Kymmenet kerrat olen istuskellut lasten ja siskon kanssa marjaretken evästauolla samalla kivellä. Iso kivi erottuu ympäristöstä kauas ja sitä on pidetty "huoltopisteenä", koska lapsetkin ovat sen jo pienestä löytäneet. Kiven varjoisalla sivulla säilyvät juomapullot viileinä - sen päällä on istuskeltu tuntikausia nauttien auringosta...
Mutta vuosia meni tähän oivallukseen - siivouspäivä.
Harjasimme siskon kanssa kiven puhtaaksi irtokarikkeesta.
Pakkasimme "sisustus-survival-setin" tiiviskantiseen rahkaämpäriin. Vanha pöytäliina, pari pitsiliinaa "sivupöytää" varten, vessapaperirulla, Paksu Pepe -patukka, suklaalevy, jokunen pahvilautanen...
Aamulla ei ihan kaikkea hoksannut ja kehitys ämpärisetin osilta jatkuukin vielä ainakin muutaman oikean teemukin osalta. Mikseipä pieni patteriradiokin...
Tämä setti jäi kiven koloon kiinteäksi varusteeksi. Saatte lainata - mutta jos syötte suklaan tai Pepen niin sitten kyllä tuotte uuden tilalle :)
Evässanko, putipuhtaaksi harjattu pöytä ja mummolta saadut pöytäliinat. Kankaiset pöytäliinat kertovat lienee jotain ravintolan tasosta :)
Sivupöydällä jäähtyvät teemukit.
Vanhat partaukkopänikät ovat hyviä evässalaattikippoja. Pohjalla sekalaista salaattia, herneenversoja, krassinkukkia, valkosipulinvarsia, kirsikkatomaatteja...
Kyläkaupasta mukaan napattu avokado ja juustopala.
Ihan paras eväsvinkki marjaretkille: Ota mukaan purkki kermaa ja pari kulhoa. (meillä näitä kierrätysvoirasioita :) Poimit kipon täyteen erilaisia marjoja, päälle loraus kermaa. Ihan täydellistä.
Elokuun loppupuolella on tarjolla kaikkia mahdollisia marjoja: puolukoita, variksenmarjoja, mustikoita ja juolukoita. Löysimme myös katajan jossa oli aivan täydellisen kypsiä marjoja. Poimimme niitäkin muutaman litran.
Sisko viipaloi avokadoa. Huomatkaa tikapuut (niissä vielä pientä kehitystyön varaa :) ja eteinen vasemmalla - peremmälle ei saa mennä kengät jalassa. Keittiö sijoittuu sydämenmallisen pohjapiirustuksen kärkeen.
Kiven kupeella kasvavat kuuset houkuttelevat suunnittelemaan tulevia metsäpikkujouluja - nyt mietintämyssyssä maastoon sopivat kuusenkoristeet.
Näkymä ruokailuhuoneen puolelta :)
Yhteistyössä: Olympus - Pen Lite E-PL5
Vautsi! Hieno koti :-) Mekin käytiin ennen retkellä Isolla Kivellä ja kaksi pienempää olivat Ebba-täti ja Ella-täti. Iso Kivi on vieläkin tosi korkea ja sinne on vaikea kiivetä. Tädit ovat vähän pienempiä ja niissä "käytiin kylässä". Täytyypä käydä katsastamassa ne - pääsenköhän enää Isolle Kivelle :-)
VastaaPoistaHei Marru :)
PoistaMinullakin oli lapsena "pikku metsässä" iso kivi. Kivissä on jotain kiehtovaa - lapsetkin vaistomaisesti hakeutuvat niiden luo.
Käypä kokeilemassa vieläkö se lapsuuden iso kivi on iso :)
Voi - tuo ravintola kyllä hakkaa Michelinit mennen tullen! Ja luonnossa ruoka maistuu vaan niin taivaalliselta!
VastaaPoistaKiitos Lady :)
PoistaNiin uskoisin minäkin - ainakin tällaisena +22 elokuun aurinkoisena iltapäivänä...
Ja ruoka todellakin maistui hyvälle - ei voisi paljon tuoreempaa ja luomumpaa olla :)
Tänään meni koko päivä puolukkaämpäreitä siivotessa... Se on aina vähän tuskainen homma. Olisin metsässä vaikka aamusta iltaan kun kotona sitten joku hoitelisi saaliin säilöön :)
Oi, tuollaisessa paikassa kyllä sielu lepää - niin maisemien, eväiden kuin hienon lepopaikan takia :)
VastaaPoistaKiitos blogistasi, on aina ilo kurkata että mitä olet tällä kertaa puuhaillut!
Kiitos Mari kauniista kommentista :)
PoistaTämä on yksi niitä minun paikkojani. Jotain taikaa rinteessä on - ja niin on tässä kivessäkin.
Ihanaa, olet kyllä uskomaton "energiamylly" , ihailen ja ilo lukea sinun ja myös välillä kurkata energisten tyttärienkin blogeja, tyttäret ovat tulleet äitiinsä ja Veera on kuin äitinsä "kuva" hyvää loppukesää -Anna-
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista :)
PoistaEihän metsässä energiaa mene - sieltä sitä saa. Minä vaan yksinkertaisesti tykkään niin valtavasti hortoilla metsissä ja keräillä jotain - ei yhtään väliä mitä...
Ehkä ja toivottavasti siitä tulee vielä joskus vaikka jonkinasteinen harrastusta laajempi juttu :)
Miten ihastuttava eväs- ja taukopaikka! On teillä kyllä välähtänyt :)
VastaaPoistaKiitos Eija - niin on :)
PoistaEn tiedä miten siinä minullakin meni vuosia ennenkuin hoksasin tämän pienen mutta suuren parannuksen olosuhteisiin...
Nyt on ihan hykerryttävää miettiä mitä muuta keksisi jemmaämpäriin. Mieleen tuli ainakin kukkamaljakko ja vellikello :)
Hmm, minäkin tykkään kerätä metsän antimia ja samaa olen miettinyt, josko voisi keskittyä vain keräämiseen, kun nyt pitää se saalis siivotakin. Vasta toissailtana tajusin, että omalla tontilla on jonkinverran variksenmarjoja, jotka ovat aina jääneet keräämättä. Höh! Olen ollut hölmö, kun en ole niitä hyödyntänyt. Nyt eivät jää tantereelle, vaan poimin ne talteen. Kiitos, kun avasit silmäni! Vielä on muuten paljon ja hyvälaatuista mustikkaakin metsässä, vaikka puolukka alkaa olla meidän leveysasteellakin kerättävissä. Kaikki liikenevä vapaa-aika menee kyllä metsäillessä, se jos mikä on hyötyliikuntaa eikä tarvitse erikseen lenkille lähteä. Kiitos ihanista postauksista ja mukavaa kesän jatkoa (ei vielä puhuta syksystä)!
VastaaPoistaKiitos mukavasta kommentista :)
PoistaVariksenmarjoihin joutuu hetken totuttelemaan. Huomasin kyllä alussa että "rapsakka" rakenne vähän häiritsi. Nykyisin tykkään niistä just sellaisina kuin ovat. Tuoremarjoina tuovat rakennetta mustikoiden seassa.
Sama oli ennen puolukan kanssa. En ollenkaan syönyt sitä kokonaisina tuoremarjoina. Nyt lataamme metsässä kipon täyteen puolukkaa - päälle kylmää kuohukermaa ja voi miten hyvää :)
Älä anna periksi jos variksenmarja alussa tuntuu oudolta. Kun siihen oppii, niin on tosi ihana marja.
Kyllä mustikkaa voi poimia ainakin tuorekäyttöön melkein pakkasiin saakka. Eihän se ihan niin makeaa ole kuin alkusato, mutta isoja ovat ja näkyvät kauas kun lehdet putoilevat.
Sitä minäkin ihmettelen että ihmiset lopettavat nyt vaikka esim. mustikan poimimisen siihen kun ne pakolliset sangot on kerätty. Mustikan satokausi on käytännössä parikin kuukautta. Vaikka olisi syksyllä vähän vetisempää, niin parempaa kuitenkin kuin pakastimesta otettu :)
Ja syksystä: Minusta tuntuu että koko ajan on "huono omatunto". Kun on jossain, niin miettii että pitäisikö olla jossain muualla ja mikä olisi tärkeintä... Välillä tuntuu että ei henki kulje...
Yritän psyykata itseäni että minulla on lupa olla metsässä vaikka mattojakin on vielä pesemättä ja pakastin sulattamatta ja pino pyykkiä silittämättä...
Semmoista - tiedät varmaan tunteen :)
Ihanaa loppukesää sinullekin :)
Tämä sai kyllä hymyn huulille :) Loistava idea, josta toivottavasti on hyötyä ja iloa myös muille.
VastaaPoistaBlogisi on mukavaa luettavaa ja saa minut haaveileman omakotitalosta ja iiiisosta pihasta :)