Tämän 11 x 11 x 11 haasteen minulle heitti Kaisa. Kerron nyt teille 11 asiaa itsestäni, vastaan 11 Kaisan laatimaan kysymykseen ja heitän 11 itse laatimaani kysymystä valitsemilleni blogiystäville.
Kaisa, jota en ole koskaan tavannut, on jostain syystä yksi sydäntäni lähellä olevia bloggareita suomalaisten bloggaavien aikuisten naisten piirissä. Hän työskentelee muodin ja kauneuden keskipisteessä - siellä missä mainitaan Raili Hulkkonen - siellä sukkuloi Kaisakin. Hän kirjoittaa blogia helposti luettavasti ja lämpimästi. Vaikka aihepiirit koskettavat jokaista pukeutumisesta ja kauneudenhoidosta kiinnostunutta naista, seuraan Kaisan blogeja (hänellä on aikaa kirjoittaa kahta :) juuri sen ihmisen takia, joka juttujen takaa löytyy.
Yhdentoista faktan haaste - jotain mitä ette vielä tiedä minusta. Missä menee raja? Mikä teitä kenties kiinnostaa - tai mitä haluan itse kertoa, tai jättää kertomatta :D Mietin mistä aloittaa - tai mihin lopettaa...
Osa teitä lukijoita on kulkenut blogini mukana sen alkumetreiltä saakka - ollaan jo melkein kuin tuttuja - ehkä teitä kiinnostaa pari riviä siitä, kuka tämän blogin kauhan varressa häärää? :)
Tänään keskustelin blogikommenttien kautta Helin kanssa. Miten hankalaa on löytää se keskitie valinnoissa - ottaa kuluttajana huomioon eläimet ja luonto ja muut ihmiset ja koko maapallo - siinä arjen keskellä, elämäntilanteessa missä itse kukin parhaillaan on.
Minäkin niitä asioita pähkäilen päivittäin: Käyn marjassa ja sienessä, mutta autolla - ostan taas yhdet kengät kirpparilta vaikka minulla on jo ihan tarpeeksi kenkiä - tilaan luomusiitepölyrakeita jenkeistä, koska ovat siellä niin paljon edullisempia kuin suomessa - saunassani on sähkökiuas - pesen toisinaan vajaan koneellisen pyykkiä...
Minäkin niitä asioita pähkäilen päivittäin: Käyn marjassa ja sienessä, mutta autolla - ostan taas yhdet kengät kirpparilta vaikka minulla on jo ihan tarpeeksi kenkiä - tilaan luomusiitepölyrakeita jenkeistä, koska ovat siellä niin paljon edullisempia kuin suomessa - saunassani on sähkökiuas - pesen toisinaan vajaan koneellisen pyykkiä...
Yksitoista faktaa ei ole mitään kohta viisikymppisen naisen elämässä - tarinoita riittää... Mutta siitä pähkäilystä sain ajatuksen liittää ne haasteen 11 faktaa yhteen ajanjaksoon elämästäni. Silloin en vielä miettinyt ekoteorioita pätkääkään, elämä vaan vähän kuin vahingossa meni ekolleen ja arki oli aika lähellä inhimillisesti toteutuvaa minimalismia :)
Kuvien laatu on mitä on - vanhoista albumikuvista napattuja kuvia.
11 faktaa minusta:
1. Etunimeni on Kaisa
2. Asuin eroni jälkeen kolmisen vuotta (1993-1997) mummonmökissä keskellä ei mitään. Tiluksiin kuului tupa, kammari, pihasauna, ulkovessa, kanakoppi, piha-aitta ja vanha navetta.
Silloin vielä oli lumisia talvia...
Maahan rapisevat perkuumarjat olivat kanojen herkkua.
Itse maalasin kun halusin punaisen :) Vanhan turvaistuimen viritys tarakalle toimi aivan loistavasti - kyläkauppaan oli kolme kilometriä - kesällä näin - talveksi sama istuin siirrettiin potkuriin.
Ensimmäinen kevät - mummo ja pappa tulivat auttamaan villintyneen pihan raivaushommissa - kasvimaalle jätettiin imetyskanto :)
4. En ole koskaan pelännyt metsän pimeää, kaupungin pimeää kyllä. Ei haitannut juosta talvipimeässä ulkovessaan - ei minua eikä lapsiakaan.
5. Olen todistanut ison maatiaiskollikissan ja talvella sisällä asustelevan hiirilauman saumatonta yhteiseloa.
Veera ja Abner kissa - erottamattomat.
Veera ja Abner kissa - erottamattomat.
Vielä mahtuu syliin... Ulkonäkö pettää - lapsille ja hiirille lempeä kolli.
6. Olen omin käsin lahdannut kesän yli lihotetut kalkkunat.
7. Olen kasvattanut kanoja, hanhia, ankkoja, kalkkunoita, komean kukon ja Lassi-pässinkin.
8. En käyttänyt ainakaan vuoteen housuja - en nyt ihan tarkkaan muista, ehkä kahteen vuoteen. Päätimme siskon kanssa, että jos seitsemänkymppinen mummo ei ollut suostunut koskaan pukemaan minkäänlaisia housuja, niin kyllä mekin hameella talven yli tarkenemme. Yllättävän helppoa, pitkät villakangashameet ovat ihan lämpimiä lenkillä ja pihahommissa.
Lähdössä kylään. Vaunut mummo löysi kylän roskakatoksesta, ja näillä rullailin vielä Lempin ja Linneankin vauvavuodet.
Lähdössä kylään. Vaunut mummo löysi kylän roskakatoksesta, ja näillä rullailin vielä Lempin ja Linneankin vauvavuodet.
9. Olen riisunut hanhelta rintaliivit. Hanhi-rouva oli onnistunut pujottautumaan pyykkitelineellä kuivumassa oleviin liiveihin ja saanut itsensä niiden kanssa niin jumiin että siivet ja sulat sojottivat joka suuntaan :D
11. Mietin nyt, että oliko tässä postauksessa mitään ja ketään kiinnostavaa - tässä se nyt kuitenkin on - kolme vuotta elämästäni.
Nyt vuorossa Kaisan minulle laatimat kysymykset:
1. Mikä oli lapsuuden toiveammattisi?
En muista mitään erityistä - jollain tasolla ajattelin itseni aina äitinä - siihen hommaan päädyin.
2. Mikä on tärkein sisustustavarasi?
Borondinin tanssijataulu.
3. Hauskin meikkimokasi?
Yläasteella muotoilin silmärajaukset ulkonurkista alaviistoon - kuvittelin kai sen tekevän ilmeestä jotenkin dramaattisen :D
4. Mikä on lempijuomasi?
Yrttitee.
5. Mikä on ollut ikimuistoisin matkasi?
Nyt tuli hankala... Eniten minuun vaikuttanut matka on kuitenkin osallistuminen maailmanympäripurjehdukseen.
6. Kuka on lempinäyttelijäsi?
Tähän vastaan, että "joku englantilainen nimetön näyttelijä".
Nautin eniten pienen budjetin elokuvista, joiden näyttelijät ovat tuntemattomia ja persoonallisia.
7. Mikä on ensimmäinen luonteenpiirteesi, jolla määrittelisit itsesi?
Järjestelmällinen.
8. Miten määrittelisit oman pukeutumistyylisi?
Rento.
9. Mikä on lempivaatteesi tällä hetkellä?
Villasukat.
10. Milloin viimeksi kävit a) teatterissa b) elokuvissa c) taidenäyttelyssä - ja mitä katsomassa?
Teatterissa pari viikkoa sitten - Huoneteatteri, Enkeleitä vietellään.
Elokuvissa noin 20v sitten.
Taidenäyttelyssä pari viikkoa sitten - näyttely paikkakunnan museossa.
11. Mikä on tämän hetken suurin haaveesi?
Se voisi olla joku näistä tai jotain muuta - riippuu mihin tulevaisuus taittuu...
-Mummonmökki järven rannalla ja pala peltoa.
-Santiago de Compostelan pyhiinvaellus.
-Kolmen kuukauden meditaatio / jooga retriitti Intiassa tai Thaimaassa tai jossain siellä päin.
Kaisa on tehnyt niin hyvät kysymykset, että en yritä luoda ihan uusia, vaan muokkaan hiukan Kaisan listaa.
Tämän haasteen laitan eteenpäin Tiina Eliisalle, Saman otavan alle, Elsa-Maaritille, Ihan pimeelle, Saariston kasvatille ja Anskulle.
Kysymykseni haastamilleni
1. Mikä oli lapsuudessa rakkain lelusi?
2. Viisi tärkeintä keittiön sähkövempelettä?
3. Mieleenpainuvin leipomusmokasi?
4. Mikä on lempijuomasi?
5. Mikä on ollut ikimuistoisin matkasi?
6. Kuka on lempikirjailijasi - tai kolme suosikkia?
7. Mikä on ensimmäinen luonteenpiirteesi, jolla määrittelisit itsesi - tai mainitse kolme?
8. Miten määrittelisit oman pukeutumistyylisi?
9. Mikä on lempivaatteesi tällä hetkellä?
10. Milloin viimeksi kävit a) teatterissa b) elokuvissa c) taidenäyttelyssä - ja mitä katsomassa?
11. Mikä on tämän hetken suurin haaveesi?
Ihana postaus! Sun tekstejä on tosi mukava lukea. Niistä huokuu elämänkokemus läpi, ei silleen "minä olen keski-ikäinen ja siksi tiedän mm. kaiken, ja kun mulla on näitä lapsiakin", vaan ihan mielettömällä, positiivisella tavalla :)
VastaaPoistaJa lisäksi sun blogista löydän aina inspiroivia kasvisruokareseptejä, kiitos niistäkin!
Hei Milli ja isosti kiitokset ihanasta kommentista :)
PoistaSinullahan on tosi kva blogi - kiva kun kommentoit, niin löysin taas uuden mukavan lukulistaan. Pizzaohje tarttui heti mukaan,
Kyllä tässä vaiheessa kokemusta on monestakin - mutta sitä korostan, että mistään en paljoa tiedä. Tykkään harrastaa vähän sitä sun tätä - ei sillä tyylillä kehity mestariksi missään, mutta vähän pohjia tietää monesta aiheesta :)
Olipas tätä mukava lukea, sinnikäs sissi olet ollut :)
VastaaPoistaKiitos Pauska :)
PoistaSe elämänvaihe on mielikuvissa se kaikkein rennoin. Ihan oikeasti. Ei ollut telkkaria, eikä olisi harava-antennilla mikään näkynytkään. Radion osalta meillä oli kanssani asuvan pikkusiskon kanssa periaaatepäätös, että kaupallisia kanavia ei kuunnella - eli se oli sitten Ylen ykkönen josta kuuntelimme Turun Tuomiokirkon kahdentoista lyönnit. Ei ollut autoa, mutta hieno punainen polkupyörä :) Ei ollut vielä kännyköitä, saati nettiä... Elämä oli hidasta ja rauhallista. Siihen palaaminen on yksi vaihtoehto kunhan ajankohta taas on sopiva. Kanoja kyllä kaipaan ja niiden kanssa touhuamista. Ja sitä isompaa pihaa :)
Tämä pikkukaupunkiympyrä on ollut järkevä valinta kuluneina vuosina lasten koulujen ja harrastusten kanssa.
Totta ihan varmasti, aikaa oli ihan eri tavalla kuin nykyään. Tosin kyllä suihkua, sisävessaa ja sähköjä arvostaakin ihan eri lailla, kun on ollut niitä ilman. Eka kesänä kesäasunnollamme meillä ei ollut suihkua ja oli hellekesä. Pyykkikoneen saimme toissakesänä, pikkupyykit pesin käsin ja isommat anopilla. Kesät oltiin lapsena mökillä, jossa ei ollut sähköjö, vesi haettiin lähteestä ja huussissa käytiin, joten tämä elämäntyyli on minullekin tuttu. Tosin talviasumisesta ei ole kokemusta.
PoistaMinäkin luin suurella mielenkiinnolla, tosin tämä herätti lisää kysymyksiä... mm. perhekuvioistasi.
VastaaPoistaKiitos kommentista :)
PoistaEipä niissä mitään ihmeellistä. Minulla oli kaksi lasta - menin uudelleen naimisiin 17 vuotta sitten ja nyt meillä on neljä lasta.
Hieno postaus - ja raotti sinusta taas jotain sellaista, mitä en ainakaan minä aiemmin tiennyt. Kiitos. Olet sinä sitkeää tekoa <3
VastaaPoistaKiitos Lady :)
PoistaSe jakso elämässä oli lienee se kaikkein helpoin - ei siinä mitään sisseyttä vaadittu. Kaikki turha kun on karsittu ympäriltä, niin jää aikaa ajatella ja olla hissuksiin - kuunnella pimeässä hiirten touhuiluja...
Mukava postaus! :D Mökissäkö ei ollut myöskään sähköä eikä juoksevaa vettä?
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOli sähköt - mökillä meillä ei ole sähköjä, ja kesällä se on ihan ok ja hyvä (pakastinta kaipaan marjastus aikaan) mutta kyllä talvi olisi aika pimeää aikaa ilman sähkövaloa. Juokseva (tai lirisevä) vesi tuli omalla paineellaan ylärinteen lähteestä tupaan - ja viemäri oli putkenpätkä talon taakse koivun juurelle. Eipä siinä altaassa mitään myrkkyjä ikinä läträilty, joten ihan toimiva systeemi oli - ja koivu kasvoi tiskivesillä valtavaksi :)
Kiitos haasteesta - kiva!
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoinen postaus ja ihania kuvia! Olen tainnut sanoa jo aikaisemminkin, kuinka ihailen sitä, että saat aikaiseksi niin paljon, mutta nyt ihailuni nousi vielä ihan toisiin sfääreihin! Ihminen, joka kykenee, tai ehkä pikemminkin haluaa ryhtyä alkeelliseen mummonmökkielämään ja vielä lasten kanssa, ansaitsee kyllä nykypäivänä kaiken ihailun ja kunnioituksen. Ja maailmanympäripurjehdus siihen päälle :D. Olet melkoinen sissi! Tosi kiva kuulla, että sinulla on tuollainen tausta - se avaa ihan uuden perspektiivin postauksiisi. Olet elänyt mielenkiintoista elämää!
Hei Hanne :)
PoistaAjattelin heti sinua tämän haasteen tiimoilta - sinullakin on lienee monta mielenkiintoista tarinaa? ;)
Siihen aikaan, parikymmentä vuotta sitten, se mökkiasuminen olikin kai jollain tasolla outoa - nythän maallemuuttajia alkaa olla trendiksi saakka :) Olen kyllä tosi tyytyväinen että olen elänyt senkin jakson. Tiedän mitä se on - ja tiedän että sellainen elämäntapa sopii minulle paremmin kuin hyvin. Siinä kohdin en pysty tilannetta arvioimaan, että ennen minulla oli pienet lapset seurana - miten erilaista niissä olosuhteissa eläminen on, jos on ihan yksin tai ukon kanssa kahdestaan... Lasten kanssa se oli ihan luontevaa ja helppoa - touhua riitti, mutta aikaakin oli.
Saa nähdä, mihin täsä vielä päätyy :)
Nyt on pakko tulla sanomaan, että oot aivan upea nainen ja äiti. Varmasti sullakin on väsyneet ja huonot hetkesi, mutta sun asenne ja valo kantavat tänne lukijalle asti :) Kiitos blogistasi <3
VastaaPoista- Konkistadori
Kiitos Konkistadori :)
PoistaKyllä on huonojakin hetkiä - niitä kun mies ymmärtää pitää suunsa kiinni :)
Olen itsekin pitänyt "mölyt mahassani" - eli niitä huonoja hetkiä en ole purkanut tänne blogiin. Ainahan sitä aiheesta jos toisesta olisi huomauttamista ja valittamista, jos sille linjalle lähtee. Ei sillä, etteikö niitä negatiivisia tunteita saisi blogiinsa kirjoittaa - ovat varmasti vertaistukena muille saman ongelman kanssa kamppailevalle.
Minulla on elämässä kaikki asiat suunnilleen normihyvin - en viitsi täällä valittaa täyden tiskipöydän tai finnin aiheuttamasta närästyksestä - vaikka ne välillä närästävätkin :)
Olipas ihana juttu tähän torstai-illan nuupahdukseen! Todella inspiroivaa ja näin me naiset pystymme vaikka mihin :) Tai en minä mutta moni muu ;) Terv.ingrid
VastaaPoistaHei Ingrid - sinä piristät päivääni aina :)
PoistaKyllä tahti alkaa ainakin minulla vähän iän kanssa hiipua... Huomaa että entistä tärkeämpää on syödä sellaista ruokaa, mikä sopii ja mennä nukkumaan ajoissa :)
Kiitoksia haasteesta :) Täytyypä pistää mietintämyssy päähän.
VastaaPoistaMusta kuvaus mökkielämästä oli todella mielenkiintoinen! Vanhat kuvat ihanan tunnelmallisia. Olispa joskus itselläkin mhadollisuus elää maalla kanojen ja ankkojen ja muiden keskellä. Talvella varmaan nukuttais kanojen kanssa samassa sängyssä, kun en raskis niitä laittaa ruuaksi :D
Hei Ansku :)
PoistaEi yhtään kanaa pataan koskaan päätynytkään :) Kaikki kanat, kukko, hanhet ja ankat elivät monta vuotta. Pihassa oli vanha hirsirakenteinen sauna, siellä tarkenivat hyvin talven yli yhden lämpölampun avulla. Kalkkunoita ei voinut pitää kopissa talven yli.
Kalkkunat ovat muuten ihan tosi hyviä oihavahteja. Kukaan vieras ei uskaltautunut pihaan. Kalkkunat juoksivat siivet levällään hirmu kaakatuksella tulijoita kohti - karkuun lähti isot miehetkin, on ne niin julman oloisia eläimiä äkäisinä :) Omalle porukalle tai tutuille vieraille olivat ihan lauhkeita. Ihme eläimiä kyllä.
Ihana postaus <3 voi että, mä niin arvostan tuollaista asennetta ja elämäniloa ja myönteisyyttä minkä sinä omaat :) olet niin sisukas. :) kyllä se on asenne mikä ratkaisee aina. Selviää jos päättää niin. :) elämä on kuitenkin aina ainutkertaista ja kun muistaa sen niin osaa nauttia siitä oikein. Koskettava postaus, oot kyllä ihana ihminen <3 wau maailmanympäripurjehdus! :) kuulostaa tosi jännältä. :) kesti varmaan melko kauan sellainen :)?
VastaaPoistaKiitos kun haastoit minut! :) tartun ehdottomasti tähän haasteeseen, kiitos paljon! :)
Hei ja kiitos Tiina Eliisa :)
PoistaKiva kun innostuit haasteesta :) Tänne olen jo aiemminkin kommentoinut, että ei se ajanjakso ollut ollenkaan mikään koitos - päinvastoin, voimia antava ja rauhallinen.
Ja siitäkin mainitsin, että kyllä minullakin niitä huonompia päiviä on, mutta en niitä tunteita tänne halua märehtiä - mitään todellisia huolia kun kuitenkaan ei nyt ole - niitä naisten tavallisia vain :)
Hei!Ihana postaus!!Tälläisiä lukisin mielelläni useimminkin!!Voisitko kertoa hieman lisää mielenkiintoisista vaiheistasi!!Asuitko mökissä siskosi kanssa?Minne matka vei sinut mökin jälkeen?Terkuin saara
VastaaPoistaKiitos Saara :)
PoistaOnhan niitä tarinoita Espanjan vuosista ja muista matkoista... Viimeiset viisitoista vuotta olleet aika tasaista arkea - jännittävin juttu lienee piimävelliresepti :D
Siskoni valmistui puutarhuriksi ja muutti jossain vaiheessa kaveriksi. Hän oli kasvissyöjä ja ensimmäinen oppi-isäni sitten silläkin saralla. Aika monta tuntia lapioitiin sitä pihaa niinä vuosina :)
Menin sitten naimisiin nykyisen mieheni kanssa ja muutin tähän kotiin. Arki on sitä, mitä blogista olette nähneet - no ihan kaikkia tiskivuoria en kuvaa :)
Voisitko kertoa vähän enemmän tästä maailmanympäripurjehduksesta?
VastaaPoistaKiitos viestistä :)
PoistaVähän ei riitä, jos siitä lähden kirjoittamaan... Täytyypä joskus laittaa kuvia Paratiisisaarten maisemista ja tarinaa hurjimmista hetkistä :)
Joo postaus tästä aiheesta kuulostaa tosi hyvältä! :)
PoistaPostaus maailmanympärysreissusta olisi ihan hirmusen mielenkiintoinen!!!:)
PoistaEli siis veera ja lempi ovat puoli sisaruksia? Eri isät mutta sama äiti, ymmärsinkö oikein
VastaaPoistaHei :) Näin on.
PoistaHei Johanna !
VastaaPoistaIhana postaus, kiitos. Edellä toiset ovatkin osuvasti osanneet perustella tykkäämisensä .. yhdyn heidän mielipiteisiinsä :-)
Johanna, jos jostain saat kiinni Savon sanomat 21.10. -13 lehden , niin lueppa artikkeli
Siperian tee: Suomessa koristekasvina kasvatettu vuorenkilpi tunnetaan idässä voimajuoman aineksena. " ihmejuomaa jaka pihasta "
mielenkiintoinen ja varmasti kokeilemisen arvoinen :-) t. hanne
Kiitos vinkistä Hanne :)
PoistaMistä ihmeestä metsästän lehden... Täytyypä tutkia aiheesta lisää netistä. Minulla on kyllä hailea ajatus, että jotain olen joskus kuullutkin - kaikkeen vain ei ehdi aina tarttua.
Itse kerään lehdistä kaikki kiinnostavat artikkelit talteen ja kuvittelen palaavani niihin kun on aikaa - sitä ei ikinä muka ole tai tule - eli joku nyt mättää :)
Juuri tänään ajattelinkin että voisin ostaa kanoja ! Olisi niin kivoja! Ja asunkin vieläpä maalla 15km lähimmäiseen kauppaan. Mutta missä te piditte kanoja talvella? Vai tapoitteko ne? Ihana postaud! :)
VastaaPoistaHei ja kiitos viestistä :)
PoistaKanat ja muutkin linnut talvehtivat ihan hyvin vanhassa pihasaunassa. Olkikerros lattioilla, nukkumaorret ja lämpölamppu takasivat hyvät olot. Kaikki eläimet saivat olla vapaana pihalla aina kun halusivat. Talvellakin kömpivät ulos kuopsuttelemaan aina jos vaan keli lämpeni plussan puolelle. Käytännössä maaliskuusta marraskuulle melkein asuivat pihalla. Illalla menivät yöksi orsille nukkumaan ja lukitsimme oven, koska pihassa pyöri myös supikoiria ja kettuja. Yhtenä syksy-yönä ilves tai karhu oli tappanut kalkkunat - ne kun eivät suostuneet menemään yöksikään kanalaan.
Siihen aikaan mailla liikkui aina keväällä lintu-autoja. Sieltä myytiin ihan muutamilla euroilla (siihen aikaan markoilla) kaikkia lintueläimiä. Ymmärtääkseni se touhu on nykyään kielletty? Satuin pari kesää sitten huoltoaseman takapihalle, kun sinne tuli kanakauppias. Huomasin että touhu on hiukan epävirallista ja piilossa. Juttelin ostajien kanssa ja kuulin että tieto autosta levisi puskaradion kautta. Eläinten hinnat vaan olivat ihan pilvissä... Kanoista monta kymppiä ja kukot yli satasta.
En osaa nyt neuvoa, mistä tällä hetkellä saa kohtuuhintaisia kanoja tai muita pihalintuja. Suurkanalat hävittävät kanat aika nuorena, mutta en tiedä onko niillä lupaa antaa kanoja jatkokotiin. Kanoista suosittelen ruskeaa maatiaiskanaa - olivat kokemukseni mukaan terveempiä ja vankkatekoisempia. Hanhetkin ovat mainiota - niistä saa isoja munia :)
Minulle tuli ihan haikea olo näitä kuvia selatessa. Siitä ajasta jäi niin ihanat muistot - lapset pieniä, eläimet ja piha ja rauhallinen elämä.
Kaikessa on tietysti puolensa ja kaikella aikansa. Neljän lapsen kanssa koulujen läheisyys on ollut elämää helpottava asia ja kaupunkiasuminen mahdollisti erilaisia harrastuksia. Saa nähdä mihin sitten joskus... Kun lapset ovat omillaan, niin voi taas miettiä vaihtoehtoja.
Hieno kuvakertomus mökkivuosista! Sinähän olet varsinainen sankari. Rispekt!
VastaaPoistaKiitos :) Vaikka ei niissä olosuhteissa ollut mitään haastetta - monissa muissa elämän vaiheissa ollut paljon enempi miettimistä :)
PoistaHei, tämä oli tosi hauska ja mielenkiintoinen juttu! Olet juuri niin positiivinen, hauska, persoonallinen, rohkea ihminen kuin kirjoituksistasi on voinut päätelläkin! Saan näistä jutuista paljon hyvää mieltä ja inspiraatiota - kiitos siitä! Tiina
VastaaPoistaKiitos Tiina :)
PoistaNe vuodet olivat hienoa aikaa - ehkä ihan parasta tähän saakka... Enkä sano tätä nyt ollenkaan niin, että aika olisi "kullannut" muistot. Harvoin menneitä ehtii miettiä saati haikailla, mutta hiukan tuli haikea mieli kun pitkästä aikaa sen ajan albumeita selailin.
Olipa kyllä ihana ja mielenkintoinen postaus. Ja nuo valokuvat ovat myös kauniita.
VastaaPoistaKiitos Eija :)
PoistaOli se valokuvaus aika erilaista niihin aikoihin. 24 kuvan filmi ja siihen sai mahdutettua monet hetket. Nyt 24 kuvaa tulee napsuteltua yhdestä puurolautasesta - ja siltikään ei ole olevinaan yhtään hyvää ja julkaisukelpoista otosta :)
Siis ihan mahtava elämä sinulla ollut! Olet ollut isossa maailmassa kuin metsän keskellä mökissä pienten lasten kanssa! Ihailtavaa! Olet niin touhukas, positiivinen ja iloinen. Täältä blogistasi kauttasi saan niin paljon ideoita ja energiaa.- Anne
VastaaPoistaKiitos Anne :)
PoistaNäin jälkikäteen ajateltuna elämässä on ollut kyllä ihan erilaisia ajanjaksoja - kaikista olen jotain oppinut. Nyt vanhempana vaan miettii, että miten erilailla kokisi nekin ajat tällä päällä ja järjellä :)