torstai 19. syyskuuta 2013

Yhdessä

Keväällä jaoin suurina rehottavat kuunliljat. Istutin aikoinaan ensimmäiset taimet asfaltoitua ajoluiskaa vasten olevan varjoisan kukkapenkin reunakasviksi. Taustakasvina on erilaisia alppiruusuja ja maanpeittokasvina taponlehteä. Olen edelleen mieltä, että tämä kolmen kasvin yhdistelmä toimii, mutta...


Toimii tämäkin: Iloinen yllätys, sinivihreä mirrinminttu-kuunlilja raitareunus jota en ollut suunnitellut ollenkaan...
(Kuvat otettu keittiön ikkunan läpi - alhaalla oikealla pilkottaa vesiaihe, joka sekin sinisenä sopii hyvin mirrinminttu-raitaan.)


Siirsin keväällä jakamaani kuunliljaa saman ajoluiskan toiselle (aurinkoiselle) puolelle - reunakasviksi siihenkin. Kevät painoi päälle, kahden vanhan ison kukkapenkin ylösnosto vei aikaa ja suurimman innonkin...
Uusitun aurinkopenkin istutukset jäivät vaiheeseen ja odottelemaan sitä "suurta suunnitelmaa". Ylös ja ulkoistettavaksi olin lapioinut mm. "kaikki" penkkiin levinneen mirrinmintun (jota kylvin pikku läntin vuosia sitten edesmenneelle Reiska-kissallemme).

Jaetut kuunliljat lähtivät hyvään kasvuun uusilla sijoillaan. Hiukan mietitytti kuunlinjan "varjopaikan" olemus paahteisen kukkapenkin reunuskasvina - ylimääräisiä taimia kuitenkin oli valtavasti, joten halusin hyödyntää ne.

Heinäkuussa ensimmäiset "hävitetyt" mirrinmintut näyttivät sitkeytensä. Sinisiä pieniä kukkia kurkisteli kuunliljojen isojen lehtien raoista. Jätin tilanteeen kehittymään itsekseen. Nyt penkinreunus on parempi kuin olisin itse osannut suunnitella. Rehevien kuunlinjamättäiden välistä puskee herkkä sinikukkainen mirrinminttu. Se onnistui pukemaan kuunliljan aurinkopenkin kasviksi. Syyskuun loppupuolella kuunliljat ovat jo hiukan luovuttaneet ryhdikkyyttään - mirrinminttu kukkii edelleen kirkkaan sinisin harsomaisin kukin.




Minä olen aika mielikuvitukseton tyyppi. En olisi osannut yhdistää kahta näin erilaista kasvia, vaikka tiedän kyllä sanonnan, vastakohdat täydentävät toisiaan. Onneksi luonto on luovempi :)

Mirrinminttu on sitkeä kasvi, joka leviää tiheänä mattona ja tukahduttaa herkemmät pikkuperennat. Kuunlinjasta en usko sen saavan yliotetta - saa nähdä miten yhteiselo jatkuu ja millaiseksi se kehittyy tulevana kesänä...

Mirrinminttua ei kannata ostaa taimina. Se on helppo ja edullinen kylvää siemenistä.

Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5

5 kommenttia:

  1. Ihania kukkia :) Tosi hyviä kuvia tulee tolla Olympuksella muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kyllä kamerasta. Odottelen vielä yhtä objektiivia saapuvaksi - mielenkiintoista päästä testaamaan sitäkin.

      Poista
  2. Luonto on usein parempi puutarhuri kuin me itse:). Mirrinminttu on yksi lempiperennoistani. Se kukkii koko kesän: aloittaa ensimmäisenä ja lopettaa viimeisenä. Ja on sitkeä. Ja sitäpaitsi nätti. Edellisessä paikassani minulla oli penkki, jossa oli mirrinminttua ja jättipoimulehteä. Toimi hyvin sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanne :)
      Vähän samoihin ajatuksiin tulen aina itse metsäretkillä. Luonnosta löytyy upeita alueita, mutta myös ihania pieniä yksityiskohtia - kaikki syntyneet itsekseen.

      Minä suivaannuin jo mirrinminttuun aiemmassa kukkapenkissä - siis siinä mikä tämä oli ennekuin lapioin kaikki ylös. Se pieni tupsu mirrinminttua levisi neliötolkulla. Nyt tykästyin siihen uudestaan kun se ilmaantui kuunliljojen seuralaiseksi. Taustalla on nyt isoja pioneja, päivänkakkaraa, yrtti-iisoa, idänunikkoa, malvaa ja ritarinkannusta (en muista kaikkia). Uskoisin että ne pärjäävät vaikka antaisin mirrinmintun taas levitä - saa nähdä :)

      Tiedätkö, se jättipoimulehti on ollut minulla pitkään listalla. Ensi kesänä meinasin taas vähän laajentaa kukkapenkkejä ja sitten kyllä hankin sitäkin. En ole nähnyt niistä kuin kuvia, mutta uskon että se on ihana kasvi.

      Joko nyt saa alkaa suunnittelemaan ensi kesää :D

      Poista
    2. Just nythän sitä ensi kesää pitääkin suunnitella :D. Vielä ehtii istuttaakin perennoja ja puita - ainakin kannattaa yrittää.... On kosteaa ja taimia saa nyt tosi halvalla. Ja sipulikasvejakin pitää istuttaa nyt! Että kiirettä pitää ensi kesää ajatellen...

      Jättipoimulehti on tosi hyvä. Se on niin kauniin ja erilaisen vihreä, että sopii hyvin monen kanssa - ainakin sinisiä kukkia se korostaa tosi kauniisti. Helppo ja kestää koko kesän. Mulla oli entisen perennapenkin reunassa sitä ja taustalla sitten mirrinminttua ja jotain sinistä kelloa (en muista mitä...). Ja sateella sen lehdet kerää ihania vesipisaroita :).Suosittelen!

      Poista