Papupata

-Otetaan kaksi kiloa valkoisia papuja ja puoli kiloa kidneypapuja.
-Laitetaan aamusta likoamaan runsaaseen veteen.
-Tarkistetaan päivällä veden määrä - lisätään tarvittaessa.
-Kaadetaan illalla liotusvesi pois ja lisätään keitinvettä papujen pinnan tasalle.
-Annetaan veden kuumentua kiehuvaksi.
-Lasketaan lämpöä ja keitetään pavut lempeästi poreilevassa vedessä.
-Kypsymisaika vaihtelee, tunti-neljä - kunnes pavut ovat pehmeitä, mutta pysyvät vielä ehjinä.
-Mahdollinen suola lisätään vasta keittämisen loppuvaiheessa - suola saattaa hankaloittaa kypsymistä.
-Kaadetaan keitinvesi pois ja nostetaan papupadat yöksi ulos jäähtymään.
-Aamulla jäähtyneet pavut annostellaan rasioihin.
-Viedään rasiat pakastimeen, nyt keväällä alkaa olla taas reilusti tyhjää tilaa.

Siellä sitä sitten taas on valmiina - ihan parasta pikaruokaa :)

-Kuivapapujen valikoima on huomattavasti suurempi kuin tölkkipapujen.
-Kuivapavuista löytyy myös luomu-vaihtoehtoja.
-Kilohinnaltaan kuivapavut päihittävät purkkipavut mennen tullen
-Kuivapapujen esivalmistus on helppoa.
-Esikeitetyt pavut säilyvät hyvin pakastettuna.

Yksi meidän vakkaripikaruokia on pastakastike, jonka pohjana on luomu-tomaattikastike, seassa papuja ja vihanneksia. Kesällä pavut tekevät salaattiannoksesta täysipainoisen ruuan. Papuja lisään aina myös keittoihin ja patoihin.

Pavut ovat kasviskeittiön perusraaka-aine. Papujen proteiinipitoisuus on huomattava, rasvapitoisuus käytännössä nolla. Soijapapu on pavuista proteiinipitoisin, mutta soijasta käytävä kriittinen keskustelu on vaikuttanut valintoihini. (Olen lukenut aiheesta myös hyvin kattavan kirjan - sen nimeä en nyt valitettavasti muista - yritän selvittää sen aiheesta kiinnostuville.)

Käytän silloin tällöin soijapapuja tofun muodossa - se on kirjan mukaan turvallisin soijatuote, ei tosin ollenkaan päivittäiseen käyttöön suositeltava sekään. Kirja kehotti välttämään erityisesti kuivattua soijaa.
Korostan, että aiheesta käydään keskustelua puolesta ja vastaan - en lähde barrikadeille kummankaan puolesta. En ihan tiedä ketä uskoa... Mutta koska vaihtoehtoja pavuissa riittää, olenkin vain yksinkertaisesti käyttänyt muita kuin soijapapuja...

Elina Hytösen artikkeli soijasta.

Alla faktaa säilyketölkeistä. Pavut eivät ole niitä riskialttiimpia tuotteita siltä osin, mutta ei tölkeistä ikinä mitään hyvää tuotteeseen irtoa.

Ananasrenkaat kannattaa siirtää lasi- tai muovipurkkiin. Kun tölkki avataan, päätyy se kosketuksiin hapen kanssa. Happi kiihdyttää purkin sisäpuolen tinan syöpymistä. Tina liukenee avaamattomistakin tölkeistä hedelmiin. Siksi säilykkeitä ei kannata säilyttää vuosia. Jos purkkiruokaa syö silloin tällöin, ei tinasta ole suurta riskiä. Säilykkeiden suurkulutusta eli esimerkiksi jokapäiväistä ananas- ja tonnikalapurkillista kannattaa välttää.
-Lähde: Yhteishyvä 28.5. 2010

(Päivittäinen tonnikala- tai ananaspurkki on siis luokiteltu suurkulutukseksi!)

Elintarvikkeiden tinapitoisuudet ovat normaalisti hyvin pienet, yleensä alle 1 mg/kg.
Ainoan elintarvikevalvonnassa merkittävän tinan lähteen muodostavat tinatusta pellistä valmistetut säilyketölkit. Arvioiden mukaan yli 90 % tinan saannista tulee säilyketölkeistä. Tässä artikkelissa on käsitelty epäorgaanista tinaa. Orgaaniset tinayhdisteet ovat paljon myrkyllisempiä ja niistä on oma artikkeli tässä raportissa.

Tärkeimmät saantilähteet
■ Ananassäilykkeet
■ Tomaattisäilykkeet
■ Persikkasäilykkeet
■ Mangosäilykkeet

Peltitölkit tinan lähteenä

Tinattu pelti on säilyttänyt asemansa tärkeänä tölkkimateriaalina. Tölkeissä käytettävä pelti päällystetään ohuella tinakerroksella korroosion estämiseksi. Tinakerroksen päälle voidaan vielä levittää lakkakerros, joka suojaa tinakerrosta. Tällöin tinan liukeneminen on lähes olematonta, ellei lakkakerros esimerkiksi tölkin kolhiintumisen seurauksena vioitu.

Eräissä tapauksissa tinan päälle ei haluta lakkakerrosta, koska hedelmät, esimerkiksi ananas, säilyttävät liuenneen tinan vaikutuksesta vaalean värinsä. Tinan liukeneminen jatkuu kuitenkin säilytyksen aikana, kunnes lopulta saavutetaan terveydelle haitallinen tinapitoisuus.

Peltisen säilyketölkin rakenne:
Tinakerroksen paksuus 0,001–0,002 mm
Erityispiirteitä:
Tinan liukeneminen on mutkikas prosessi.
Tarkkoja arvioita siitä on mahdotonta antaa

Tinapitoisuuden kasvu riippuu säilytyslämpötilasta. Eräissä tapauksissa tinan liukeneminen saattaa olla hyvin nopeaa. Tullilaboratorio on havainnut ananassäilykkeiden tinapitoisuuden saattavan olla yli 150 mg/kg jo puolen vuoden säilytyksen jälkeen.
Ananaksen lisäksi tulli on hylännyt tomaatti-, persikka- ja mangosäilykkeitä
-Lähde: Evira, Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat

Vanhempi postaukseni papujen keittämisestä. Jutusta löydät myös taulukon eri papujen liotusajasta.

papujen keittämis ohje / kuivapapujen valmistus /esivalmistus pavuille / papujen keittäminen / liotusaika pavuille / pavuista proteiinia /