Muista idut - nyt talvella ihan paras C-vitamiinin lähde.
Tämä syksy on ollut semmoista aikaa, että olen saanut mietittyä uusiksi monta pientä ja vähän isompaakin juttua arjessa. Vaikka minulle tärkeitä asioita ovat olleet mm. sen kiinnostavan uuden opiskelualan löytyminen - ja palaaminen arjen ruokaruotuun joulun yltäkylläisyyden jälkeen - ja vielä uusi mukava työpaikkakin joksikin viikoksi, niin ne nyt ovat vain henkilökohtaisia juttuja.
Kotiporukalla ollaan kuitenkin tehty muutama niin hyväksihavaittu arkirutiinien päivitys, että ne voin uuden vuoden alkajaisiksi laittaa teille lukijoillekin mietittäväksi. Eniten muutoksilla on ollut meille ihan vaan taloudellista säästöä - mutta ovat ne tuoneet mukanaan myös ihan kiinnostavia huomiota siitä, että kannattaa välillä päivittää luutuneita tapojaan.
Mistä touhusta tykkään eniten, (no, marjastuksen ja sienestyksen jälkeen :) on lukeminen. Kirjojen ohella aamulehti on ollut yksi tärkeä rutiini - ja jos se joskus on jäänyt tulematta, niin voi närästyksen määrää...
Nyt syksyllä vaan alkoi tuntua, että lehti ei enää piristänytkään aamua, vaan löi heti aamupöpperöisille silmille kaiken maailman ongelmat. Sitten siihen mielentilaan läsähti harmaana syysaamuna lootaan vielä laskukin siitä lehdestä - yli kolmesataa euroa vuodessa.
En olisi vielä jokunen kuukausi sitten uskonut, että ikinään - tai ehkä vasta viimeisessä hädässä ja rahapulassa lopetan lehtitilauksen - ja nyt sitten lopetin - ilman mitään siirtymäaikaa - alkaen siitä samasta aamusta kun asiasta toimitukseen ilmoitin.
Päätös oli minulle niin iso ja merkittävä, että pumppu kävi enempi kuin kierroksilla. Lähdin päiväksi suppismetsään - ei rauhoittanut oloa sekään. Tuskailin koko päivän seuraavaa aamua - ja tyhjää postilootaa. Ahdisti ihan konkreettisesti...
Mutta nyt, vieläkin hiukan ihmeissäni totean, että se ensimmäinen aamu ilman "pakollista" lehteä tuntui suorastaan kevyeltä. Kertaakaan en ole lehteä pariin kuukauteen kaivannut. Aluksi olin aamuisin jopa ihan helpottunut, ettei "tarvinnut" aloittaa päiväänsä usein hyvinkin negatiivisilla uutisilla.
Nyt eletään juuresten kulta-aikaa. Puanjuuriranskikset ja valkosipulinen smetana - ihan parasta.
Faktahan on, että ainakin maakuntalehtien uutisointi on jo "päivän vanhaa". Nyt vilkaisen netistä sen verran IS:n ja MTV:n otsikoita, että pysyn hiukan kärryillä - vain harvoin avaan yhtään juttua.
Fakta on myös se, että isokokoinen lehti mainosliitteineen täytti keräyslaatikkoa ihan konkreettisen ripeällä tahdilla. Nyt on senkin puolesta kevyempi olo - aika monta sivua turhaa jätettä jää nyt omalta osin kannattamatta.
Fakta on sekin, että lehti maksaa. Keski-Suomalaisen kestotilaus kustantaa reilun kolmesataa vuodessa. Aiemmin tilasin saman konsernin paikallislehteäkin - sen tosin lopetin jo kymmenisen vuotta sitten samoissa säästötalkoissa kuin miehen Vene-lehden ja omat sisustuslehdet.
Kymmenen vuotta kolmensadan lehteä tekee yhteensä kolmisen tonnia - parikymmentä vuotta kuutisen tonnia- siihen päälle kymmenisen vuotta paikallislehteä. Osaltani olen nyt kannattanut Keski-Suomalaista lähemmäs kymppitonnilla. Aika julmettu läjä kierrätyspaperia - ja aika iso läjä rahaakin.
Ja ettei tästä tule kilometripostausta, laitan jatkossa lisähuomiota arkisäästöistä - mm. siitä, miten meillä on puolitettu talouden lämmitysöljyn käyttö.
Semmoisia ajatuksia tänä tammikuun pakkasaamuna. Aika vaatimaton blogiavaus pitkän hiljaiselon jälkeen :) Tämä syksy on nyt vain ollut jotenkin "omaa aikaa" - ja tuntuu että moni asia on loksahtanut kohdilleen - tai uusille urille. Täällä edelleen kuitenkin olen ja elän ja hakkaan kohta pakkaspäivän lämpimikseni pari ruukkua hapankaalia...
Nyt kaalit ovat jo hiukka kuivakoita. Parisen viikkoa sitten tekemäni hapankaalisatsi onnistui kuitenkin ihan mainiosti - ja tänään teen lisää. Eli vaikka yleensä olen urakoinut hapankaalit jo alkusyksystä, onnistuu homma näköjään vähän tiiviimmistäkin keristä.
Iso hali sinulle - terveisin Johanna :)
