Se odotti uutta omistajaa kierrätyskeskuksen huivitelineessä - niitä euron kipale huiveja. Jo kaukaa vilkaistuna ison huivin värit näyttivät omilta - pehmeän sinistä ja harmaata.
Materiaalia tunnustellessa huivi oli pehmeän suloinen. Löytyi huivin toisesta päästä lappunenkin - 100% extrafine merino wool - made in Italy. Se riitti vakuudeksi. Kirppareilta ostan yleensä vain tuotteita, joista löytyy materiaalimerkinnät - ihan vain varuiksi - vaikka näyttäisivät ja tuntuisivat miten hyvälle...
Kotona pesaisin huivin varovasti - ja vasta huivia höyryttäessä huomasin sinisellä aplikoidun Marja Kurki -logon. Ilmankos huivi olikin näyttänyt niin omalta ja värit suomalaisilta - ja ilmankos villa tuntuikin niin pehmeältä ja laadukkaalta - koska huivi oli sitä parasta, meille suomalaisille suunniteltua :)
Huivista olen jo varma - se tulee olemaan tulevan talven SE huivi. Se, johon valitaan sopivan värinen neule tai takki - eikä ollenkaan niin, että valitaan niihin sopiva huivi.
Yksi syksyn parhaita hetkiä on se, kun saa kantaa kesävarastoista talviset neuleet takaisin esiin. Se kun pääsee hypistelemään pehmeitä neulepintoja ja ihastelemaan aidon villan lempeitä värejä. Neuleetkin tuntuvat kaikki taas ihan uusilta kun ovat olleet laatikoissa piilossa jokusen kuukauden.
Jyväskylän kierrätyskeskuksiin on tuotu ensimmäisiä talvivaatteita esiin viime viikolla. Myös SPR-kirppis on avannut talvisesongin. Sieltä kannattaa yleensä vilkaista ainakin takkiosastot. Ihan ilmaiseksi ei hyvälaatuisia tuotteita SPR:n kirppiksiltä saa, mutta itse olen löytänyt mm. kuin uuden Burberry villakangastakin neljälläkympillä.
Kaikki kevään ja kesän mittaan kirppareille lahjoitetut talvituotteet on yleensä säästetty syksyyn. Parhaat talvivaatepalat löytääkin melkeinpä varmimmin juuri nyt, näinä syysviikkoina.
Että semmoinen vinkkivitonen teille:) Minä löysin perjantaina oman huivini - ja kolme harmaata neuletta. Harmaa on se oma talvivärini, joka ei välttämättä kasvoja vasten imartele, mutta sinisävyinen huivi pelastaa paletin :)
Nyt eikun takaisin omenaporan ääreen. Joka öinen omenasosekattila vielä ladattava uuniin hautumaan... Rauhallista syyskuun sunnuntai-iltaa sinulle :)
Et siis näköjään tee omenasosetta liedellä? Meillä nimittäin tehdään aina niin ja tulee nopeasti valmista :)
VastaaPoistaHei vaan :)
PoistaMinusta tuo uunihomma on helpompi - ei tarvi yhtään vahtia tai sekoitella. Tai sitten vain ikuinen trauma jäi siitä kun aikanaan kympin kattilassa keittelin kuningatarhilloa. Siinä oikein olan takaa väänsin pohjia myöten isoa marjasatsia ympäri lastalla, kun se lasta katkesi. Se olikin sitten aika komea sateenkaari kattilasta katon kautta vastapäiseen ikkunaseinään minkä se lastantynkä heitti kuningatarhilloa...
Kirppareilta ja kierrätyskeskuksista voi todellakin tehdä löytöjä! Ostin itse taannoin Guccin paidan ja kerran löysin miltei uudet Etienne Aignerin nahkaloaferit kuudella eurolla :)
VastaaPoistaHei vaan :)
PoistaVälillä joo - ja toisinaan sitten ei mitään... Sinä olet tehnyt sitten kanssa aika löydöt :)
Oi mikä ihana löytö! Joskus niitä tekee, uskomattomista paikoista :)
VastaaPoistaKiitos Dahlia :)
PoistaYksikin hyvä tärppi kyllä pelastaa aina koko päivän - ja ilahduttaa tietysti sitten käytössä kauan :)
Eikö tuossa huivissa lukenut että vain kuivapesu? Mutta ilmeisesti kesti pesaisun ja hyvä niin. Tuntuu varmaan ihanalta kaulassa!
VastaaPoistaHei vaan :)
PoistaJep - kyllä lukee. Huivi on kuitenkin niin lähellä ihoa, että pesen ne aina. Muutenkin kyllä kaikki villavaatteet, koska koivaara on ihan oikeasti olemassa. Meillä ei ole koskaan ollut sitä vitsausta - enkä halua kirppariltakaan sitä tuliaisiksi...
Jonkun kerran olen villakangastakin jättänyt vain ulos pakkaseen tuuleentumaan - jos on ollut sellainen vaate, mitä ei missään tapauksessa voi itse pestä. Ja näkeehän sen jo ostaessaan, onko vaate puhdas...
Pari kertaa on joku vaate kinnahtanut ensipesussa, mutta eipä sitä ole tarvinnut näillä sisäänostohinnoilla sen kummemmin harmitella :)