Aloita suolasta

-Jostain se on tingittävä, että suolasta sitten päätettiin... Sille kaverin miehen lohkaisulle nauroimme kerran kahvipöydässä kun puhe taas kääntyi ruoan hintaan ja jokapäivän valintoihin kauppareissulla.

Jos luet tätä blogia, olet aika varmasti yksi niistä kuluttajista, jotka laillani pähkäilevät tavallisen arjen keskellä munien, perunoiden, maitolitran, porkkanoiden, omenoiden, kaalin, jogurtin ja monen muun päivittäistavaran hintaeroa luomun ja tavallisen - sen kalliimman ja edullisemman välillä...

Samasta asiasta juttelin edellisessä työpaikassani useinkin asiakkaiden kanssa - kiinnostusta parempaan ruokaan on, mutta luomuruokien, superfoodien ja ravinnelisien maailma tuntuu aiheeseen perehtymättömältä ihan loputtomalta viidakolta - mistä aloittaa ja mikä olisi se mistä juuri minä eniten hyötyisin ja hinnatkin hirvittävät...

Vastasin aihetta pähkäileville aina, että aloita vaihtamalla suola parempaan. Suola sulautuu totuttuun arkeen ja entiseen ruokavalioon ilman yhtään uutta reseptiä tai raaka-ainetta. Suola tulee taatusti käytettyä. Suolakilon, sen kalliimmankaan hinta ei ole kompromissi arkisten ruokavalintojen kanssa pähkäilevälle.

Minulle ruususuola on ollut itsestäänselvyys keittiössä jo kauan - tuntuu että aina - no vuosia kuitenkin. Tosin suolan käyttö on meillä uskoakseni aika minimaalista. En ole koskaan suolan käyttömääriä edes miettinyt, mutta luulisin että kilon suolapussi riittää vuoden jos toisenkin tai ehkä kolmekin???
Kalan ja lihan kokkaajilla sitä menee tietysti hiukan eri tahtiin jo marinointipuuhissa, mutta en usko että tässä aiheessa puhutaan kenenkään kohdalla useista kiloista vuodessa?

Ruususuola louhitaan käsin Andeilta, jossa se on saanut kiteytyä miljoonia vuosia suojassa saasteilta - vakuuttavaa ja houkuttelevaa, mutta se ei ollut ruususuolan tärkein valintaperuste minulle. Ruususuolan on todettu sisältävän kaliumia 20 kertaa enemmän, rautaa 28 kertaa ja magnesiumia yli viisi kertaa enemmän kuin luonnon suolajärvisuola - sekään ei suoraan sanoen ole minulle se pointti. Mutta se, että ruususuola vaan kertakaikkiaan maistuu ihan erilaiselle - niin paljon paremmalle kuin valkaistu pöytäsuola. Se on minun valintaperusteeni.

En ole tutkinut eri suolalaatujen kemiallisia rakenteita tai valmistusmenetelmiä sen tarkemmin - tai kyllä oikeastaan vähän olen, mutta en käy sitä pitkää juttua tähän selventämään. Kuten sanoin, suolaa minulla menee ehkä kilo kolmessa vuodessa, joten hinta (noin 5€/500g pussi) ei ole motivoinut aihetta päiväkausia pähkäilemään - olen vain yksinkertaisesti ostanut suolan osalta sitä parasta - kustannuksista piittaamatta :)

Ja koska olen nainen, joku pieni luksuksen pilkahdus arjessa vaan tekee päivästä paremman. Pidän aina ruususuolapurkkia keittiössä esillä. Hennon vaaleanpunainen ruususuola on jotain samaa keittiössä, kuin olisi satasen pieni kasvoseerumiputeli kylppärissä :)

Nippelitietoa suolasta löytyy googlaamalla viljalti. Yksinkertaisin tapa vertailla ruususuolaa ja valkaistua pöytäsuolaa on haistaa molempia. Enpä sano siitä testistä sen enempää - kokeile ja ihmettele...

Olen viljellyt ruususuola -sanaa blogini resepteissä jo vuosia. Tiesin että ruususuola on sitä vaaleanpunaista - ja onhan se. Sitä en aiemmin tiennyt, että ruususuola on Masajo -yrityksen rekisteröimä tuotemerkki.
Sain yhteydenoton samaiselta yritykseltä jokunen viikko sitten - siinä kertoivat huomanneensa minun ja ruususuolan pitkän yhteiselon blogini resepteissä.
Nyt tiedän myös tarinan ruususuola -nimen takaa ja senkin, miten ruususuolaa louhitaan. Masajon sivuilta löytyy muutenkin laajalti tarinaa ruususuolan tuotannosta.

Tässä linkissä mielenkiintoinen juttu kristallisuolasta eli ruususuolasta.

Jutun kuvissa näkyvät suolat sain maahantuojalta tuotenäytteinä - vaikka nyt tässä tapauksessa olivat tuttuja tuotteita jo entuudestaan... Uusi mieluinen kiva juttu keittiöön oli Masajon suolamylly. Myllyn ulkokuori on vahvaa lasimaista akryylia ja myllyosa keraaminen. Kaunis ja jämäkkä laite. Nyt voin hifistellä niihin parhaisiin sunnuntairuokiin ruususuolaa suoraan myllystä jauhaen.
Aidon ruususuolan jälleenmyyntipisteitä on kiitettävästi ympäri Suomen. Ruususuolaa löytyy mm. Cittarista, Prismasta ja Ekolosta sekä sadoilta yksityisiltä yrittäjiltä.

Vielä muista jutun alussa mainitsemistani raaka-aineista:
-Munat ostan luomuna, hintakin on nyt hiukan laskenut (Lidl 1,75€).
-Perunat luomuna. Hintaero kuroutuu umpeen sillä, ettei luomuperunoita tarvitse kuoria.
-Maitoa fifty-fifty, välillä luomuna ja toisinaan tavan punaista.
-Porkkanat - yleensä luomuna, mutta jos niitä ei ole niin tavallisia. Luomuporkkanoita en kuori.
-Omenat kerään mummolta luomuna ja teen sosetta koko talveksi.
-Kaali - kompromissina tavallinen kelpaa.
-Jogurtti - fifty-fifty luomua ja tavan partaukkoa sekin.

Kaali ja sipuli eivät kuulu eniten kasvinsuojeluaineita keräävien joukkoon. Ne ostan arjen kompromissina tavan laatuisina. Perunan viljelyssä käytetään Suomessa eniten kasvinsuojeluaineita / hehtaari - siitä kohtaa en tingi ja ostan aina luomuna, mutta kompensoin hintaeroa käyttämällä kuoretkin. Omenat kuuluvat eniten ruiskutettaviin hedelmiin - niitä en osta.

masajo tuotteet / ruususuola resepti / jällenmyynti ruususuolan ostopaikka ja hinta