Jodi - saatko riittävästi?

Hiukset ohenevat, painokin vain nousee, väsyttää ja uuvuttaa kaikki... Ihan tavallistahan se - kun ikääkin tulee ja on pimeää ja sataa...

Entä jos ylläolevat oireet eivät olekaan iän tuoma bonus - tai pimeyden aiheuttama kurimus? 

Suomalainen maaperä on jodiköyhä - jodia onkin lisätty 40-luvulta lähtien viljelymaahan, eläinten rehuun ja näkyvästi purkkiin mainiten - suolaan. Monella on käsitys, että jodipitoinen suola onkin se paras ja jopa ainut jodinlähde... Itse en välitä valkaistun pöytäsuolan mausta, enkä oikein usko, että sitä kannattaisi edes sen jodin takia käyttää.

Suomalaiset ovat siirtyneet enenevässä määrin "hifistelysuolaan" - itsekin käyttämääni ruususuolaan tai puhdistamattomaan merisuolaan. Vaikka niistä puuttuu lisätty jodi, on niissä keholle välttämätön suola kuitenkin alkuperäisessä ja keholle täydellisemmin hyödynnettävässä muodossa kuin kemiallisin prosessein puhdistetussa valkoisessa suolassa. 

Keskimäärin saamme tällä hetkellä einesten, leivän ja muun jatkojalostetun ruuan mukana liiaksikin suolaa, mutta jodin saantia se suola ei turvaa - elintarviketeollisuuden käyttämä suola kun ei sisällä lisättyä jodia.

Epäillään, että suuri osa suomalaisista saakin tällä hetkellä jodia alle saantisuositusten - eli yllämainitut ihan tavalliset keski-ikäisen naisen harmitukset voisivat joissain tapauksissa olla yksinkertaisesti jodin puutetta?
Jodinpuutos riskiryhmässä ovat erityisesti mm. vegaanit, lapset, nuoret, imettävät äidit sekä tupakoitsijat. Kasvissyöjien paljon käyttämä soijapapu sekä ristikukkaiset kasvit (kaalit) saattavat myös häiritä jodin toimintaa elimistössä.

Minäkin ja perheeni olemme kirjaimellisesti Suomen jodihuollon ulkopuolelle: Jodia saa normaali sekasyöjä maitotuotteista, kalasta, viljatuotteista ja jodipitoisesta suolasta - jodia lisätään peltoihin, eläinrehuun ja suolaan. Meillä syödään pääosin gluteenitonta kasvisruokaa, jossa mukana on vain jonkinverran hapanmaitotuotteita - ja suolakin sitä jodioimatonta...

Hiilareiden välttely on yleinen ilmiö, kalaakaan ei nuoriso liiemmin harrasta, laktoosi on ongelma isolle osalle kansaa ja jodittomalla suolalla maustettujen einesten käyttö lisääntyy - eli ihan ymmärrettävistä syistä jodin puute on tämän päivän faktaa.

Edelliseen ruususuola -postaukseeni tuli kommenttia ja kyselyä: Miten minä varmistan jodin saannin ilman jodipitoista pöytäsuolaa. Kiitos viesteistä - hyvä pointti ja jutun arvoinen asia sekin.

Itse käytän jodilähteenä levätuotteita. Olen aiemmin kirjoittanut kokemuksia chlorella-levästä. Se on tosin makeanvedenlevä, joka ei sisällä jodia. Spirulina mainitaan makeanveden leväksi, mutta se sisältää jonkin verran jodia. Molempia minulla on jauheena - ei tosin jodin lähteenä vaan monen muun tarpeellisen takia.

Paras luonnon jodilähde on merilevä. Yleisimmin merilevää käytetään sushissa - minäkin rullia joskus harvoin väkerrän, mutta en ollenkaan joka viikko tai kuukausikaan...

Yksinkertaisinta on lisätä palanen merilevää ihan mihin vaan ruokaan. Sieniruokien sekaan se sujahtaa niin hyvin, ettei ennakkoluuloisinkaan makua erota. Wokkiruokiinkin uppoaa aika huomaamattomasti. Merilevä on niin jodipitoista, että käytännössä puoli grammaa kuivattua levää (pieni lastu) päivässä ruuan seassa riittää yhden henkilön jodin saannin turvaamiseksi.
Kokeilepa silputa pikku pala vaikka hernekeiton sekaan - ei taatusti kukaan huomaa :)

En minäkään aiheeseen mitenkään fanattisesti keskity - laitan muistaessani palan levää likoamaan aloittaessani ruuan valmistuksen ja lisään silpun sopan sekaan sopivassa raossa. 

Tämänpäiväiseen kasviswokkiin meni noin 5g kuivattua levää - eli ihan reilukin annos neljälle ruokailijalle. Liotin levää vartin verran haaleassa vedessä, huuhtelin ja puristelin kuivaksi - ajatuksella että yritän saada meren makua mahdollisimman paljon pois :)

Wokissa oli mukana chiliä, valkosipulia, soijakastiketta ja chimichurrie mausteseosta. Ne peittivät tälläkin kertaa levän maun niin, että kun aiheesta lapsilta kysyin, vastasivat etteivät olisi erottaneet jollen olisi sanonut.

Olen ostanut kuivattua levää milloin mistäkin, usein etnisistä ruokakaupoista (Asian-food Seppälänkankaan Cittari). Pakkauksissa ei useinkaan mainita mitä levälaatua ne ovat - mutta merilevää kuitenkin. Levien jodipitoisuudet saattavat vaihdella suurestikin.

Jodikeskustelua on netissä laajaltikin - ja erityisesti englanninkielisillä sivuilla. Epäilenkin, että jodista saattaa lähitulevaisuudessa tulla Suomessa seleenin ohella yksi enemmänkin huomioitu aihe.

jodin saantisuositus / puutosoireet / riittävästi ja mistä jodia / jodin saanti suomessa / jodin lähde /