Talvisalaatti on halju versio kesäsadosta.
Salaatin paras korvike talvella ovat idut. Minäkin kaivoin idätyskipot taas asemiin. Toisessa on aina sinimailasta - koska se on kaikkein helpoin hoidettava. Toisessa kipossa idätän vaihtelevasti erilaisia papuja - tai mitä nyt milloinkin innostun kokeilemaan (tattari on helpoin idättää lävikössä). Valmiit idut kannattaa viherryttää päivän ajan ikkunalla ja kasassa on aikalailla täydellinen paketti parasta (ja tuoreinta) ravintoa mitä maa päällään kantaa.
Jollet vielä ole kokeillut idätystä, helpointa on aloittaa sinimailasella eli alfalfan siemenillä. Virallisen idätysastian saat parillakympillä (hyvällä tuurilla niitä löytyy eurolla kirppareiden astiaosastolta) ja siemenpaketin parilla eurolla. Yksi siemenpussi alfalfaa riittääkin sitten normikäytössä melkein talven tarpeiksi. Idätyksestä löytyy oppia ja ohjeita kirjakaupalla - älä anna niiden säikäyttää, idätys on äärimmäisen yksinkertainen projekti. Melkein suosittelen, että älä alussa turhaan etsi nippelitietoa. Aloita sinimailasella ja kun käytännössä toteat miten homma toimii, voit jatkaa kokeiluja muihinkin siemeniin / papuihin. Kirjoista löytyy ohjeita ja virallisia taulukoita - omat olosuhteet määrittävät kuitenkin aina jonkinverran idätysaikoja ja -rutiineja.
Järjestä iduille pieni pimeä tila läheltä vesipistettä - tämä puutarha mahtuu pienimpäänkin kotiin ja tuotto/neliö on maksimaalinen...
Idut kannattaa tietysti ensikädessä käyttää siltään - kuumentamatta. Mutta eipä haittaa vaikka niitä jäisi ylikin uuden satsin valmistuessa. "Eilisen paiston" idut voi hyödyntää esim. kasvispihveihin, kasviskaalikääryleiden täytteeksi tai keittojen seassa.
-Liottamisen ja idättämisen seurauksena siementen sisältämien vitamiinien määrä kohoaa ja niiden ravintoaineet muuntuvat helpommin sulaviksi.
-Iduissa on mm. A-, B-, E-, C-, ja D-vitamiinia yhdistyneinä kivennäis- ja hivenaineisiin sekä entsyymeihin.
-Elimistön on helppo käyttää hyväkseen itujen kivennäisaineita, koska niitä liukenemattomaan muotoon sitova fytiini hajoaa idätyksessä.
-Papujen siältämä proteiini muuntuu idätyksessä helposti sulavaksi. Jos palko- tai papukasvit aiheuttavat ilmavaivoja, luultavimmin samat kasvit idätettyinä sopivat kuitenkin mainiosti.
-Idut ovat kuiturikkaita.
-Niissä on myös mm. prebiootteja, DNA-vaurioita korjaavia antioksidantteja ja hyödyllisiä kasvihormoneja.
idätys / sinimailasen idätys / mung-papujen idätys / idätysastia /
Iso kiitos muistutuksesta! Olen juuri pohtinutkin, että on taas se aika vuodesta kun ruokavalio muuttuu kasvisten osalta väkisinkin juurespainotteisemmaksi. Kesä menee oman maan salaateilla, alkusyksy kaalilla ja nyt kasvikset on usein pääruoan tai marinoidussa muodossa.
VastaaPoistaVinkeistäsi huokui kokemus ja päätän taas kokeilla idätystä. Viime talvena homma ei oikein ottanut tuulta alleen, itujen päät pääsivät tummumaan ja idut ei jostain syystä uponneet odotusten veroisesti jälkikasvulle. Ehkä koitan vähän pienemmällä satsilla ja harkitsen lasipurkin sijaan idätysastian hankintaa.
Hei ja kiitos kommentista :)
PoistaNiin mennään meilläkin - luonnon rytmiin - ja sillä mitä milloinkin on järkevään hintaan tarjolla. Huomasitko muuten että kaalisato ei tänä vuonna ollut ihan parasta? Tosi kuivaa mielestäni.
Ota ihmeessä idätys uudelleen kokeiluun. Muovinen idätyskippo on kyllä kätevä - en itse ole muuten idättänytkään. Tosin jossain kirjoissa harsopussisysteemikin on saatu ainakin näyttämään ja kuulostamaan helpolta.
Jos idut ei tuoreeltaan kaikki mene, niin loput voi kyllä lisätä ihan minkä vaan ruuan sekaan.
Mulle on jotenkin tullut sellanen käsitys, että idätys on kauheen vaikeeta. En ole uskaltanut kokeilla, kun ne kuitenkin homehtuu, tulee salmonella ja kolmas maailmansota, jos ei osaa.
VastaaPoistaKohta puoliin startataan joululomalle, mutta tammikuussa kotiutuessa ehkä uskallan yrittää :)
Kiitos Ansku :)
PoistaTää oli niin hyvä - homehtuu ja salmonella ja maailmansota :D Mutta totta toinen puoli ajatuksissasi - just niin hankalaksi ja epäilyttäväksi moni idättämisen mieltää. Se täytyy itse kokeilla - itämisen prosessi on kyllä jonkinasteinen ihme. Minua se jaksaa edelleen hämmästyttää - miten pelkistä siemenistä ja vedestä kasvaa pimeässä niin hyvää ruokaa.
Mutta palataan asiaan tammikuussa - kerrohan kun pääset alkuun :)