Valkosipulikeitto - gluteeniton

Perinteinen espanjalainen valkosipulikeitto on lämmittävä talviruoka - keventäjillekin sopiva. Perinteistä reseptiä muokkaan nyt senverran, että korvaan valkoisen leivän / krutongit valkoisilla pavuilla ja lisään sekaan tavallistakin sipulia. Lempi-tytär jatkaa gluteenitonta ruokavaliota, silläpä nyt sitten ainakin osa ruuista ja leipomuksista muokataan viljattomiksi.

Valkosipulikeitto - gluteeniton

3 sipulia viipaloituna

10 valkosipulin kynttä pilkottuna

1/2 tuorechilipalko

2-3rkl oliiviöljyä

1 luomu kasvis-yrtti liemikuutio (tai kasvisfondia) 

4dl rasia esikeitettyjä papuja pakastimesta
1l vettä

4 kananmunaa

Persilja- ja ruohosipulisilppua (nyt kuivattua mutta tuore on aina parempi)

Ihanaa luomuvalkosipulia. Tätä olen yrittänyt nyt muistaa ottaa pari kynttä raakanakin joka päivä.

Pilkotut sipulit, valkosipulit ja chilipala freesaillaan hetki reilussa lorauksessa oliiviöljyä.

Lisätään noin reilu litra vettä, esikeitetyt pavut ja kasvisfondi / kuutio. Annetaan hautua ainakin puolisen tuntia.

Keittoannos lautaselle, päälle rikotaan kananmuna. (Jätä keltuainen ehjäksi.) Lautaset laitetaan noin 225 asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi.

Kun muna on hyytynyt, päälle ripotellaan (aina kun sitä vaan saa, tuoretta) persilja- ja ruohosipulisilppua. Nyt kuivaversioita. Ja laitoinpa mausteeksi vielä salviaakin. Uunissa lautasen reunoille roiskuu lientä. Ainoastaan kosmeettinen haitta... Jos se häiritsee, kippaa valmis annos varovasti puhtaalle lautaselle.

Ihana tulisen tuhti ja maukas keitto näinkin. Sipulikeittoon laitan yleensä paahdetun leipäpalan ja juustoa.

espanjalainen keitto / valkosipulikeitto resepti / gluteeniton valkosipulikeitto / keitto valkosipulista / helppo keitto / dieetti / 

Ryynipuuro maitojauheesta

Siskoni muistutti naapurin Kirsti-mummon puuronkeitosta. Hän tarjosi usein kauraryynipuuroa joka oli keitetty maitojauheeseen. Syitä lienee ainakin kaksi: Hän tykkäsi perinteisistä kokoryynipuuroista (taisi olla aina kaurapuuroa jota saimme) muttei viitsinyt tai jaksanut sekoitella maitopohjaista puuroa tuntikausia. Kirsti  myös uskoi lääkäriä, joka kielsi kovat rasvat. Rasvaton maitojauhe oli siis "hyvien" listalla rypsiöljyn lisäksi... Rypsiöljyä en itse käytä, enkä usko rasvattomaan vallankumoukseenkaan, mutta kokeilin nyt ihan mielenkiinnosta tuon maitojauhepuuron.

Tein puuron vehnäryyneihin. Kattilaan kolme desiä huuhdottuja ryynejä ja hiukan reilu litra vettä. Jätin vesi-ryyni-seoksen miedolle lämmölle hautumaan noin pariksi tunniksi.
Kun vesi oli imeytynyt ryyneihin ja ne olivat sopivan pehmeitä, lisäsin sekaan 2dl maitojauhetta sekoitettuna pariin desiin kylmää vettä. Kiehautin seoksen vielä nopsaan, lisäsin sekaan ripauksen suolaa ja voinokareen (nyt ei olla rasvattomalla dieetillä) ja siinä se.

Maitojauheesta valmistetussa puurossa on hiukan makea maitojauheen maku, myös tuoksussa häivähtää maitojauhe. Suolaa saakin mielestäni lisätä himpun enemmän kuin perinteiseen maitopuuroon.
Uskoisin myös että kauraryyni toimii paremmin maitojauheeseen sekoitettuna kuin vehnä.

No, tätä reseptiä en oikeastaan itse tarvitse kuin ehkä kesällä mökillä missä jääkaappina toimii sateella vettä lainehtiva kuoppa kiven kupeessa... Eli siellä ei maitoruokia harrasteta.
Mutta jos sinulla ei ole haudekattilaa ja haluat kokeilla ryynipuuroa, tämä maitojauhesysteemi on ihan ok.

Minulla on haudekattila tai oikeastaan minulla on nyt kaksi haudekattilaa. Kiitos Alexander :) Juttelin työpaikalla joku päivä sitten että tarvitsisin uuden haudekattilan. Vanhan pohja on hieman kuprulla ja kattila heiluu ja resonoi hellalla... Seuraavana päivänä tiskille tuotiin upea Hackmannin emaloitu haudekattila. Tätä mallia en ole koskaan aiemmin edes nähnyt. Valkoinen emalointi ja paksu pohja. Kattila on paljon tukevampi ja painavampi kuin entinen teräksinen kattilani. Kiitos, ihan mahtava, tästä tykkään :)

Sain muuten työpaikalla asiakkaalta aivan mahtavan vinkin: Hapatettu kaurakiisseli. Siitä lisää ja testiajo vielä tällä viikolla :)

Vaikka olisi mistä valita...

Eilen lukaisin uudelleen kirjan, josta jäi aikoinaan muutama tilasto mieleen. Kivikautta kiloille - Heljä Suuronen-Geib.

"Ihmiskuntaa ravitsevien kasvien määrä on nykyään erittäin rajoittunut. Suurin osa 195 000 kukkivasta kasvilajista tuottaa syötäviä osia, joita ihminen voisi käytttää ravinnokseen. Kuitenkin vähempää kuin kolmea sataa lajia käytetään ravinnoksi ja vain seitsemäntoista kasvilajia tuottaa 90% ihmiskunnan ruokavarannosta. Suurin osa niistä on viljakasveja, ja niistä neljä (vehnä, maissi riisi ja ohra) ovat tonnimäärältään suuremmat kuin seuraavat 26 lajia yhteensä. Kahdeksan viljakasvia tuottavat 56% ravintoenergiasta..."

Aika uskomatonta faktaa. Kenelle vaan olosuhteiden puolesta on mahdollista, niin erityisesti villivihannesten ravintokäyttöä kannattaa kyllä opetella. Niin ja tuon tilaston voi pitää mielessään myös silloin kun valitsee tulevan kesän kylvöksiä :) Vähän yhtä, mutta monta erilaista.

"Useimmat kasveista saatavat ruoka-aineet sisältävät tuhansia bioaktiivisia yhdisteitä, joista jokaisella on ainutlaatuinen tehtävänsä elimistössä. Elimistö valitsee mitä se noista tuhansista kemiallisista ominaisuuksista kulloinkin tarvitsee."
Lyhentäen lainattu: Parantavien ruokien opas - James A Duke



Jos kasvattelet syötävää avomaalla, nyt on jo korkea aika tehdä siementilaukset (jollet sitten kipaissut hakemaan tulevan kesän siemensatsia viimekesän alesta :) Tunnustan, olen jo kaivanut omat siemenjemmani hypisteltäväksi ja haaveiltavaksi... Tuon kun kirjoitin, niin mistä lie traumaattisista puutarhakokemuksista mieleen pyrähti seuraava :D

Haaveet kaatuu,
Niitä nousemaan en saa.
Haaveet kaatuu,
Tahdoin paljon kauniimpaa.
Haaveet kaatuu,
Varjot saapuu.
Mitä siitä itselleni sain,
Kun hyvää tahdoin tehdä vain?

-Jore Marjaranta-

Avomaantomaatin siemenet kylvän täällä Keski-Suomen korkeuksilla helmikuun lopulla. Siitä alkaa kevät :)



Tämän kevään uutuuksia kasvimaalla tulevat olemaan ainakin ne syksyllä istuttamani valkosipulit ja piparjuuri. (Pähkäilenkin nyt josko vaan ostan Cittarista muutaman juurenpalan, vai onko lajikkeissa suuriakin eroja talvenkeston suhteen...)
Työn alla on myöskin löytää voikukansiemeniä. Asumme kaavatontilla jossa ei valitettavasti ole yhtään voikukkia. Tienpenkoilta tai lenkkipolkujen varsiltakaan en viitsi lehtiä poimia. Suunnitelmissani onkin tehdä salaattipenkkiin tilaa voikukalle, joka siis nokkosen jälkeen taitaa olla Suomen toiseksi ravintorikkain villivihannes. En muistanut viime kesänä kerätä talteen siemeniä, joten heti keväällä kaivelen jostain muutaman voikukanjuurakon. Kotimainen kanta on varmasti hyvä, mutta vertailukohdaksi yritän silti etsiskellä jostain salaattikäyttöön jalostettua voikukansiementä.

Joitain muitakin puutteita kasvimaani valikoimassa huomasin viime kesänä. En vaan sitten kirjoittanut niitä muistiin, enkä enää muista mitä suunnittelin... Mutta vinkki numero yksi on kuitenkin se lehtikaali. Sitä jos et ole vielä kokeillut niin suosittelen.