Lupaan laittaa parsakeitoksista kuvia heti vaan kun saan jotain aikaiseen. Poimittuna parsa kyllä säilyy jokusen päivän jääkaapissa odottelemassa käyttöä.
Parsa on omien kokemusteni mukaan yksi niitä helpoimpia viljeltäviä. Jokunen vuosi sitten ostin muutaman (olisiko ollut kahdeksan tai kymmenen) pientä juurakkoa. Hautasin ne mahdollisimman syvään läpäisevään hiekkapitoiseen maahan. Annoin juurakoiden levitä muutaman kesän ilman että keräsin satoa. Nyt sitä tulee vaikka kuinka. Kaikki nuo ohuet rimpulat ovat leviäviä juurakoita, paksummat varret tulevat vanhoilta paikolta. Katkaisen versot kun ovat noin 10-20cm pituudelta näkyvillä. Hiekkapitoisesta maasta katkaisukohta on helppo kaivaa jonkin matkaa maan sisästäkin.
Kahden kohopenkin välissä on 40cm leveä vahva laattakäytävä. Tuon seuraavan penkinkin parsanpuoleinen reuna alkaa olla jo täynnä hentoja parsanvarsia.Vuosi-pari ja minulla on ehkä sitten kaksi parsalaaria...
Ainakin Viherpeukaloilla on vielä parsanjuurakoita. En ole omasta penkistäni vielä kokeillut kaivaa juurakoita jaettavaksi mutta luulisin että sekin onnistuu. Parsan juurakko on ymmärtääkseni aika syvällä... Täytyypä syksyllä kouhaista muutama karkulainen kokeeksi ylös tuolta naapuripenkin puolelta.
TÄSSÄ linkissä Kauppilan puutarhan tietoisku ja virallisempaa ohjetta parsan harrastelijaviljelyyn.
Tervetuloa lukijaksi Tanja :)
jostain kuin saisi hiekkaista maata, täällä mudan ihmeellisessä maailmassa :D
VastaaPoistaTuota, eikös siellä ole niitä hoitolastesi hiekkalaatikoita :)
VastaaPoistaEn mitenkään yllytä mutta kerron nyt kuitenkin ystävästäni, tässä tarina kuten hän sen minulle omin sanoin kertoi: No kun tarvin siihen savimaahan sitä hiekkaa, että mistä hitosta sitä hiekkaa saa kun kaupassa ei ollut kuin multaa. Näkiköhän kukaan kun kävin pöllimässä siitä taloyhtiön hiekkalaatikosta muutaman sangollisen...
Jos näkisit aamuviideltä keski-ikäisen naisen aamutakillaan paplarit päässä lapioimassa taloyhtiösi hiekkalaatikolla, soittaisitko poliisit vai ambulanssin :D