maanantai 8. joulukuuta 2014

Ritarinkukka - talven kaunein kukkija

Tervetuloa kotiin - eteisaulan tunnelmantuojina ritarinkukka ja kynttilöitä.


Näyttävin talven sesonkikukka on ehdottomasti punainen ritarinkukka - se on ainakin oma ikisuosikkini. Jo yksikin syvänpunainen uljas kukka juhlistaa tilan - kolmesta kukasta saa runsaan ja tilaa hallitsevan asetelman.

Ritarinkukka ilahduttaa pitkään. Useimmiten sipuli tekee kaksi kukkavartta - vaikka on minulle joskus tärpännyt kolmenkin varren kukkasipuli :) Ritarinkukassa yksi hyvä piirre onkin, että kukkavarren kukat avautuvat yksitellen ja eri kukkavarret peräkkäin - eli kukkimisaika kestää jopa viikkoja.

Itse tykkään ostaa ritarinkukat ihan siltään - ilman mitään "jouluista" ylimääräistä asetelmaa. Se on näyttävä, ryhdikäs kasvi, jolle on helppo keksiä suojaruukku ja mahdollista lisärekvisiittaa kotoa löytyvistä astioista ja esineistä - tai ympäröivästä luonnosta.

Ruokahuoneen joulutunnelman tuojina kolme ritarinkannusta paperipusseissa, ystävältä saatu tonttu ja kirppislöytönä Marimekon Nimikko -kangas.


Ritarinkukka viihtyy parhaiten valossa ja viileässä, mutta on kiitollinen varjoisammankin tilan kasvi. Minulla ritarinkukkia on ollut etelän ikkunalla, mutta myös ikkunattomassa eteisaulassa. En ole huomannut suuria eroja kukinnan kestossa tai kasvin viihtyvyydessä muutaman viikon ajanjaksolla.

Enemmän kuin pimeydestä, ritarinkukan kukkavarren venyminen johtuu liiasta kastelusta - eli ritarinkukkaa kastellaan hyvin niukasti - ei siis kärsi "huonosta" hoidosta :)
Kukkaa valitessa kannattaa ottaa mahdollisimman lyhytvartinen kasvi. Eikä tietysti haittaa, vaikka varsi (käytännössä kakkosvarsi sen tekee jokatapauksessa) loppukukinnassa venyy pitkäksi ja honteloksi. Sen voi tukea kukkakepillä - eikä ulkoasu siitä mielestäni mitenkään kärsi.

Pitkäksivenähtäneen ritarinkukkavarren voi myös napsaista leikkokukaksi. Kukka on kaunis ja näyttävä ihan siltäänkin - halutessa mukaan voi taittaa männynoksan tai vaikka lehdettömiäkin "risuja".

Olohuoneen ikkunalla minulla on kolme ritarinkukkaa - paperipusseissa nekin, koska sopivia suojaruukkuja ei nyt jemmoissa ollut ihan kaikkiin...
Vinks vinks: Nätisti kysymällä saa kauppojen hevi-osastolta kukkien mukaan paperipussit. Ruukkujen suojaksi laitetaan ensin muovinen pakastepussi rullasta. Päälle laitettava paperipussi taitellaan sopivan korkuiseksi - halutessa pussin voi ensin rypistellä. Ylätaitteen voi kuroa umpeen ja koristella nauhalla tai narulla.


Ritarinkukat ovat näyttävyyteensä ja pitkäikäisyyteensä verraten mielestäni edullisia. Kolmellakympillä saa jo kassillisen kukkia - sillä muuntuu kerralla koko kodin ilme.

Talvitunnelmaa olkkarissa: ritarinkukka shampanjacoolerissa - seurana punaista lasia ja kynttilöitä. Sohvalla lampaantaljat ja lämpimät huovat.




Eikä ritarinkukan tarina loppiaiseen lopu - siitä se vasta alkaa... Kun kukat lakastuvat, leikkaa ne pois, mutta jätä vielä kukkavarsi kuihtumaan. Kun varsi on lakastunut, sekin leikataan pois sipulin läheltä. Sen jälkeen hoidat ritarinkukkaa kuin mitä tahansa viherkasvia - valoisalla ikkunalla kerta viikkoon lannoittaen. Lehtiruusuukkeesta tulee ihan näyttävä viherkasvi, jonka voi kesäksi nostaa ulos puolivarjoon.

Kesän mittaan sipuli on kerännyt ravintoa uuteen kukintaan. Syksyllä lehtien annetaan lakastua ja ruukku voidaan nostaa pimeään säilytykseen. Kun uudet kukkanuput alkavat työntyä esiin, ruukku nostetaan valoon (vaihdetaan multa) ja aloitetaan varovainen kastelu.

Tuulikaapin väriläiskä - pienessä tilassa ritarinkukan väri ja ryhti huomataan.


Kurkistetaanpa lopuksi vielä pintaa syvemmälle - ritarinkukissa hienoa kun on myös se, että suurin osa Suomessa myytävistä ritarinkukista on kotimaisia. Kotimaisen ritarinkukan tunnistat Kauniisti kotimaista sirkkalehtimerkistä, joka takaa tuotteen sataprosenttisen kotimaisuuden ja korkean laadun.'

Suosimalla Suomessa kasvatettuja kukkia tuet myös kotimaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Asia, joka on tärkeä aina - mutta johon on erityisesti ilo kiinnittää huomiota joulun alla.





Kauniisti kotimainen Facebook -sivuilta löydät ihania kuvia ja ideoita kukista tunnelmantuojina sekä tietoa niiden hoidosta.

Kauniisti kotimainen -sivuilta löytyy tosi kattava tietopaketti kaikista joulun kukista - suosittelen, kannattaa kurkistaa. (Klikkaa sivupalkista kohta "kotimaiset kukat" - ja "joulukukat" -kohdasta kasvi, josta etsit tietoa.)

Itse en ole koskaan onnistunut uudelleenkukittamaan ritarinkukkaa justiinsa jouluksi, mutta on se kaunis kasvi vaikka milloin katsella - eli kukkineita sipuleita ei heitetä kompostiin. Jos itsellä ei intoa jatkokasvatukseen riitä, niin tarjoa sipuleita kavereille.

Toisinaan olen kuivattanut sipulit samantien jouluisen kukinnan jälkeen ja istuttanut ne uudelleen keväällä. Tässä elokuussa, tomaattien kypsymisen aikaan kukkiva ritarinkukka. Huomatkaa, miten upeat lehdet - ei tästä enää viherkasvi kaunistu :)



 

       

lauantai 6. joulukuuta 2014

Viinilaatikkosesonki


Kierrätys-, säilytys- ja sisustusvinkkinä keittiöön - keittokirjat esille viinilaatikkoon. Puiset viinilaatikot ovat monikäyttöisiä ja rustiikkisen kauniita. Jos joskus, niin nyt parhaaseen juhlasesonkiaikaan niitä kannattaa kysellä Alkosta tai paremmista ravintoloista.
Se uusin keittiökirja on aina kiva pitää esillä kirjatelineessä - ja erityisesti tämän kirjan kohdalla... Ihan mielellään Thomasta katselen aamukahvilla...



Keittiöni voimataulu - kuitulevyyn kiinnitetty batiikkikangas - vitosen löytö kierrätyskeskuksesta. Tästä tykkään.

torstai 4. joulukuuta 2014

Sauvajyvänen sen ensin sanoi



"Minua siis vaivaa tällä hetkellä joulukuinen someähky. En kaipaa uusia reseptejä joulupöytään, en ehdi askartelemaan/sisustamaan ja lahjatkin on jo ostettu. Tuntuukin siltä, ettei netin yltäkylläisyys tuo joulua lähemmäksi, vaan päin vastoin turhauttaa ja saa aikaan vastareaktion."
-Sauvajyvänen-

Meillä on eletty vähän vastaavissa antijoulutunnelmissa nyt jo jokunen vuosi. (Linkissä kolmetoista hyvää selitystä ja syytä :)



Joulusta tuli jostain syystä jonkinlainen suorittamisjuhla - koko perheelle. Pakoreitiksi haaveiltiin kaukomatkaa pyhiksi - sekin kariutui aina ison porukan ja budjetin haasteelliseen yhtälöön.
Ratkaisuksi keksittiin kuitenkin niinkin yksinkertainen oivallus kuin että tämä on meidän koti ja meidän joulu - ja meidän perhe voi viettää kotona joulua ihan niin kuin haluaa. Jos perinteet tuovat iloa, niistä pidetään kiinni - jos ne eivät tunnu omilta - jopa ahdistavat, niitä ei ole silloin pakko noudattaa...



Pois on yhteisestä sopimuksesta jätetty "pakolliset" lahjaostokset, joulukorttitalkoot, joulukoristeet ja perinneruuat. Kiinni on pidetty meille kaikille tärkeistä asioista: koti siivotaan viimosen päälle - sauna pestään mäntysuovan tuoksuiseksi, ikkunat ja se uunikin jynssätään, kaikki irtoava tekstiili pölläytetään pakkaslumessa. Puhtaan raikas koti koristellaan lampaantaljoilla, kynttilöillä, kukkasilla ja takkatulella - "joulukoristeilla", joista voi nauttia aina kevätaurinkoon saakka.
Joulukuusi tälle vuodelle on vielä harkinnassa. Mietimme sen asian sitten h-hetken koittaessa...









Jouluruokalistalla on koululaisten lomaviikoiksi tänä vuonna Lempin toiveesta gruusialaista kasviskaalilaatikkoa, Anetelle porkkanasosekeittoa ja punajuuripastaa, minä haluan itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja meinasin kokeilla tehdä vatruskoita, pipareita kaikille, miehelle riisipuuroa ja rusinakiisseliä, jälkkäriksi vohveleita ja lakkajäädykettä - niitä nyt ainakin...
Telkkariherkuiksi paljon tuoreita lanttuja, porkkanoita ja kukkakaalia kera dippikastikkeen, hyvää juustoa ja ehkä vähän hampunsiemenillä jatkettua suklaata :)

Viime jouluna meillä ei katsottu joulurauhan julistusta - kun ei muistettu, ei käyty hautausmaalla - kun ei muutenkaan käydä, ei kuunneltu joululauluja - kun katsottiin tuotantokausia, eikä annettu lahjoja - kun ne kirpparilöydöt tulee aina purettua kassista sen saman tien :)

Mutta katsottiin porukalla viisi (kyllä, viisi :) tuotantokautta Mad men -sarjaa ja saunottiin ja istuttiin kylkimyyryä sohvalla ja syötiin jokaisen toiveherkkuja...
Tälle joululle olemme säästäneet loput Mad men -sarjan kaudet. Haussa ja harkinnassa on joku muukin kaikille sopiva kiva sarja.



En ole aiemmin oikein uskaltanut aiheesta kirjoittaa... Olenko joulurikkuri? Onko perinteiden noudattamatta jättäminen sosiaalisesti hyväksyttävää? Kuinka moni on suutahtanut saapumatta jääneestä joulukortista?
Tämä joulusysteemi menee kuitenkin meillä nyt koko perheen toiveesta näin - ennen tehtiin ihan eri tavalla - kenties tulevaisuudessa taas uusilla kuvioilla - tai palataan vanhoihin perinneresepteihin...
Näissä mietteissä toivotan kuitenkin rauhaisaa ja onnellista omannäköisen tai perinteisen joulun odotusta sinullekin :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Vielä vähän parempi välipala


Jokunen aika sitten esittelin yhden oman välipala- ja evässuosikkini; hapankaali-raejuustosekoituksen. Siihen en ole kyllästynyt vieläkään - mutta ihmettelen juuri, miten meni vuosia, ennenkuin hoksasin lisätä annokseeen ituja...

Nyt talvella tuoreet idut ovat niin ykköstavaraa, ettei niiden puolesta voi liikaa puhua. Itse idättäen idut ovat edullista, vitamiini- ja kivennäisrikasta, monikäyttöistä ja lähes kaloritonta ravintoa. Jos pavut aiheuttavat ilmavaivoja, idätettyinä ne yleensä kuitenkin sopivat lähes kaikkien elimistölle.

Virallisesti kauppatavarana idätyskipon saa alle parillakympillä - ei paha hinta hyvän harrastuksen aloittamiselle sekään, mutta kirppareilta idätysastioita löytyy aika helposti eurolla-parilla. Niin kauan kuin sopiva kippo on hakusalla, voi idätystä ihan mainiosti harrastaa pienisilmäisellä verkkosihdillä. (Se onkin ainut tapa idättää mm. tattaria - ei ainakaan minulla onnistu umpinaisessa idätyskipossa.)

Minulla idätyspiste on yhdellä keittiön kaappihyllyllä tiskialtaan vieressä. Muistilappu osoitettu jokaiselle jääkaapilla kävijälle - samalla voi huuhtaista itukupin :) Siemeniä voi huuhtaista useamminkin kuin pari kertaa päivässä - eivät toisaalta pistä suuremmin pahakseen, vaikka operaatio välillä unohtuisikin...

Vasta valmistunut itusatsi. Kunhan päivä kirkastuu, laitan idut vielä muutamaksi tunniksi ikkunalle vihertymään.
Huuhtaisen satsin vielä kertaalleen - siinä itämättömät siemenet huljuuntuvat pois. Tässä erässä on iHerb:iltä tilattua sarviapila-retiisinsiemen sekoitusta. Mukavan aromikas ituina, mutta itävyysprosentti ei ole ollut ihan paras mahdollinen.
Itusuosikkejani ovat myös mm. helppo sinimailanen ja ruokaisa mungpapu.
Siinä se on - aika täydellinen kaamoksen vastaisku: Ituja, hapankaalia ja nokkosensiemeniä. Mausteena raejuustoa ja hampunsiemeniä.
Uskallan sanoa, että nyt on lautasellinen aika täyttä tavaraa :D






-Liottamisen ja idättämisen seurauksena siementen sisältämien vitamiinien määrä kohoaa ja niiden ravintoaineet muuntuvat helpommin sulaviksi.

-Iduissa on mm. A-, B-, E-, C-, ja D-vitamiinia yhdistyneinä kivennäis- ja hivenaineisiin sekä entsyymeihin.

-Elimistön on helppo käyttää hyväkseen itujen kivennäisaineita, koska niitä liukenemattomaan muotoon sitova fytiini hajoaa idätyksessä.

-Papujen siältämä proteiini muuntuu idätyksessä helposti sulavaksi. Jos palko- tai papukasvit aiheuttavat ilmavaivoja, luultavimmin samat kasvit idätettyinä sopivat kuitenkin mainiosti.

-Idut ovat kuiturikkaita.

-Niissä on myös mm. prebiootteja, DNA-vaurioita korjaavia antioksidantteja ja hyödyllisiä kasvihormoneja.

Alla vielä vanha (huono) kuva tattarin idätyksestä.

Sen verran hapankaalivinkkiä, että tämän vuoden kaalisato tuntuisi olevan aika hyvälaatuinen. Marraskuussa tekemäni hapankaali mehustui helposti - eli onnistuu varmasti hyvin vielä nyt joulukuussakin.