Luottavaisena hän päätti lähestyä aihetta ihan uudella asenteella - meni ja osti itselleen unelmiensa hääpuvun. Puku odotti kotona - ohjaamassa ja muistuttamassa kohtaloa suunnasta johon sen tuli kulkea... Uskokaa vaan, että ei mennyt kuin hetki kun se oikea, jopa meidän ulkopuolisten mielestä ihan erityisen hieno mies ilmestyi elämäänsä kuin tilattuna... Hääpuku pääsee viikon kuluttua käyttöön.
Mummu ja paappa
Minun hääpukuni: Minut vihittiin maistraatissa - kahdeksannella kuulla raskaana. Asuksi kelpasi se ainut hame joka vielä venyi mittoihin. En halunnut kuvia muistoksi.
Mieheni ex-vaimon hääpuku: Se oli heitetty erorytinöissä miehen asunnon varastoon. Myin mekon Keski-Suomalaisen Maakunnan markkinoilla hintaan 995mk. Ja koskapa koko ei sinnepäinkään täsmännyt omaani, pyöristin totuutta pikkuisen ja sanoin ostajalle puvun olevan siskoni vanha...
Hauska yhteensattuma. Ajelin eilen pullakahvien jälkeen kotiin ja radiossa joku puhui olemattomista häämatkoista. Tajusin oikeastaan vasta silloin, etten minäkään ole koskaan häämatkalla ollut, vaikka häät on koettukin.
VastaaPoistaEka kertaa tässä blogissa ja heti näyttää loistavalta! Kuvatkin niin tasokkaita.
Hei ja kiitos kommentista.
PoistaKävitkö Katriinan kaupan pullakahveilla :) Samaa häämatkamainosta olen minäkin kuunnellut monella työmatkalla. Jäi se reissu väliin minultakin :)
No siellähän sitä...
PoistaJa ihastuin.