tiistai 12. toukokuuta 2015

Paakut pois intiaanisokerista


Keitin taas marjakiisselin. Siihen käytän ripauksen ruususuolaa - ja toisen vähän reilumman ripauksen intiaanisokeria. En ole enää vuosiin ostanut kuin tummaa intiaanisokeria - vaikka se on aika paljon arvokkaampaa kuin edullisin "Viron valkoinen" - ja vaikka se paakkuuntuu.

Se, että intiaanisokeri on ihan reilusti hinnakkaampaa kuin perusvalkoinen, se osaltaan motivoi miettimään josko kuitenkaan kolmea desiä sokeria yhteen piirakkaan tarvitsee...  Eli loppupeleissä ihan hyvä diili, jos hinta on yksi motivaattori vähentää sokerin käyttöä.

Se, että intiaanisokeri paakkuuntuu, ja että sitä ei voi estää, on totuuden nimissä todettava fakta. Olen kokeillut yhden jos toisenkin kikkakolmosen, jotta sokeri säilyisi pehmeänä ja tasalaatuisena - tai jo paakkuuntunut sokeri palautuisi homogeenisen pehmeäksi. Ei onnistu.

Intiaanisokeriin tutustellessa sen kostea rakenne oli kieltämättä alkuun pieni hidaste. Helposti vielä käsi kävi valkoisen sokerin purkissa - sen rakenne kun oli sellaista mihin oli tottunut. Käytännössä kuitenkin huomasin, että intiaanisokerin pehmeät paakut eivät haittaa perusleipomuksissa yhtikäs mitään - sekoittuvat kyllä sähkövispilällä sileäksi ja sulavat taikinaan. Kuivakakkuihin tai piirakoihin en siis koskaan siivilöi intiaanisokeria. Sähkövispilä riittää rikkomaan ainakin pehmeät paakut. Sokerin määrä taikinoissa on meillä muutenkin sitä luokkaa, että käytän mittana ruokalusikallisia. Ruokalusikkamitalla on helppo väistellä isommat kovat rakeet sokeria purkista ottaessa.





Joidenkin leipomusten kohdalla intiaanisokeri on kuitenkin parempi hieroa metallisihdin läpi. Esim. kääretorttu- tai täytekakkupohja vaativat mielestäni sileän tasaisen sokerin. Ja kun sihti kerran kaivetaan esiin, silloin on sopiva hetki ihan tarkoituksella ottaa sokeripurkista ne paakkuisimmat kohdat käyttöön. Pehmeät paakut hieroontuvat sihdin läpi - mutta mitä niille sihtiin jääville koville kikkareille tehdään? Ei kai niin kallista sokeria voi hukkaankaan heittää...

Sihdin läpi hierottua intiaanisokeria.


Ne kivettyneet sokeripaakut laitetaan sihdistä erilliseen purkkiin. Ne ovat niin kovia, etteivät rikkoonnu kohtuuvoimin metallisihtiin - mutta kiehuvaan veteen kyllä häviävät. Sitten kun tehdään kiisseliä - tai vaikka vispipuuroa, niin niihin lisätään sokeri sieltä kikkarepurkista.




Että siinä minun käytännön vinkkini intiaanisokerin paakkuuntumiseen. Estä se minkä kohtuudella voit käyttämällä tiivistä purkkia - ja jemmaa ne sihtiin jäävät kikkareet eri astiaan - ja anna odottaa vuoroaan sellaisina ihan suosiolla.



19 kommenttia:

  1. Minä olen vipannut kökkäreet blenderin terien armoille... siellä kyllä jauhaantuvat. Sitten vaan takaisin purkkiin, mun mielestä eivät sitten enää ihan vastaaviksi paakuiksi mene.

    Olis kyllä todella aihetta minunkin vähentää sokerin syömistä... jossain vaiheessa jo vaihdoin minäkin kaiken sokerin tuohon, mutta niin vain hiipi valkoinen pahuus takaisin, kun se toimi jossain leivonnassa kuitenkin paremmin kuin tuo. Vois ehkä koittaa hiippailla takaisin terveellisempään suuntaan taas... Toisaalta en käytä sokeria lisänä oikeastaan missään eli ainoastaan leivonnaisissa ja kiisseleissä sitä menee meillä, ja aika harvoin harrastan noista kumpaakaan... tyttö ennemminkin meillä leipoo (ja aina mokkapaloja =D).

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Minä en ole tutustunut vielä intiaanisokeriin mutta tuo oli hyvä ajatus että koska se on arvokkaampaa sitä tulisi käytettyä vähemmän. Turhan helposti tulee pyöräytettyä kakkua tavallisesta sokerista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan :)
      Muutama vuosi meni minullakin aiheeseen totutellessa. Ei siihen, että vaihtaisin tavan sokerin tummaan, vaan että hyväksyy sen hinnan :) Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että sokeria menee niin vähän, ettei sillä hinnallakaan ole enää merkitystä.

      Poista
  3. Oletko kokeillut fariinisokeripussin kyljestä löytyvää vinkkiä laittaa loraus vettä kovettuneen sokerin sekaan? Toimii ainakin fariinisokeripussin sisällä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä vinkki! Monesti olen minäkin sokeria hieronut ihan tosissani, melkoista hommaa. Sauvasekoittimellakin olen yrittänyt niitä murskata, huonolla menestyksellä. Soppaanhan ne kokkareet saa hävitettyä helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei PiuPau :)
      Se on minun mielestä ollut se helpoin konsti.

      Poista
  5. Toimisko tuohon sama kuin fariinisokeriin? Eli muutama vaahtokarkki sekaan, niin ei kovetu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tuli uusi idea :D
      En ole kokeillut, mutta täytyyhän tätä testata.

      Poista
  6. Meillä kovat kikkareet syödään karkkeina.... Ihan kilpaillaan kuka semmoisen ehtii suuhunsa nappaamaan😊 nam

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas uusi idea :)
      En taida niin paljon intiaanisokeristakaan tykätä, että pelkisteen söisin, mutta muille sokerihiirille ihan hyvä eväsvinkki :)

      Poista
  7. Kiitos, olipa hyviä vinkkejä taas :)

    VastaaPoista
  8. Sellaista kysyisin, että millä sokerimäärällä teet perinteisen 4 tai 6 munan kakkupohjan? Määränhän tulisi olla oikeassa suhteessa munien määrään, tai muuten vaahtoavuus kärsii. Jos joskus innostun kokeilemaan tummaa sokeria, niin kysynpä jo valmiiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katri :)
      Nykyään teen kaikki kakut pyöreästi noin 1/2dl sokeriin. Vaikka määrä on tosi pieni verrattuna tavallisiin ohjeisiin, mielestäni se ei haittaa vaahtoutumista ollenkaan. Minusta muutenkin ihan totaalisen turha käyttää sokeria esim. täytekakun pohjaan. Jos vähän makeammankin kakun haluaa, se pohjasta pihistetty sokeri maistuu paljon enemmän ja makeammalle täytteissä ja kuorrutuksessa. Sama piirakoissa - pohja ei tarvitse kuin aavistuksen sokeria - päälle ripoteltuna suu maistaa makeuden paljon vähemmillä määrillä.

      Poista
    2. Sen vielä lisään, että jauhojenkin määrää kannattaa pikkuisen nipistää sokeria vähentäessä.

      Poista
  9. Hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Vaikka kuinka paakkuntuneen inkkarisokerin saa pehmeäksi laittamalla sokerin tiiviiseen purkkiin ja päällimmäiseksi palan mitä tahansa ruisleipää. Seuraavana päivänä sokeri on käyttökelpoista ja leipäpala rutikuiva. Nam, t Kirsi

    VastaaPoista
  10. Hei, minua ei se paakkuuntuminen edes haittaisi, mutta kun en saa edes kuumaan nesteeseen kaikkea sulamaan. Pakko siivilöidä kovat rakeet pois. En ole siksi edes ajatellut esim. leipomista tällä tuotteella. Höh.

    VastaaPoista