Kanelia ja kanelia

Suomalainen joulu tuoksuu kanelilta. Se on riisipuuron ja piparien "pakollinen" mauste. Läpi vuoden kaneli maustaa vähintäänkin omenapiirakat ja korvapuustit.
Kotoisalla kanelilla on  myös "pimeä puoli" - sen suuret luontaiset kumariinipitoisuudet nousivat jokunen vuosi sitten otsikoihin. Kanelin sisältämä kumariini on maksalle myrkyllinen aine - aiheeseen onkin reagoitu mm Eviran toimesta. Terveille aikuisille kassiakanelia suositellaan korkeintaan tee- tai ruokalusikallinen päivässä (saantisuositukset hiukan vaihtelevat eri lähteissä), maksaongelmaisille tai pienille lapsille ei lainkaan.

Gluteenittomat keventäjän piparit.


Kanelin ystäville lohdullinen tieto kuitenkin oli, että ainoastaan kassiakanelin kumariinipitoisuudet ovat huomioonotettavan korkeat. Ceylonkaneli selviää lähes puhtailla papereilla - sisältää hitusen kumariinia, niin kuin kotoinen mustikkakin. Pitoisuudet ovat kuitenkin niin olemattomia, ettei niitä tarvitse käytännössä huomioida

Kumariinikohu aiheutti vielä jokunen vuosi sitten päänvaivaa - käytännössä kaikki isojen kauppaketjujen valikoimassa oleva kaneli oli (ja on edelleen) korkean kumariinipitoisuuden kassiakanelia. Minulla ei tästä kaneliaiheesta ole ostajan näkökulman kokemusta kuin paikallisen Cittarin ja Lidlin verran - kummastakaan ceylonkanelia ei ole löytynyt. Enkä siis osaa nyt sanoa, saako sitä yleisesti isommista marketeista, vai kuuluuko ceyloninkaneli ainoastaan luontaistuotekauppojen valikoimaan?
Teollisuus ei käytä ceyloninkanelia käytännössä lainkaan - koska se on kalliimpaa - ja koska kassiakaneli on voimakkaamman makuista.

Tavallista kanelia saa alle kympillä kilo - mutta tässä on kyllä yksi kohta, jossa ei kannata niillä kilohinnoilla tinkiä... Tietysti tieto ceyloninkanelin turvallisuudesta on tärkeä valintaperuste sekin, mutta myös maku vakuuttaa.

Ceyloninkaneli on pehmeän aromikasta - mielestäni siinä on vähän suklainenkin maku. En osaa sanoa, onko eri merkkien ceylonkaneleilla suuria eroja, mutta ainakin käyttämäni Frontier luomukaneli on tosi pehmeää.

Kassiakaneleissa on valtavia laatueroja. Siitä sen verran, että aikoinaan ostin luokkaretkirahastoa keräävältä pikku pojalta ison kanelipurkin. Se oli aikaa, kun en vielä edes tiennyt, että on olemassa kanelia ja Kanelia... Se ovenraosta pikku myyjältä ostettu kaneli oli niin kertakaikkisen karmeaa, että vaikka olen ihan satatarkka kierrättäjä ja ruokahävikin välttäjä, niin se puoli kiloa luokkaretkikanelia joutui kompostiin.

Asun pikkukaupungissa, josta kaikkia haluamiani luontais- tai luomutuotteita ei löydy. Olen muutenkin ihan äärimmäisen huono kaupoissa ja kaupungilla kiertelijä - eli en käy läänin "pääkaupunginkaan" keskustassa kuin ehkä max. kerran vuodessa...
Minulle yksinkertaisinta ja helpointa on tilata tarpeellinen nettikaupoista - ja eniten siitä syystä iHerb-nettikauppa onkin aika usein edustettuna näissä keittiöhankinnoissani.
Kanelin osalta ostan aina isoja kuluttajapakkauksia koska kaneli säilyy pitkään, käytän kanelia paljon ja isompi pakkaus on edullisempi.

Hintaa kuvassa näkyvällä 453g pakkauksella on 17,43€, eli pyöreät neljäkymppiä kilo. Tilattu iHerb -nettikaupasta.
Tämä Frontier kaneli on luomulaatuista ceyloninkanelia.

Kiitos edellisiin juttuihin tulleista kommenteista ja kysymyksistä. Viimeiset pari viikkoa ovat hurahtaneet yhdessä sun toisessa kiireessä ja blogiharrastuskin sitten jäänyt vähän paitsioon. Julkaisen kommentit yleensä puhelimen kautta, mutta en edes yritä siellä niihin vastaamista... Parikin kertaa kun olen saanut aikaan aika totaalisen sotkun blogini lähdekoodiin puhelinta näprätessä. Istahdan viimeistään huomenissa koneelle ja päivittelen postit - kiitos vielä kerran kärsivällisyydestä :)

Tässä vielä yksi vastaan tullut mielenkiintoinen artikkeli kanelista:

http://www.magneettimedia.com/kaneli-ja-magnesium-ovat-yhdessa-maailman-tehokkain-verenpainelaake/

Tilausvinkkejä iHerb -nettikauppaan.

kaneli ja kumariini / kanelin terveysvaikutukset / kanelin myrkyllisyys

Viikon varrelta

Tämä ilahdutti: SPR-kirpparilöytönä uusi idätysastia parilla eurolla. Minulla on jo omat hyviksihavaitut Friggs-idätyskipot, mutta tällä pääsee Veera-tytär harrastuksen alkuun uudessa kodissaan.
Idätysastioissa löytyy monta mallia - usein niitä ei edes tahdo huomata kirpparien muoviromulaareista. Jos idätys on vielä "pitäisi" -listalla, niin kannattaakin tutkailla vähän tarkemmin kirppareiden laarit. Olen löytänyt uusiakin idätysastioita eurolla-parilla

Tämäkin ilahdutti - arpajaisvoitto Minäkö keski-ikäinen blogiarvonnassa.

Ensimmäisiä joululahjojakin löytyi kuin vahingossa - Lorna Byrne, Enkeleitä hiuksissani. Sain oman kirjani lahjaksi ystävältä - nyt löysin kierrätyskeskuksesta eurolla toisen. Hyvänmielen kirja, joka on ilo antaa eteenpäin.
Joululahjoja kannattaa etukädessä etsiä kirppareilta - ainakin nyt kirjojen osalta. Kirja ei kulu kertalukemalla tai hyllysäilytyksessä ja niitä saakin ihan uudenveroisina. Tosin oma tunnelmansa on hiirenkorville tutkituilla, entisen omaistajan rakastamilla yksilöilläkin... Onnekas löytää kiertoon laitettuja uutuuksia - yhtään huonompia eivät ole vanhat klassikot...

Kokeilin hapankaalileikkeiden valmistusta. Irrotin lehdet varovasti, poistin paksut lehtiruodit, leikkasin sopivan kokoisiksi paloiksi... Pulikka teki paloista sen tuhannen silppua - eli perinteistä hapankaalia... Kehitystyö siis niiden osalta vielä vähän vaiheessa :D

Yhden hapankaalipytyn maustoin kokeeksi korianterin siemenillä - ei ehkä ollut ihan paras setti

Sain lintulaudan keittiön ikkunan alle - siihen missä eniten tulee istuskeltua. Keksimme ripustaa laudan kahdella ketjulla ja koukuilla kattolipan alle roikkuvaksi. Ihan ok systeemi - maahan lyöty tolppa kun on heilahtanut nurin jo useampana talvena...

Mitä oravien kanssa pitäisi tehdä... Välillä niitä hätistelen pois mutta kai niidenkin on syötävä?

Talvella on kiva leipoa - vaikka joka päivä... Olen muunnellut aiemmin esittelemääni puolukka-kookos-piirakkaa vieläkin kevyempään suuntaan. Tässä taikinapohjassa ei ole lisättyä rasvaa (ei edes kookoshiutaleita).
Marjoina olen käyttänyt myös mustikkaa ja pinnan muruseokseen olen käyttänyt kookoksen tilalla tattarihiutaleita. Ihan mainio arkipiirakkaohje. Laitan vielä tästä tarkempaa juttua joku päivä.

Lempi-tytär halusi laskiaispullia. Googlaili aikansa ja päätti kokeilla Täydellisten gluteenittomien pullien reseptiä...
Ensin tehtiin ihan ohjeen mukaan - mitä tapahtui... :D

Leipomisessa on jotain maagista... Vaikka nyt niinkin yksinkertainen ohje kuin peruspulla - samoilla aineksilla jokainen leipuri valmistaa ihan omannäköisensä ja -makuisensa pullan.
Lempi ei luovuttanut - muokkaili reseptiä ja valmistusohjetta. Tässä osin tattarijauhoon valmistuneet, omenakompottitäytteiset gluteenittomat marraskuun laskiaispullat

Iltalukemisena nyt.

Viiniä ja hevimetallia

Vaihdoin viinit pääosin luomuihin jo vuosia sitten. Ensimmäinen luomuviinipulloni oli lahja ystävältä - ja se yllätti positiivisesti pehmeällä aromillaan. Vaikka en ole ollenkaan asiantuntija viinien maailmassa, olen siitä lähtien etsiskellyt ja maistellut aktiivisesti luomuvaihtoehtoja. Kymmenisen vuotta sitten luomuviinit - niin kuin muutkin luomutuotteet olivat vielä aika harvalukuisesti edustettuna. Nykyään luomua alkaa jo löytyä aika hyvin - niin elintarvikkeista kuin viineistäkin.

Senkin muuten huomasin aikanaan, että luomuviinit eivät aiheuttaneet öistä sydämentykytystä tai kaulan ja rintakehän alueelle helahtavia punaisia länttejä ollenkaan siinä määrin kuin tavalliset viinit. Olin jo tottunut hyväksymään oireet pakollisena kylkiäisenä parin viinilasin jälkeen. (Syytä niihin en sitten koskaan vaivautunut selvittämään, viinin vaihto luomuun tuntui auttavan.)

Yksi minua mietityttänyt viiniasia oli jostain lehdestä saksittu ja kaapin oveen teipattu pikku lista viinintuottajamaista, joiden viineissä on eniten tai vähiten raskasmetalleja.
Lyhyesti: Etelä-Amerikan viinit selvisivät tutkimuksesta puhtailla papereilla, Euroopan viinit taas eivät - tosin Italian viinit olivat yllättäen jutun mukaan puhtaampia kuin muiden Euroopan maiden viinit...
En ole Suomessa törmännyt sen kummempaan uutisointiin aiheesta kuin sen yhden talteensaksitun pikkulappusen verran.

Tosin olen miettinyt sitäkin, että se viinien sisältämiä raskasmetalleja mittaava tutkimus ei ole voinut olla kovinkaan kattava huomioiden lukuisat viinitilat ja paikalliset olosuhteet. Eli en menisi tuomitsemaan koko Unkarin viinintuotantoa vain siksi, että maa sattuu olemaan sen yhden listan jumbosijalla...

Ihan vaan yksinkertaisesti asioita yhdistellen - valitsemalla luomuviinin voi kuitenkin lienee aika hyvällä omallatunnolla kuitata tämän raskasmetallipähkäilynkin hoidetuksi :)

Tosin on nyt vielä omakohtaisestikin koettuna sekin sanottava, että niin viineistä kuin muistakin alkoholijuomista löytyy hienoja tuotteita ilman luomumerkintääkin.

Tässä kuitenkin Alkon uutuusviini, jonka sain maahantuojalta testattavaksi - ja joka kuulostaa täydellisen hyvältä joka suhteessa: Reilun kaupan luomuviini Argentiinasta - Tilimuqui Cabernet Sauvignon Bonarda.

"Viini on saanut nimensä pienen ja köyhän Tilimuqui-kylän mukaan, josta monet La Riojanan työntekijät ovat kotoisin. Tilimuqui -viini tulee kauniista ja syrjäisestä Famatinan laaksosta."

Ja miksi tämä viini ainoastaan kuulostaa hyvältä? En ole tuotetta vielä maistellut, koskapa päätin viettää alkoholivapaan vuoden - ihan vain testatakseni, miten keho ja mieli reagoivat pidempään totaaliraittiuteen. Viinaton vuosi on nyt kohta lusittu - eikä siitä ainakaan mitään haittaa ole ollut...
Kirjoitan kokemuksia ja havaintoja aiheesta toisella kertaa. Tammikuun taidan kuitenkin aloittaa avaamalla tämän lupaavan luomuviinipullon :)

Alla vielä poimintoja postauksen lähdeartikkelista. Juttuun ei kannata takertua, mutta kenties tämä motivoi selvittämään viininviljelyolosuhteita. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen, etten haluaisi valita viinejä, joihin käytetyt rypäleet on poimittu suurten teollisuusalueiden tai moottoriteiden laitamilta...
"Tilimuqui on kaunis ja syrjäinen kylä Famatinan laaksossa Argentiinassa" - se kuulostaa aika täydelliseltä :)


"Wines from three of the 15 nations studied had safe levels of heavy metals: Italy, Brazil, and Argentina.

Based on the maximum THQs (target hazard quotients) for wines from each nation, here's the list of the worst offenders:

Hungary
Slovakia
France
Austria
Spain
Germany
Portugal
Greece
Czech Republic
Jordan
Macedonia
Serbia

Hungary and Slovakia had maximum potential THQ values over 350. France, Austria, Spain, Germany, and Portugal -- nations that import large quantities of wine to the U.S. -- had maximum potential THQ values over 100.

Argentinean and Italian wines did not have significant maximum THQ values.

Where do the heavy metals come from? That's unknown. Possible sources include the soil of the vineyards in which the wine grapes are grown, the fungicides sprayed on the grapes, and possible contaminants in the yeasts used to ferment the wine.

A THQ over 1 indicates a health risk. Typical wines, Naughton found, have a THQ ranging from 50 to 200 per glass. Some wines had THQs up to 300. By comparison, THQs that have raised concerns about heavy-metal contamination of seafood typically range between 1 and 5."

Lyhentäen lainattu artikkelista: Heavy metals found in wine

Sienikeitto & sienirieskat gluteeniton

Nyt kun sienimetsäsesonki on auttamattomasti ohi, alkaa se toiseksi paras harrastus poiminnan jälkeen - sadon hyödyntäminen. Suosikkisieneni on suppilovahvero - koska: Olen löytänyt ihan hillittömän hyvän sienipaikan. Paras poiminta-aika ei osu minkään muun sienen tai marjojen kanssa päällekäin. Vahverot eivät kerää raskasmetalleja. Jatkokäsittely kuivaamalla on helppoa. Kuivattujen sienten säilyttäminen ei vie pakastintilaa.

No ainakin ne hyvät puolet nyt keksin - sen lisäksi että suppikset ovat tosi hyviä. Sienikeiton teen käytännössä aina kuivatuista suppilovahveroista. Sienten liotusvesi vaan on tahtonut olla se luvaton hävikki touhussa... Suppikset värjäävät liotusveden melkeinpä mustaksi. Se pitäisi käyttää keiton liemeksi, mutta en oikein tykkää väristä, jonka se keittoon tekee...

Nyt olen saanut puhtaan omantunnon senkin homman osalta koska aloin hyödyntää sienten liotusveden rieskataikinoiden pohjana. Liotusveteen jää värin lisäksi makua ja kivennäisaineita, joten se on senkin puolesta hyvä pohja näille helpoille leipäsille.

Tattarijauho sopii mainosti sienikeiton suurusteeksi - ja samalla keitosta tulee gluteeniton. Rieskat tein vanhan hyvän ja helpon ohjeen pohjalta. Siinä kokonaisia tattari- tai kaurasuurimoita liotetaan vähintäänkin yön yli taikinapohjassa. Ennen paistamista lisätään tarvittava jauhomäärä.

Oman keittoni päälle ripottelin kuivattua nokkossilppua - tietysti :)

Gluteeniton sienikeitto
5 kourallista kuivattuja suppilovahveroita (väljä litran mitta)
(reilu 5dl liotusvettä)
1-2 sipulia silputtuna
30g voita
3/4dl tattarijauhoja 
1.5l vettä
1 luomu kasvisliemikuutio
1-2mm (maustemitta) rouhittua mustapippuria (ripaus)
1-2mm Masajo ruususuolaa (ripaus)
2dl kermaa
Silputtua tuorepersiljaa & ruohosipulia (tai kuivattua)

Laita sienet likoamaan kylmään veteen (noin puolisen tuntia). Siivilöi, purista kuiviksi ja silppua.
Laita kattilaan voi, sieni- ja sipulisilppu. Kuullottele kunnes sipulit ovat pehmeitä. Lisää tattarijauho, pyörittele jokunen sekunti sieni-voisilpussa. Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja pippuri. Jätä kiehumaan hiljalleen noin puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma ja kuumenna - valmista. Lautaselle tuoreyrttejä.
Jos käytät kuivayrttejä, lisää ne keittoon jo valmistuksen alussa.

Laita sienten liotusvesi parin litran vetoiseen kulhoon. Sekoita siihen alla olevan rieskataikinan pohja-ainekset ja nosta jääkaappiin tekeentymään. Taikinaan lisätyt kokonaiset kaura- tai tattarisuurimot turpoavat leipomisvalmiiksi noin vuorokaudessa (allekin), mutta taikinapohjaa voi hyvin säilyttää jääkaapissa vaikka pari-kolmekin päivää. Nestepohjaan voi hyvin lisätä myös esim. ylipäivän mennyttä piimää.

Gluteenittomat sienileipäset
5dl kuivasienten liotusvettä
2dl tattarisuurimoita
2dl kaurahiutaleita (gluteeniton)
1rkl psylliumrouhetta
1tl soodaa
1/2tl leivinjauhetta
1/2 tl Masajo ruususuolaa
1rkl kuivattua kyntelisilppua
1dl smetanaa

Tattariryynit huuhdellaan. Kaikki ainekset sekoitetaan ja jätetään jääkaappiin yön yli tai vuorokaudeksi. Lisätään:

1-3dl tattari- tai kaurajauhoja (tai muita jauhoja)

Turvonneeseen taikinapohjaan sekoitetaan ennen paistamista 1-3dl haluttuja jauhoja. Jos tattari on uusi tuote ja maku, kokonaiset suurimot ovat helpoin tapa opetella niiden käyttöä Tattarisuurimot rieskassa ovat hyvin mietoja, ja ominaisaromi lähes huomaamaton. Kaura taittaa tattarin makua ja sopiikin tattarin pariksi leivonnassa mainiosti.

Taikina nostellaan leivinpaperille (6kpl/pelti). Paistetaan kiertoilmatoiminnolla pari peltiä kerrallaan 225°C noin 13min.

Itse tykkään tehdä nämä suurimorieskat mahdollisimman löysään taikinaan - silloin taikinan voi vain nostella lusikalla pellille - leviääkin melkein itsestään. Jos käytät enempi jauhoja, rieskat taputellaan jauhotupsauksen kanssa käsin muotoonsa ja rei'itetään haarukalla ennen paistoa. Hyviä ovat molemmilla tavoilla. Kokonaiset suurimot jättävät leipäsiin mukavan rouskuvan rakenteen.

Tässä tarkempi ohje vastaavaan rieskataikinaan.

suppilovahverokeitto gluteeniton / helpot rieskat /resepti ohje / keitto kuivatuista sienistä /

Ruoka-aarrekartta

Tämä alla kuvassa näkyvä lista on jo jokusen vuoden takaa - niiltä ajoilta kun aloin kyseenalaistaa virallista lautasmallia ja huomioida ruokaostoksilla muutakin kuin edullisinta hintaa...
Asia, johon ihan oikeasti olen tällä hetkellä tyytyväisin arjessani ja elämässäni, on viimeisen viiden vuoden aikaan tapahtunut muutos ruokavaliossa. Se on ollut iso muutos minulle, mutta myös koko perheelle.

Jokunen vuosi sitten, muutoksen alkumetreillä kirjasimme tytärten kanssa tähän paperilappuseen "tärkeitä" ruoka-asioita, sellaisia jotka tuntuivat silloin oikeilta - ja teippasimme muistilistan yhden kuiva-ainekaapin oviseinään. Tämä, meidän mielestä pitkä lista tuntui silloin ihan mahdottomalta toteuttaa ja muistaa arjessa...

Jossain vaiheessa muuttelin kaappien käyttötarkoitusta ja tämä listakaappi jäi vuosiksi melkein unohduksiin. Eilen satuin avaamaan oven ja löysin meidän vanhan, "ihan mahdottoman" suunnitelman. Uskomatonta on, että vuosia sitten se ihan mahdottomalta tuntunut pitkä järkiruokalista onkin nyt joka osaltaan ihan jokapäivän arkea.
Tähän ensimmäiseen ruokalistaan on tullut vuosien varrella paljonkin uusia "tärkeitä juttuja" - yksikään alkuperäisistä ainesosista ei kuitenkaan ole jäänyt matkalla pois :)

En ole koskaan tullut tehneeksi elämän aarrekarttaa, mutta tämä ruoka-aarrekartta ainakin toimi.

Kokeile tätä pikkuvinkkiä sinäkin. Netti, lehdet ja kirjat - vinkkejä ja linkkejä hyvään oloon ja parempaan ruokaan on nykyään jo liikaakin... Kun - tai jos tarve jonkinasteiseen elämäntapamuutokseen on ajankohtainen tai tarpeellinen, kannattaa lukea, tutkia ja jäsennellä tietotulvaa avoimin mielin. Sitten kuunnella vaistoaan ja poimia matkaan ne, jotka tuntuvat oikeilta ja omilta. Konkreettinen ylöskirjoittettu lista muistuttaa ja motivoi. Onnea matkaan omalle ruoka-aarrekartallesi :)

Kuiva-ainekaapin manteleita. Manteleiden viljelyyn käytetään kasvinsuojeluaineita aika reilulla kädellä... Päivän manteliannokseksi riittää 2-3 mantelia. sen hennoo ja se kannattaa satsata luomulaatuisiin. Makukin on ihan eri luokkaa kuin perusmanteleilla.

Kuivattua nokkossilppua ja nokkosensiemeniä. Tätä superfoodia löytää aloittelevakin hortoilija, kuivatuskin on helppoa. Nokkosta voi ripotella käytännössä joka annokseen - niin makeisiin marja-annoksiin kuin suolaisiinkin ruokiin.

Itsekasvatettuja chilipalkoja pakastettuna tuoreeltaan (vihreä kanta katkaistaan pois). Pikku pala piristää lähes ruuan kuin ruuan.

Minun teekaappi :) Aamun aloitan vihreätee -pohjaisella sekoituksella. Iltapäivästä vaihdan ihaniin yrttijuomiin.

Vitamiineja talvea varten... Kasvissyöjille B12 -vitamiinia, keski-ikäiselle naiselle tarpeellinen Q10, krilliöljyä, kaliumia, seleeniä...

Mausteet - aina esillä. Luin juuri feng shuita käsittelevän artikkelin, ja siinäkin mausteet ohjeistettiin pitämään keittiössä näkysällä - niin olen aina tehnyt :) Nyt oman maan omput alkavat olla hakusalla. Lidlistä löytyy usein ihan hyviä luomuomppuja kohtuuhintaankin.

Kaalia joka päivä - se oli yksi listan haasteellisista osista. Nyt vasta huomasin, että hapankaalin myötä siitä on tullut itsestäänselvyys :)
Pavut olivat toinen aikoinaan haastavalta tuntunut osanen. Idätettyjä mung-papuja on helppo lisätä lautaselle. Valmiiksi keitettyjä papuja voi pakastaa annosrasioihin ja sellaisena ovat kätevä lisä lähes joka ruokaan nekin.

Ja koska minulla on aarrekartta -  löytyy minulta tietysti aarrearkutkin :)

Yksi täynnä mustikkaa

 Toinen vadelmia...

 Kolmas puolukkaa ja mustaherukoita ja maa-artisokkasosetta ja haperoita ja rouskuja...

 Ja vielä yksi omenamehua...

Suosikkituotteita -40%

Cittarin ja Lumenen Tänä viikonloppuna kaikki normaalihintaiset tuotteet -40% -kamppikset ovat yksi niitä, joita minä ja moni ystävänikin odottelee ostoslistan kanssa. Tänä viikonloppuna meitä naisia hemmotellaan tällä mukavalla tarjouksella ainakin Keski-Suomen markkina-alueella.

Lumenen skaala on laaja; meikkejä, ihonhoito- ja puhdistustuotteita, kynsilakkoja ja vartalonhoitotuotteita... 

Koska olen bloggari, olen päässyt Lumenen "muistamislistalle". Silloin tällöin saan ihania yllätyspaketteja ikäiselleni sopivista uutuustuotteista - suuren osan jutussakin näkyvistä tuotteista olen kuitenkin hankkinut kärsivällisen odottelun jälkeen juuri näistä Cittarin ja Lumenen yhteisistä kamppiksista.

Meikkipohja on aina ollut minulle se haasteellisin... Teini-iän akne jatkui aikuisiässä hormonaalisena, ja erityisesti raskausaikoina iho oli ongelmallinen. Vasta nyt - lähes viisikymppisenä, iho alkaa olla ensimmäistä kertaa terve ja näpytön. Ihoni on ennemminkin rasvoittuva kuin kuiva - ehkä siksi olenkin aina suosinut meikkipuutereita. Tässä kaksi Lumenen valikoimasta:

Touch of Radiance meikkipuuteri - sävy 03 kesällä ja 02 talviaikaan.

Color correcting Powder sävy light / medium.

Touch of Radiance on näistä kahdesta oma suosikkini. Vanhenevan ihon kanssa saa olla hiukan varovainen, jotteivat meikkipuuterit jämähdä ryppyihin... Mielestäni Lumenen meikkipuuteri toimii aikuisellakin iholla hyvin. Levitän tuotteen isolla siveltimellä ja aika ohuesti. Alle taputtelen peitevoidetta maksaläiskien, tummien silmänalusten ja nenänpielien kohdille. Koko kasvoille kevyt kerros meikkipuuteria, ja vaikka iho ei enää näillä vuosilla virheetön ole, niin mielestäni raikkaamman näköinen kevyellä meikillä kuin paksulla meikkikerroksella.

Lumenella on myös aikuiselle naiselle sopivia meikkivoiteita. Color Correcting Cream -meikkivoide on monen - myös oman tyttäreni suosikki, mutta jostain syystä sen tuoksu on minulle liian voimakas. Totesin asian kertakokeilulla, joten käyttökokemuksia en voi omasta puolestani kertoa.

Touch of Radiance Seerumi Meikkivoide taas sopii minulle hyvin. Tuoksu (se vaan on minulle tärkeä juttu) on mieto ja miellyttää minua, voide imeytyy hetkessä, peittää kevyesti ja jättää ihan oikeasti tunteen, kuin ei olisi meikkiä ollenkaan. Tuotteessa on 20 suojakerroin, joten käytin sitä kevyesti ihon pintaa tasoittavana päivävoiteena mm. lomalla Turkissa viime elokuussa. Sävy 2 on mukautunut ihon sävyyn kesällä ja menee vielä nytkin.

Kotona käytän tätä Seerumi Meikkivoidetta välillä siltään, meikkipohjaksi lisään päälle irtopuuteria. Minulla on vielä jonkin verran entistä irtopuuterirasiaa jäljellä, mutta tähän kuvaan otin ihanan Roosa-nauha irtopuuterin, joka vielä odottaa avaamista. Lumene irtopuuteri on hyvä perustuote, jolla silloin tällöin korjaan päivän mittaan meikkipuuteripohjaakin. Vaalea puuteri tuo samalla vähän valoa kasvojen keskikohtaan.

Meikkivoiteen ja -puuterin välillä valitsen kuitenkin omaksi suosikikseni meikkipuuterin... Olen ehkä vain niin tottunut siveltimellä levittämisen helppouteen.

Yksi tämän syksyn suosikeistani - Lumene Gel Effect Frosted Pearl sävy 36. Kynsilakka jonka ensilevityksen jälkeen melkein pyyhkäisin samantien pois :) Himmeä ja hiukan karhea lakkapinta oudoksutti ensi kokeilulla, mutta jätin sen sitten kuitenkin. Pikkuhiljaa silmä tottui erikoiseen, himmeään lakkapintaan ja nyt sama kynsilakka on ollut vakkarikäytössä jo viikkoja. Jotenkin tämä "frosted" vaikutelma sopii ensilumen ja neuleiden tunnelmaan... Jos tuote ei vielä ole tuttu, niin kokeile - ja anna sille muutaman kerran mahdollisuus :)

Levitän lakkaa yleensä ensin vain yhden kerroksen. Minulla kynnet ja kädet ovat erityisen kovalla käytöllä ja lakka kieltämättä lohkeilee päivän-parin kuluttua. Tässä on kuitenkin se hyvä puoli, että vähän rispaantuneenkin lakkakerroksen päälle voi levittää uuden kerroksen - ja vaikka kolmannenkin. Vaalea lakka tasoittuu ihan nätisti, eikä vaadi kynsilakan poistoa joka välissä.

Toinen syksyn suosikkini on tämä Long-Wear Chrystal luomiväri, sävy 28 Autumn sky. Se sopii nätisti usein käyttämääni tummansiniseen vaatetukseen, levittyy sopivan peittäväksi pinnaksi, ei karise ja on hyvä pohja tummansiniselle luomivärille - kevyeen meikkiin kaunis ihan siltäänkin.

Lumenen poskipunasuosikkeja:
Touch of Radiance poskipuna sävy 20. Väri heijastaa kuvassa pinkimpää kuin luonnossa. Sopii iholleni erityisesti silloin, kun käytän tummempaa silmämeikkiä ja huulille kevyesti vaaleanpunaiseen heijastavaa huulikiiltoa.

Turkin loman suosikiksi nousi tämä voidemainen poskipuna: Miracle Blush Sorbet. Elokuussa Alanyassa lämpöä oli lähes 40 ja olo oli sen verran hikinenkin... Lomameikiksi riitti aurinkolasit, suojakertoimellinen voide, kestovärjätyt kulmat ja ripset, tämä koko päivän kestävä poskipuna ja pirteä huulipuna. Nyt talviaikaan tykkään käyttää siveltimellä levittyvää meikkipuuteria ja päälle puuterimaista poskipunaa, mutta voidemainen poskipuna on mainio kesätuote - kestää rannallakin.
Minulla oli käytössä sävy 1 Aamun kajo.

Tämä ihana seerumi on Lumenen lähettämä testituote, jota en ole vielä edes hennonut avata :) Time Freeze Ultra Firm Elixir Kiinteyttävä tehohoito. Minulla on vielä jäljellä käytössä parhaillaan olevaa Lumene Bright Now -sarjan seerumia, enkä halua avata useampaa tuotetta kerralla...
Omaa käyttäjäkokemusta tästä tuotteesta ei siis vielä ole antaa, mutta jos etsit itselle tai ystävälle jotain hemmottelua, niin tämä seerumi on sitä jo pelkällä ulkoasullaan - pakkauksen hopean ja punaisen sävyt ja seerumissa olevat "helmet"... Kannattaakin kurkata, josko tuotetta löytyy nyt Cittarista -40% hintaan

Muita Lumenen ikisuosikkejani ovat huultenrajauskynät - niiden osalta en nyt laita kuvaa tai värinumeroa, koska ovat jo aikojen takaa ja ihan niitä samoja ei ehkä enää edes ole. Lumenen puhdistustuotteista olen myös aina tykännyt. Tämä Hydrating Touch Kosteuttava Kasvovesi sopii herkällekin iholle. Tuotteessa on normista poikkeava, hieman geelimäinen rakenne, joka tuntuukin siltä, että iho jää kosteutetuksi.

Ja vielä kaivan kylppärin laatikosta lahjavinkiksi yhden suosikkituotteeni: Lumene Arctic Spa -sarjan ravitseva vartalovoi. Talven kuivattamaa ihoa hoitava voide imeytyy nopeasti ja tuoksuu kevyesti - hyvälle :) Oma purkkini vetelee viimeisiään, joten sen ainakin nyt itse kipaisen Cittarista hakemaan...

Bright Now voiteisiin olen tykästynyt ja sarjasta ihan erityinen suosikkini on Bright Now Vitamin C Ravitseva tehohoito.
Ripsiväreihin en ole hirmuisesti perehtynyt - käytän ripsaria aika harvakseltaan ja minulle kelpaavat useimmat.
Lumenen huulipunat eivät ole omia suosikkejani - syytä en osaa sanoa muuta kuin taas se tuoksu... Se ei ole paha, mutta se ei vain ole oma.
Lumenen huulikiillot taas ovat ihan jokapäivän käytössä. Varsinkin alkutalvesta huulet kuivahtavat ja käytänkin nyt mieluummin huulikiiltoja kuin -punia. Käsilaukussa kulkee nyt Lumene Wild Rose huulikiilto sävy 3.

Jutussa esitellyistä tuotteista meikkipuuterit, -voiteet, Roosa nauha -irtopuuteri ja seerumi saatu Lumenelta testikäyttöön. Muut omia ostoksia.

lumene tuotteet testissä / parhaat lumene tuotteet / keski-ikäisen naisen lumene suosikit

Marja-kookospiirakka - gluteeniton

Gluteenittomaksi ja hieman kevyemmäksi muokkailtu Kookos-puolukka piiras, johon tosin käytin puolukoiden tilalla tänään karpaloita.

Karpalo-kookospiirakka

1muna

3rkl (noin 1/2dl) Masajo intiaanisokeria

1dl tattarijauhoa (Keskisen myllyn gluteeniton)

3/4dl durrajauhoa (tai muuta gluteenitonta)

3/4dl kookoshiutaleita

1/2tl jauhettua kardemummaa

1tl leivinjauhetta

1tl soodaa

1tl raastettua sitruunankuorta (luomu, Lidlissä usein kohtuuhintaista)

25g voita (sulatettua)

1,5dl maustamatonta jogurttia

Vaahdota huoneenlämmin muna ja sokeri. Sekoita kuivat aineet erillisessä kulhossa ja lisää munavaahtoon. Pyöräytä sulatettu voi ja jogurtti taikinan sekaan.

1,5dl puolukoita tai karpaloita
Jos käytät esim. mustikoita, lisää jäisiin marjoihin 1rkl perunajauhoja

Kookosmuruseos pintaan
25g voita (sulatettua)

1dl kookoshiutaleita

1rkl vaniljasokeria

1rkl tattarijauhoa

Sekoita ainekset.

Vuoraa noin ∅20cm irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla ja voitele reunaa noin 3cm korkeuteen. Kaada taikina vuokaan. Ripottele pintaan marjat ja niiden päälle kookosmuruseos.

Paista noin 175°C noin 35min.

Lisäksi kerma-rahkavaahtoa:
1dl kuohukermaa
1dl rahkaa
1-2rkl Masajo intiaanisokeria
Sekoita rahka ja sokeri kovaksi vispattuun kermavaahtoon.

Kokeilin tähän piiraaseen myös riisijauhoa, mutta se teki pohjasta turhan murean. Durrajauho toimi tattarin parina mielestäni paremmin - tattarijauhon makukin hävisi taas ihan kokonaan. Nyt en osaa sanoa, onko durra tattarin aromia taittava ainesosa, vaiko tempun teki kirpakka karpalo - tai sitten makea kookos...

Alemmassa kuvassa yksi uunista tullut piirakka, jonka paistotummuus on oman makuuni sopivampi kuin ylinnä olevan annoskuvan. Tämäkin vaan ehti hävitä parempiin suihin ennenkuin ehdin yhtään palaa irrottaa kuvaan...
Olen tehnyt tätäkin piirasta jo useamman version - toisinaan jättänyt vaniljasokerin ja sitruunankin pois. Aina on ollut hyvää. Makea kookos kirpakan puolukan tai karpalon parina on kyllä toimiva setti. Pinnan kookosmuruseos makeuttaa vähäsokerisen piirakan kivasti.

Olen jo vuosia käyttänyt kaikkiin makeisiinkin leipomuksiin erilaisia gluteenittomia jauhoaineita kokojyväjauhatuksina. Silmä on jo niin tottunut tummasävyisiin leivonnaisiin, että valkoisiin jauhoihin valmistetut piirakat, keksit tai kakut näyttävät ihan oudoilta :) Kokojyväjauhoista, hiutaleista ja rouheista leipoessa tulos on mielestäni myös maukkaampi, mureampi ja kuohkeampi.

gluteeniton marjapiirakka / laihduttajan piirakka / helppo ja nopea piiras / kevyt leivonta resepti ohje /

Kaalia kahdella tavalla

Tänään lounaaksi: gruusialaista kasviskaalilaatikkoa ja hapankaalileikkeleitä.
Ja leikkeleiden tarinaa: Hapankaalin valmistuksessa hapatusastian pohjalle ja kaalisilpun pintaan ohjeistetaan laittamaan kerros kokonaisia, isomman maitohappobakteeripitoisuuden omaavia kaalin pintalehtiä. Niitä en ole satsin valmistuttua purkittanut, vaan yleensä "hukkapaloina" silpunnut haudutettavien patojen joukkoon. Tänä syksynä tuli mieleen kokeilla niitä leivän päällisinä - vähän kuin kasvissyöjän "kinkkuleikkeleinä" - ja toimivat siinä ihan älyttömän hyvin.

Tänään kaapissa ei ollut minkäänmaan juustoakaan - eli riisikakun päällisiksi tuli vain sipaus voita ja siivu hapatettua kaalinlehteä. Minusta tosi hyvää näinkin. Riisikakku on ihan ok gluteenittomana leivänkorvikkeena, mutta kieltämättä välillä kyllästyn sen ominaistuoksuun ja mauttomuuteen...
Kirpeän hapan ja kevyesti suolainen kaalileike raikastaa ja maustaa jopa riisikakunkin. Mietoarominen juustosiivu lisänä, sekin sopii oikein hyvin. Paljon käyttämäni vuohenjuusto oli mielestäni liian aromikas makupari samalle leipäviipaleelle hapankaalileikkeen kanssa :)

Tämä postaus saattaa olla turhaa mainostusta, koskapa en ole vielä kokeillut pelkkien hapankaalileikkeiden valmistusta. Mutta aion kyllä tulevana viikonloppuna. Kuukirjani mukaan hapankaali kannattaa laittaa alulleen vähenevän kuun aikaan - nousevan kuun aikana maitohappokäyminen lähtee liian nopeasti käyntiin.
Ja muuta huomiotavaa: ravun, leijonan, kalojen tai neitsyen merkeissä oleva kuu ei ole suotuisa hapankaalin tekoon. Esim. leijonapäivänä hapankaali kuivuu helposti.

Tälle marraskuulle suotuisia hapankaalin valmistuspäiviä ovat 7-8.11. Vähenevä kuu on silloin härän merkeissä ja ne ovat juuripäiviä, jolloin vaikuttaa nouseva voima.
9-10.11 kuu on kaksosten merkeissä ja ne ovat ymmärtääkseni vielä sopivia päiviä nekin.

Aion täyttää pytyn sopiviksi leikkeleenkokoisiksi paloiksi silputuilla kaalinlehdillä. Kokeilen pari erilaista erää; toinen kevyellä nuijimisella, lisänä hiukan 1% suolavettä. Toinen perinteisesti mehut irti nuijittuna.

Tämä siis vasta tulossa oleva kokeilu, mutta halusin nyt laittaa tämän jutun vinkiksi marraskuun hapatushommia suunnittelevalle :)

Mielenkiintoista testailla näitä peruspuuhia kuukalenterin suosittelemina päivinä. Tämä ruokahomma ei ehkä aloittelijana vielä minua ihan niin vakuuta kuin esim. puutarha- tai kalastusvinkit. Niitä olen kuullut lapsuudesta asti vanhemmilta ihmisiltä - jotain perää niissä on oltava...