"Koskaan ei sanota: syö mitä tahdot, kunhan tiedät mitä syöt. Kenties ajatellaan, että vapaus saisi ihmiset ahmimaan ruokaa täysin hallitsemattomasti."
Lause on lainaus Ruokapyramidihuijaus -kirjasta. Sain Atena -kustantamolta vastailmestyneen kirjan luettavakseni, ja tuo lause oli yksi kirjaan post it -lappusella merkitsemiäni kohtia. Siihen tiivistyy hyvin kirjan sanoma: herätellään kuluttajia ottamaan ruokaohjat omiin käsiinsä kyseenalaistaen opitut "totuudet" mm. ruoan terveellisyydestä ja laadusta.
Kirja on 350 sivua tiivistä tietoa suomalaisen ruokateollisuuden taustoista, sekä ravitsemussuosituksista ja tekijöistä niiden taustalla. Se on ensimmäinen suomalainen aihetta näin laajasti käsittelevä teos - pelkkä viiteluettelo sisältää lähes 600 lähdettä.
Lukuisat viitteet ja tiiviiksi tietopaketiksi kirjoitettu teksti tekevät kirjasta ainakin aluksi tai ensilukemalla keskittymistä vaativan. Itselleni tuli olo, että sivulta 231 lähtien tekstin rakenne jotenkin keventyi. (Tai sitten kaloreita, liikuntaa, luomua ja ruoan laatua käsittelevä osio on minulle entuudestaan tutumpaa juttua.)
Henkilökohtaisesta mielenkiinnosta olen lukenut aiemmin paljonkin Ruokapyramidihuijauksen aiheita sivuavia kirjoja. Tähän saakka niitä on julkaistu eniten amerikkalaisina alkuperäisteoksina. Minullekin McDonaldsin historia ja sen maailmanlaajuiset vaikutukset ovat paremmin tiedossa kuin Suomen elintarviketeollisuuden kehitys ja ravintosuositusten taustat.
Tästä kirjasta opin mm. sen, että Jalostaja toi ensimmäiset säilykkeet Suomen markkinoille vuonna 1947 ja että raakamaitoa myytiin kaupoissa vuoteen 1974 saakka.
Ruokapyramidihuijausta voikin lukea monella tasolla. Se on osaltaan vallitsevien ruokasuositusten historiikki, mutta painottuu kuitenkin nykypäivän ruokatapoihin ja niihin liittyviin "opittuihin totuuksiin" taustoineen.
Osa kirjan ajatuksista on tullut minulle jo aiemmin tutuksi "amerikan kirjoista". Suomalainen lähestymistapa aiheeseen oli kuitenkin suurelta osin ihan uutta tietoa.
Vähärasvainen on terveellistä.
Hiilihydraatit ovat harmittomia.
Maito on terveysjuoma.
Syö kuituja, niin pysyt terveenä.
Kaloreita laskemalla laihtuu.
Mm. nämä yllämainitut teesit kyseenalaistetaan myyteiksi nimettynä Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan Ruokapyramidihuijaus -kirjassa. Näitä virallisia totuuksia opetetaan jo kouluruokailussa. Ala-asteikäisetkin osaavat laittaa rastin "oikeaan ruutuun", jos näitä väittämiä tai niiden vastakohtia kysellään. Kirja herättää kuitenkin miettimään, onko olemassa vain yhtä oikeaa vastausta...
Kirja ei alleviivaten kumoa ruokamyyteiksi nimeämiään ajatuksia, vaan tarjoaa faktoja ruokateollisuuden kulissien takaa jättäen lukijalle ison ja kovan pähkinän pureskeltavaksi...
"Arkielämässä kokemukseen perustuvaa tietoa voi pitää tärkeämpänä kuin tieteellisiä tilastoja, sillä loppujen lopuksi jokainen on itse paras arvioimaan omaa vointiaan sekä sitä, mitä omassa ruokailussaan pitää tärkeänä.
Kun valitsee aitoja, mahdollisimman vähän prosessoituja perusraaka-aineita ja eettisesti tuotettua ruokaa, joka sopii omalle elimistölle ja pitää ruokavalion sekä elämäntavat monipuolisina, nautiskelee ja on onnellinen, ei voi mennä kovin paljon pieleen."
Ruokapyramidihuijaus on mielestäni erittäin suositeltava kirja. Se tarjoaa kattavan perustietopaketin aiheesta vasta kiinnostuvalle, mutta myös laajan suomalaisen näkökulman ruokakulissien taakse jo aiemmin kurkistaneelle lukijalle. Tämä on kirja, joka ei lähde minulta kiertoon, vaan lunasti paikkansa yhtenä kotikirjaston suosikeista.
-Kursivoidut tekstit lainauksia Ruokapyramidihuijaus -kirjasta.
Tytär ostaa noita kirjoja ja tuo niitä sitten myös minun luettavakseni. Olen yrittänyt noudattaa vanhaa ohjetta :älä syö mitään mitä mummosi ei tunnistaisi ruuaksi. Ruokapyramiidiin en ole koskaan uskonut ja lähiruoka on parasta. Tavallista ruokaa puhtaista aineista:):) En tosin ole innostunut näistä proteiinipommeista tai gluteiinittomasta, kun ei ole pakko, mutta en koskaan osta eineksiä enkä esim. marinoitua lihaa.
VastaaPoistaHyvä kun joku viitsii tutkia näitäkin juttuja, kunhan ei rupea nipottamaan.
Hei Elina :)
PoistaSamoilla linjoilla minäkin, mummot osaa... Nyt aikuisena harmittaa, että isomummua ei enää ole - oikea pohjanmaan pitokokki, jonka oppiin olisin nyt tällä elämänkokemuksella halunnut päästä. Nyt vasta ymmärtää, mitä herkkuja lapsena sai syödäkseen.
Ruokapyramidia en ole minäkään ikunaan uskonut. Toisinaan saan viestejä, että miten saan lautasmallin proteiinit kasaan kasvisruualla. Käytän papuja ja juustoja, mutten koskaan mieti ja laske niitä proteiineina - ainoastaan hyvänä ruokana.
Ny kun lapset ovat isoja, eikä neuvolassa tarvitse enää selitellä ruokia, voin kertoa esimerkiksi sen, etten koskaan ole antanut maitoa ruokajuomaksi, enkä kattanut leipää ruokapöytään. Maitoa lapset saivat sen normiajan, mitä ruoka piti pullon kautta tarjoilla, sen jälkeen sitä on käytetty puuroaineksena tai kaakaona välipalalla.
Ei sillä, että sitäkään tapaa kenellekään suosittelen tai olen suosittelematta. Se vain meni meillä niin, ilman että aihetta koskaan sen kummemmin mietin, kuin että maito ja leipä ovat meidän arjessa ihan turhaa ruuan lisuketta.
Tämä kirja on juuri siitä hyvä, että se kannustaa ihmisiä kuuntelemaan ensin omaa oloaan. Syömään sitä, mistä tulee itselle fyysisesti hyvä olo ja valitsemaan ruokansa niin että tietää mitä syö.
Ansku Gen on lisännyt kommentin tekstiisi "Huijataanko meitä?":
VastaaPoistaMinä tulin jo vuosia sitten siihen tulokseen, että syön mitä haluan ja vain hyvää ruokaa. Koko suku on tehnyt fyysisesti rankkaa työtä ja elänyt terveellisesti. Kaikilla on diabetes ja sydän ja verisuonitauteja. Ihan sama, mitä suuhuni pistän tai olen pistämättä. Ruoka ei mun tulevaisuutta muuta.
-Kommentti julkaistu kopiona sähköpostista - onnistuin poistamaan alkuperäisen näpräämällä puutarhahanskoilla puhelinta... Terveisin Johanna
Hei Ansku ja kiitos kommentista jonka löpöttävä puutarhahanska poisti :)
PoistaItsekin aikoinaan aloitin neuvolaohjerikkurina sillä, että vaihdoin rasvattoman maidon punaiseen ja margariinin voihin. Siksi vain kun maistuivat paremmalta ja punainen maito oli paljon edullisempaa kuin vaaleansininen. Se oli aikaa, kun en ollut lukenut vielä ensimmäistäkään ravintoa sivuavaa tai muuta elämäntapakirjaa.
Paljon on tullut kahlattua monenmoista teoriaa sen jälkeen. Yhteenkään oppiin en ole totaalisesti hurahtanut, mutta monesta poiminut palasia omaan arkeen.
Olin kuitenkin helpottunut, kun viime talvena kävin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen verikokeissa ja kaikki tulokset olivat hyviä - jopa parantuneet entisistä vaikka ikää oli tullut.
En ole lukenut tuota enkä kauhean montaa muutakaan kirjaa, mutta minäkään en usko ruokapyramidiin tai noihin suosituksiin mitä pidetään totuutena. Olen tosi vahvasti sitä mieltä, että Suomessa noihin virallisiin suosituksiin vaikuttaa ihan liiaksi nuo isot tekijät: Valio, Raisio, Karjaportti ja mitä noita nyt on.
VastaaPoistaSe on sääli, että ihmiset uskoo sitä potaskaa ja ostaa kaiken maailman floorat ja kevyttuotteet ja luulee syövänsä terveellisesti. Kuulen monta kertaa päivässä töissä ihmisten puhuvan että "täytyy välttää tuota rasvaa, otan rasvattoman" tai muuta vastaavaa. Yksi asiakas kerran kysyi että mikähän noista kolesterolia alentavista margariineista olis paras - sanoin, etten suosittele niistä ainuttakaan kenellekään... (onneks ei pomo ollut kuulolla)
Hei Heli :)
PoistaLainaa ihmeessä tämä kirja - vaikka perusjutut ovat sinulle varmasti jollain tasolla tuttua, tässä kirjassa on kuitenkin uusi suomalainen näkökulma. Ja kuten arvasit, Valiokin hyvin edustettuna :)
Minä en uskalla sanoa etteikö Flora olisi jollekin se paras vaihtoehto. Ei muutenkaan ole olemassa yhtä oikeaa tapaa syödä. Minä tykkään voista ja tuntuu että se sopii minulle. Omissa postauksissa tietysti sitten puhun voin puolesta ja käytän sitä resepteissä.
Vaikka toisaalta vegaanius - aihe jota sinäkin upeasti pohdit jokin aika sitten - kiinnostaisi teoriassa. Mutta se käytäntö... Pähkinöiden hinta ja saatavuus tuntuu suurimmalta kynnykseltä jos niistä pitäisi yrittää tehdä maitotuotteiden vastikkeita.
Sinä olet kyllä mainio suorasanainen nainen - toivottavasti pomo ei lue tätä :D
Erimaiden ravintosuosituksia on vertailtu keskenään ja maailmasta löytyy täysin vastakkaisia suosituksia. Yhteistä eri maiden THE VIRALLISILLE ravintosuosituksille oli hyvin vahva kotimaisen ruuan lobbaus. Missään muualla kuin Suomessa ei aikuisille ihmisille tuputeta maitoa ruokajuomaksi ja meidän suosituksista puuttuu riisi kokonaan. Monessa muussa maassa riisi muodostaa suosituksen pohjan ja sitä viljellään muutenkin paljon.
PoistaÄlytön riisin puputtaminen tuntuu minusta varmasti ihan yhtä hassulta kuin kiinalaisen mielestä älytön maidon litkiminen.
Sitä olen jaksanut hämmästellä, että esim. karppaus tai gluteiiniton ruokavalio aiheuttaa ns. "virallisissa" tahoissa niin suurta vastutusta ja suoranaista pelottelua. Kuitenkaan nämä samat tahot eivät tunnu olevan ollenkaan huolissaan siitä, että ihmiset popsivat karkkia, chipsejä, ranskalaisia ym. ym. kilokaupalla ja huuhtelevat sen alas limulla tai energiajuomalla… Tai syövät pääasiassa valmiiksi marinoitua lihaa, valmispizzoja ja muita eineksiä. Jos siinä ei ole "salaliitto" lobbauksineen taustalla, niin ei sitten missään.
VastaaPoistaHei Hanne :)
PoistaNiinpä - sitä ihmettelen minäkin?
Jotenkin sitä aina toivoo elävänsä yhtäkkiä 40-50-luvulla. Ei joutuisi tuhlaamaan aikaa kaupassa miettien mitä voi syödä. Sekin aika menisi kasvimaalla kuokkiessa. Ruoka-asioissa oli ennen paremmin, yritän elää niiden oppien mukaan. Siis läheltä lautaselle, itse keräten ja saalistaen. Tietääpähän mitä syö.
VastaaPoistaHei Minna :)
PoistaSama fiilis välillä minullakin... Vähän sen tyylistä elämää ehdin muutaman vuoden aikuisena viettääkin, ja se aika on muistoissani sitä parasta. Periaatteessa kai nykyäänkin ihan tavan tallaajalla on mahdollisuus syödä aika puhdasta ja yksinkertaista ruokaa - suurin ongelma lienee vaan ovat kaikki houkutukset - kassalle ei pääse kuin karkkihyllyjen välistä ja ruoka on niin ylenpalttisesti esillä ihan kaikkialla.
Kyllä huijataan, ja lääketeollisuus on toinen huijari. Mä haluan kanssa lukea tuon kirjan! Kun mietin lapsuuttani, niin tuonne viiteentoista vuoteen syötiin pääasiassa luomu- ja lähiruokaa, kun lähes kaikki viljeltiin itse. Lähitiloilta saatiin maito ja hirviporukoilta hirveä. Nykyään on paljon vaikeampi syödä "hyvin".
VastaaPoistaHei Marjukka :)
PoistaOnneksi ihmiset nykyään osaavat ja uskaltavat kyseenalaistaa virallisia ohjeita. Äiti kertoi, miten 60-luvulla neuvolassa opetettiin syöttämään kolme kuukautiselle vauvalle appelsiinia. No minun onneksi asuttiin sen verran korvessa ja vaatimattomasti, ettei appelsiineja ollut kuin ehkä jouluna... Mutta sitäkin ohjetta aikoinaan äidit varmasti tunnollisesti noudattivat kun neuvolassa niin sanottiin.
Varmasti osa yleisiä ohjeita ravinnonkin osalta on ihan ihmisten parasta ajattelevia sillä tietämyksellä mikä kulloinkin on - seasta vaan pitäisi osata seuloa ne ihan jonkun muun kuin pienen kuluttajan etua ajavat...
Lääkkeet sitten ovat ihan utopistinen maailma... Siihen aiheeseen en sano mitään - onneksi eivät ole tulleet tutuksi :)
Tuo kirja on ostoslistalla. Alkaa pikkuhiljaa tympimään, kun kaupassa käydessä aika menee tuoteselosteiden tihrusteluun - ja kun niistä edes ymmärtäisi jotain. Meitä vedätetään kyllä ja kunnolla. Ihmekös sitten, että elimistö on sekaisin, kun se on myrkytetty liian käsitellyllä ruualla. En aio ryhtyä asteekikoksi, mutta kyllä puhtaan ruuan saaminen on tehty liian vaikeaksi.
VastaaPoistaHei Lady :)
PoistaIhan olen samaa mieltä tuosta ruoan vaikutuksesta kehoon ja psyykeen. Minäkään en ole fanaatikko tai astekikko missään kohdin, mutta olen elänyt ajanjaksoja kokeillen erilaisia juttuja ja siltä pohjalta osaan jo aika hyvin tunnistaa ruoan vaikutuksia kehoon ja mieleen.
Välillä mietin, että osa ihmisiä ei ehkä edes tiedä, miltä tuntuu hyvä olo... Että on normipositiivinen ja pirteä, keho toimii ja ajatus juoksee.
Siihen oloon ei ole yhtä oikeaa reseptiä ja kieltämättä sen itselle sopivimman ravinnon seulominen voi joillekin olla pitkäkin prosessi.
Kirja kuitenkin kiteyttää senkin viisaasti: Kun valitsee aitoja, mahdollisimman vähän prosessoituja perusraaka-aineita ja eettisesti tuotettua ruokaa, joka sopii omalle elimistölle ja pitää ruokavalion sekä elämäntavat monipuolisina, nautiskelee ja on onnellinen, ei voi mennä kovin paljon pieleen."
Tämä on hyvä kirja. Asiaa on niin paljon, että kertalukemalla tätä ei pysty pureskelemaan. Mitään ruokavalio-ohjeita kirja ei sisällä, mutta herättää mielenkiinnon tutkia aihetta eteenpäin.
Tarkoittaako nyt "Kaloreita laskemalla laihtuu" että niitä lasketaan 1+1 vai että kaloreiden määrää vähennetään? Muutenkin nuo lauseet ovat turhan yksinkertaistettuja ja provosoivia, kun puhutaan monimutkaisista asioista, kun hiilihydraatteja on niin montaa erilaista ja kuitujen lisäksi on monia muitakin terveystekijöitä... Ei kukaan sano että hei kyl mä voin polttaa tätä tupakkaa rauhassa, mä syön niin paljon kuituja että pysyn terveenä! Mutta kuidut ovat silti todistetusti tärkeitä vatsan hyvinvoinnin kannalta.
VastaaPoistaTai vähärasvainen on terveellistä... on olemassa hyviä ja huonoja rasvoja. Kyllä siitä naudan jauhelihasta kannattaa ottaa se vähärasvaisempi vaihtoehto, mutta lohta taas ei kannata karttaa rasvan takia.
Maidon heraproteiini on yksi parhaiten imeytyvistä proteiineista ja etenkin paljon urheileville hyvin tärkeä. On toki totta, että joillekin liika maitotuotteiden käyttö kerää limaa kehoon, mutta niille joille ei, maito on hyvä lisä monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon.
Joten nuo lauseet ovat sekä totta että ei, eikä siksi niitä oikein voi lukea ja imeä itseensä tuollaisenaan.
Hei Eeva :)
PoistaJust kirjan pointtiin tartuit - eli nämä yksinkertaistetut teesit kyseenalaistetaan - ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Kirja lähti jo lainaa siskolle, joten ihan sanatarkkoja ajatuksia en nyt voi tähän laittaa, mutta juurikin mm. noihin esittämiäsi ajatuksia lähestyttiin eri kanteilta.
Kaloreista faktaa: niitä on laskettu jo sata vuotta - ja koko ajan keskipaino on noussut. "Ovatko ihmiset vain niin huonoja laskemaan?"
Eli kalorit ja paino ei ehkä olekaan mikään 1+1=2 yhtälö, ruokaa ei voi ajatella kaloreina. Jokaisen keho toimii eri tavalla. Kaloreita laskemalla ei pysty ottamaan huomioon eri ruoka-aineiden yhteisvaikutusta kunkin ainutlaatuiseen ruoansulatus- ja aineenvaihduntajärjestelmään. Tietysti totta on, että kaloreita vähentämällä ihminen laihtuu, mutta psykofyysisessa kehokokonaisuudessa se ei näyttäisi olevan kauaskantoisin tapa laihtua...
Kirjassa ei siis alleviivaten todeta oikeiksi tai vääriksi mm. näitä mainitsemiani teesejä, vaan käsitellään aihetta eri kanteilta. Kuten sanoit, kaikissa lauseissa on osa totta ja osa ei - siihen aiheeseen kirjakin tarttuu.
Kiitos hyvästä kommentista :)