"Etsisivät oman sisäisen rukkinsa
ja keskittyisivät olennaiseen."
Tämä vuosi on ollut muutosten aikaa. Se oma sisäinen rukki on löytynyt pikku hiljaa. Syksyisistä sienimetsistä, aurinkoisilta mustikkamättäiltä, loppukesän auringon kultaamilta pelloilta, metsäpolkujen varsilta, nokkospuskista, moneen kertaan pestyistä pehmeistä kankaista, siemenpusseista, hapankaaliruukuista, vanhojen kirjojen tuoksusta...
Se, että voi elää niin, että se oma sisäinen rukki hyrisee hiljaisen tyytyväisenä. Se on iso asia. Onneksi sitä on jo niin keski-ikäisen kärsivällinen, että malttaa odottaa. Vaikka pitää vielä jaksaa odottaa kevättä - ja syksyä - ja kuivauskaappia - ja remontin valmistumista - ja kuivaa koivuparrua - ja paperipusseja - ja monen monta muuta pientä...
Ystävän kirjoittama runo. Keväisenä inspiraationa teillekin :)
Täällä on monenlaista pientä suunnitelmaa aluillaan. Ihan kohta pääsen teillekin niistä jotain esittelemään. Joka päivä muistutan itseäni siitä omasta sisäisestä rukista - jokaisen oikeudesta ja velvollisuudestakin tehdä omannäköisiä ratkaisuja.
Rauhaisaa pääsiäisen aikaa teille kaikille. Täällä paistaa aurinko ja lämpenee pihasauna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti