Siitä siis on jo vuosia kun olen viimeksi paistanut muikkuja - mutta kun nyt tuli niitä itse kalastettua, niin tottakai hoitelin ne lautaselle asti.
Jaarittelu sikseen ja asiaan eli muikkujen paistamiseen :)
Haluaisin kuulla teidänkin mielipiteitä aiheesta.
Ylimääräisten pakastaminen: Olen kokeillut monenlaista niksiä - pakastamista veden seassa, perattuna ja ilman... Ei säily hyvänä millään - eli annan ylimääräiset kalat naapurille.
Puhkominen: Poistan jo puhkoessa myös päät - mitä turhaan niihin käyttää pannutilaa ja voita, niitä kun en osaa syödä normaali paistokokoisista muikuista, enkä oikein mätiäkään...
Leivitys: Karkea ruisjauho on mielestäni liian rouheista ja ainakin rautapannulla kärventyy helposti. Ihan paras muikkujen leivitysjauho on tattarijauho - sen koostumus on hieno, mutta kuitenkin tumma - bonuksena muikuista tulee gluteenittomia. (Keskisen myllyn gluteeniton tattarijauho)
Suola: 1dl jauhoja ja reilu 1/2 rkl jauhettua merisuolaa (ripaus valko- tai sitruunapippuria)
Pannu: Rautapannulla paistaen muikuista tulee rapeampia.
Paistaminen: Pelkkää voita - öljy jättää helposti paistopinnan pehmeäksi.
Latominen pannuun: Pääpuoli reunoille, hännät keskelle vuorolimittäin. Paistaessa pidän muikut toisistaan erillään - tykkään että ne ovat lautasella yksittäisinä kaloina - ei mattona.
Onko sinulla omia hyväksi havaittuja niksejä ja kokemuksia aiheesta? Oletko jossain kohdin ihan eri mieltä kuin minä?
Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5
Voi, paistetut muikut - ihanuuksien ihanuus. Tattarijauhoissa en olekaan kokeillut kieritellä - täytyypä kokeilla joskus.
VastaaPoistaHei vaan :)
PoistaHyviä olivat - tietysti kun itse olin ne alusta asti hommannut :)
Tattarijauho sopii siihenkin tosi hyvin. Kannattaa kokeilla.
En minä ole huomannut muikun pakastuksessa muuta ongelmaa kuin ettei niitä yleensä riitä pakkaseen asti. Hyvin säilyy, kun pistää pussiin ja nakkaa pakkaseen. Iskä toi eilen raakana pakastettuja ja savustettuja (muovissa tyhjiöön pakattuja) pakastettuja. Siellä ne pakastimessa pötköttelee ja odottaa, että saan syötyä jääkaappia vähän tyhjemmäksi. En edes kattonut, oliko iskä puhkonut päineen vai ottanut ne pois.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että meillä muikut on leivitetty korppujauholla. En ole kyllä ihan varma, kun olen keskittynyt vimmaiseen ahmimiseen.
Hei vaan :)
PoistaOn meille välillä kotiintunut sangollinenkin ja kyllä silloin alkaa olla jo himo muikkuihin aika tapissaan...
Tykkään kalasta mutta jos siihen tule yhtään "kalan- tai merenmakua" niin en enää... Pakastimessa siihen tulee vahvempi tuoksu ja siitä en oikein perusta. Olen maistanut ostereita - niissä ihan sama ilmiö - liian vahva "meren maku".
Pakastusvinkkejä olen saanut moneltakin kaverilta ja he ovat mieltä että pakastettuna muikku säilyy ihan täydellisesti. Ehkä minulla vaan on "epätäydellinen" maku :)
Sankollinen on vasta alkupalat :D Ei tuo tiennyt itekään, paljonko ne oli veljensä kanssa muikkua nostaneet. 40 kiloa se oli tuonut tullessaan, 300 purkkia ne oli tehneet säilykettä ja pakastin on täynnä odottamassa noutajia. Eihän toi määrä pääse happaneen, kun 10 sisarusta käy vuorotellen pakastimella ja kellarista säilykettä hakemassa, kun kotitalollaan käyvät.
PoistaMuutama vuosi sitten, kun mökilläkin vielä muikkuverkkoja uitettiin ja kukaan ei ollut vahtimassa, ukin kanssa syötiin melkein viikko pelkkiä paistettuja muikkuja :D Vati keskelle pöytää, maitopurkki viereen ja sormin ääntä kohti. Kun loppui muikun saanti, piti ruveta kuorimaan pottuja ja laittamaan ruokaa.
Minä en myöskään välitä ostereista. Ei vaan pysty syömään kovin montaa.
Äitini paistoi muikkuja uunipellillä leivinpaperin päällä muistaakseni. Ne oli ruisjauhoissa pyöritetty ja niistä tuli sellaisia ruskistuneita ja rapean napasakoita - aivan älyttömän hyviä... eikä ollut säilöntäongelmia, kun ei jäänyt mitään säilöttävää - olivat hyviä kylminäkin. Samanlaisia olen syönyt kerran ravintolassakin. Pyrstöstä kiinni ja ne dipattiin sellaiseen kermaviilikastikkeeseen...Pitää kysyä äidiltäni tarkempi ohje. Eikä muuten tullut sitä käryä, mikä tahtoo tulla pannulla paistaessa.
VastaaPoistaKiitos vinkistä - joko minä tai mies kokeilee tätä heti seuraavaan satsiin. Jos dippaat muikut ja rouskutat menemään niin syöt sitten ruodotkin? Minulta sekään ei oikein tahdo onnistua. Perkaan pienetkin muikut kyllä aika tarkkaan - jokainen eväkin pois.
PoistaOlen aika huono syömään kalaa ja se on lienee ihan lapsuuden tottumusjuttu. Äitini on kotoisin Keski-Pohjanmaalta jossa ei ollut järviä - ja ei sitten tietysti kalaakaan. Hän ei valmistanut meille lapsille kalaa kuin tosi harvoin - ei ollut tottunut niihin itsekään.
Minä kyllä tykkään tuoreesta kuhafileestä tai muikuista. Ahventen perkaaminen on jo vähän siinä ja siinä...
Veikko-ystävä taas tänään kyseli josko lähden mukaansa pariksi päiväksi saareen "muikkuleirille". Yritän selvitä lähtemään, sellainen tieto-taito mikä hänelläkin aiheesta löytyy, on niin mittaamattoman arvokasta, että hölmö on jos ei tartu tilaisuuteen.