Helppo omenapiirakka - gluteeniton

Tämän piirakan kehittely lähti meidän jääkaapin vakkarituotteesta - partaukkojogurtti. Kilon purkki hujahtaa aika nopsaan, mutta niitä purkinpohjia näyttäisi vähän väistelevän jokainen :)

Jogurtinlopusta tekeytyi piirakkapohjaohje - joka suhteessa niin helppo, ettei niitä purkinpohjia enää jää kaappiin pyörimään. Valmistksessa kulhoja ei sotketa ainuttakaan, vispilöitä ei tarvita, vuokaakaan ei tarvitse tiskata.

Tarvitset partaukkopurkin, puukon, puulastan, jonkinlaisen uuninkestävän vuokan ja leivinpaperia - sitten tietysti muutamaa lisuketta siihen jogurttiin. Nekin mennään niin perusaineksilla, että pitäisi kyllä löytyä jokaisesta keittiöstä...

Pikapiirakan perusidea vähän kärsii mittailuista - mutta jotta pääsette alkuun, laitan tähän nyt mahdollisimman helpon muistisäännön - kolme kaikkea. Taikina saa olla "sopivan tanakka piirakkapohjataikina". Kun olet kerran pyöräyttänyt piirakan tähän pohjaan, niin tiedät kyllä jo näppituntumalla sopivan sakeuden. Sitten ei mittoja tai määriä enää tarvita.

3dl Turkkilaista jogurttia
3 munaa
reilu 3dl kuivia aineita - joka tarkoittaa esim. tätä:
1dl tattarijauhoa Keskisen myllyn gluteenittomia (reilu desi)
1dl tattarihiutaleita  Keskisen myllyn gluteenittomia (reilu desi näitäkin)
1dl perunajauhoa
3tl soodaa (tasaisia lusikallisia)
3tl mausteita (kaneli ja kardemumma)
3rkl sokeria (intiaanisokeri)

6-8 pientä omenaa

Mitään ei vispata eikä vaahdoteta eikä siivilöidä. Kaikki aineet laitetaan jogurttipurkkiin jonka pohjalla on noin 3dl jogurttia. Pyöräytetään taikina lastalla. Repäistään leivinpaperirullasta pala. Vuorataan vuoka sillä - ei tule tiskiä nytkään. Taikina kaadetaan paperin päälle ja tarvittaessa vähän levitellään lastalla. Viipaloidaan omenat ja pudotellaan taikinan päälle mitenkuten nyt sattuvat. Samalla puukolla voi veistää muutaman voisiivun omenoiden päälle. Halutessasi voit ripotella pintaan hiukan sokeria ja kanelia.
Uuniin noin 175°C noin 35-40min.

Piirakka on kuohkea ja kohoaa hyvin. Sen voi hyvin tehdä myös irtopohjavuokaan. Laita leivinpaperi alle ja pyöräytä reunoille vähän öljyä. Tämä on hyvän omantunnon arkipiirakka - helppo, nopea, edullinen ja gluteeniton - rasvan ja sokerinkin osuus on aikalailla minimi.

Lämpimän piirakan kanssa maistuu jäätelöpala tai kevyesti sokeroitu kermavaahto.

Osa ompunsiivuja painuu paistettaessa pehmeän taikinan sisään.

Jos jogurtti on vähissä, osan sitä voi korvata rahkalla tai kermaviilillä. Kuiviksi aineiksi käy toki muukin jauho / hiutale / rouhe kuin tattari. Suosittelen kuitenkin kotimaista tattaria ja että osa käytettävistä kuiva-aineista on hiutaleita tai rouheita - ei siis pelkkiä jauhoja. Sekaan voi tietysti laittaa myös pähkinä- tai mantelirouheita.

Mitään merkitystä ei myöskään ole, jos kananmunia onkin kaksi tai maustelusikallisia viisi.

Kun pihapuun omput on koluttu loppuun, päälle voi ripauttaa mitä vaan nyt piirakan päälle yleensä laitatkaan. Kokonaiset puolukatkin sopivat hyvin - niitä voi poimia toivottavasti vielä muutaman viikon.

Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5

nopea piirakkataikina / helppo omenapiirakka / gluteeniton piirakkaresepti / piirakka resepti ohje /

Tervetuloa kiinteistövälittäjä

Nyt voit avata sen uuninluukun...

Tuttu kiinteistövälittäjä sanoi kerran, että arvioitavan talon yleissiisteyden voi helposti tarkistaa kurkistamalla uuniin. Tarkoitti sähköuunia, koskapa sen keittiössäni silloin havainnollisesti näytti. En muista missä jamassa se luukku sinä päivänä oli, mutta tänään aamusta se oli aivan karmea - rehellisesti sanottuna se on ollut sellainen jo pitkään. Uunissa on pouhunnut nyt kuukauden verran yötä myöten piirakkaa ja paistosta ja sosetta ja hilloa ja muuta mahdollista omenoista.

En ottanut ennen-kuvaa, mutta jälkeen-kuvan kyllä. Jälkeen yli kahden tunnin ähräyksen Pirkka teräsvillalla ja karhunkielellä ja Lidlin mikrokuituliinalla ja vanhalla Suomen armeijan veitsellä ja hedelmäveitsellä ja keraamisen tason puhdistusraudalla (joka sekin sitten särkyi siinä projektissa).

Tarkoitus oli tänään leipaista taas omenapiirakka ja esitellä se teillekin. Ihan uudenlainen resepti ja hemmetin hyvä sellainen onkin. Mutta minun keittiökiintiö on nyt kyllä tältä päivältä täynnä. Huomenna saatte kuitenkin vielä yhden superhelpon ja hyvänkin ohjeen ompuille - tai voi siihen toki käyttää mitä vaan piirakanpäälistä.

Sisustus- tai keittiösuunnittelua minulta ei saa, paitsi tämän yhden hyvän neuvon: Älä osta sähköuunia jossa on vaalea sisus.

Uutta olkkarissa

Viikko sitten shoppailin pitkästä aikaa Ikealla. Mitään se suurempaa kuin Hovet-peili ei matkaan tarttunut, mutta innostuin katselemaan kotia uusin silmin. Suurin pesänrakennusinto hiipui aikoinaan talon oston jälkeisiin katto- ja pesuhuoneremonttiin. Tässä puhuu nainen joka eli kolmen lapsen kanssa puoli vuotta ilman suihkua - sain sen suihkun viikkoa ennen neljännen laskettua aikaa...

Sisustelin kotia pitkälti kierrätyslöydöillä ja muutamilla pitkään mietityillä Artekin klassikoilla. Kalusteet, matot ja pienet sisustusjutut jämähtivät vuosiksi niille sijoilleen mihin sattuivat ensimmäisenä asettumaan.

Nyt uusille paikoille päätyivät olkkarista mm. piano ja kaksi Kukkapuron Karuselli -tuolia - jotka muuten ovat yksi parhaita kierrätyslöytöjäni. Hintaa oli 50e/kpl, ymmärtääkseni ovat vanhaa Haimi sarjaa.

Tällä oranssilla matolla oli ennen kaksi Karusellia

Tätä seinää vasten oli ennen piano - nyt kaksi Karusellia.

Tämä ruokailuhuoneen seinä oli ennen tyhjä - nyt sitä vasten on piano.

Tämäkin seinä oli ennen tyhjä - nyt siinä on ruokailutilasta siirretty Singer-pöytä, olkkarin ikkunalta kynttilänjalat ja Ikeasta Fenomen-kynttilöitä.

Tällä pitkällä ikkunatasolla oli sekalaisia kirppareilta kerättyjä lasiesineitä - nyt toin siihen takaisin pari vuotta sitten varastoon heitetyt viherkasvit. Halusin silloin valoa ja tyhjyyttä - nyt tuli tunne, että ympärille on saatava rehevyyttä ja vihreyttä.

Ruokailuhuoneen pöydällä oli ennen Pirkka rustiikkikynttilöitä - nyt edullisia Ikea Fenomen-kynttilöitä siinäkin.

Nämä lasiesineet olivat ennen ikkunatasolla - nyt sohvan vieressä Esprit -pikkupöydällä.

Tämäkin neito istuskeli ennen ikkunalla - lepäilee nyt ryijymatolla.

Kirkkaat Mariskoolit löytyivät ennen Singerin lasipöydältä - nyt pianon päältä.

Aaltomaljakot - olkkarin ikkunalta ruokailuhuoneen pöydälle.

Suosikkitauluni, sohva ja sohvapöytä punaisine kynttilöineen jäivät vanhoille paikoille.

 Eilen soi Enigma - tänään Ibrahim Ferrer.

Uutta olkkarissa ovat Ikea Fenomen-kynttilät, mutta koko sisustus näyttää minulle uudelta tämän "sisäisen kierrätyksen" jälkeen - olen tyytyväinen.

En huomannut touhuissani ottaa ennen-kuvaa. Tässä vanhasta jutusta kopsattu: Piano oli jotenkin tunkkaisen ja ahtaan oloisesti isojen kajarien välissä, ikkunataso oli aika tyhjä, Karuselli-tuolit hankaloittivat sohvalle menoa... Tai siltä tuntui nyt - ehkä ensi vuonna olen eri mieltä :)

Mukavaa lauantai-iltaa sinulle :)

Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5

Viiden litran pakastusrasia

Kylmäpuristettu pastöroimaton omenamehu täytyy pakastaa. Olen huomannut että yksinkertaisinta se on samoissa viiden litran vesikanistereissa, joihin sen lirutan mehuasemalla. (Tarkennuksena nyt kuitenkin vielä: Tämä vinkki on suunnattu joko mehun suurkuluttajille tai parista henkilöstä ylöspäin perhekunnille :)

"Kertakäyttöiset" vesikanisterit ovat yllättävän kestäviä. Meillä ne ovat olleet käytössä jo vuosia, kertaakaan ei ole korkki tai kannu pettänyt. Kun mehukanisterit pakkaa pakastusvaiheessa väljästi pakastimeen ja säätää supertehon päälle, ovat ne seuraavana päivänä jo umpijäässä.
(Viiden litran mehumäärälle pitää jättää parin desin laajenemisvara.)

Jäätynyt viiden litran mehumötkäle jääkaappiin. Se sulaa hissuksiin jääkaapissa ainakin kolme-neljä vuorokautta. Jäinen mehu säilyy jääkaapissa huomattavasti paremmin kuin pikkurasioissa sulateltu mehu - tuorepuristettu omenamehu kun muuttuu siideriksi aika äkkiä :)

Tällä konstilla mehu säilyy täysin tuoreena ainakin lähemmäs viikon - en tiedä pidemmästä ajasta - mehu kun tekee kauppansa ja viisi litraa hujahtaa meillä muutamassa päivässä.
Tämä on tietty semmoinen vitamiinilataus että ihan jatkuvasti mehukanisteria ei edes tarvitse laittaa tarjolle. Maistuukin paremmin kun välissä on aina muutama mehuton päivä.

Sulavan mehukanisterin alle kannattaa laittaa puhdas pyyhe johon ulkopinnan huurteesta irtoava vesi imeytyy. Kanisterista voi kaataa sulaneen mehun erilliseen kannuun - siitä se on helpompi ottaa lasiin ilman että jokakerta tarvitsee liikutella isoa pänikkää.

Kaikilla ei ole omenoita joista tätä ihanaa mehua saa - mutta paljon on myös omenapuiden omistajia, joilla sato päätyy kompostiin tai maamonttuun. Mehustaminen on se kaikkein helpoin ja nopein tapa säilöä sato. 

Pakastimia saa edullisesti käytettynä. Itse ostin juuri pari viikkoa sitten 500l Cylindan Tori.fi -foorumilta viidelläkympillä. Pakastin löytyi viiden kilometrin päästä kotoa - aamulla tutkailin ilmoitukset ja illalla pakastin jo nökötti varaston nurkassa. Nyt olen neljän arkkupakastimen onnellinen omistaja :)

Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5

Mehut pois

Oletko koskaan käynyt mehuasemalla? Nyt pääset kurkistamaan miten mummolan luomu-ompuista valmistuu tunnissa reilu sata litraa kullankeltaista kylmäpuristettua omenamehua :)

Mehuasemat tuntuisivat olevan ainakin täällä Keski-Suomen alueella aikalailla ylibuukattuja. Me olemme löytäneet alueen parhaan - Muikunlahdesta Viitasaarelta. Toimintaa pyörittää omppujen sesonkiaikaan, elokuun alkupuolelta syyskuun lopppuun, sympaattinen pariskunta - saksalaissyntyinen Roland ja suomalainen Marjo.

Tervetuloa katsomaan miten homma täällä tapahtuu. Roland ja Marjo ovat pitäneet mehuasemaa jo kymmenen vuotta.

Marjo tyhjentää asiakkaiden tuomat pestyt omenat kymmenen litran sankoihin. Tässä vaiheessa joukosta poistetaan mahdollisesti matkalla huonoksi menneet omput.

Maestro-Roland hoitaa puristuskonetta.

Ylhäällä olevaan myllyaukkoon menee kerralla sangollinen omenoita. Omenat hujahtavat hetkessä myllyn läpi. Raaste tulee vauhdilla muovisen pussiputkilon kautta puristustarjottimelle.

Puristimeen menevässä tarjottimessa on neljä osaa: Metallinen tukilevy, puuritilä jonka läpi mehu valuu puristimessa, nailonverkko joka pitää omenaraasteen kuosissa ja kerää puristusmäskin, sekä puukehikko jonka avulla omenaraaste ja verkko muotoutuvat neliöksi.
Roland levittää raasteen kehikkomuottin tasaiseksi kerrokseksi.

Tukikehikko napataan välistä pois aina kun kulmittain aseteltu nailonverkko on kääräisty kasaan. Päälle asetellaan uusi metallilevy, puuritilä, puukehikko takaisin ja nailonmatto. Myllystä hurautetaan uusi sangollinen omenaraastetta - kerroksia tulee yhteen puristuspinoon noin kahdeksan.
Konetta ympäröivät seinät oli muovitettu tiukasti - kyllä Roland ja Dexter tietävät että näin siivous helpottuu huomattavasti :)

Homma kävi niin nopeaan että kuvia oli mahdoton saada tarkentumaan :)

Kun kahdeksan tarjottimen kakku on kasassa, koneen työpiste pyöräytetään akselin ympäri. Valmis kasa puristimen alle - puristimen alla ollut tarjotinpino purettavaksi ja uudelleen ladottavaksi.

Kone nostaa tarjotinpinon alhaalta ylöspäin. Paine puristaa mehun raasteesta, se valuu alla olevalle metallialustalle ja siitä saaviin. Roland kertoi, että paineen säätöä pitää tarkkailla eri omenalajikkeiden mukaan.

Tuoreempaa mehua ei maailmasta löydy :)

Roland kaataa mehun keräyssaavista pöydällä olevaan hanasaaviin.

 Mummo toimi mehunlaskijana. Välissä on vielä yksi sihti joka kerää mahdolliset sakat.

Ja heti vaan maistiaisia. Tämä oli kolmas tai neljäs mehukeikka tältä syksyltä. Mehu on nyt vaaleampaa kuin aiemmin ja tosi makeaa.

Nailonverkko kerää puristusjätteen.

Kuiva moska irtoaa verkosta yhtenäisenä levynä.

Harmi kun en tajunnut ottaa yhtään palaa mäskilevyä mukaan - mielenkiintoista olisi kokeilla jalostaa tästäkin jotain.

Viitasaaren Muikunlahden mehuasemalla on aivan mahtava tunnelma. Pariskunta tekee työtä täydellä sydämellä ja innostuneena asiastaan. Roland vinkkasi Saksassa jo tomivasta pikkubisneksestä: Jos omenapuiden omistaja ei itse käytä puun satoa, hän voi vuokrata puun kesäksi. Parinkympin hintaan puun sato kuuluu vuokralaiselle. Hän saa käydä poimimassa omenoita "omasta puustaan" silloin kun haluaa.

Kaikki omenasangot pestään jokaisen asiakkaan jälkeen. Nailonverkot peseentyvät joka ilta 60 asteessa Allegro pesuaineella koneessa ja kaikki puristuksessa käytettävät levyt sekä koneenosat pestään päivittäin mekaanisesti. Niin ja pesu tapahtuu lähdevedellä :)

Mayerit sulkevat mehuaseman kuun lopussa, joten tältä vuodelta mehut on kohtapuoliin puristettu. Muistutan teitä tästä ihanasta miljööstä ja loistavasta palvelusta tulevana syksynä. Suosittelen retkipaikaksi koko perheelle ja tietysti myös senkin takia että kylmäpuristettu omenamehu on ihan tajuttoman hyvää.

Tällä kertaa veimme mehustettavaksi noin 35 sangollista omenoita, niistä irtosi mehua 130 litraa, mäskiä jäi noin lihalaatikollinen, litrahinta on 0.70€ - yhteensä siis 91€ - kaupan päälle pullakahvit ja hyvä mieli.
Kiitos tästä Roland ja Marjo - ensi kesänä tavataan :)

Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5