Into -kustantamon tämän kevään uutuuskirja kertoo päiväkirjan muodossa eläintenhoitajaopiskelijan kokemuksia harjoittelujaksoilta useilta eläintiloilta - navetoista, sikaloista ja broilerihallista. Kirjoittaja itse on vegaani ja eläinsuojeluaktivisti ja hän korostaakin jo alkupuheessa, että havainnot ja näkemykset ovat henkilökohtaisia - joku muu olisi kokenut tilanteet kenties aivan toisin. Hän uskaltaa kuitenkin sanoa myös, ettei ole liioitellut.
Luin kirjan yhdeltä istumalta - pienen bichon-Paavon tuhistessa tyynyillä vuoratussa korissaan hiljaisessa talossa. Kirjasta ei löydy kauhutarinoita liekoihinsa lantavuorien keskelle kuolleista naudoista - faktat EU-direktiivien karsinamitoista riittivät pitämään minut hereillä yöi puolenyön.
En suoraan sanoen tiedä, mitä teille sanoisin kirjasta tai siinä kuvatuista hetkistä eläintiloilla - toisen kokemaa kun en voi itse toistaa ainoana totuutena. Oma päätökseni siirtyä kasvisruokaan oli kuitenkin aikoinaan nimenomaan pieni protesti lihan kustannustehokasta tuotantoa vastaan. Ostan edelleen maitotuotteita ja munia - niissä valitsen luomua, joka on joiltain osin valvotumpaa ja eläintä kunnioittavampaa - tehokkuuteen pyrkivää tuotantoa tietysti usein kuitenkin sekin...
Kirja ei ole kevyttä lomalukemista. Minulle se jätti ristiriitaisen olon useaksi päiväksi. Olen kuitenkin mieltä, että kirja kannatti lukea - pään työntäminen pensaaseen ei estä asioita olemasta niinkuin ne ovat.
En kokenut, että kirjoittaja kritisoisi tuotantoeläinten parissa työskenteleviä, vaan tämän päivän tilannetta ja systeemiä, joka pakottaa tuottamaan paljon ja halvalla - tinkien niin eläinten kuin tuottajienkin hyvinvoinnista.
Kirja herättelee kuluttajaa miettimään ruokakorinsa sisältöä, ottamaan selvää ruoan alkuperästä ja tekemään sen pohjalta omalletunnolleen sopivia valintoja.
Toivon ja uskon, että meidän kuluttajien pienet päätökset ohjaavat kehitystä suuntaan, jossa sekä eläimet että tuottajat voivat paremmin. Ruoan alkuperän tunteminen lisää sekä itse ruoan, mutta myös sen tuottajan työn arvostusta. Kilohinta ei sen jälkeen enää ole ainut valintakriteeri.
En kokenut, että kirjoittaja kritisoisi tuotantoeläinten parissa työskenteleviä, vaan tämän päivän tilannetta ja systeemiä, joka pakottaa tuottamaan paljon ja halvalla - tinkien niin eläinten kuin tuottajienkin hyvinvoinnista.
Kirja herättelee kuluttajaa miettimään ruokakorinsa sisältöä, ottamaan selvää ruoan alkuperästä ja tekemään sen pohjalta omalletunnolleen sopivia valintoja.
Toivon ja uskon, että meidän kuluttajien pienet päätökset ohjaavat kehitystä suuntaan, jossa sekä eläimet että tuottajat voivat paremmin. Ruoan alkuperän tunteminen lisää sekä itse ruoan, mutta myös sen tuottajan työn arvostusta. Kilohinta ei sen jälkeen enää ole ainut valintakriteeri.
Into -kustantamo lähetti minulle kaksi Eveliina Lundqvistin kirjaa; toisen itselleni ja toisen arvottavaksi teidän lukijoiden kesken. Olen hirmuisen huono luopumaan omista kirjoistani, mutta nyt teen poikkeuksen ja lahjoitan myös oman kappaleeni kiertoon. Tämä päätös ei johdu siitä, etteikö kirja olisi säästämisen arvoinen - en vain oikeastaan halua lukea sitä uudemman kerran - muistan kyllä... Jo tämän postauksen kirjoittaminen nostaa pintaan saman voimattomuuden tunteen, joka jäi päälle kirjan lukemisen jälkeen.
Kirjailijan blogista voit lukea lisää kirjan taustoista ja sen ilmestyessään herättämästä keskustelusta.
Kirjailijan blogista voit lukea lisää kirjan taustoista ja sen ilmestyessään herättämästä keskustelusta.
Nyt tarjolla siis kaksi Eveliina Lundqvistin - Salainen päiväkirja eläintiloilta -kirjaa. Voit osallistua kirja-arvontaan lähettämällä kommentin juttuun. Jollet ole rekisteröitynyt lukija, jätäthän nimimerkin tai sp-osoitteen johon voin ottaa yhteyttä mahdollisen arpavoiton jälkeen.
Osallistumisaikaa sunnuntaihin 18.5. Arvon kirjat maanantaina 19.5.
Lukisin tuon kirjan mielelläni vaikka vegaani olenkin. Eihän nuo kevyttä luettavaa tuollaiset kirjat ole, mutta mielestäni jokaisella on kuitenkin oikeus tietää totuus eläintuotannosta ja minä olen yksi heistä, joka janoaa tietoa siitä kuinka eläimiä Suomessa kohdellaan. Arvonnassa mukana siis.
VastaaPoistaitse olen toiminut maatalouslomittajana monia vuosia ja hyvin ihmiset lehmiään pitävät. samoin sikalat ovat siistejä ja ongelmatapauksiin (häntien purenta yms) puututaan heti lisäämällä virikkeitä. silti näitä mätäpaikkoja on, ikävä kyllä, itse en onneksi ole joutunut yhtään tapausta todistamaan.
VastaaPoistaarvontaan en osallistu, en saa mitään eläimiin liittyviä kauheuksia koskaan unohdettua jos niitä luen otsikonkaan verran.
Aina kun näistä aiheista lukee jostain, tulee ensimmäisenä mieleen tyytyväisyys siitä, että olen jo kasvissyöjä. Mutta eihän se riitä. Suurin ongelma eivät tehotuotannossa ole mielestäni ns. tarkoituksellinen huono kohtelu tai ylilyönnit, koska ne ovat satunnaisia. Ongelma on, että tehotuotanto on jo sellaisenaan täysin kestämättömällä pohjalla, vaikka lakeja noudatettaisiinkin. Ongelma ei ole suoraan tuottajien, koska hekin ovat usein jaksamisen ja toimeentulon kannalta hankalassa pakkoraossa. Tämä aihe tosiaankin ahdistaa ja masentaa. En oikeastaan toivo voittavani täätä kirjaa, mutta ajattelin nyt kommentoida kumminkin muuten vaan :)
VastaaPoistaSamaa mieltä kanssasi tuottajien asemasta "halpaa ja hyvää" ruokaa odottavien kuluttajien ja välikäsien paineessa. En itsekään ole koskaan todistanut minkään maan tarkoituksellista huonoa kohtelua eläinten pidossa - en harrastus- tai ammattipohjalta. Oma pikkusiskoni on vannoutunut kasvissyöjä jo teinivuosiltaan - nyt maitotilan emäntänä.
PoistaKirjassa ei sinänsä mitään suuria epäkohtapaljastuksia ole, mutta en voi sanoa ihan hyväksyväni kaikkia direktiivien asetuksia...
Arvonnassa mukana. Tieto lisää tuskaa, mutta jos ei tiedä, ei voi vaikuttaa. Inhoan piiloutumista tietämättömyyden taakse, se ei anna oikeutta olla toimimatta.
VastaaPoistaToivon, että Nanne löytää Eveliinan kirjan lisäksi muitakin tiedonlähteitä, kun etsii totuutta suomalaisesta eläintenpidosta. Itse olen maatilan emäntä. En tiedä, kuulunko tehotuottajiin vai en, mutta koen että mediassa kulloinkin vallalla olleet keskustelut ja kuluttajien mielipiteet pohjautuvat liian usein yksittäisiin asioihin. Ei nähdä kokonaisuuksia ja yleensä jyrkistä mielipiteistä ja otsikoista -jopa ajankohtaisista "asiaohjelmista" paistaa läpi vajavaiset tiedot ja taustojen ymmärtämättömyys. Olisi mielenkiintoista lukea kirja.
VastaaPoistaTämä kirja on ollut ostoslistalla ilmestymisestään asti, joten ehdottomasti arvonnassa mukana!
VastaaPoistaViimeksi luin Jonathan Safran Foerin kirjan Eläinten syömisestä, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen myös lukemaan sen, vaikka kertookin jenkkien tehotuotannosta, joka on hieman eri luokkaa kuin suomessa.
- np
Mitä on tehotuotanto? Me maatalousihmiset emme tiedä mitä tehotuotannolla tarkoitetaan. Tilan kokoako? Eläinten huono tai hyvä vointi ei ole seurausta tilan eläinmäärästä.
VastaaPoistaHei. Mielenkiintoinen kysymys - mitä on tehotuotanto. En ole koko sanaa sen kummemmin analysoinut, ehkä käytän sitä ihan väärässä paikassa?
PoistaMinulle tehotuotanto on käsite, jossa tuottaja joutuu tinkimään omasta - ja eläinten hyvinvoinnista kustannusten minimoimiseksi. Oma kompromissini aiheeseen on valita esim. luomumunia tavallisten sijaan - tai joskus harvoin kun lapset haluavat lihaa, luomulihaa.
Vaikka olen aika tarkanmarkan taloudenpitäjä, olen valmis maksamaan korkeamman hinnan erityisesti liha- tai maitotuotteesta, joka ei kilpaile ainoastaan tuotannon tehokkuudella, vaan takana olisi muitakin arvoja.
Tietysti aina joutuu ottamaan huomioon vallitsevat olosuhteet ja elämäntilanteen - ihan kaikkea en itsekään aina valitettavasti hanki mahdollisimman eettisesti ajatellen...
Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta. Itse en ole noin reiluun vuoteen ostanut lihaa ja kokeilin jopa vegaaniruokavaliota hetken 'Vegaanisen tammikuun' inspiroimana. Maitotuotteita ja kananmunia tulee nykyisin käytettyä, mutta en mielelläni luokittelisi itseäni mihinkään ruokavalioon. Enemmänkin syön fiilispohjalta ja kasvisruoan lisäksi siihen joskus kuuluu munat tai kala. Mutta tosiaan, piti sanomani vielä, että sinulla on tosi hieno blogi. :)
VastaaPoistaaksudnil@hotmail.com
Tehotuotanto olikin vaikea sana. Tuo hyvinvoinnista tinkiminen on kelpo kriteeri. Tehotuotanto on täysin laillista. Laissa määritetyt tilojen minimivaatimukset eivät kuitenkaan ole riittäviä eläinten hyvinvoinnin kannalta.
VastaaPoistaEläinten huono tai hyvä vointi ei ole seurausta YKSINOMAAN tilan eläinmäärästä, pientilalla tai luomutuotannossakin voidaan kohdella eläimiä huonosti ja tehotuotannossa niin hyvin kuin niissä oloissa on mahdollista. Isoilla tiloilla on kuitenkin harvoin mahdollisuutta pitää eläimiä väljemmin kuin lain vaatimissa minimitiloissa. Esimerkiksi ulkokanalasta on säädetty, että kanojen täytyy päästä halutessaan ulkoilemaan ympäri vuoden ja laidunaluetta on oltava neljä neliömetriä per kana eli hehtaari 2500 kanalle. Useamman kymmenentuhannen kanan pitäminen tällä tavalla edes minimitiloissa vaatii siis melko tavalla enemmän maata kuin häkkikanalassa, jossa kanaa kohti on oltava 750 neliösenttiä tilaa. Voin tuosta äkkiä laskea, että hehtaarille mahtuisi 133 333 kanaa. Saman määrän pitäminen ulkokanalassa veisi yli 53 hehtaaria laidunta ja rakennukset päälle.
Kun käytettävissä on yleensä rajallinen määrä maata ja rakennuksia, eläinten määrä vaikuttaa suoraan siihen, kuinka väljät tilat niille on mahdollista järjestää.
Niin siis piti sanomani, että haluan mukaan arvontaan, vaikka tuon kirjan lukeminen ei tule olemaan mikään iloinen kokemus. Mutta ei tietämättömyys mitään auta.
Arvonnassa mukana. Aihe kiinnostaa paljon :)
VastaaPoistaItse aloitin kasvissyönnin 17 vuotiaana. Äiti oli tehnyt sinä päivänä makaronilaatikkoa, lempiruokaani, ja viereisessä vuoassa seisoi äidin kasvisversio samasta ruuasta. Siinä hetkessä otin kasvisversiota ja päätin etten enää koskaan syö lihaa. Nyt 7 vuoden jälkeen se päätös tuntuu hyvältä, enkä koe tarvetta palata enää sekasyöntiin. Täältä blogistasi löytyy hyviä vinkkejä kasvisruokiin, kiitoksia niistä! :)
VastaaPoistaMukana arvonnassa. Kipeä aihe, mutta siitä pitäisi meidän kaikkien tietää ehdottomasti enemmän
VastaaPoistaItse työskentelen päivittäin perheemme maatilalla eläinten parissa - me tuotamme lampaanlihaa. Tuotantomme ei ole luomua eikä luomutuotanto kohdallamme tarkoittaisi mitään muuta kuin, että lampaille annettava rehu (heinä, kaura, ohra, herne) olisi kasvatettu ilman keinolannoitteita. Lampaat elävät ryhmissä, pääsevät halutessaan ulos ja sisälle aivan vapaasti, niillä on koko ajan ruokaa ja vettä tarjolla. Vieressä kaveri jonka kainaloon voi käpertyä päivänokosille - lampaat todellakin menevät kaverin kylkeen nukkumaan ja laittavat päänsä toisen niskan päälle. Eli ns. tavanomainen tuotanto voi olla hyvinkin lähellä ns. luomutuotannon olosuhteita, meillä ero on rehuissa, ei muussa. Monet ns. luomu-uskovaiset eivät itse asiassa tiedä, mitä eroa on tavanomaisen ja luomutuotannon välillä. Pari viikkoa sitten Maaseudun Tulevaisuudessa oli juttu jossa kerrottiin Animalian edustajien vierailusta lampolaan. Jutussa nämä kaupunkilaisaktivistit hämmästelivät, että lampailla käytetään luonnonmukaista astutusta - eivät siis sitä tienneet ja silti esiintyvät asiantuntijoina. Kovin on heikolla pohjalla tietämys kotieläintaloudesta... Kirja-arvontaan en halua osallistua. Kirja on yhden ihmisen käsitys ja kokemus, kirjan lukemisen sijaan menen tuonne lampolaan ja käytän senkin ajan ihan käytännön eläintenhoitotyöhön. Menkää tekin lähimmälle karjatilalle ja kysykää saatteko auttaa tilan töissä muutaman tunnin ajan - opitte paljon uutta :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTähän juttuun on tullut upeita kommentteja - taas yksi :)
Omat kokemukseni lammastiloista ovat juuri kuvaamasi kaltaisia. Meidänkin kylillä on useampi tila, jossa lampaita voi kesällä käydä ihastelemassa aidan takaa.
En tiedä, onko oma kokemukseni rajoittunut, mutta minulla on käsitys, että juuri lammas- ja maitotilat ovat jotenkin lähestyttävämpiä kuin broilerihallit tai sikalat? Tosin niihin ei lienee ulkopuolisia edes päästetä mahdollisten taudinaiheuttajien pelossa?
Kuluttajat kuitenkin tekevät lopullisen valinnan - uskon että teidänkään ei tarvitse lampaanlihaa mainostella, kaikki menee varmasti käsistä... Oma mieheni joutuu varaamaan lähitilan lammaspaistin jo edellisenä vuonna :)
Ajattelen, että ehkä tällaiset kirjat herättävät kuluttajia miettimään sen halvimman tarjousmakkaran todellista hintaa - mistä on tingitty...
Olen hyvin kiinnostunut ruuan alkuperästä ja kiinnitänkin aina kaupassa käydessäni huomiota siihen mistä ostamani tuotteet ovat peräisin. Suosin myös luomua:) Kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja haluaisin ehdottomasti tutustua siihen!
VastaaPoistaSiru
Mielenkiintoiselta kuulostaa kyllä tuo(kin) kirja. Itse syön kyllä lihaa, mutta kiinnostaisi tietää enemmän mistä ja millaisista oloista tuote on lähtöisin. Jos ei onni osu kohdalle, niin täytyy kirjastosta joskus lainata! Kiitos blogistasi, tämä on pysynyt lempparina alusta asti :)
VastaaPoistaArvonnassa mukana, ehdottomasti.
VastaaPoistaMun mielestä tehotuotanto on yhdeltä osin sitä, että pidetään tolkutonta määrää eläimiä samassa tilassa. Siis tokihan tuottaja voi huolehtia eläimistään hyvin, vaikka eläimiä olisi todella paljon ja uskon Suomessa tuottajien huolehtivankin hyvin ja rakkaudella eläintensä terveydestä. Mutta jos esim kanan luonnollinen parvikoko on eri lähteiden mukaan 15-30 kanaa, niin en usko, että kanojen henkisen hyvinvoinnin kannalta on hyväksi, että jossakin hallissa on lattialla tuhansia kanoja.
Päätin olla ostamatta kirjaa, en halua tukea kyseisen kirjailijan työtä mustamaalata suomalaisia karjatiloja. Itse olen lomittaja ja olen ilmeisesti erittäin paatunut eläinrääkkääjä kun olen lantakolalla kopsauttaen ajanut 500 kiloisen lehmän ylös parresta lypsettäväksi, niihin kun ei aina kauniitkaan puheet tehoa. Ikinä ei saa elukkaa turhaan lyödä mutta eläinten kanssa on oltava aina keppi mukana jotta voi tarvittaessa puolustautua esim. leikkisältä tai kiimoillaan hyppivältä eläimeltä. Eläinaktivistit luulee tietävänsä niin paljon eläintenhoidosta, mutta loppujen lopuksi jos se menee siihen että kysytään "kuinka usein nuo lehmänpersukset pyyhitään?" niin ei oikein lupaavalta vaikuta. Tehotuotannostakin ollaan innokkaita puhumaan, jos eräässä paikassa on 60 lehmää, niin mitenhän mahdankaan tuntea ne kaikki nimiltään ja tiedän niitten luonteet, kuka potkii lypsettäessä, kuka on arempi ja kuka tuttavallisempi. Olisi hauskaa jos nämä aktivistit pyörittäisi edes yhden vuoden tavallista maitotilaa ja näyttäisivät sitten esimerkkiä meille tietämättömille maatalouden parissa työskenteleville.
VastaaPoistaMukana! Itse en ole kasvissyöjä tai eläinaktivisti jne, mutta kannatan ehdottomasti eläinten hyvää kohtelua ja maatalousalaa monta vuotta opiskelleena kirja kiinnostaa!
VastaaPoistaTämä kirja on ehdottomasti lukulistalla, joten olisi hienoa voittaa se omaan hyllyyn!
VastaaPoista-Kipsuli
fredriikka1@luukku.com
Hei. Tämä on kyllä mielenkiintoinen,vaikea ja ahdistavakin aihe. Vanhempani olivat maidontuottajia ja etenkin lehmät ovat lähellä sydäntäni. Arvostan suuresti maanviljelijöitä (niitä jotka huolehtivat kunnolla eläimistään) ja heidän työtään. Mutta toisaalta eläinten ystävänä koen surua esim. ahtaista kanaloista ja sikaloista. Syön jonkun verran naudan ja sian lihaa, mutta pääasiassa kasvisruokaa. Jo lapsena minua inhotti syödä lihaa, kun näin meidän vanhojen lehmien joutuvan teurasautoon. Tuntui pahalta syödä "Mansikkia". Mutta toisaalta tykkään kunnon pihvistä. Kotimaisia maitotuotteita käytän kyllä oikein hyvillä mielin.
VastaaPoistaOsallistun arvontaan, vaikka en olekaan ihan varma uskaltaisinko lukea tuota kirjaa. Mutta kiitos kun käsittelet asiaa blogissasi.
Arvonnassa mukana! Kirja on ollut takaraivossa jo pidempään, mutta ei ole tullut sitä vielä hankittua.
VastaaPoistaAmalia
Arvonnassa mukana! Kirja on ollut pitkään takaraivossa, mutta toistaiseksi oon sitä ahdistuksissani vältellyt. Ehkäpä nyt olisi aika se viimein lukea.
VastaaPoistaOlenkin lukenut tästä kommenttia useammasta eri läheestä, joten mukana ollaan!
VastaaPoistap.s. Onnea voikukkien viljelyyn! :)
Olenkin lukenut kommenttia tästä kirjasta useammastakin eri lähteestä, joten mukana ollaan!
VastaaPoistap.s. Onnea voikukkien viljelyyn! :)
Osallistun arvontaan! Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta kirjalta :)
VastaaPoistaTiina Tikku
Mukana ollaan!:)
VastaaPoistaOnnellistenmaa@gmail.com
Mukana ollaan.
VastaaPoistaHei ! Kiinnostaisi tuo kirja kovasti. Osallistun arvontaa :-)
VastaaPoistaMukana ollaan ristiriitaisin tuntein.
VastaaPoistaHHH