maanantai 19. toukokuuta 2014

Tänään takapihalla

Tänään istutin kaikki loput runkotomaatit. Gardener's delight on parhaalla mallilla - pikku raakileita on jo mukavasti ja kukkia ihan keltaisenaan. Black Russian -tomaatissa on ensimmäisiä kukkia. Black Cherry on aika hontelo ja kaljuvartinen - availee ensimmäisiä kukkiaan sekin kuitenkin.

Parsan satokausi alkoi - mutta tarvitaan sadepäivä että malttaa pysyä keittiössä :)

Raparperi ja lipstikka ovat tänä vuonna vähän myöhässä. Raparperinlehdistä kannattaa tehdä maksaa puhdistava hoito.

Chilistä löytyi ensimmäinen palko - elämäni ensimmäinen itse kasvatettu chili :)

Purkasin purjorullat penkkiin. Koulin taimet vain kerran hajakylvöstä näihin rullapotteihin - nyt pääsivät avomaan penkkiin tomaatin vieruskasviksi Taimet olivat mielestäni ihan napakoita - ainakin paljon isompia kuin viime vuonna. Istutin purjot hieman entistä syvempään ja latvoin ne ihan reilusti.






Että semmoisia ja paljon paljon muutakin tänään. Ihmettelen juuri nyt trooppista iltaa - ulkona on edelleen iltayhdeksältä lämpimämpää kuin sisällä, kaukana kumisee ukkonen ja ilma on pysähtynyt. Lähden vielä ulos iltateelle :)

12 kommenttia:

  1. Niin kade noista sun tomaateista!Ja parsoista...Enpä ole ennen tälläistä taimikateutta tuntenut!
    Upeasti jo vihertää sun kasvimaalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Niinu :)
      Kiitos - minua joku kadehtii? :)
      Niin se menee minullakin - en osaa yhtään kadehtia kenenkään henkilökohtaista lentokonetta, mutta riviä kukoistavia pelargonioita saviruukussaan kuistin ikkunalla - niitä kadehdin positiivisessa mielessä :)

      Poista
  2. Hyvin on pullat uunissa:)) "pihan suhteen"
    Tuo rulla -purjo kasvatus kiinostaa.

    Meilläkin täällä etelä-lapissa myös trooppinen ilma ,ei tuulen henkäystä ulkona asteita 25 :)))

    Tämä kommenttini ehkä ei kuuluis tähän,mutta luin vanhan tekstin kauneus ja rumuus.
    Minä tunnen tarinan nimellä VALHE ja TOTUUS .
    Taitaapa Tapani Perttu ja Jari Lappalainen tehnyt laulunkin ...
    Oikeastaan samat elämän ...asiat.

    Anteeksi tämä kommentti.:))

    JA kun kirjoitin olevani "uuno turhapuron sukulainen",korjaan asian ettei sinun lukija kuntasi "ajattele" kaikenmoisten tarha-pöllöjen kirjoittelevan.
    Huumori mielessä kirjoitin,ja se että minun silmissä olet "kaunotar" tulee ...vanhahkon tarhapöllön suusta vilpittömästi ,ilman mielistelyä:))

    Nautitaan näistä kauniista ja erikoisen lämpöisistä päivistä ;))

    -Sariitta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sariitta ja kiitos tarinavinkistä. Käyn sen etsimässä googlaamalla heti kun tokenen :)
      Tein joskus aikoinaan postauksen purjokääretortusta. http://eilistapaistoa.blogspot.fi/2013/04/purjon-uudet-vaatteet.html
      Nyt tein kokeeksi kääröjä myös kelmuun ja folioon. Kelmu oli hankala, en suosittele - folio toimi hyvin. Tosin pikkuisen mietin josko siitä imeytyy alumiinia taimiin Mistään en löytänyt tietoa aiheesta - täytyy vielä koluta lisää...

      Kauneus - se on niin selittämätön käsite. Tarhapöllöhän on äärettömän kaunis :)

      Nautitaan auringosta ja lämmöstä - pyykkivuori odottakoon...

      Lämmin ajatus sinulle Sariitta :)

      Poista
  3. Suloisia pikkupurjoja...:) oih ja itsekasvatettua parsaa!

    Kaisa-Sofia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentista :)

      Purjoja on ihan helppo kasvattaa. Parsaakaan ei tarvitse kuin kerran lyödä taimet penkkiin ja sen jälkeen niitä on joka kesä :)

      Poista
  4. Ihanalta näyttää! Kiiitti linkistä miten raparperin lehtiä voi käyttää...ai ei sinullakaan raparperit vielä kunnolla kasva -luulin jo että omani ovat jotenkin kärsineet maan mylläyksestä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei :)

      Jotain on nyt rapapereille sattunut viime talvena. Ystävä kertoi tänään, että lähes kolmekymmentä vuotta kasvanut raparperipuska ei nyt noussut ollenkaan. Omakin puska on normaalia pienempi ja myöhemmässä - samoin lipstikka sen vierellä.

      Poista
  5. Oi ihana kun ne kasvaa jo vauhdilla!

    VastaaPoista
  6. Taimikateus olikin hyvä sana, juuri sitä minä tunnen nyt. Ja kaiholla mietin saanko noista omista rimpuloistani yhtään mitään tänä kesänä.

    Ihana, kun päivität tätä blogiasi niin usein. Kiitos.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla :)

      Aika rimpuloita minullakin on osa taimia - kesän mittaan sitten aina kuitenkin kyllästyy niitä perkaamaan ja katkomaan ylimääräisiä pois. Ikinä ei keväälllä muista miten kaikki jossain vaiheessa leviää käsiin. Päättää että ensi kesänä vähemmän ja harvempaan... Mutta ei opi :D

      Poista