Karhunvadelmat kukkivat tänä keväänä lupaavasti. Jos jotain, niin tätä ihanaa marjakasvia suosittelen kyllä jokaiseen puutarhaan. Lajikkeeksi kannattaa valita Siperialainen karhunvadelma, joka on 80-luvulla Venäjältä löytynyt, jopa V-vyöhykkeellä menestyvä lajike. Karhunvatukan kasvattamisessa haaste ei ole talvehtiminen, vaan se että marjat ehtivät kypsyä.
Minulla oli aiemmin kokeilussa joku vanha lajike, joka ei koskaan ehtinyt kypsyttää ensimmäistäkään marjaa. Sonjan satokausi alkaa hyvinä kesinä elokuun alkupuolella - huonoinakin vuosina marjasatoa saa monta viikkoa. (Ensimmäiset taimet myytiin nimellä Sonja - en osaa sanoa josko lajike vielä kulkee sillä nimellä.)
Meidän tontilla, kolmos-nelosvyöhykkeen rajamailla, siperialainen karhunvattu on menestynyt ja marjonut jo vuosia.
Karhunvadelma on piikikäs toisen vuoden versoilla marjova kasvi. Varret kasvavat jopa kolmen metrin korkeuteen ja ne pitää tukea.
Minulla karhunvadelmat kasvavat tuettuina harjateräsraudasta hitsatuissa ∅80cm kehikoissa. Neljään pystyrautaan on kiinnitetty neljä ympyräkehikkoa Alimman kehikon alle jatkuvat pystyraudat on jätetty noin 20cm tapeiksi joilla kehikot saa tukevasti kiinni maahan. Systeemi on mielestäni ihan toimiva ja puutarhan kaunistuskin. Jos innostut väkertämään samantyyppiset tuet, halkaisija saisi olla hieman isompi. Eli tee parempi kuin minä - halkaisijaltaan metrinen kehikko :)
Karhunvadelma leviää hanakasti. Olen rajannut kasvupaikan raskailla 40x40cm betonilaatoilla ja alat ovat pysyneet hyvin kuosissaan jo vuosia. Minulla on nyt viisi karhunvatukkapuskaa. Marjoja on kiva poimia tuorekäyttöön useita viikkojakin kestävän satokauden ajan - ja pakastimeenkin niistä riittää niin paljon kuin viitsii poimia.
Karhunvatukalle kelpaa kokemukseni mukaan puolivarjoinen paikka. Maapohjakaan ei omalla tontillani ole tässä nurkassa paras mahdollinen, mutta kun kasvi pääsee juurtumaan, se pärjää kyllä. Piikikäs kasvi kannattaa sijoittaa tontin takanurkille pois kulkureittien varsilta. Aluskasviksi olen laittanut pieniä sipulikasveja ja yrttejä.
Alkukesän sateet ja viileys eivät karhunvatukkaa näyttäisi haittaavan, mutta marjojen kypsymisen aikoihin tarvitaan aurinkoa. Sateisella kelillä kypsyvät marjat jäävät pehmeiksi ja vetisen makuisiksi.
Taempana olevat puskat istutin viime keväänä ja nyt ovat jo hyvällä mallillaan nekin - monta marjovaa vartta molemmissa. Niiden kohdalla vähän mietin, josko jättäisin ympäryslaatat laittamatta ja saisin leviävistä versoista jakotaimia ystäville.
Olen keskittänyt kaikki hankalat piikkiset kasvit tähän yhteen nurkkaukseen - ympärillä tyrniaitaus, kehikoissa karhunvatukoita ja reunalla vielä karviaisiakin...
Karhunvadelmakehikot toukokuun lopulla.
Ja jollei mahdollisella teeitse-kaverilla ole raudan ympyräksi taivuttamiseen tarvittavaa laitetta, kehikosta voi hyvin tehdä myös neliön tai suorakaiteen mallisen - ihan mikä omaan pihaan parhaiten sopii.
Vaakatukirautoja saa olla ainakin noin 50cm välein, jotta versot saa pidettyä kehikon sisäpuolella. Korkeutta omilla torneillani on 2m - vähintään sen korkuiset tuet karhunvatukoilla saa ollakin
siperialainen karhunvadelma kasvatus / kokemuksia / siperian karhunvattu sonja
Meillä on ollut nyt pihassa yksi karhunvatukka puska? Noin 3-4 vuotta en muista tarkalleen, mutta kertaakaan marjat eivät ole kypsyneet. Viime vuonna marjat jäivät vihreiksi, onkohan puska vielä liian nuori ja siksi ei tee marjoja vai mikäköhän siinä voisi olla?
VastaaPoistaHei :)
PoistaValitettavasti uskon, että lajikkeesi on joku etelän laji, joka ei koskaan tule siitä sen kummemmaksi muuttumaan. Minullakin oli ensimmäisen kerran hutilajike, joka kyllä kasvatti hulluna pitkiä varsia ja kukki, muttei koskaan edennyt raakileita pidemmälle vaikka kasvupaikka oli lämmin seinusta.
Tämä nykyinen siperialainen karhunvattu kasvaa puolivarjossa pohjoisnurkalla ja on marjonut ihan ensimmäisestä vuodesta lähtien - ja joka ikunen huonokin kesä. Sateisena syksynä marjat jäävät mauttomiksi, mutta aina ne kypsyvät jo elokuussa.
En muuta osaa sanoa, kuin että lapioi puska ylös ja istuta uudet taimet kokonaan uuteen paikkaan - ja se uusi paikka sen takia, ettet mene sekaisin tulevan kesän versoista, josko ovat vanhan kannan vai uuden. Minulla ainakin se marjojatekemätön kahunvatukka teki versoja vielä vuosia ylösnostamisen jälkeen. Jos laitat uudet puskat samoille sauduille, et millään pysty tunnistamaan poisrevittäviä ja säästettäviä versoja.
Anteeksi nyt tämä... :) Julma neuvo, mutta ihan kantapään kautta olen itsekin nämä karhunvatukkalajikkeet kolunnut :)
Jaa-a. Pitäisiköhän mun antaa karhunvatukalle vielä viimeinen mahdollisuus? En tiedä, mitä lajiketta se on. Hermostuin siihen aikanaan, kun marjat eivät koskaan ehtineet kypsyä ja se on mielettömän piikikäs ja revin aina itseni siihen. Olen lähestulkoon onnistunut hävittämään sen, mutta pieni taimi ilmestyy joka vuosi jostain. Nyt on jälleen uusi taimi yrittelemässä elämään. Voisin ehkä siirtää sen parempaan paikkaan ja tehdä tuollaisen telineen. Kiitti vinkistä!
VastaaPoistaHei Satu :)
PoistaTuota edelliseen kommenttiin vastausta jos vilkaiset, niin yhtä julmasti kai täytyy sanoa sinullekin :)
Joskus vaan on tehtävä radikaaleja päätöksiä... Nyhdä marjomaton puska pois ja hanki yksi uusi taimi. Ja ole tarkkana lajikkeen kanssa. Minulle se hutitaimi - kolme sellaista tuli Viherlandian myymälästä, josta isäni ihan varaamalla varasi aikoinaan juuri markkinoille tulleita siperialaisia karhunvatukoita... Ehkä liike ei vielä ollut kuullut koko uudesta lajikkeesta mitään ja toimitti sitten meille jotain kasvihuonelajikkeita...?
Minusta tuntuu, että tämä siperialainen karhunvatukka ei ole ihan niin piikikäs kuin se ensimmäinen hutivattu. Piikikäs kyllä - ja saa sitä varoa - mutta kyllä marjojen makeus aina muutaman narmun väärti on :) Kehikko on siitä hyvä, että siellä versot pysyvät aika hyvin kuosissaan, eikä niitä tarvitse sitoa mitenkään. Saavat kasvaa rauhassa piikkeineen päivineen, eikä niihin tarvitse koskea kuin keväällä vanhoja versoja poistaessa.
Penteleen sitkeä kasvi se kyllä on poisnyhtäessä. Sama oli minulla - monta vuotta kiskoin niitä hutivatun versoja tontilta...
Käytännölliset ja kauniit nuo kehikot karhunvadelmille. Siperiankarhunvatukka on meilläkin sitkeästi kasvanut uudestaan vanhalle paikalleen, josta sen siirsin. Jakotaimiakin on ystäville lähtenyt vaikka kuinka. Hyvin on teki satoa viime kesänä jo uudella paikallaankin pergolan vieressä, mutta varjostavana "köynnöskasvina" se ei ehkä ollut ihan paras valinta, kun leviää niin joka suuntaan. Harmi, ettei tuo teline siinä paikassa taida toimia, kun ei mahdu istutuspenkkiin.
VastaaPoistaHei :)
PoistaIsällä oli vähän samaa ongelmaa - karhunvatukka levisi ihan holtittomasti savimaapellolla. Minulla istutuspaikka on kivistä moreenimaata. Se ehkä osaltaan pitää kasvustoa kurissa? Ympärillä on myös tosi jämäkät betonilaatat. Tyrni niidenkin välistä tahtoo puskea, mutta karhunvatukka on pysynyt siinä missä pitää :)
Minulla ei muunlaista tukiratkaisua karhunvatukoille koskaan ole ollut, mutta olen kyllä näihin ollut ihan tyytyväinen. Siinäkin mielessä hyvät, että saavat kasvaa kehikon sisällä vapaasti - eli ei tarvitse sitoa piikkisiä versoja mihinkään.
Vastaavan voi kyllä tehdä ihan omien mittojen mukaan. Jos sinulla on tarkoitus pitää vatut seinämänä, niin entäs kapean suorakaiteen muotoinen tukikehikko?
Todella hyvä vinkki tuo kehikko! Suunnitteilla onkin ollut tuet vadelmille ja karhunvadelmille, joten tästä se lähtee.
VastaaPoistaKiitos tästä postauksesta! Meillä alkoivat lapset kysellä, voisko karhunvatukkaa kasvattaa itse, ja piti alkaa selvittelemään, mitä se vaatii. :)
VastaaPoista