Kotipuutarhuri -keskustelupalstalta löysin jonkin aikaa sitten vanhasta puutarhakirjasta talteen otetun vinkin: 24 purjosipulin siementä kylvetään yhteen ruukkuun. Taimia ei koulita tai eroteta toisistaan, vaan istutetaan ulos yhtenä pottina. Kasvatustapa olisi teorian mukaan rajallisella tonttitilalla satomäärältään tehokkaampi kuin yksittäin kasvatettuna, tosin laadultaan epäyhtenäisempi.
Kiinnostava idea, jonka testaamista varten tein vielä tänään viimeiset purjokylvökset. Kylvin noin kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleviin ruukkuihin noin 30 purjon siementä/ruukku. Aikanaan sitten istutan koko ruukullisen siltään avomaalle - ja taidan kokeilla jonkun potin kasvattamista isossa altakasteluruukussakin.
Kokeilu, joka ei paljon panostusta vaadi kun kouliminen ja yksittäisten ruukkujen kanssa taiteilu jäävät väliin. Voisin kuvitella, että ryhmässä kasvaen alkukesän hontelot taimet tukevat toisiaan. Vaikka osa taimia jäisi pienikasvuisiksi, niin hyvää syötävää nekin ovat. Luomupurjo on aika harvinaista herkkua kaupoissa ja purjon kasvatus suhteellisen helppo avomaallakin onnnistuva harrastus.
Jos lukijoissa on joku tätä kasvatustapaa jo testaillut, niin olisi kiva kuulla kokemuksia aiheesta.
Tänä vuonna koulin yksittäin istutettavat purjontaimet rulliin.
TÄSSÄ linkissä kuvia viime kevään istutustilanteesta 12.5.
TÄSSÄ linkkiä purjon sadonkorjuutunnelmiin. Nostin viimeiset purjot penkistä 1. marraskuuta. Tontilla oli käynyt noin viiden asteen pakkanenkin - se ei ollut haitannut purjoja ollenkaan.
purjon taimikasvatus / purjon ryhmäistutus / purjon istutus siemenkylvö kasvatus /
Tuota ryhmäistutusta täytyy kokeilla. Purjoa en ole koskaan viljellyt, juurikin tuon esikasvatuksen takia, jonka olen kokenut tämän kasvin kohdalla hankalaksi. Mutta kyllä nyt yksi purkki näitä heiniä mahtuu vielä ikkunalle. Eilen huomasin, että chileissä on jo pieniä kukkanupun alkuja, tammikuussa kylvin ja ensimmäistä kertaa minulla on taimille antaa hieman lisävaloa. Laitatko uudenseelannin pinaattia? Mietin kylvöajankohtaa kun en ole sitä aikaisemmin esikasvattanut, mutta tänä kesänä laitan sitä tavallisen pinaatin sijaan. Monena kesänä olen epäonnistunut pinaattieni kanssa, sato on huonoa ja taimet alkavat kukkimaan vaikka kylvän ne jo aikaisin, vielä viileiden kelien aikaan. Tämän kesän kokeilen vain tuota uusiseelantilaista ja toisena pinaatin korvaajana sitten reilumpi satsi mangoldia. Sisäesikasvatukseen pääsee vielä vapun tienoilla kurkut ja kurpitsat, kaikki loput hyötykasvit menevät sitten toukokuussa kasvihuoneeseen.
VastaaPoistaHei Anna :)
PoistaUusi kokeilu minullekin tämä ryhmäistutus. Syksyllä olen sitten jo vähän viisaampi aiheesta. Minun chilit on vielä aika pieniä - vaikka tein kylvökset tammikuun alkupuolella. Lajike tosin ei ole tiedossa ja chilin kohdalla niiden itävyysnopeudessa (tai hitaudessa) on suriakin vaihteluja. Ihan tanakan oloisia taimia muuten, mietin josko pitäisi latvoa?
Minulla on tavan pinaatti onnistunut aina ihan omiksi tarpeiksi - en ole koskaan sitten motivoitunut kokeilemaan uudenseelanninpinaattia. Itsekasvatettu purjo oli kyllä ihan huomattavasti pehmeämmän makuista kuin kaupan purjot. Taimikasvatuskaan ei minusta kovin vaativaa ollut. Uusi kokeilu tälle vuodelle ovat paprikat. Riippuu lienee kesästä, josko ehtivät tuottaa satoa avomaalla - tai luultavimmin ruukutan ne etelänpuolen terassille. Minä kylvän vain avomaan kurkkua ja suoraan penkkiin. Kurpitsaa taimikasvattelen jonkun viikon - se on kanssa helppo homma - eikä tarvitse monta taimea :)
Lehtikaalin kanssa olen kyllä ihmeissäni. Sen taimikasvatus on kyllä aika toivotonta puuhaa. Olen kokeillut erilaisia kylvömultia, koulimista ja yksittäiskylvöjä, eri aikaa kylvöä... Aina vaan ovat yhtä surkeita rääpäleitä ulos viedessä. Siellä kyllä aika äkkiä sitten lähtevät kasvuun. Lehtikaalissa myös se ilmiö, että osa taimia kuolee aina. Onko joku onnistunut kasvattamaan hienot lehtkaalin taimet ilman lisävaloa? Siitäkö olisi puute?
Aivan ihana tuo minun taimitasoni nyt kevätauringossa :) Otan tänään kuvan teillekin :)
Minä kylvän lehtikaalit hajakylvönä vasta toukokuussa esikasvatukseen kasvihuoneeseen ja sieltä sitten koulin pikkutaimet kasvilavoihin. Viileiden kelien aikaan laitan kylvökset styroksiseen kalalaatikkoon harson alle. Näin olen saanut hyvät vankat taimet kaaleista, salaateista, pavuista jne, eikä kupsahtaneita ole istutuksessakaan tullut. Tämä tapa sopii minulle muutenkin kun olen sellainen siemenillä läträäjä, että ripottelen aina kylvövaon täyteen siemeniä ja sitten on pikkutaimea penkit piukassa ja joudun harventamaan. Sisäkasvatuksessa ja lämpimässä saan vain honteloita taimia. Salaattia ja papua olen noin esikasvattanut kasvihuoneessa vaikka kerkeisivät suorakylvönäkin, mutta näin olen saanut hieman aikaisemmin satoa :)
PoistaMeidän perhe kasvatti mm viime kesänäkin paprikaa, mutta vain kasvihuoneessa, mutta niitä tuli oikeastaan aika paljon! Loppu kesästä ei tarvinnut ostaa paprikaa ollenkaan kun niin paljon sai omasta kasvihuoneesta! On se kesä vaan niin ihanaa aikaa! :)
PoistaKiitos - tämä oli kannustava kommentti :)
PoistaMinulla ei ole kasvihuonetta, mutta lämmin eteläkulman terassi. Siinä meinasin kokeilla. Paprika on yksi vihannes, jota en halua ostaa kuin kotimaisena. Eihän sekään luomua ole ainakaan meidän kulmien kaupoissa, mutta kompromissina menee tavallinenkin. Jos vain sattuu löytymään syksyllä sopuhintaan, niin ostan kerralla pari muovikassillista ja pilkon pakastimeen.
Toivottavasti nyt tulisi kuitenkin edes muutama maistiainen omista taimista :)
Ja kiitos vinkistä Anna :)
PoistaLaitan joku päivä kuvat minun lehtikaaleista - ovat kyllä aika toivottomia. Tein jo tuskissani uusintakylvöksiäkin :) Minulla oli toive saada lehtikaalisatoa aikaistettua pitkällä taimikasvatuksella. Ei onnistunut ihan suunnitelma siltä osin.
Vielä joku vuosi keksin lehtikaalinkin salaisuuden... Se kasvivalo voisi olla kova juttu ja ratkaisu moneen haasteeseen...
Yllättävän nopeasti ne pienet taimiresut sitten kuitenkin ulkona piristyvät ja lähtevät ihan hurjaankiin kasvuun. Mikä niitä sisällä ahdistaa :)
Minusta on aina niin kiva seurata näitä vinkkejä, vaikka ei mitään käsitystä itselläni, miten kasvien kanssa ylipäätään pitäisi toimia. Meillä on ensimmäistä kertaa koskaan parveke, olen haaveillut istuttavani salaattia parvekekukkaruukkuihin, ehkä tomaatteja. Katsotaan tapahtuuko mitään vai onko parveke kasviton ja kukaton koko kesän :)
VastaaPoistaHei Dahlia :)
PoistaParvekkeesta saa paratiisin aika helpolla ja halvallakin :) Laita paljon erilaisia yrttejä - ne ovat ihan yhtä kauniita kuin kukat - ja hyvänmakuisiakin. Ruoho- ja kiinansipulia, persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa, laventelia, sitruunamelissaa... Siemenpussit ei paljon maksa ja kannattaa tehdä jo kylvökset ruukkuihin jo samantien. Ei kannata miettiä mitään koulimisia, kylvät vaan yhteen ruukkuun sopivan ryppään siemeniä ja siitä kasvaa sitten ilman koulimisia tuuhea kasvusto ja kaunis kasvi.
Tomaatiksi kannattaa kasvattaa (tai jos jostain onnistut ostaman) kestävä kirsikkatomaattilajike - ruukkuun tai amppeliin. Mansikatkin ovat kauniita vaikka pelkkänä viherkasvina. Seinää vasten voi kasvattaa papuja - niistä tulee ihana vihreä seinä, tukinarut kattoon koukuilla - tai kanaverkko seinää vasten kiipeilyavuksi. Herneitäkin voi kasvatella samalla konstilla.
Voi Dahlia - minäkin haluan parvekkeen :D
Olen miettinyt että mitä "huonoa" on hiivassa siis että jos sitä syö. Kun aika monessa paikadsa sanotaan ettei sitä kannattaisi kauheasti syödä, niin ajattelin kysäistä sinulta, kun tiedät niin paljon kaikesta terveellisestä ym :)
VastaaPoistaHei vaan :)
PoistaEtsiskelin hiiva-.kirjaani mutta se on nyt jossain lainassa. Hiivan jätin pois jo ennen kuin päädyin gluteenittomaan ruokavalioon. Nuorempana en huomannut suurempaa ongelmaa. Vielä kun lapset olivat pieniä, leivoin (yhtään valehtelematta) pullaa vähintään kolmesti viikossa. Jossain vaiheessa huomasin että tuoreen korvapuusin jälkeen maha pönkötti piukeana, ahdisti ja sattui. Niihin aikoihin en vielä ollut tutkaillut näitä terveysjuttuja yhtään ja tilanne jatkui sellaisena. Jossain vaiheessa yksi ystäväni valitti samaa vaivaa ja oli saanut ohjeeksi välttää hiivalla kohotettuja tuotteita. Siinä vaiheessa vasta itsekin "heräsin" ja yhdessä tutkailimme hiivattomat vaihtoehdot.
Hiivan jättäminen helpotti siltä osin, etten enää syönyt hiivapullia. Vatsa kuitenkin reagoi edelleen - erityisesti ruis korventi.
En ole innostunut palaamaan hiivaan, vaikka en ihan varmasti osaa sanoa onko se minulle ongelmia aiheuttava tuote. Kai ne pullaturvotukset on niin jääneet takaraivoon, ettei enää mieli tee edes kokeilla.
Hiivasyndrooma on kiistelty oireyhtymä - sitä ei ihan kaikissa instansseissa tunnusteta oikeaksi sairaudeksi. Uskon kuitenkin että se on ihan todellinen vaiva ja reaktio. Myös mm. Paula Heinonen on käsitellyt aihetta jonkin verran.
Minulta ovat kuitenkin nyt kadonneet sitkeä ihottuma, aikuisiän akne ja ummetus. En osaa sanoa, mikä olisi juuri se kaikkiin vaivoihin tehonnut yksittäinen muutos elämäntavoissa - eikä sellaista varmasti olekaan. Hiivaa en nyt kuitenkaan aio käyttää jatkossakaan omissa leipomuksissa. Enkä sitä oikeastaan mihinkään tarvitse - leivon leivän yleensä rieskoiksi ja vuokaleipä kohoaa ihan hyvin soodalla ja munalla.