön :) Ja kiitos juttutoiveesta - tottakai voin tehdä viljelykartan näytille, kunhan saan tämän kesäisen suunnitelman multiin saakka.
Aina vähän painiskelen hyöty- ja huvikasvien välillä... Tähän saakka olen pitänyt hyötytarhan takapihalla - nyt mietiskelen josko lapioisi yrttipenkkiä etupihan puolellekin.
Pakastimet on kyllä niin parhaita :) Viehän ne vähän sähköä, mutta ei sisällön arvoa voi rahassa mitata...
Tää on ihan hillitön postaus, sanoisinko että kyllä on tekemisen meininki!
VastaaPoistaKiitos -V-
PoistaVälillä virtaa on kuin pienessä voimalassa - ja onpahan sitten pakastimessa mitä ottaa, kun väliinsä iskee totaalinen laiskotus...
Minä olen jotenkin jo niin koukuttunut ja tottunut näihin marja- ja puutarhasysteemeihin, ettei muuten osaisi edes olla. Kyllä syksyllä jossain vaiheessa aina jo toivoo, että tulisi lunta ja maa jäätyy. On niin hullu, ettei muuten malta millään pysyä poissa suppismetsästä :D