Valmis piha...

Edelliset päivitykset tein toukokuun neitsytpäivinä - ja nyt sitten taas... Vuosiin ei ole ollut tämmöistä hullun intoa pihahommiin - visioita ja suunnitelmia - rohkeutta lyödä se ensimmäinen lapionpisto - ja kaikista siitä halusin kertoa teillekin - sitten kun olisi valmista - edes joku niistä keskeneräisistä... Mutta kyllä se on vaan uskottava -  ei tule pihasta valmista ikinä.

Yksi iso muutos meidän pihassa sai alkunsa viime syksynä, kun aikansa palvellut leikkimökki matkasi uuteen kotiin. Paikalle jäi laattakehikko, josta syntyi pohja ja idea uudelle kasvimaalle. Se oli muutos, jossa hyötykasvimaa levähti takapihalta paraatipaikalla. Ja nyt - joka kerta kun vain vilkaisenkin nurkkausta, konkreettinen onnen tunne läikähtää sielun sopukoissa. Siitä tulee niin ihana - sitten joskus kun valmistuu :)

Teille halusin laittaa kuvat vasta sitten kun ne puuttuvat reunakivet olisi muistettu hakea - ja kun ne vähän nuivat tomaatintaimetkin olisivat parhaimmillaan - ja kun penkkien reunoille kylvetyt kehäkukat kukkisivat ja... Mutta siinä se nyt on - vaiheessa - niin kuin puutarha ja elämä aina ovat.

Ja halusin kertoa kasvimaakuulumisiakin - mutta aina se vaan jäi... Kello on puolenyön tietämillä kun malttaa tulla sisälle... ja sitten kun malttaa vähän aikaisemmin, niin pitäisi tehdä ruokaa ja tyhjentää pesukonekin.

Mutta eivätkö ole yksi luojan ihme tänä vuonna lehtikaalit - ei sen ensimmäistäkään toukkaa. Tässä harsotunnelissa suoraan uloskylvettyjä lehtikaaleja - ihan hyväsä mallissa nämäkin. Esikasvatetut taimet ovat olleet avomaalla ilman suojaa - ja ovat nyt jo ihan ennätysmitoissa ja keruukuntoisia. Tässä lehtikaalin kumppaneina kyssäkaalia ja palsternakkaa, molemmat uusia kokeiluja.

Esikasvatetut lehtikaalit istutin etupihalle - siihen leikkimökin nurkille :) Kaalien kainalossa samettiruusuja. Edessä itsekasvatettuja lehtikaalin taimia, takana kaksi ystävän torimyyjältä ostamaa punalehtistä lehtikaalia, jotka hän toi tänne "hoitoon". Kokoeroa niillä ei suuremmin enää ole, vaikka alkujaan omat taimet olivat pikkuisen pienempiä.

Purjot ovat tänä keväänä paremmalla mallilla kuin koskaan aiemmin - ja niin ovat varsiselleritkin. Ja huomaatteko, että koska meidän tontilla ei mihinkään ole kylvetty unikkoa, niin sitä kasvaa joka paikassa - tässä purjojen kumppanina. Onkin ehkä niin, että kun joskus maailmassa tästä talosta ei ole enää kivijalkaakaan muistona, niin paikalla kukkivat edelleen pioniunikot...

Ja tämäkin jutunaihe venyi ja roikkui... Viime kesänä uhosin istuttavani villiyrttejä salaattitarpeiksi. Paikkakin löytyi - varjoisa huntta trampoliinin reunamailta. Siementilaukseen perehtyminen otti aikansa, mutta nyt on luomuvoikukat, poimulehdet ja ratamot vihdoin kylvetty.

Ja tässäkin aihe, josta piti kirjoittaa tänne ihan ajan kanssa - vielä senkin teen. Vanhat altakasteluruukut - niitä olen keräillyt kierrätyskeskuksista, koska ovat ihan lyömättömiä mm. tomaatin, paprikan ja chilin avomaakasvatukseen. Kauniita niistä ei saa tekemälläkään - tai ehkä sittenkin saa :)

Mitenkään näistä kellastuneista ja naarmiintuneista muovipäniköistä ei enää kurjemman näköisiä saanut, joten ihan kylmästi kokeilin maalata ruukut öljymaalilla. Autotallissa oli jämäpurkki vanhaa tummanruskeaa listamaalia - käytin pientä karvatelaa - lopputulos kahdella maalikerroksella on parempi kuin uskalsin toivoakaan.

Meinasin etten uskalla aiheesta mitään kirjoitella ennenkuin testailen pinnan kestoa. Mutta ainakin nyt ruukut ovat kuin eri planeetalta verrattuna entisiin - eli uskallan suositella temppua :)
Entäs tomaatit... Raakoja löytyy - mutta ei saatu kypsiä tomaatteja juhannukseksi... Tänä vuonna tomaatit jäkkivät jo heti alkuunsa - eli itivät normaalia hitaammin. Vein tomaatintaimet ulos toukokuun alkupäivinä. Hallaa tontilla ei ole käynyt, mutta jostain syystä osa taimia kellastutti lehdet. Ja nyt - edelleen osa taimia on kituliaan oloisia, osa kyllä ihan vahvoja ja vihreitä. Mutta siis normaalikesää myöhemmässä kuitenkin.

Isosamettikukka - sekin oma jutunaiheensa, joka ei vaan valmistu...
Tänä vuonna kokeilin samettikukkien esikasvatusta - ja mielestäni ihan hyvällä menestyksellä. Istutin kukkivat ryhmäsamettikukat ulos toukokuun alkupäivinä. Mutta nämä isosamettikukat - eivät kuki vieläkään??? Ovat kyllä reippaan kokoisia ja terhakoita - mutta vielä odottelen sitä ensimmäistä kukkaa, jotta voisin teille kertoa "testattua" faktaa siemenkylvöstä kukintaan...

Ja yksi kevään lapioprojekti, joka ei sekään meinaa valmistua - parkkipaikka. Lapioi ensin alta pois hiekkamulta - ja kierrä teollisuuskatua eesssuntaas ja etsi lavakauluksia joihon saat jemmaan sitä hiekkamultaa - ja tilaa lavallinen soraa ja luule että siinä on ihan reilu satsi - ja huomaa että ei se riitäkään - ja tilaa lisää soraa - ja kärrää, tasoita ja tamppaa ja taistele itikoiden ja vatupassin ja mittatikun kanssa... Voi sitä onnen hetkeä (tänään :) kun sain toteuttaa se ainoan esteettisen vision mikä antoi intoa projektiin - keltainen kolmio suikeroalpista.

Nyhdin alpinpätkät mummolan nurmikolta jo viime kesänä ja ruukutin ne juurtumaan kunnon taimipoteiksi. Nyt vain odottelen josko siitä alpimatosta tulee semmoinen kuin mietin :)
Tästä projektista valmista postausta saatte ehkä ensi kesänä...

Ja vielä on se kaikkein hulluinkin idea vaiheessa - Sulolle (roskis) kehikko lavakauluksista... Mies ei yhtään lämmennyt idealle - mutta haluan nyt testata, josko näin naisvoimin onnistuu kustannusvapaa "katos" roskikselle. Lavat keräsin jo jemmaan, autotallista löytyy vieläkin sitä listamaalia.

Viime vuonna kasvimaalle iski perunarutto. Meinasin laittaa perunat tänä vuonna kestokasseihin, mutta hyvin näyttävät viihtyvän laarissakin - siinä missä on ne parkkipaikan alta lapioidut jemmamaat :)

Ja entäs sitten tämä - kevään uusi kukkapenkki ajoluiskan ja nurmikon väliin - vaiheessa vielä sekin. Muuta asiantynkää siitä ei ole, kuin että Annabelle -hortensioiden talvehtimisessa (ainakin taimistolla) on ollut viime talvena jotain häikkää. Kokemuksia siitäkin, kunhan vielä hetken seurailen taimien kasvuunlähtöä. Maanpeittokasvikin uuteen penkkiin on vielä harkinnassa. Omasta takaa löytyisi ruukutettuna kevätkaihonkukkaa - ehkä sitä.

Talonpäätypenkki - sitäkin levensin keväällä aika reilusti - ja luultavimmin ensi keväänä vielä lisää. Nurmikkoalueelta kaadoimme kolme isoa kirsikkapuuta, naapurin rajalta tammen ja ison männyn - puusavottaa riittikin sitten pari viikkoa. Tammen kannon kanssa on taisteltu jo yksi viikonloppu - saa nähdä josko ensi viikolla irtoaa :D
Ja älkää säälikö tammea - minä sitä jo aikani suojelin, mutta oli valitettavasti ihan laho.

Kierrätyksessäkin on käyty jokusen kerran. Puutarhalöytöinä mm. Askon tuoleja, kukkateline ja ruokakippoja siileille. Nämä kahvalliset savikipot ovat ihan täydellisiä ruoka- ja vesikippoja siileille; painavia ja matalia. Löysin kerralla pinon ja niitä on nyt tontilla monella nurkalla.

Mutta siinä pikaiset - ja kello on taas yksi yöllä... Paljon ja monenlaista on tapahtunut kuukaudessa - uusia suunnitelmia ja unelmia. Hiljaiseloa on ollut vain täällä blogin puolella - lapio ei ole laiskotellut :)