Ulko-oven kuramatossa on lienee "sitä jotain"... Terassilla ja erityisesti tässä ovinurkan matolla siilit viihtyvät. Olen laittanut siileille "virallisen" ruokintalootan kasvimaan rauhaisaan nurkkaan - ne kuitenkin kampeavat ovelle joka ilta. Laitoin tänään kokeeksi tarjolle kissanruokaa ja pähkinäsekoitusta lautaselle keittiön ikkunamaisemiin - ja hyvä että ehdin takaisin tähän omalle jakkaralle, kun ensimmäinen tuhiseva siili jo lyllersi paikalle.
Kuva napattu keittiön ikkunan läpi läppärin äärestä. Tästä onkin niin hauska katsella siilien touhuja, että laitan jatkossa toisen ruokapaikan tähän näkysälle :)
Sellaiseenkin harvinaiseen näkyyn olen kerran kasvimaalla törmännyt kuin parittelevat siilet. Siilit avustavat puutarhuria syömällä lehtokotiloita - siis toivottavasti niitäkin välillä, eivätkä pelkkää tarjottua sapuskaa :)
Voi, siilit ovat ihania - näistä sinun kuvistasi tuli ikävä meidän jo edesmenneitä lemmikkejämme, afrikkalaisia kääpiösiilejä, Nessie Formulaa ja Myy Palomaa♥
VastaaPoistaHei vaan :)
PoistaEn ole koskaan nähnytkään lemmikkisiilejä - siis sisällä viihtyviä. Ihanat nimet sinun lemmikeillä. Minun edesmenneet kissat oli Abner, Reiska ja Jallu. Nykyinen koira on Paavo - eli aika perinteisillä linjoilla menty :)
Onko sinulla vinkkejä lehtokotiloiden hävittämiseen? Olen kerännyt niitä käsin, mutta eivät tunnu häviävän millään. Naapurustossa on sama ongelma. Kesäterveisin Anu
VastaaPoistaHei Anu :)
PoistaMinulla niistä ei ole suurempaa haittaa ollut. Kerään kaikki löytyvät lasipurkkiin jossa on astianpesuainesekoitusta ja kansi tiukasti kiinni. Ei kai ihan maailman inhimillisin tapa niitä hävittää, mutta en nyt ole kummemepaa myrkkyä kotoa siihen keksinyt.
Ehkä meillä sitten linnut ja siilit auttavat osaltaan - eikä lehtokotilokanta ole ehkä päässyt ihan leviämään seudulle.
Eikö tuo ole piikkipalloille vähän vaarallinen paikka oleilla, tuolla saranapuolella? Jos ette tiedä, keitä oven takana on, voi käydä hullusti :O Ihania otuksia, meilläpäin ei ikävä kyllä ole vuosiin näkynyt, tontilla ainakaan.
VastaaPoistaTuo nurkka ja matto jostain syystä houkuttaa - onkohan piikkimatossa jotain kotoisaa :) Ei ovea koskaan oikeastaan niin auki edes avata, että nurkassa kyyristelevä siili jäisi alle. Nyt muutenkin kun ovat aktiivisesti taas nurkilla, niin niitä osaa varoa. Taidan opettaa ne käymään tässä ikkunan allakin syömässä - on niitä niin hauska seurata. Ajattelin aina, että tykkäisivät ennemmin käydä rauhassa tuolla kasvimaan perukoilla, mutta aina vaan kampeavat tänne etupihallekin.
PoistaAivan ihania piikkipalloja! :) Meillä maalla metsän keskellä ei koskaan ole siilejä ollut vaikka melkein kaikki muut mahdolliset nelijalkaiset ilveksistä lähtien nähty.
VastaaPoistaAnonyymi, käy ferramolilla kotilotaistoon. Itselläni ei siitä ole kokemusta kun meillä ei onneksi kotiloita ole, mutta olen lukenut ja kuullut, että sillä on saatu hyvää tulosta aikaiseksi. Googletappas ja jos toteat sen hyväksi, niin Ferramolia saa myöös isoissa säkeissä tilaustavarana, kaupan pahvipurkeissa hinta on kova.
Hei Anna :)
PoistaNyt kun tontti alkaa olla kasvitettu ja rehevämpi, niin linnut ja siiletkin ovat löytäneet maisemiin. On niitä vaan ihana seurata.
Siellä minun entisellä tontilla keskellä korpea liikkui kanssa kaikki mahdollinen käärmeistä karhuihin. Kettu vei välillä kanan keskellä päivää...
Kiitos Ferramolvinkistä - kannattaa varmasti hankkia kerralla isompi satsi. Täytyy pitää mielessä jos kotilo-ongelma alkaa levitä käsiin.
Onko tuo alimmaisessa kuvassa oleva tyttö lempi? :)
VastaaPoistaKyllä vaan :)
PoistaSiellähän minä ;D
PoistaKetkä nuo alimmassa kuvassa ovat?
VastaaPoistaLempi-tytär ja minun paras kaveri Harri :)
PoistaIhania siilejä =) Niiden touhuja ja lyllerrystä on mukava seurata. Meidän siilit ovat vain tainneet siirtyä paremmille apajille, kun emme ole vielä yhtään piikkipalloa nähneet.
VastaaPoistaHei kaima :)
PoistaMinäkin olen toivonut useampaa siiltä tontille. Yleensä ei nurkilla pyöri kuin pari kappaletta.