Tiesitkö tämän lehtikaalista

Ystäväni kasvimaalla lehtikaali on ollut ykkösvihannes jo kymmeniä vuosia. Itse pääsin aiheeseen käytännön tasolla kiinni vasta tänä keväänä kun sain vihdoin aikaiseen kasvatella omat taimeni.
Kylvin siemenet muistaakseni jo huhtikuussa. Ne itivät suhteellisen nopeasti mutta koulimisen jälkeen kasvu tyssäsi totaalisesti. Seurailin aikani kituvia taimiriepuja ikkunalla ja heitin ne ulos toukokuussa.

Osan taimia jätin avoimen lasilavan ruukkuihin, osan istutin maahan kasvilavaan, osan taivaan alle. Alkuun kasvu oli kituliasta. Ystäväni kyllä rohkaisi ja kertoi että se on ihan tyypillistä lehtikaalille; ihmettelee aikansa, mutta kun lähtee kasvuun niin sitä ei pysäytä mikään.

Lasilavan taimet toukokussa, lehtikaali takana keskellä. Istutin niitä aika tiuhaan ajatuksena kitkeä pois ylimääräiset jos kaikki innostuvat kasvuun.

Ja tässä 16.5 vanhaan akvaarioon purkkeihin jätetyt taimet. Väliaikainen koti josta siirsin taimia avomaalle ja annoin ystävien matkaan. Alussa kasvu ulkonakin oli kituliaan hidasta mutta nyt voin vain tyytyväisenä ihastella tuuheita puskia ja silputa satoa keittiössä  :)

Heinäkuun alkupäivinä kasvilavan kaalit kurkottelevat jo lähes kattoon saakka, eli ovat reilusti yli puolimetrisiä. Lehtiä olen keräillyt jo ainakin parisen viikkoa, alhaalta päin harventaen. Mielenkiinnolla seurailenkin kasvueroja lasilavassa ja avomaalla; Kuinka korkeiksi taimet ehtivät ennen talvea.

Avomaan taimet kasvavat lyhyempinä ja leveämpinä. Näistä en ole vielä irrotellut lehtiä.

Voin jo tämä lyhyen kasvatus- ja makustelukokeilun perusteella sanoa että lehtikaali lunasti paikkansa kasvimaani top-10 listalla. Näitä nähdään tulevaisuudessa meillä jokasopan seassa :D Odotan jo ensikesää että pääsen koekasvattamaan kähärälehtistä ja violettia lehtikaalia.


Maku omassa sileälehtisessä lajikkeessani on mielestäni mieto. Yksinkertaisesti sanottuna, lehtikaali on kaalin makuista salaattia. Olen käyttänyt sitä sellaisenaan silputtuna salaatteihin, vihannes- ja sosekeittoihin ja wokkeihin. Talveksi aion kuivata lehtiä ja kokeilla myös tuorepakastusta.


En ymmärrä miten minullakin meni näin kauan että oikein ymmärsinkään lehtikaalin arvon. On käytännössä ihan idioottivarma ja helppo viljeltävä. (Taimikasvatus taitaa olla ainut pientä viitseliäisyyttä vaativa toimenpide). 
Jossain ohjeistettiin peittämään taimet harsolla heinäkuun alkupäiviin saakka (suojaamaan kirvoilta) mutta itse en tehnyt sitäkään vähää.  Jokunen pikkureikä muutamassa lehdessä on mutta ei mitään muuta mainittavaa kauneusvirhettä. Lukemani perusteella kasvi kestää jopa -15 pakkasen ja maku vaan paranee lehtien jäätyessä.


Ja sitten tärkein, lehtikaalin terveysvaikutukset; Joku lähde väittää, että lehtikaali olisi nokkosen jälkeen ravintorikkain kotimainen vihannes. En ole aihetta ihan pohjamutiin penkonut, mutta jos lähelläkään totuutta tämä väite on, niin riittää vakuuttamaan minut. Aika uskomatonta, että näin helpolla saa itse kasvatettua näinkin hyvää ja ravintorikasta vihannesta. Nippelitietona ja kuriositeettinä laitan tähän lehtikaalin ravintoarvoista pari vertailuarvoa parsakaaliin  


Lehtikaali 100g                                                 Parsakaali 100g
A-vitamiini 765.8 µg                                          85.9  µg
K-vitamiini 618 µg                                            110 µg
C-vitamiini  110 µg                                           120 µg
Karotenoidit 41700 µg                                      2858.2 µg


Kivennäis- ja hivenaineissa pitoisuudet aika lähellä toisiaan
Lähde: Fineli


Ja vielä uudesta Fit-lehdestäkin mielenkiintoista faktaa lehtikaalista. 


"Amerikkalaisissa ruokablogeissa kohistaan nyt lehtikaalista. Ryppyisine lehtineen se ei ole mikään kaalimaan kaunotar, mutta terveellisyyttä hehkutetaan. Supervihanneksessa on runsaasti antioksidantteja, ja sen sisältämä lehtivihreä puhdistaa elimistöä ilmansaasteista ja muista myrkyistä. Lehtikaalia kannattaa popsia myös kivennäis- ja hivenaineiden takia. Se sisältää C-vitamiinia kaksi kertaa enemmän kuin appelsiini ja kalsiumiakin tuplasti maitoon nähden. Lehtikaalia suositellaan erityisesti naisille, koska se lisää hyvän estrogeenin tuotantoa, joka estää rintasyöpäsoluja kasvamasta. Höyrytetty lehtikaali sitoo myös sappihappoa ja auttaa korkeasta kolesterolista kärsiviä.

Kiharaisen lehtikaalin lehdet eroavat rouhealla rakenteellaan ja voimakkaalla maullaan monista muista salaateista. Kitkeryytensä vuoksi kaalisiivuja kannattaa vokata kookosöljyssä tai murentaa kuivattuina ruokien joukkoon. Kaalia ei löydy vielä jokaisesta vihannes­tiskistä, mutta hiteiksi nousseita lehtikaalisipsejä saa  jo suomalaisistakin luomukaupoista. Lisäksi kaalia on helppo kasvattaa itse, eivätkä tuholaisetkaan juuri piittaa siitä. Kasvukausi kestää pitkälle syksyyn, ja maku pehmenee mukavasti pakkasten purressa."

Fit-lehti 7-8 2012

Kitkeryyttä en ainakaan itse huomaa. Aivan lyömätön kasvi kyllä on tuon viljelyn helppous/ravintopitoisuus tekijöiden suhteen. 

Ystäväni täällä Keski-Suomen korkeudella on poiminut lehtikaalia lumen alta ruokapöytään jouluun saakka. Aion kokeilla jättää jonkun taimen lumen alle talveksi ja testailla lehtien makua seuraavana keväänä. Sekin lukemani perusteella onnistuu.

Jos jostain taimikaupasta vielä löydät lehtikaalin taimen, niin istuta ihmeessä edes yksi. Jollet kasvimaata harrasta niin kauniin lehtikaalin voi istuttaa myös kukkapenkkiin tai parvekeruukkuun.