maanantai 20. lokakuuta 2014

Priorisointia

Niin hankalaa aikaa tämä syksy aina - kaikkea mitä haluaisi, ei vaan ehdi. Joka päivä joutuu tekemään vaikeita valintoja monen mukavan harrastuksen välillä...
Tänään meinasin että laitan teille reseptiä näppärästä marjapiirakasta, mutta mutta... Kun keli sitten olikin aamusta plussan puolella ja laskeskelin senkin että eilinen sade on sulattanut pintaroutaisen maan, niin ei pitänyt metsästä pois mikään. Piirakoita ehtii tehdä pakkasillakin, maa-artisokat voi nostaa keväällä, kirjat odotelkoon pimeitä iltoja...
Huomenna kuitenkin, jos ihmisaikaan vaan saan tämänpäiväiset sienisangot siivoiltua, niin leivon sitä karpalopiirakkaa ja pistän juttua teillekin.

Instagramin puolelle jo kommentoinkin jokunen päivä sitten, että ei ehkä kannattaisi merkkailla niitä parhaita suppispaikkoja nauhanpätkillä - saattaa joku muukin ne löytää :D Tosin olin kyllä jo parikin kertaa ohi ajaessani rekisteröinyt pöheikköön piilotetun polkupyörän. Se on aina se ensimmäinen johtolanka. Poikkipotkittuja sieniä metsäpolun varrella - lupaava merkki sekin, mutta että oikein puihin solmituilla näteillä punaisilla ruseteilla tehty reitti ryteikköön - se on jo jotain.

Jos marja- ja sienipaikat ovat hakusalla, niin helpointa on aloittaa harrastus siellä missä muutkin ovat. Eli kömmi metsään ojienpohjille piilotettujen pyörien ja metsäteiden varsille parkkeerattujen autojen kohdilla.

Tämä on ollut Keski-Suomessa ihan historiallisen huono suppisvuosi - ainakin näillä meidän nurkilla. Tutuilla paikoilla oli vähäkseen jotain, mutta tämä uusin valtaus pelasti sienisyksyn - voi tätä seitsemän suppissangollisen onnea :)

Pakkanen on meidän tontilla käynyt reilussa kuudessa asteessa, metsässä lienee alempanakin. Suppikset olivat vielä kuitenkin ihan priimakuntoisia. Varpaat ja sormet ihan jäässä - ei haittaa, tässä onnellisen naisen metsäselfie :)





Sienipaikasta pakinoi jokunen aika sitten rouva Sairio - siis uskoakseni pakinoi? ;D



4 kommenttia:

  1. Hieno saalis tälle vuodelle. Ei ole minun 14-vuotisen sienestyurani aikana ollut näin huonoa suppisvuotta Jyväskylän ympäristössä. Onneksi tatteja oli enemmän kuin koskaan ja viime vuoden suursaaliista on suppiksia varastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan :)
      No tosi lohdullista kuulla, että on muillakin nyt suppikset hakusalla. Meinasin käydä vielä kiertelemässä jotain uusia seutuja - jos niistä edes hajua suppiksista tänä vuonna löytyy, niin voi laskeskella että sitten hyvänä vuonna sieniä löytyy paljon :)

      On minullakin viime kesän jemmoja. Kuivatut eivät miksikään mene ylivuoteisina. Sitä en muuten koskaan ole tutkinut, että mikä on virallinen säilytysaika kuivatuille sienille?

      Poista
    2. Meillä on yli 10 vuotta vanhoja torvisieniä jättiläissadon jäljiltä. Niitä ei erota vuoden vanhoista ulkonäön eikä tuoksun perusteella. Säilyvyys riippuu varmaankin paljon sekä kuivurista että säilytyspaikasta. Meillä on Pikkuorakas, joka tekee tosi hyvää jälkeä.

      Poista
    3. Kiitos rohkaisevasta viestistä :)
      On minullakin torvisieniä jokusen vuoden takaa. Yhtä äpäkälle tuoksuvat kuin tuoreemmatkin. Ne varsinkin ovat vähän semmoista harvinaista herkkua jota en ihan joka kesä niitä löydä, joten ihan tarkoituksella säästelen hyvien vuosien satoa.

      On kai käytännössä mahdotonta että mikään kuivatuote varsinaisesti pilaantuu? Aromit ehkä mausteissa heikkenevät. Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sebastian Hielm (Suomen korkeimmassa asemassa oleva elintarviketurvallisuuden valvoja) kertoi aikanaan haastattelussa, että kaikki muu paitsi liha ja kala ovat turvallisia syödä niin kauan kuin ne aistinvaraisesti tutkien ovat kunnossa. Eli jauhot ja keksitkin vaikka sen kymmenen vuotta viimeisen myyntipäivän jälkeen. Uskokaamme viranomaista :D

      Poista