Vaistoista vahvin...

Sen on pakko olla marjaämpärivaisto...

Joka marjastusreissulla tulee niitä "kärsämäen käyntejä" ja pyllähdyksiä. Lakkasuon ojanpohjilla, metsäpolkujen liukkailla kivillä, vatturisukoissa, kivien koloissa... Mitä liukkaammin lipsahtaa - sen nopeammin ja korkeammalle sanko nousee - eikä kaadu - ikinä. Ei haittaa mitään jos housun polvet repeävät tai takapuoli kastuu ojanpohjalla. Naarmut polvissa tai käsissä - ei ne kauan kirvele

Lapset ovat päässeet metsäretkille mukaan jo pienestä. Ovat tallaneet ampiaisten maapesiin, istuneet keltiäispesiin ja säpsähtäneet käärmeitä. Ampiaisten tällejä on nähty otsassa ja jopa kielessä. Sanko pysyy kiirelähdöissä lapsillakin vauhdissa mukana ja tietysti pystyssä. Ketään ei ole pari paukaa tai naarmu polvessa itkettänyt - mutta se kaatunut marjaämpäri on...

Yht'äkkinen rytinä puskista ja tilanteen vakavuuden vaatima manaus kertovat karua kieltään marjastajan arjesta - kukaan, eikä koskaan huutele huolehtivasti puskan takaa "Sattuiko?" vaan "Kaatuiko ämpäri?"...

Lempin marjahattu

Pienten tyttöjen marjahatut

Mamman marjahattu

...aurinkoista tietä eteenpäin...

Eilen osuimme lasten kanssa kohdalle, kun iso naarashirvi jolkotteli aivan keulan editse metsätiellä. Hirvi jäi seisoskelemaan lähelle tietä. Pysäytin auton, avasin ikkunatkin ja ihastelimme isoa eläintä aivan läheltä. Kohta tien yli hyppelehti vasa ja vielä toinenkin. Mukavia kesämuistoja :)

Vähän isompi vattumato :)