Lähdetkö mukaan kuningatarpoluille? Vielä tarkenee shortseilla - laitetaan kuitenkin kumpparit jalkaan, paratiisissakin on käärmeitä - ja olen minä nähnyt täällä jokusen karhunkakankin...
Kesän viimeisiä - seuraava rankkasade pudottaa nämä hipaisustakin irtoavat kypsänmakeat marjat mättäälle...
Tähän, vanhan koivun alle - ensimmäinen taukopaikka. Teetä ja lettuja - maistuvat metsässä kylmiltäänkin ja ihan siltään...
Ei kai vai ala sataa... Muutama pisara, täytyy viedä sanko sateensuojaan ja kuulostella hetki. Ei kääntynyt kaatosateeksi - vielä palaan hetkeksi - josko saisi sangon täyteen...
Mitä pakkaan käsilaukkuun kesällä - ainakin rohmun ja siivurin ja ainakin seitsemän ämpäriä ja tulitikut ja sienikirjankin ja vettä ja teetä ja pöytäliinan ja suklaata ja puukon ja kompassin ja monenmoista muuta pientä tarpeellista...
Puoli taivasta ukkosen mustana - toisaalla paistaa aurinko - toiveikasta odottelua...
Omenamehua, niitä lettujakin on vielä, jälkkäriksi vastapoimittuja vadelmia ja suklaakastiketta...
Jos pari rohmua mustikkaa kuitenkin kokeilisi raapaista - jospa ehtisi ennenkuin sataa - kiipeän sitten kuitenkin kallioille, kurkistan uusille rinteille - ja löytyyhän mustikoitakin. Ei malta lopettaa - sanko täyteen - onneksi kannoin mukana toisenkin...
Oppinut jättämään repun niin, että sen löytää vielä tunnin tai parinkin kuluttua - maamerkkinä männyn juurakko...
Vielä yhdet iltateet - alhaalla siintää lampi. Ei haluaisi lähteä, mutta taas satelee muutaman pisaran ja autolle on matkaa - alamäkeä onneksi tällä kertaa...
Mökkisauna lämpeää, aurinko laskee, taivas tummuu etelästä ja satelee...
Ihana, ihana postaus! Saa kaipaamaan metsään jopa tällaisen, joka ei ole oikein marjastamaan pystynyt vuosiin. Jospa kuitenkin yrittäisi syksymmällä rohmun kanssa puolukkametsään?
VastaaPoistaKivaa viikonloppua!
Hei Lady :)
PoistaNyt olen minäkin vähän puolituskissani - mustikoita ei enää mahdu pakastimeen, mutta puolukat eivät vielä ole kypsyneet... Kävin jo vieroitusoireissani etsimässä suppiksia, ei vielä ensimmäistäkään. En oikein osaa vain kävellä metsissä - aina pitäisi jotain olla mitä kerätä talteen :D
Oih, niin muistuvat mieleen monet omat marjareissut. Vattu ei pohjosessa ehtinyt kypsäksi ja etelässä oli niin pieniä ja rupusia, että en tänä vuonna niitä poiminut. Mustikassa kävin kerran ja se riitti talven tarpeiksi, kun mies toi omalta reissultaan sangollisen.
VastaaPoistaMoi Pauska :)
PoistaMeillä mustikkaämpäri menee alle viikossa... Nyt jo jokusen viikon olen hakenut pelkkiä tuoreeltaan syötäviä kun pakastimissa ei oikein enää ole tilaa.
Vattusato oli täälläkin aika toivoton. Jokusen kerran kävin puoli sankoa raapaisemassa - teetti ihan töitä...
HUI, olitsie ihan yksinään??? En vaan uskaltais :)
VastaaPoistaterkuin Tiina :D
Moi Tiina :)
PoistaNyt on mentävä väliin yksinään kun lapsilla alkoi koulut... Kyllä käsiä aina muistaessani vähän taputtelen kun karhuja kuitenkin on seudulla ihan yleisesti.
Hei, olisin voinut olla vaikka seuranaisena. Yhden kerran olen ollut vadelmilla ja kerran mustikoilla. Sinä löydät marjoja vaikka mistä :)
VastaaPoista'ps. tulihan se sähköposti perille?
Tv Marjo
Hei Marjo :)
PoistaTutuilla seuduilla koluan - samoja kuin jo lapsuudessa. Kiitos viesteistä - kaikki ovat tallessa ja laitan postia tulemaan syksymmällä :)
Vau, hieno päivä! Kerkisit kolme kertaa syömään eväitä metsässä! Otan tästä mallia!
VastaaPoistaHei vaan :)
PoistaJuu - eväshetket on minulle kyllä tärkeä juttu. Kävelen mielelläni vaikka vähän kauemmaksikin että pääsen sopivalle paikalle parkkiin. Mukana on aina pöytäliinat ja systeemit :)
Olipas ihana postaus! Tekis kyllä mieli mennä itsekin metsään, hankala vain tuollaisen vajaa 3 -vuotiaan kanssa lähteä. Toki pikkuretkelle lapsukaisen kanssa voi mennä, mutta silloin se jää lähinnä eväiden syömiseksi :).
VastaaPoistaHei Eija :)
PoistaYmmärrän kyllä... Oli minullakin aikoinaan jäissä ainakin sen kymmenen vuotta marjareissut - oli luksusta jo se, kun lapset olivat sen verran jaloillaan että pääsi omaan pihaan touhuamaan :)
Kyllä se taas sekin aika koittaa kun pääset metsään - ja mikä parasta, opettamaan jälkikasvullekin marjastusperinnettä :)
Kivan näköinen retki, ja ihanat eväät! Mekin pakkaamme seuraavaksi autoon sienikorit ja kaksi sienikoiraa. Koiria ei vaan voisi vähempää kiinnostaa maanpäälliset sienet kun metsässä on niin kiva kirmata vapaana. Löytyisipä nyt muutama herkkutatti harjoitusmateriaaliksi!
VastaaPoistaKiitos Merja :)
PoistaMinä kävin viikonloppuna koluamassa muutamankin sienipaikan mutta aika laihoin tuloksin... En ole koskaan löytänyt mitään hulvatonta kanttarellipaikkaa, vahveroita tai rouskuja ei näkynyt niitäkään nyt mainittavasti ja suppiksista ei vielä jälkeäkään.