Keväisiä ostoksia

Ostin: Kierrätyskeskuksesta hienon lasiruukun eurolla, lähes puolimetrisen teräskauhan toisella eurolla ja taulun viidellätoista. Rautakaupasta savirouhetta ja pari mittatikkua. Ikeasta palmuvehkan. Taimipihan poistoista ison ulkoruukun. Tokmannilta taimimultaa. Ne kaikki liittyvät toisiinsa - tavalla tai toisella :D

Hyvin harvoin ostan kirppareilta astioita / esineitä - mutta tässä lasiruukussa viehätti sen rouhea ulkoasu - kohtuullisen hinnan lisäksi, tietty :) Ajattelin ensin, että menisi perinteisenä orkidean suojaruukkuna - ja muutaman päivän se ehti palvella servettitelineenäkin.
Nyt se on kuitenkin täytetty savirouheella - ja kyllä - se näyttää näin just niin kivalta kuin kuvittelinkin. Mutta ei se ihan tähän asuun jää. Vielä pari päivää pähkäilen, minkä kasvin siihen istuttaisin, mutta muistutuksena teillekin: 23-24.2 ovat kuukalenterin neitsytpäiviä - niitä parhaita lähes kaikkiin kylvö-, istutus- ja uudelleenistutustouhuihin.

Komea teräskauha - ehkä vähän turhan iso ja kömpelö meidän kattiloihin, mutta ihan passeli mm. savirouheen lappaamiseen.

Hyvänkokoinen palmuvehka, jonka hankin jo ennen joulua Ikean reissulta. On odotellut uudelleenistutusta läpi pimeimmän talven. Suojaruukkuna toimiva iso ulkoruukku löytyi taimipihan poistomyynnistä. Finnmirror sisustustaulu ruukun takana kierrätyskeskuksesta "kaikki taulut puoleen hintaan" -päiviltä. On nyt väliaikasijoituksessa siinä painavaan ruukkuun tuettuna ettei pääse kaatumaan...

Helmikuun neitsytpäivät ovat otollinen ajankohta sisäkukkien uudelleenistutukseen. Olen pitkään pähkäillyt toimivaa konstia, jolla viherkasvien multapinnan saisi piiloon - tai mielellään ihan edustuskelpoiseksi. Linkkivinkkinä luin Seramis -savirouheesta ja innostuin hankkimaan koesäkin.

Tuotetietojen mukaan savirouhe on yksinkertaisesti vain poltettua savea. Se sopii sisä- ja ulkokukille. Huokoisena savirouhe kyllästää itsensä vedellä ja luovuttaa sen pikkuhiljaa kasvin käyttöön. Erona savirouheessa koristekiviin ja muihin vastaaviin pintamullan naamiointikikkoihin on se, että savirouhe varastoi vettä ja sillä korvataan multa kokonaan.

Ihan eniten (ainakin näin sisäkukkien kohdalla) tykästyin savirouheen ulkonäköön. Olen nyt vielä kahden (tai aika monenkin :) vaiheilla, mitkä kasvit vaihdan mullasta savirouheeseen... Jokusen viherkasvin (ja kenties orkideankin) aion kokeilla istuttaa rouheella täytettyyn, läpinäkyvään lasiruukkuun. Poltetun tiilen sävyinen rouhe sopisi ehkä kivasti myös mm. pienen viikunabonsain ruukkuun?

Ja savirouhetta meinasin laittaa myös Ikean palmuvehkalle, joka kituuttaa vielä ahtaassa ostoruukussaan. Savirouheistutuksen voi (tai ymmärtääkseni se pitääkin) tehdä umpiruukkuun. Ison savisuojaruukun pohjalla on nyt nurinpäin oleva ämpäri nostamassa itse kukkaruukkua sopivaan korkeuteen. Meinasin istuttaa palmuvehkan yksinkertaisesti tähän toiseen ämpäriin. Koska savirouhe ei tarvitse pohjareikää, homman pitäisi toimia just niin yksinkertaisesti :)

Savirouheen kanssa ohjeistetaan käytettäväksi kosteusmittatikkua. Niitäkin minulla on nyt pari kokeeksi. Savirouhe imaisee noin kolmasosan tilavuudestaan vettä, mutta en vielä tiedä, riittääkö jos käyttää sitä sääntöä ja yleistä havainnointia kasvista ohjenuorana kastelun tarpeesta.
Laitan tikun pariin ruukkuun ja kokeilen muutaman viherkasvin hoitoa savirouheessa ilman tikkua.

Taimimulta on ollut hakusalla tänä keväänä. Jo parina viikkona olen etsiskellyt sitä Cittarista - loppuunmyyty. Jouduin nöyrtymään laajempaan kauppakierrokseen ja Tokmannilta tärppäsi. Mutta nyt on sitten valmiina taimimultaakin. Tiistaina on se odotettu päivä -  tomaatin, sellerin ja purjon siemenet pääsevät multiin. Olisiko ensi kesä vihdoinkin se ihan täydellinen puutarhakesä - sopivassa suhteessa lempeää kesäsadetta ja auringon lämpöä - kaikki on vielä mahdollista :)

seramis savirouhe sisäkukat uudelleenistus mullanvaihto kevät

Samettiruusujen esikasvatus

Ensimmäistä kertaa kokeilin nyt samettiruusujen esikasvatusta sisällä. Sillä kokemuspohjalla olen tietysti erittäinkin jäävi aiheesta yhtään mitään sanomaan - muuta kuin että olen positiivisesti yllättynyt miten yksinkertaista se oli.

Aiempina vuosina olen kylvänyt samettiruusut toukokuun alkupäivinä suoraan ulos (ruukkuihin ja avomaalle) ja sillä systeemillä se aloittaa kukinnan noin juhannuksen kieppeillä. Sekin on minusta ihan kohtuullinen aikataulu huomioiden, että siitä lähin samettiruusu kukkiikin aina syksyn yöpakkasiin saakka.

12. maaliskuu


26. huhtikuu


4. toukokuu

Aikalailla sama matka oli näillä sisällä esikasvatetuissa taimissa siemenistä kukintaan, kuin ulkoruukkuihin kylvetyillä siemenilläkin - noin kahdeksan viikkoa. Kylvin siemenet yksittäiskylvönä styroxiseen taimilaatikkoon. Siinä ne kasvoivat istutuskuntoon ilman mitään koulimisia tai uudelleenistuttamisia. En edes katkaissut sitä ensimmäistä nuppua niinkuin joissain lähteissä ohjeistetaan... Ehkä sitten ensi keväänä kokeilen - nyt en hennonut...

Kylvin siemenet tavalliseen kukkamultaan - kaksi pottiinsa. Jokunen potti jäi itämättä, mutta siirsin niihin taimen sellaisesta potista, johon oli itänyt kaksi. Kun taimet olivat päässeet kasvun alkuun, lisäsin lähes jokaiseen kasteluveteen tipan (siis reilusti ohjeistusta vähemmän) lannoiteliuosta. Käytin ihan tavallista Plantagen ravinneliuosta - sitä edullisinta :)
Alussa taimitarjotin oli itäikkunalla. Siirsin taimet jossain vaiheessa etelän puolen valoisammalle ikkunalle, mutta mitään lisävaloa eivät ole saaneet. Juurenniskassa on pätkä kaljua vartta, mutta taimen voi istuttaa vähän entistä syvempään - sinne jää multiin se pieni kauneusvirhe.

Käyttämässäni styroxisessa taimitarjotimessa istustuspotit olivat aika pieniä. Se onkin tässä vaiheessa aika tiiviisti juurettunut. Ravinneliuosta lisäsin lähes koko kasvun ajan juuri tämän pienen ruukkutilan takia - muutoin ei ehkä olisi voima riittänyt.

Ja sen verran vielä tarkennusta aiheeseen, että nämä nyt kukkivat ja kasvattajaansa kiittävät samettiruusut ovat ryhmäsamettiruusuja. Kokeilin kasvattaa myös isosamettikukkaa - samaan aikaan tehdyt kylvökset eivät ole vielä edes nupullaan...

On nämä vaan niin hienoja - ihan itsekasvattamia :)

Muutaman taimen jo istuttelin. Tässä ovat päässeet vessapaperihylsyjen seuraan - ja se hylsyjuttu onkin taas sitten ihan oma tarinansa :D

Kuunliljat reunakasveina

Tämä nyt toteuttamani kukkapenkki on ajatuksen tasolla hautunut jo parisen kesää - siitä saakka kun edellisen kerran nostin varjonpenkin kuunliljat ylös ja jaoin niitä pihan ajoluiskan aurinkoisenkin puolen reunakasviksi. Silloin vielä jäi pätkä paljasta tien reunaa kaihertamaan - eikö olisi uljas näky kolmisenkymmentä metriä rehevää kuunliljareunusta tylsää asfalttia reunustamassa :)

Voikukkarauta on näppärä apuri moneen. Terävällä u-kärjellä on helppo hahmotella vaikkapa näitä uusien kukkapenkkien rajalinjoja nurmialueelle. Kun linjaus näytti jotenkuten oikealta, otin rajalta aluksi lapionlevyden verran nurmimattoa pois - silloin alueen malli ja koko hahmottuvat vielä paremmin

Tiivis keväänkostea nurmimatto on aika perhanan painavaa tavaraa. Meinasi jo usko idean erinomaisuuteen loppua... Muutama reunakivi malliksi antoi taas potkua jatkaa :)

Pahin on jo ohi.

Ja koska visioon kuului kuunliljareunus, lapioiminen jatkui. Taas mentiin "taimivarkaisiin" varjon penkkiin, johon istutin ensimmäiset ja ainoat reilu kymmenkunta ostotaimea noin viisitoista vuotta sitten. Nyt ne taimet ovat jakaantuneet ainakin sadaksi taimeksi pitkin tonttia. Niin ja löytyy niiden jälkeläisiä eteläisestä Suomesta asti ystävän pihamailta :)

Edellisellä jakokierroksella nostin kuunliljajuurakot kokonaisina ylös. Olivat kasvaneet samoilla sijoilla kymmenisen vuotta - ja olivat ihan mahdottoman isoja ja painavia möykkyjä. Siperia opettaa - tällä kertaa sahasin juuripaakun kahtia kasvupaikallaan.

Jätin toisen puolikkaan kasvusijoilleen - puolikas juuripaakku oli noin puolet helpompi nostaa :D
Ylösnostetun puolikkaan jättämän montun täytin hevonpeellä - kuin pienenä lohdutuksena emäjuurakolle...

Lapioiminen jatkui - takaisin uuden penkin kimppuun. Reilun kokoiset istutuskuopat, joiden pohjalle mahtui muutama lapiollinen hevonpeetä alkuvoimaksi. En kääntänyt koko penkkiä, koska nurmipohjaksi tehty pohjarakenne on ihan passeli istutusalusta. Pinnassa on noin 10cm multaa, alla vajaa parikymmentä senttiä hiekkaa ja pohjalla moreenimaa.

Jaoin penkistä nostetut juurakonpuolikkaat vielä kahtia, koskapa päädyin loppujen lopuksi reunustamaan koko penkin kuunliljoilla ja taimimäärän tarve kasvoi... Alkuun meinasin käyttää kuunliljaa vain penkin asfalttireunaan.

Aikalailla valmista reunojen osalta, mutta penkin pääajatus on vielä vähän mietinnässä... Nostanko profiilin vähän korkeammaksi (1-2m) vaikkapa syyshortensioilla (Grandiflora?) vai jätänkö kevyemmäksi perennoilla (esim. syysleimu tai preeria-auringonkukka - niitä molempia kun olisi jo jemmataimina valeistutuksina...)
Tiedän kyllä, että tila käy vuoden-parin sisällä pieneksi, jos kuunliljat pölähtävät samaan kokoon kuin entisillä sijoillaan. Onneksi on vielä nurmikkoa mihin leventää...

Tässä vanha kuva varjon penkistä, jota taas verotin kuunliljojen osalta.

Tässä penkissä kuunliljojen seuralaisina on pääosin alppiruusuja ja taponlehteä.




Pari kesää sitten tein samojen kuunliljojen jakotaimista tien aurinkoisen puolen reunuksen. (Näkymä keittiön ikkunasta.)


Penkissä on paljon pioneja, taustalla tuijia ja jasmikkeita, kuunliljojen kumppanina mirrinminttua.


Tässä viimekesän kuva talon päätypenkistä. Jatkoin kuunliljateemaa silloin tähänkin penkkiin, mutta taimet - ja into loppuivat keväällä kesken. Paikkasin reunaa kesäkurpitsan taimilla :)

Kuunliljat ovat yksi suosikkikasvejani - olen laittanut niitä lähes kaikkiin kukkapenkkeihin reunakasviksi, mutta myös ruukkuihin terassille. Ne ovat helppohoitoisia, ryhdikkäitä kasveja, jotka mielestäni sopivat 70-lukulaisen tiilitalon ja mäntykankaisen ympäristön henkeen.

Vihreäsävyiset kuunliljat ovat huomattavasti nopeakasvuisempia ja isompia kuin valkokirjavat lajikkeet. Kauneimpia ovat mielestäni sinisävyiset ja leveälehtiset isokuunliljat, mutta nekin ovat nihkeämpiä kasvamaan kokoa kuin tavalliset vihreälehtiset - tai tämä ainakin on ollut oma kokemus tällä tontilla.


Tänään nostin kaikki talonpäätypenkinkin kuunliljajuurakot ylös - ja nyt niitä riitti kahtia jaettuna koko matkalle. Ja sehän taas tarkoittaa sitä, että kesäkurpitsoille pitää keksiä uusi paikka - sitä pääsee lapioimaan huomenna :)

Ihan mahtavaa olla taas ulkona. Tajusin tuossa jokunen päivä sitten lapioidessa, että nyt ymmärrän sen liikunnasta tulevan flow-tilan. Kuntosalille lähtö on ihan kivaa - toisinaan. Hyvä olo siitä tulee aina, mutta ei siellä yhtään ylimääräistä liikettä tule väännettyä.
Pihaa lapioidessa ei malttaisi lähteä syömään - ei edes nukkumaan - ei vaikka selkä ei enää suoristu - ja joka lihas jumittaa - ei huomaa ajan kulua - ei pysäytä lapiota edes sade. Ei tahdo malttaa istua sisällä edes sen vertaa, että päivittäisi blogia :D

Mukavia puutarhapäiviä teillekin :)

Päivänsäde ja menninkäinen

Pääsiäisen pyhinä tyhjentelin perinteisen kevätkärryllisen hevonpeetä tontille. Keittiön ikkunasta aamupalalla napattu satunnaisotos kakkakärrystä löytyi tänään kameran muistikorttia tyhjentäessä. Muistin heti viime syksyisen postauksen samaisen keittiöikkunan näkymästä.

Aiemman jutun aiheena oli luonnon muovaama kukkaistustus, joka oli yllättäen aika kaunis ja toimiva setti. Jaoin keväällä varjonluiskan kuunliljoja myös aurinkoisen luiskan reunakasviksi. Samassa rytinässä nostin ylös koko villiintyneen kukkapenkin ja yritin hävittää mm. siihen matoksi levinneen mirrinmintun.

Jaetut kuunliljat lähtivät rehevään kasvuun myös aurinkoisella alustalla. Heinäkuun aikoihin rakoihin alkoi ilmaantua ensimmäisiä sinisiä pilkahduksia siitä "huolellisesti ylös lapioidusta mirrinmintusta".
Yllä näkymä syyskuun loppupuolelta - pirteänsinisinä vielä syksyllä kukkivat mirrinmintut kehystävät kauniisti jo hiukan nuupahtaneita kuunlijoja.

Aika kaunis ja toimiva pari mielestäni - kuin päivänsäde ja menninkäinen :)

kuunliljan viereen / kuunliljoja aurinkoiseen paikkaan / mirrinminttu kukkapenkissä