Vaikka olisi mistä valita...

Eilen lukaisin uudelleen kirjan, josta jäi aikoinaan muutama tilasto mieleen. Kivikautta kiloille - Heljä Suuronen-Geib.

"Ihmiskuntaa ravitsevien kasvien määrä on nykyään erittäin rajoittunut. Suurin osa 195 000 kukkivasta kasvilajista tuottaa syötäviä osia, joita ihminen voisi käytttää ravinnokseen. Kuitenkin vähempää kuin kolmea sataa lajia käytetään ravinnoksi ja vain seitsemäntoista kasvilajia tuottaa 90% ihmiskunnan ruokavarannosta. Suurin osa niistä on viljakasveja, ja niistä neljä (vehnä, maissi riisi ja ohra) ovat tonnimäärältään suuremmat kuin seuraavat 26 lajia yhteensä. Kahdeksan viljakasvia tuottavat 56% ravintoenergiasta..."

Aika uskomatonta faktaa. Kenelle vaan olosuhteiden puolesta on mahdollista, niin erityisesti villivihannesten ravintokäyttöä kannattaa kyllä opetella. Niin ja tuon tilaston voi pitää mielessään myös silloin kun valitsee tulevan kesän kylvöksiä :) Vähän yhtä, mutta monta erilaista.

"Useimmat kasveista saatavat ruoka-aineet sisältävät tuhansia bioaktiivisia yhdisteitä, joista jokaisella on ainutlaatuinen tehtävänsä elimistössä. Elimistö valitsee mitä se noista tuhansista kemiallisista ominaisuuksista kulloinkin tarvitsee."
Lyhentäen lainattu: Parantavien ruokien opas - James A Duke



Jos kasvattelet syötävää avomaalla, nyt on jo korkea aika tehdä siementilaukset (jollet sitten kipaissut hakemaan tulevan kesän siemensatsia viimekesän alesta :) Tunnustan, olen jo kaivanut omat siemenjemmani hypisteltäväksi ja haaveiltavaksi... Tuon kun kirjoitin, niin mistä lie traumaattisista puutarhakokemuksista mieleen pyrähti seuraava :D

Haaveet kaatuu,
Niitä nousemaan en saa.
Haaveet kaatuu,
Tahdoin paljon kauniimpaa.
Haaveet kaatuu,
Varjot saapuu.
Mitä siitä itselleni sain,
Kun hyvää tahdoin tehdä vain?

-Jore Marjaranta-

Avomaantomaatin siemenet kylvän täällä Keski-Suomen korkeuksilla helmikuun lopulla. Siitä alkaa kevät :)



Tämän kevään uutuuksia kasvimaalla tulevat olemaan ainakin ne syksyllä istuttamani valkosipulit ja piparjuuri. (Pähkäilenkin nyt josko vaan ostan Cittarista muutaman juurenpalan, vai onko lajikkeissa suuriakin eroja talvenkeston suhteen...)
Työn alla on myöskin löytää voikukansiemeniä. Asumme kaavatontilla jossa ei valitettavasti ole yhtään voikukkia. Tienpenkoilta tai lenkkipolkujen varsiltakaan en viitsi lehtiä poimia. Suunnitelmissani onkin tehdä salaattipenkkiin tilaa voikukalle, joka siis nokkosen jälkeen taitaa olla Suomen toiseksi ravintorikkain villivihannes. En muistanut viime kesänä kerätä talteen siemeniä, joten heti keväällä kaivelen jostain muutaman voikukanjuurakon. Kotimainen kanta on varmasti hyvä, mutta vertailukohdaksi yritän silti etsiskellä jostain salaattikäyttöön jalostettua voikukansiementä.

Joitain muitakin puutteita kasvimaani valikoimassa huomasin viime kesänä. En vaan sitten kirjoittanut niitä muistiin, enkä enää muista mitä suunnittelin... Mutta vinkki numero yksi on kuitenkin se lehtikaali. Sitä jos et ole vielä kokeillut niin suosittelen.

Mieletön pari kuukautta

Mieletön aika alkoi joskus lokakuun lopuilla. Pesukone sanoi kertarytinällä sopimuksensa irti ja minä vääntelin käsin kuivaksi kuudenkymmenenasteen kirjopesukasan.
Soitin merkkikorjamoon.
Jo kahden viikon kuluttua ehtivät noutaa koneen...
Eikä mennyt kuin kuukausi lisää niin päiväposti toi kustannusarvion korjauskustannuksista.
Sekuntien sisällä siitä tulistuin ihan tosissaan...
Ilmoitin korjaamoon että tulen noutamaan puhkisyöpyneen takaristikon ja lähetän sen, tai kuvat siitä tehtaaseen.
Kone oli kuulema jo aikoja sitten heitetty romuihin...
Miksi #%&# sitten odotutatte kuukauden ja lähetätte arvion korjauskustannuksista...

"Emäntä käy taas kuumana kuin hellakoukku"... Kuulin mieheni kertovan puhelimessa tilanteesta kaverilleen. Vähätteli :D

Kyseinen pesukone oli noin seitsemän vuotta vanha Miele. Ei ihan minua tämä seitsemän vuoden palvelusaika vakuuttanut ja otinkin yhteyttä merkin huoltopäällikköön. Täytyy myöntää että ihan puhtaan asialinjan kriteerejä ei ehkä se yksi sähköpostiviestini täyttänyt, mutta herrasmiehenä ymmärsi keski-ikäistä äiti-ihmistä joka on sitkutellut ilman pesukonetta pari kuukautta...

Se kustannusarvio korjauksesta...

Saman herrasmiehen kanssa pääsimme keskustellen niin hyvään sopuratkaisuun etten tiedä onko minulla edes lupa sen yksityiskohtia näin julkisesti kertoa :)

Elämä jatkuu... Vaikka se ei enää ole ollenkaan Mieletöntä :D
Uudessa koneessa on eco-ohjelmat eli iso parannus vanhaan. Näin tyhjiä koneellisia en pyöritä muutoin kuin silkin tai villan hienopesussa. Minulla ei ole niin monta silkkipaitaa että kone täyttyisi ikinään...

Minun pyykkivaltakuntani... Seinään kiinnitettävä kuivausritilä on kyllä sataparempi kuin se lattialla pyörivä siipihärveli. Seinähaitari menee tyhjänä nätisti kasaan eikä haittaa imurointia. Yksi lattiahökötys minullakin vielä on, mutta sen kelkon kierrätykseen sinä päivänä kun saan aikaseen hankkia toisen seinään kiinnitettävän. Takana Lempi-tyttären ompelukonesysteemit.

Kellarivessa.

Ja vinkkiä remontti-intoisille: Kellarin vessanpytyn taakse on sijoitettu pumppu joka heilauttaa sen itsensä katon kautta kulkevan poistoputken kautta pääviemäriputkeen. Tässä tapauksessa jälkikäteen rakennetun vessan poistoputken vetäminen sementtilattian sisään olisi ollut aika epäinhimillinen urakka. Kellarissa risteilevien keskuslämmitys- sun muiden putkien seassa yksi metallinen viemäriputki katossa ei ole kuin "sisustuselementti" :)

Niin ja tämän postauksen ajatus vain oli että ei kaikkea tarvitse aina ihan purematta niellä ja mukisematta hyväksyä. Soitin kuluttaja-asiamiehellekin jonka kanta pesukoneen kestoon oli, että näin se vain nykyään on... Koneen heittäminen romuihin asiakkaalta kysymättä ei tosin hänen mukaansa ollut normikäytäntö ollenkaan.

Sanoi mitä sanoi, ei kelvannut minulle. 
Mielen huoltopäällikkö oli samoilla linjolla kanssani, heidän pesukoneidensa käyttöikä ei ole seitsemän vuotta. Vika joka omaan koneeseeni ilmaantui, on äärimmäisen harvinainen Mielen koneissa, eikä sille löytynyt arvauspohjalla selitystä.

Nykytuotteiden elinkaaresta postaili juuri ihana Preferita ja turhasta valittamisesta suorasanainen Virpi.
Molemmat aiheita jotka riipivät omaakin hermoani... Tässä tapauksessa se valittaminen nyt kuitenkin oli mielestäni kertakaikkisen aiheellista ja kuten tarinasta ilmi käy, tuloksellistakin. Nyt olen tyytyväinen ja ihan hiljaa hetken :D

Pinaattiletut - gluteeniton

Tänään tuli taas vahingossa aika hyvä setti: Tattari-pinaatti-letut.

Taikinapohja
1 litra tattariryynipuuroa (paksuhkoa)
6 palaa Lidl pakastettua luomupinaattia
4 munaa
3dl maitoa
2-3dl Keskisen myllyn gluteenitonta tattarijauhoa
1/2dl oliiviöljyä
1/2tl ruususuolaa.

Lisukkeiksi smetanakastike
1 purkki Deliciest smetanaa johon sekoitin noin 
10cm pätkän purjoa
2 puristettua valkosipulinkynttä
1/4tl ruususuolaa
1/2tl mustapippuria.

Hapankaalia, hapanpunajuurta sekä puolukkaa keitettynä hillona ja raakasoseena. Lautaselle vielä reilu ripaus nokkosensiemeniä. Voimaruokaa :)

Taikina oli aika paksua ja nostelinkin sen lettupannuun ruokalusikalla. 

Tiedätte mitä mieltä olen teflonista keittiössä... Mutta vieläkään en ole löytänyt keraamista pikkulettupannua... Rautaista sellaista ei myöskään ole ainakaan kirppareilla eteen osunut.
Tässä siis kotini viimeinen teflon. Kakkuvuoankin olen jo löytänyt keraamisena. Myöskään muovikippoja ei enää ole. Olkoonkin että osa niistä on ihan turvallisia, mutta metalliset kulhot tuntuvat omilta.

Taputtelin paksun taikinan lusikalla ohuemmaksi ja paistelin lettuset miedolla lämmöllä.

Keliakia on onneksi suhteellisen harvinainen sairaus mutta eriasteinen viljayliherkkyys vaivaa joidenkin arvioiden mukaan jopa useaa kymmentä prosenttia Suomenkin väestöä.

James & Ron Braly & Hoggan: VAARALLISET VILJAT on kattava kirja aiheesta. Suosittelen tutustumaan jos hiukankin huomaat oirehtivasi viljoista. TÄSSÄ linkissä kirjan alkusanat. 

tattaripuurosta lettuja / gluteeniton pinaattilettu resepti / pinaattiletut puurosta / pinaattiletut tattarijauhoista