Hortasaaliin jatkokäsittely

Ihan ensimmäiseksi pahoittelen tätä monen päivän viivästystä kommentteihin vastaamisessa - isot kiitokset niistä kaikista, ilahduttavat aina yhtä paljon :) Kolmen päivän ylppärijuhlat ja tyttären pääsykoematka Kuopioon sekoittivat arkipakkaa - kiirettä on pitänyt myös hortoiluharrastuksen kanssa...

"Silloin on taottava kun rauta on kuumaa."- tarkoittaa että nyt kaikki luonnosta kerättävä vihreä on parhaimmillaan. Ja tärkein pointti siinä hommassa - vielä ei ole itikoita! Vaatii aikamoista harrastuneisuutta könytä nokkospuskissa kun miljoona mäkäräistä tunkee silmiin ja sieraimiin. Tiedän jo omat rajani - eli siinä vaiheessa kesää minulla on "jo ihan tarpeeksi hituja" ja keskityn muihin juttuihin...

Luonnosta löytyy ihan valtavasti monin tavoin terveyttä edistävää syötävää. Hortoilu on harrastus parhaasta päästä - alkupanostus välineisiin on minimaalinen ja jokaiselta kotoa löytyvä. Kumisaappailla ja ämpärillä pääsee keräämisen alkuun, jatkokäsittelyssä sitten kukin hyödyntää omia mahdollisuuksiaan.
Minulla ei ole sen kummempia kuivausvälineitä kuin sanomalehtiä saunan lautelle ja pesutilojen lattialle. Kerään yleensä aika suuria määriä kerralla, joten kuivatus hoituu yksinkertaisimmin niin. Pieniä määriä voi kuivata virallisissa kuivureissa tai uunissa hyvin miedolla lämmölllä - lämpö ei saisi ylittää 30 astetta. Saaliin voi myös ryöpätä ja pakastaa tai fermentoida teeaineksiksi.

Kerään lehdet aina kuivana (aurinkoisena) päivänä ja puhtailta seuduilta kaukana tiestä ja asutuksesta - eli en näe mitään tarvetta niiden huuhtelemiseen ennen kuivatusta.

Kuivattuja vihreitä voi käyttää monipuolisesti teeaineksina, viherjauheena kaikkiin mahdollisiin leipä- ja kakkutaikinoihin (esim. mustaherukan lehti sopii mainiosti suklaapohjaisiin taikinoihin), ripotella jogurtin tai puuron päälle - tai laittaa ripauksen smoothien sekaan. Ja tietysti sitten lisätä ihan kaikkiin mahdollisiin ruokiin.

Viherjauhetta olen tehnyt kahdella tavalla; bamixin kulhossa ja käsin hiertämällä metallisiivilän läpi. Hiertämällä lehdistä tulee jollain tavalla tasalaatuisempaa ja kauniimpaa kuin bamixilla silppuamalla. Usein hierrän "parhaat palat" siivilän läpi ja ajelen sihtiin jäävät lehtiruodit bamixilla.

Kuivattuja horsmanlehtiä.

Lehdet lävikköön ja hierretään käsin pyörittelemällä.

Tuloksena ihanaa vihreää tuoksuvaa silppua.

Sihtiin jäävät lehtiruodit voi pyöräyttää bamixin kipossa silpuksi.

Säilön vihersilpun kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin purnukoihin; peltitölkkeihin, paperipusseihin, värillisiin lasipurkkeihin... Pidän viheraineksia aina tarjolla keittiötasolla - siitä ne tulee sitten käytetttyä poiskin.

Hortoilu on helppo aloittaa kaikille tutuista kasveista - mm. nokkonen, poimulehti, koivu, horsma, pihlaja, mustaherukka, omena, tyrni, metsämansikka ja mustikka. Puiden lehdet eivät kuulu jokamiehen oikeuden piiriin, mutta enpä ole koskaan kuullut maanomistajan hermostuneen muutamasta koivunlehdestä...
Mielestäni yksityishenkilön hortaharrastus tulisi jollain tavalla huomioida myös lainsäädännössä. Täällä maalla aihe ei ole mikään ongelma, metsää ja lehtiä riittää kyllä kaikille. Kaupunkialueella ainakin valtion ja metsäyhtiöiden mailta lienee saa hortoilija "luvan kanssa" poimia pihlajanlehtiä omiksi tarpeiksi? :)
Yleistäen sanottuna horta-ainekset poimitaan ennen juhannusta. Villivadelman lehdet kerätään syksyllä saman kesän versoista.

Kannattaa aluksi tutustua myös eri kasvien ominaisuuksiin. Mm. koivu on niin vahva diureetti, että sen käyttömääriä pitää hiukan laskeskella. Myöskään mustikanlehtiä ei suositella jatkuvaan käyttöön.

hortoilu horta / kasvien kuivaus / miten kuvatut lehdet silputaan / mitä lajeja kerätään / milloin horta kerätään