Varjon kuningatar - alppiruusu

Saako puutarhaan koskaan olla tyytyväinen - vai loppuuko kehitys ja into siihen?
Oli miten oli, etupihan varjon penkkiin alan pikkuhiljaa olla aidosti ja rehellisesti tyytyväinen :) Monikin idea ja alkuperäinen ajatus on heittänyt häränpyllyä sen reilun kymmenen vuoden aikana mitä olen tätä pihaa lapioinut - taimi jos toinenkin on kärrätty toiselle ja kolmannellekin istutuspaikalle.

Tämän varjon penkin ajatus on kuitenkin pysynyt alkuperäisenä. Muistan vielä kuinkan sieluni silmin aikoinaan näin tuuheat taponlehtimättäät, uhkeat kuunliljat ja rehevät alppiruusut kevään kukinnassa. Alussa ei ollut kuin jokunen hentoinen taimi - viime kesänä kuunliljoja sai jo jakaa rankalla kädellä ja pokasahalla :)

Sisääntuloluiskan ja talon välissä oleva varjon kukkapenkki on reilu 30 neliöinen. Keittiön ikkunan alle väkersin vesiaiheen kaivonpohjarenkaasta, maanpeittokasvina koko alalla on taponlehteä, reunakasvina kuunliljoja ja pääosassa alppiruusuja. Seassa on jokunen vieraileva tähti; kalliokieloja, saniaisia, sinisiä kurjenmiekkoja ja muutama lilja.

Taponlehti on aika hidaskasvuinen - ellet sitten henno hankkia alkuun ihan hulvatonta määrää taimia... Itse aloitin ihan muutamalla ja jaoin niitä alkuvuosina aina kun vain taimitupsut tuuhenivat muutamaksi lehdeksi. Vielä jokunen rako penkistä on peittämättä, mutta alkaa olla jo aika hieno :) Taponlehti on niin vahva peittokasvi, että sen läpi tuskin tunkee sitkeinkään rikkakasvi.

Alppiruusuista suosikkini on ehkä Kullervo, joka on pyöreä- ja hillittykasvuinen alppiruusu. Sen menestymisvyöhyke on rajoituksella kolmonen, mutta meillä kolmos-nelosvyöhykkeen rajamailla se on kasvanut ja kukkinut hienosti jo yli kymmenen vuotta. Kukat ovat avautuessaan kaksiväriset, mutta vaalenevat muutamassa päivässä. Nuppuvaiheessa ja avautuessaan erityisen kaunis.

Toinen suosikkini on Haaga - vahvanvärinen kukka, pensaan kasvutapa on tuuhea ja ryhdikäs.

Kukkapenkin etualalle istutin aikoinaan matalakasvuista Pohjolantytär -lajiketta. Nyt ehkä valitsisin toisin - pensas leviää ja lamoaa tosi laajalle ja on olemukseltaan hiukan "hasuinen". Pensaan alla oleva tuuhea taponlehtimatto pelastaa tilanteen, mutta ilman sitä Pohjolantyttären kasvuseutu olisi ehkä turhan sotkuisen oloinen. Kukan väri on aika vaalea.

Penkin taustalla on korkeakasvuisia Mikkeli -alppiruusuja. Mikkeli on kestävä ja isokokoinen alppiruusu. Saa nähdä alkaako se varjostaa jossain vaiheessa ikkunoita. En aikoinaan uskonut että alppiruusu voisi saavutta pikkupuun mitat näillä leveysasteilla, mutta nyt on nähty sekin... Aiemmin mummolan pihaan istuttamani Mikkelit ovat jo noin kolme metriä korkeita monihaaraisia pikkupuita...
Kukka on hennon vaalea - mielestäni kuitenkin aurinkoisemmalla paikalla taittaa enempi ja kauemmin vaaleanpunaiseen kuin ihan syvässä varjossa kasvava.

Instagramin seuraajat muistanevat nämä savinaamiot - euron löytö kierrätyskeskuksesta. Ne päätyivät alppiruusujen hoviväeksi :)

Kuunliljojen jakamisesta kertovassa postauksessani löytyy "ennen-kuva" tästä läntistä :)

alppiruusulajikkeet / hyvä alppiruusu / kotimaiset alppiruusut / istutus ja hoito / varjon kukkapenkki / peittokasvi / perenna monivuotinen