En minä ainakaan jaksa painon kanssa aina tsempata - mutta ehkä juuri siksi kurinalaisuus sitten väliinsä onkin niin palkitsevaa ja mieltäkohottavaa. Tulee voittajaolo - minä pystyn tähän - eikä edes tee tiukkaa. Ei minua varsinaisesti ikinä haittaa tai masenna, jos se viisi kiloa pääsee hiipimään kupeisiin - se vaan tulee... Toisaalta siinä nousuhuumassa ehkä jotenkin ihan odottaakin että pääsee taas palaamaan ruotuun.
Säännöllinen ruokailurytmi, turhan hötön karsiminen ja nukkumaanmenoajat - hyvän olon resepti joka toimii minulla. Olin toissavuoden kokonaan ilman alkoholia - ja viime vuonna sitä taas käytin kohtuullisessa määrin. Selkeä ero olossa oli ainakin siinä, että "hyvä viinivuosi" ;D piti painoa jatkuvasti muutaman kilon korkeammalla kuin edellisen vuoden tipattomuus.
Toinen oma huomio - kaikki leipomustuotteet vaan tahtovat tehdä olon raskaaksi ja turvottaa - vaikka meilläkin ovat gluteenittomia & hiivattomia.
Kahvi tahtoo sotkea yöunia - eli vaikka nyt väliinsä sitäkin olen juonut, niin pitäisi jättää kokonaan.
Nämä siis vain omia huomioita - sellaisia kevennystapoja, jotka toimivat minulla - ja joita minun on helppo soveltaa omiin arkirutiineihin. Tykkään kyllä lueskella painonhallintaa sivuavia teorioita noin yleisesti - ja Jutan superdieettikin tuli seurattua :)
Bob Harper, Laihtumisen säännöt -kirjan nappasin kirpparilta joskus viime syksynä. Vaikka hyvin harvoin sorrun näihin tosi-tv-tähtien opuksiin, niin tämä oli jotenkin kivan kevyttä ja positiivista luettavaa. Ehkä vain siksi, että Bobin säännöt olivat mielestäni tolkun tekstiä - ei vain laihtumista ajatellen, ihan muutenkin, positiivista ja energistä arkea varten. Että ainakin sen verran voin kirjaa suositella, että jos kirpparilla tulee vastaan ja aihe yleisellä tasolla kiinnostaa, niin osta pois.
Säännöt 7 ja 20 ovat minulle hieman kysymysmerkki. Niitä en vielä allekirjoita, mutta tutkailen joskus aihetta tarkemmin :)
Omin paino minulla on siinä viidenviiden paikkeilla. Siihen se yleensä asettuu, vaikka väliinsä putoaa vähän sen allekin - ja jos sitten taas menee yli, niin siihen se on helppo palauttaa. Tai helppo ja helppo - kyllähän se aina jonkinasteisen päätöksen ja motivaation vaatii...
"Kyllä kaikki elävä liha kuria totteloo", mummon kuolemattomia sanontoja lainaten :)
Minun kurissa ei
-juoda alkoholia
-syödä leipää tai pullaa tai muuta paistotuotetta - ei minkäänlaista - ei edes gluteenitonta
Ei mulla sitten oikein muuta kuria olekaan - vaan olihan tuossakin kai :)
Mutta on tässä kurissa paljon mukavaa ja hyvääkin:
Aamusta syödään kunnon satsi kaurapuuroa ja marjoja.
Lounaaksi niin paljon kuin vatsa vetää esim. kaalilaatikkoa tai punajuurilootaa tai ruusukaalia.
Välipalaksi chiajogurttia ja lisää marjoja.
Illalllinen jotain kevyempää - sosekeittoja..
Iltapalaksi muutama siivu vuohenjuustoa. Telkkari-iltana porkkanoita & kermaviilidippiä.
Töihin kävellään - siitä tulee tarpeeksi lenkkiä ja liikuntaa.
Illalla jos jaksaa ja ehtii, niin venytellään Callaneticsin ohjeilla.
Joka ilta kuivaharjataan ja saunotaan lempeissä löylyissä.
Muistetaan ottaa kaikki vitamiinit.
Juodaan riittävästi vettä - ja lämmintä yrttiteetä
Ei katsota telkkaria - paitsi Kanadan Masterchef - ja se on tänään :)
Mennään ihmisajoissa nukkumaan.
Tuosta blogin sivupalkin listasta löytyy monta muutakin nopeaa ja helppoa keventäjän ruokavinkkiä. Mutta sitä mieltä olen, että on helpompi olla kerralla ilman mitään kahvivehnäsiä ja leipää missään muodossa. Eli jos meinaat jonkun kilon pudotella, niin skippaa ne leipomusohjeet :) Nekin tosin taitavat tässä blogissa kaikki olla niin riisuttuja reseptejä sokerin, valkoisten jauhojen ja rasvan osalta, kuin vain kohtuudella on mahdollista.
Ei mulla muuta. Olo on keventynyt ja pirteä, päivä on pidentynyt, huomenna vielä vapaapäiväkin ja pääsen pitkästä aikaa kirpparikierrokselle ystävän kanssa. Rauhallinen ilta, takassa tulet, keitin äsken piimävellin - kyllä elämä on välillä leppoisan mukavaa :)
Jälkikirjoituksena vielä - se piimävelli oli taas niin hyvää. Jos se on vielä uusi herkku sinulle, niin kyllä suosittelen että uskaltaudut kokeilemaan - vaikka nimi kuulostaakin hiukka epämääräiseltä :)
Mukava huomata miten me ihmiset ollaan erilaisia :) Jokaiselle löytyy se oma tapa päästä hyvään oloon. Itse olen pudottanut n. 30kg tässä hiljattain (viime vuoden aikana). Kymppi olisi vielä pudotettavaa. En voi sanoa että lasken kaloreita, koska personal trainerini on tehnyt sen puolestani. Noudatan tiukkaa ruokavaliota, jonka avulla paino pysyy myös hallinnassa ellei pääse liikkumaan kunnolla. Käyn salilla ja nyt harjoittelen puolimaratonia varten :) Entinen 103kg aikoo tosiaan juosta tulevana elokuuna enemmän ku kilsan! Matkaani voi seurata täältä: www.linakuntoon.blogspot.com :)
VastaaPoistaMoi :)
PoistaIhan mahtava tarina. Juuri sellainen joita on aina ilo seurata - antaa positiivista energiaa kaikille. Hyvä sinä :)
Ja sekin on hienoa, että olet löytänyt sinulle oikean ja sopivan pt:n. Tarkoitan sellaista, että persoonat kohtaavat ja luotat häneen.
Vielä kerran kiitos tarinastasi ja tsemppiä matkaan :)
Työkaverini "opasti" taannoin, että pitää olla yksi mässäilypäivä/ateria. Tämä siksi, että muutoin elimistö luulee olevan jatkuvan niukkuuden ja säätävänsä itsensä "pienelle liekille". Välimässäily sotkee elimistön tottumista. En tiedä liekö näin ;)
VastaaPoistaHei vaan :)
PoistaSamaa meilläkin mies välillä hokee - mutta totta faktaa on, että kyllä minun paino on tällä hetkellä normaalimpi kuin ukolla :D
Ei vaan - uskon kyllä, että sekin teoria saattaa olla ihan asiaa. Bob Harper oli myös sitä mieltä - tosin korostaen senkin mässäilyaterian kohtuullisuutta ja ruoka-ainevalintoja ja kertaluonteisuutta. Minäkin sitä mässäilyateriaa joskus olen harrastanut, mutta ihan suoraan sanoen, tahtoivat jäädä päälle... Ensin syöt jotain suolaista (pizzaa) niin tekeekin kohta mieli makeaa (suklaata) ja sitten onkin jo maha ja psyyke niin sekaisin että syö ne pizzanjämätkin jääkaapista...
Aina pikkuisen pohdin, että onko ok julkaista näitä minun pikkuprojekteja... Mutta koska lähipiirissäkin on ihan niitä joille paino on käytännössä lähes invalidisoiva vaiva, niin ymmärrän että helpompi on nykäistä se viisi kiloa pois kerran vuodessa, kuin sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua mahdollisesti viisikymmentä kiloa.
Ainakin minun tuntemilleni naisille ylipaino on kertynyt yleensä keski-iässä. Edesmennyt mummoni taisi olla reilut satakaksikymppinen - ja vaikka pärjäsi itsenäisesti, niin ihan samaan jamaan en toivoisi itseäni.
Välillä ihan konkreettisesti nolottaa kylässä kieltäytyä tarjotuista herkuista, niin olen nyt ottanut asenteen, että ihan itse minun on vaan päätettävä mitä suuhuni laitan. Tämä minun ruokatapani muutenkin on kehittynyt pikkuhiljaa vuosien saatossa. Näillä nykyisillä perusruuilla minulle ei ole ongelma olla ilman sokeria tai viljoja - kun taas toiselle jo aamukahvi ilman sokeria on iso kynnys. Aina kannustan vain pieniin muutoksin kerralla. Ei kukaan voi yhdessä yössä pistää koko pakettia uusiksi - tai voi, mutta hankalaa sen kanssa on elää. Oma prosessini näiden nykyisten ruokajuttujen kanssa on vienyt jo ehkä noin kymmenen vuotta - mutta nyt voin rehellisesti sanoa, että sipsit, vaalea suklaa, täytetyt patongit, karkit, sokerisiiderit... ovat ihan luontaisesti jo poistuneet himotuslistalta. En niitä enää söisi vaikka olisi mikä mässäilypäivä - koska en vaan kertakaikkiaan enää niitä halua.
Tulihan taas tekstiä - ja paljon olisi sanottavaa mutta kiire jo töihin :)
Mukavaa päivää sinulle :)
Ite herkuttelen eli tankkaan kerran kuussa :) Kroppa saa vähän herättelyä kun meikäläinen mättää päivän kaikkea mitä eteensä saa :D
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaAika harvoin jos kerran kuussa - eli ei varmasti ainakaan haittaa :)
Sitä vielä kysyisin, että tuleeko siitä huono olo? Jääkö päälle herkkuhimotus vai tuleeko kerralla niin ähky että taas muistaa miten mukava on syödä kunnolla?
PoistaIllalla kyllä ähkyä yleensä saa kärsiä. Suurin ongelma tällä hetkellä on herkuttelusta aiheutuva päänsärky. Joten sen kanssa on hieman opeteltavaa.. Että missä menee se hyvän maun raja ettei seuraavat kaks päivää aina kärsi tästä sokerin vierotuksesta :(
Poista"Tip up your pelvis."
VastaaPoistaCallannetics! Ihanaa, olen löytänyt jonkun, joka myös harrastaa tätä kasari-jumppaa. Olen ostanut 3 kirjaa kirpparilta ja Amazonista tilannut dvd:n (kun en muualta lötytänyt). Merkillisiä, pieniä liikkeitä. Niin erilaisia kuin nykyohjeet. Haluaisin tehdä tunnin ohjelman kolme kertaa viikossa, mutta hyvä jos yhden kerran ehdin/viitsin. Rankkaa on.
Haluaisin myös käydä Callanetics-tunneilla, mutta lähin taisi olla Helsingissä, aika pitkä matka ajella täältä Keski-Suomesta :)
Moi Pimme :)
PoistaCallaneticsillä itse aloitin aikanaan "jumppaurani" :D Se oli ihan sattuman kauppaa - neljännen lapsen jälkeen kai jostain valokuvasta hoksasin että onhan tuota vatsaa vähän näköjän päässyt kertymään. Kirpparilta siihen saumaan osui Callanetics -kirja ja siitä se lähti.
Jumppasin aina illalla kun sain lapset nukkumaan - eipä siinä paljon muuta saumaa ollut. Varmaan vuoden verran kitkuttelin saman kirjan ohjeilla aika aktiivisesti - ja kyllä sain sitten palautettakin, että kroppa oli ihan nähtävästi muokkaantunut. Lapset kasvoi niin aloin päästä vähän "uloskin". Siinä vaiheessa kävin vuosia tanssitunneilla - balettiakin aloittelin vasta reilu kolmekymppisenä :) tutustuin kuntosalitreenaamiseen, joogaan, shindoon, Tiibetin riitteihin... Kaikkiin innostuin - ja varmasti palaankin taas kun siltä tuntuu, mutta nyt taas pitkästä aikaa Callanetics vaan tuntuu niin nostalgiselta :)
On kyllä mielestäni ihan huippujumppaa - siinä yhdistyy voiman ja liikkuvuden harjoitteet - ja kaikki omalla painolla olkkarin nurkassa ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä.
Minulla ei ole kuin se yksi ainut Callanetics kirja - se joka lupaa "Ihannevartalon kolmessakymmenessä päivässä" ;D - mutta ei se ihan ole toiminut???
Olen kyllä taas pitkästä aikaa niin tykästynyt kuitenkin, että etsiskelen kierppareilta muitakin rouva Callaneticsin kirjoja ihan aktiivisesti.
Ei muuta kuin hyviä jumppia sinulle :) Pumpataan pylly ylös :D
Ihania postauksia sinulla :) tosin itse yritän olla ajattelematta painoa, vaikka diettejö jok tuutista tyrkytetään. Olen siis melkein täysi ikäinen naisenalku ja etsimässä omaa hyvää oloa.. ehkä se pikkuhiljaa tästä.. ensin lähtee sokerit vähemmälle jne :) vinkeistäsi ja resepteistäsi on hyötyä :)
VastaaPoistaSitä meinasin kysyä, että osaisitko suositeöla jyväskylästä ja lähialueilta hyviä kirppiksiä (lähinnä vaatteita etsisin)? Omalla paikkakunnalla tuntuu olevan pelkkiä "rättejä" :-) ja kateellisena katselen sinun ja tyttöjesi löytöjä. On nimittäin tulossa reissu sinne päin suomea ja vaatekaappi kaipais piristystä.
Kiitos paljon ja hyvää kevään odotusta :-)
Hei Sini :)
PoistaKiitos mukavasta viestistä. Kyllä se kaikilla on ruuan kanssa yksi elämänpituinen matka etä löytyy se itselle sopivin - että on hyvä olo kaikin puolin. Ihan samaa mieltä olen siinä, että sokeri pois - se ei sekoita vain kehon, mutta myös psyyken toimintaa. Tupakkaa ja alkoholia verotetaan, eikä sitä enää kukaan kyseenalaista - ihan samaan luokkaan saisivat minun puolesta nostaa sokerinkin verotuksen.
Kirppareilla en itse oikeastaan paljon käy - enempi kierrätyskeskuksissa. Niissä on nyt viime vuoden aikana ollut ihan selkeästi aiempaa hiljaisempaa - siis tavaran vaihtuvuudessa ja laadussakin... Joku superlöytö enää vaan tuurillaan ja sitkeällä penkomisella tärppää kohdalle, mutta kyllä sellaista perustavaraa vielä kohtuudella löytyy.
Kierrätyksistä tykkään koska niiden tuotto menee minulle sydäntälähellä oleviin kohteisiin - ja siellä tavarat on lajiteltu, eli ei tarvitse vääntää niinkuin pöytäkirppiksillä joissa samaan pöytään tungetaan kaikki mahdollinen autonrenkaista kestovaippoihin - ja siitäkin tykkään, että tekstiilit myydään kilohintaan, ei tarvitse joka rätin kohdalla pähkäillä josko olisi euron arvoinen, jotenkin se hinta kirpaisee vähemmän kun maksaa kerralla koko läjästä :D
Jyväskylän kierrätyskeskukset löytyvät Seppälänkankaalta - ja ne ovat "omaa valtakuntaani". Veera taas tekee paljon hyviä löytöjä Kuopion Citypörssi -pöytäkirppikseltä - eikä tykkää Kuopion kierrätyskeskuksesta ollenkaan...
Lempi käy pääosin täällä oman paikkakunnan kirppiksillä (lahjoitus ja pöytä) ja tekee väliinsä ihan huimia löytöjä. Minun taas ei tule käytyä niissä ollenkaan :D
Kai se vähän on siitäkin, että sieltä löytää, missä on tottunut käymään - ja missä tykkää käydä.
Mukavaa kevättä ja hyviä kirppislöytöjä sinullekin :)