Yksi ihan parhaita bloggaamisen mukanaan tuomia bonuksia on teiltä lukijoilta tuleva palaute ja vinkit. Hyvin vanhoihinkin postauksiin tipahtelee kommentteja ja lisähuomiota.
Jokunen päivä sitten sain taas aivan mainion viestin. Kananmunankuorista maitoallergiselle lapselleen kalkkia valmistava Nina oli keksinyt jauhaa kuivatut munankuoret kahvimyllyllä. Kyllä äidit osaa :D
Kiitos Nina vinkistä.
Kiitos Nina vinkistä.
Minullakin on taas monta pussillista kuivattuja kuoria odottamassa jauhamista. En ollut keksinyt bamixin kippoa ja morttelia parempaa konstia siihen hommaan. Bamix kieltämättä käy hiukan kuumana siinä touhussa - eikä kuorista sillä konstilla ihan siloista jauhoa tule.
Olen hieronut kuorimurskaa bamixmyllytyksen jälkeen vielä morttelissakin - edelleen sekaan jää osin pientä murua - vaikka suurin osa olisikin hienoa jauhoa. Perhe on erittäinkin vastaanottavainen kaikkien kokeilevien kokkailujeni kanssa, mutta muutaman kerran on tullut vienoa pyyntöä että voisinko tehdä rieskaa ilman kuorikalkkia...
Tervehdys :)
Ajattelin myös, että kuivatan ja samalla varmistan, ettei bakteereja siirry jauheeseen kuivattamalla kuoret uunissa. Jenkeissä moni suosittelee keittämistä, joka taas liuottaa osan kalkista veteen (heillä suurempi salmonella vaara). Meillä ollut kohta vuoden kalkinlähde kananmunankuorista, koska meidän vauvalle ei sovi maitotuotteet, niin piti keksiä tapa, jolla saada kuorista pulveria, jotta varmasti imeytyisi. Hankin sähköisen kahvimyllyn ja sillä saan tehtyä todella hienoa pulveria. Vinkkinä myös, että mitä kovemmat kuoret, sitä runsaammin kalkkia. Tietyt luomumunat kun vaikuttavat olevan aika liukuhihna tuotettuja, kun kananmuna kuori menee yllätävän helposti rikki, melkeinpä hajoaa käteen.
-Nina :)
Alla vielä kopio vanhasta postauksestani, jossa kerron kananmunankuorikalkista. Meillä munankuoria kertyy yli tarpeen itse syötäväksi, mutta kuorikalkkijauhetta voi käyttää kalkkia suosiville sisä- ja ulkokasveillekin. Taimikasvatuksessa lisään sitä ihan reilusti mm. tomaatin taimille jo kouliessa. (Usein ongelmat tomaatin kasvatuksessa johtuvat vain kalkin puutteesta.)
Jos kuivattuja kananmunankuoria käyttää ainoastaan kasveille, silloin niitä ei tietenkään tarvitse niin huolellisesti pestä - eikä ainakaan uunissa desinfioida. Olen tähän saakka käyttänyt kasveille vain käsin murusteltua kalkkia - juurikin tuon bamixilla hiukan hankalan jauhamisprosessin takia.
Kunhan löydän sopivan hintaisen ja -laatuisen kahvimyllyn, niin pölläytän tomuksi myös ne kukille tarkoitetut kuoret. Sanoo se tämä rajallinen järkikin, että kalkki imeytyy silloin tehokkaammin. Vai? :D
Airi Rekilä Aaltonen - Syö itsesi suomalaiseksi
Ystäväni on jo kauan valmistanut käyttämänsä kalkin kananmunankuorista. Vaikka aihe on ollut esillä useinkin ja se on kiinnostanut, en vain ole saanut aikaseen itse kokeilla...
Mutta eipä sekään ollut kummoinenkaan homma kun vain alkuun pääsi. Olen nyt säästänyt viikon verran kaikki kananmunan kuoret. Ja patistanut koko muunkin perheen projektiin mukaan.
Keitettyjä kananmunia ei ole keittiössä valmistettu tällä välin. Kaikki raakana rikotut olemme samantien huuhdelleet puhtaiksi ja laittaneet kuivumaan pellavapyyhkeen päälle keittiötason nurkalle. Kuivatut kuoret ovat tietysti luomu kananmunista. Kun munankuoria oli kertynyt noin pellillinen, laitoin ne vielä varuiksi noin 15 minuuttia 150 asteiseen uuniin desinfioitumaan. Suomalaisissa munissa ei käytännössä ole salmonellan vaaraa, kuumensin nyt kuoret kuitenkin.
Ja taas se jokapaikan apuri - bamixin kippo...
Osa kuorista oli vielä terien jäljiltä hienoa rouhetta. Kalkki imeytyy uskoakseni sitä paremmin, mitä hienompaa rakenne on. Hieroskelin kuorijauhetta hetken vielä morttelissa.
Kananmunan kuorikalkki on nyt osittain hienojakoista jauhetta, mukana on pienenpientä kuorimurua. Testaan tuotetta huomenna aamupalamarjojen seassa. Aion myös lisätä tätä raakakekseihin jotka vielä virittelen kuivumaan tänä iltana.
Vogel mainitsee usein myös nokkosjauheen hyvänä kalkinlähteenä. Kun yhdistän raakakeksiseokseen nokkosjauhetta tai nokkosensiemeniä ja tätä kananmunan kuorijauhetta niin eihän se voi olla kuin toimiva setti, ainakin kalkinsaannin osalta...
Aiheesta on tosi vähän tietoa tai käyttäjäkokemuksia. Omissa kirjoissani kananmunan kuorikalkki mainitaan Alfred Vogel - Luonto paras lääkitsijä ja Airi Rekilä-Aaltonen - Syö itsesi suomalaiseksi kirjoissa. Kalkkivalmisteet eivät sinänsä kalliita ole, mutta kananmunakuorikalkissa minua kiinnosti nimenomaan luontainen kalkkilähde, laadukkaiden (aika hinnakkaidenkin) luomumunien täydellinen hyödyntäminen ja kuten Rekilä mainitsee, kananmunankuorien sisältämä rikki.
Netissä tästä aiheesta keskustellaan eniten eläinten ruokinnan yhteydessä. Koirille, kissoille, kotiloille ja papukaijoille lemmikkejään pieteetillä hoivaavat omistajat syöttävät kananmunankuoria. Minä syötän kuoret kohta lapsille ja tottakai itsekin lähden testiryhmään mukaan.
"Eläinkokeissa kananmunan kuoren on havaittu imeytyvän yhtä hyvin kuin puhtaan kalsiumkarbonaatin, jota kalkkipillerit yleensä ovat.
Kalsiumvalmisteissa sisältö ilmoitetaan usein seuraavasti:
1250-1300 mg kalsiumkarbonaattia eli 500 mg kalsiumia tai
630 mg kalsiumkarbonaattia eli 250 mg kalsiumia.
Eli 300 mg kalsiumia olisi silloin 750 mg kalsiumkarbonaattia eli noin 750 mg jauhettua kananmunan kuorta.
Kananmunan kuori painaa noin 7 grammaa. Yhdestä munasta saa siis runsaan viikon annokset. Toisin sanoen riittää jos syö vajaan "maustemitallisen" (=yksi gramma) päivässä."
HS Kysy Kirstiltä-palsta
kananmunankuoret kasveille / kuivatut kananmunankuoret / miten kuivataan kananmunakuoret / kananmunankuorien syöminen / kalkkia kananmunankuorista / kalkki ja tomaatti /
Yksi kysymys: mites se kalvo? Missä vaiheessa nypit sen irti? Kun viime keväänä keräilin kananmunia, niin meinasi mennä hermo siihen kalvon nyppimiseen :)
VastaaPoistaHei Hanne :)
PoistaEn minä ole niitä kalvoja sen kummemmin nyppinyt. Suurin osa irtoaa huuhdellessa ja loput olen jättänyt. Siinä ne kuivuu samalla kuin kuoretkin ja ei kai niistä mitään haittaa ole :)
Sinun aikaisemmasta kananmunankuorikalkkipostauksesta innostuin minäkin ja tein jauhetta. Jauhoin Kitchen aidin blenderillä, joka on kyllä tehokas, mutta siltikin jauheeseen jäi ikäviä sattumia jotka syödessä tuntuivat hampaiden välissä siltä kuin olisi ollut hiekkaa suussa. Innostus lopahti ja unohtui siihen kokeilukertaan. Tarttis varmaan parannella jauhatustekniikkaa täälläkin ja kokeilla asiaa uudemman kerran.
VastaaPoistaHei Anna :)
PoistaNo sama vähän ollut ongelma täällä. En vanhoilla konsteilla ihan jauhoa saanut aikaseen. Riippui vähän leipomuksesta ja ruuasta, mihin kuorikalkkia käyttää, mutta ei ne rapisevat kuorenpalat mukavia ole.
Ja tietysti vielä sitten kalkin imeytyminen - varmasti on tehokkaampaa mitä jauhoisempaa kuori on.
Täytyy minunkin nyt metsästellä sopivaa myllyä :)
Ja tietysti vielä sitten kalkin imeytyminen - varmasti on tehokkaampaa mitä jauhoisempaa kuori on.
Täytyy minunkin nyt metsästellä sopivaa myllyä :)
Paljon hyviä näkökulmia kananmunan hyödyntämisestä taas sinulta. Aurinkoista päivää!
VastaaPoista-Maatu
Kiitos Maatu :)
PoistaEi niitä kannata missään tapauksessa kompostiin viskoa - jos ei itselleen innostu jauhamaan, niin kasvit tykkää.
Mä oon syöttänyt kananmunankuoria koirille lisäkalkkina. Ongelmana on ollut juurikin kuorien jauhaminen. Liian isot kuorenpalat noi pikkupossut nostelee kupeista sinne sun tänne ja sotkee.
VastaaPoistaJospa kirppikseltä löytyis kahvimylly, vaikka ihan käsinveivattava. Mielellään kaksi, toinen kahville ja toinen munan kuorille.
Moi Ansku :)
PoistaSamaan päädyin minäkin - ei samaa myllyä molemmille. En tiedä sitten miten tiukkaan kahvin aromi on pinttynyt käytettyyn kahvimyllyyn? Tulisiko siitä läpi vielä vuosia kahvin makuista kalkkia :D
Muutamalla kympillä saa kai ihan hyvän myllyn. Kyllä se hintansa haukkaa viimeistään runsaina tomaattisatoina :)
Hyvä idea taas. Minä onnetun kun olen vain rutistanut kompostiin (jos näin talvella edes sinnekään).
VastaaPoistaNyt teen parannuksen :-)
Hei Marru :)
PoistaNo nyt tuli taas yksi elämäntapamuutos - ei kananmunankuoria koskaan nyt ainakaan roskiin saa heittää :) Kompostissa tietysti pääsevät maahan ja sitä kautta hyötykäytttöön, mutta kyllä luomumunien kuoret on niin arvokasta tavaraa, että voi niille vähän parempaakin käyttöä keksiä.
Hienoa! Tämä postaus tuli tarpeeseen. Meille muutti yhdeksänpäinen kanalauma kera herra kukon viime vuoden puolella ja luonnollisesti ne yhdeksän munaa tulee päivittäin. Kananmunia käytän tästä syystä todella paljon ruuanlaittoon ja leivontaan. Kuoret olen heitellyt tähän asti omaksi harmikseni pois, mutta näinhän ne tosiaan voisi hyötykäyttää.
VastaaPoistaKäteviä nuo kanat muuten ovat. Munimisen lisäksi syövät aiemmin kompostiin joutuneet vähäiset ruuan tähteet ja kanankakkaa odotan jo innolla saavani kasvimaalle, sen verran moni on kehunut sen satoa tuottavaa voimaa. Vielä kun hyödynnän kuoret (eipä tarvitse edes desinfioida, kun omien kanojen taustan tunnen), niin aikas näppärää hyötykäyttöä, etten sanoisi.
Aivan aiheeseen liittymätöntä kyselen, mutta tuo maa-artisokka on alkanut kiinnostaa itseäni. Mistä sitä saa omaan puutarhaansa ostaa, osaatko kertoa? Minua on jo kovasti nuo ensikesän kasvimaajutut alkaneet pohdituttaa, joten siksi olen tämän asian kanssa liikkeellä jo nyt. Nettikaupoista (useampi puutarha-alan liike) katselin männä vuosina löytämättä, enkä arvaa kaupan juuresosaston mukulaa juurruttaa tautivaaran(onko sitä?) vuoksi. Viherlandia voisi tietysti olla yksi vaihtoehto...
Kiitokset mahtavasta blogistasi, olen saanut paljon hyviä reseptejä ja ideoita kauttasi.
-Anu-
Oi Anu - kateeksi käy...
PoistaMinullakin oli muutaman vuoden kanoja kun asuttiin ihan maalla. Tein niille kodin vanhaan hirsirakenteiseen pihasaunaan. Koko talvena lämmitykseksi riitti yksi iso lämpölamppu. Paljon olkia lattialla ja lämpö pysyi sopivana. Kanojen ja kukon lisäksi siellä tosi talvehti pari ankkaa ja hanheakin. Heti maaliskuussa ne alkoivat kömpiä etsimään ensimmäisiä sulia länttejä pihamaalta ja saivat olla koko kesän ihan vapaana. Yöksi kömpivät omalle orrelleen. Olihan siinä tietysti välillä saappaan heittoa kun raapivat kukkapenkkejäkin :) Muuten olivat kyllä ihan parhaita kotieläimiä. Ruuaksi minäkin annoin vain omia ja pari naapurin mummon tuomia ruokajämiä. Talveksi muninta aina vähän heikkeni mutta kesällä tahti oli muna/päivä.
Ihan uskomaton on se väriero mikä muniin tulee kesällä kun saivat syödäkseen tuoretta vihreää. Sammakot myös näyttivät olevan herkkua - aina roikkui jonkun nokassa yksi :)
MInä kuivasin silloinkin kuoret ja syötin ne takaisin kanoille. Naapurin mummo neuvoi, että tuoreena niitä ei saa antaa etteivät opi syömään omia muniaan, mutta kuivattuna eivät enää haittaa.
Minä löysin ensimmäiset artisokat puutarhaliikkeen poistokorista jo yli kymmenen vuotta sitten. Niitä ei ollut kuin muutama mutta ne leviävät äkkiä.
En osaa nyt neuvoa mistä niitä metsästäisi. Jos asut Jyväskylän nurkilla niin minulta kyllä saat - niin tietysti muutkin aiheesta kiinnostuneet lukijat. Voin laittaa vielä juttua aiheesta keväällä, kun routa on sulanut ja saan nostettua niitä ylös.
Kiitos mukavasta viestistä :)
Pitääkö munien olla luomu munia siis? :)
VastaaPoistaHei :)
PoistaTuohon edelliseen kommenttiin jo kerroinkin että minulla oli aiemmin omia kanoja. Siinä näin ihan konkreettisesti miten kanojen ruoka vaikuttaa muniin - niin makuun kuin väriin ja kuoren rakenteeseen.
Vaikka luomumunien hinta vähän tökkii, niin siitä aiheesta en tingi. Sitähän ei aina tiedä, mitkä ovat kanojen olosuhteet luomukanaloissakaan. Mutta koska munat ovat ihan suora jatkumo siitä mitä kanat syövät, niin on sitten edes se otettu huomioon.
Eihän ne kaupan munat tietysti vapaasti pihassa elävien kanojen munien kaltaisia ole.
Jos vain joskus taas pääsen vähän syrjempään asumaan, niin kanoja otan ihan ensimmäiseksi :)