Puutarhakesä 2014

 "Perinteen kirjoittaja on sanonut, että ihminen voi keskittyä elämänsä aikana joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon. Rakentajien työ saattaa viedä vuosia, mutta jonain päivänä rakennus on valmis. Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien seiniensä vangeiksi. Elämä menettää merkityksensä rakennustyön päättyessä.

Mutta on olemassa myös niitä, jotka kylvävät. He joutuvat kärsimään ajottaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista vaihteluista, ja harvoin he lepäävät. Mutta toisin kuin rakentajan rakennus, puutarha jatkaa ikuista kasvuaan. Ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa, elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua."
-Paulo Coelho, Brida

Näin hienosti sen sanoi Paulo. Puutarhurin pienistä - ja vähän isommistakin vastoinkäymisistä tehtiin suuri seikkailu...

Menneen kesän sää oli virallisestikin poikkeuksellinen - tosin minun rajallisen puutarhaharrastukseni kantapäänkautta opettamaa on, että jokainen kesä on poikkeuksellinen.

Ihan oikea palstaviljelijä, Sauvajyvänen, on hänkin mieltä että tämä kesä oli poikkeuksellinen - ja mitä se poikkeus sitten tarkoitti minun pihallani:

-Iso osa aikaisia lavapenkkikylvöksiä jäi itämättä. Siemenet kai vain yksinkertaisesti mätänivät kesäkuun kosteassa kylmässä mullassa.


-Herneet ja pavut itivät huonosti. Tein paikkauskylvöjä myöhään kesäkuussa (saattoi olla heinäkuunkin puolella) ja sillä toimenpiteellä satoa sitten kuitenkin tuli normaaliin tapaan. Eilen otin talteen loput.


-Pinaatti ei itänyt - eikä uusintakylvökään. Sen pitäisi olla se kaikkein helpoin...

-Avomaankurkkukylvökset eivät itäneet. Uusintakylvös kyllä, muttei ehtinyt valmiiksi.

-Salaatti iti ja kasvoi hitaasti. Endiivi menestyi parhaiten.

-Purjot jäivät rimpuloiksi. Tähän tosin löytyy ihan oikea selitys :D Linnut huomasivat että purjojen paksun heinäkatteen alta löytyy ne isoimmat madot - purjontaimet oli peuhdottu nurin joka jumalan päivä...

-Kaalikärpäsen toukat vikuuttivat lehtikaaleja. Kaksi mäntysuopaliuoskäsittelyä ehkä auttoi - ehkä ei... Loppukesällä kasvun vauhti voitti toukkien lisääntymistahdin. Nyt lasilavan lehtikaaleja riittää tuorekäyttöön varmasti jouluun saakka. Ensi kesänä kokeilen suorakylvöä ulos harson alle ja lavaan.

-Omenoita tuli lupaavasta kukinnasta huolimatta huonosti. Kesäkuun kylmyys?


-Ensimmäinen kerta, kun tyrninmarjasato jäi ihan nolliin. Räksät tyhjentivät ne vähätkin - menkööt.

-Toissa syksynä itusilmuista istuttamani valkosipulit eivät vieläkään ole kummoisen kokoisia - jätin multiin kasvamaan vielä yhden kesän. Lannoitus? Kuivuus? Istutin toiveikkaana lisää :)

-Pelargoniat eivät taaskaan kukoistaneet. Huono kanta? Tarjoustaimet? Lannoitus?

-Ruukkuyrtitkään eivät ollenkaan olleet parhaimmillaan. Kylmä? Kuuma? Poikkeustila? :D

-Jättikurpitsa jäi pikkupojaksi. Kylmä kesäkuu? Kuiva heinäkuu? Voiman puute lehtikompostissa?

-Tomaatitkin vikuuttivat vihreinä melkein koko kesän. Ainut, joka edes yritti kypsyä, oli vanha siperialainen lajike. Ensimmäinen punainen avomaan tomaatti saatiin juhannukseksi, mutta luulen hyisen kesäkuun vaivanneen taimia vielä heinäkuun helteilläkin - tomaattien kypsymistahti oli hidasta. Silti suosikkikasvejani :)


Eilen ulkoa kerättyjä loppuja Wilma-tomaatteja - ja se pikkupoika...

-Endless summer -hortensia ei taaskaan kukkinut. Paikanvaihto suunnitteilla. Paljon pitäis...

-Samettiruusukylvökset eivät itäneet. Kylmä ja märkä? Yksi myöhäisempi ruukkukylvös pelasti siemenkannan.

-Lipstikka ei jaksanut alasleikkuun jälkeen kasvattaa uutta kunnollista satoa. Helle?

-Mustaherukat eivät olleet ollenkaan niin maukkaita kuin yleensä. Mistä johtuu?

-Maa-artisokka ei kuki vieläkään. Liian varjoinen kasvupaikka? Siirto edessä.

-Avomaan paprikat jäivät vihreiksi. Ensi vuonna uusi yritys aurinkoisemmalle paikalle.


Mutta jotain poikkeuksellisen hyvääkin kesään kuului:

-Alppiruusut kukkivat upeammin kuin koskaan aiemmin.


-Ensimmäisten chilien kylki punertui jo heinäkuussa. Kokeilen talvettaa ikunalla jokusen taimen.


-Karhunvatukat kukkivat upeasti - satokin oli mahtava.




-Syyskuun lopulla tontilla ei ole vielä käynyt pakkanen.

Mikä siinä muuten on, että jos ompelukone takkuaa, tai maito palaa pohjaan ja kuohahtaa hellalle, tai ukko lampustelee kumppareilla vastapestylle matolle - niin siinä hermot menee ihan tosissaan.
Mutta jos toukat syövät lehtikaalit, tai kylmä tuhoaa siemenet tai se hortensia ei taaskaan kuki, ei vaikka on siirretty jo kolmeen kertaa - niin ne faktat vaan toteaa seesteisen rauhallisesti - siinä nyt vaan tällä kertaa kävi näin. Ja ensi kesänä yritetään uudestaan.

Huomasiko kukaan toisen sinnikkään? Siellä se on, ylimmäisessä kuvassa, syyskuun 29. päivän aamuna preeria-auringonkukassa hyörivä pikku mehiläinen :)

Tulevalla viikolla en tosin tee yhtään pihahommia. En meinaa mitään muuta, kuin kerätä puolukoita ja etsiskellä suppilovahveroita ja syödä eväitä mättäällä. Ihanaa aurinkoista syysviikkoa sinullekin :)