torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesäinen käsityö


Kohta on paras vattusesonki käsillä - tosin satomääristä tai -laadusta ei vieläkään ole varmuutta meidän korkeuksilla. Mutta sitä odotellessa voi väkerrellä tämän vatunpoimintaa isosti helpottavan parannuksen vattusangon ergonomiaan; pehmustettu kahva.
Luonnonvatukot (varsinkin reheväkasvuisemmat) ovat yleensä hankalakulkuisia ryteikköjä - niissä ei sankoa auta käsistä laskea. Käsivarrella roikkuva sopivan kokoinen sanko jättää molemmat kädet vapaaksi - toisen oksien pitämiseen, toisen marjastukseen. Itse kiikuttelen mukana kolmen-viiden litran pikkuämpäriä, jonka vaihdan tyhjään kun se on reilusti puolillaan. Vatut painuvat ja mehustuvat helposti - perkaustyö käy kätevämmin kun marjat pysyvät irtoinaisina.



Marjastukseen sopivia pikkusankoja (ja isompiakin ämpäreitä) kannattaa käydä kysäisemässä ravintoloiden tai suurkeittiöiden henkilökunnalta - siellä ovat jätettä. Ongelmana sangoissa on ohut metallinen kahva tai muovinen teräväreunainen kahva. Ne hiertävät käsivartta heti, kun sanko on kerännyt vähänkin marjapainoa.

Kahvan ympärille virkataan mahdollisimman paksusta langasta pehmuste - homma onnistuu ala-asteikäiseltäkin. Sopivan kokoinen suikale kiinnitetään ommellen kahvan ympärille - virkaten saumasta tulee liian paksu, ommellen ihan huomaamaton. Jos käytät villalankaa, kahva huopuu pikkuhiljaa käytössä jopa alkuperäistä ehommaksi.
Ja edistyneemmät tekijät voivat virkata hävinneiden kansien tilalle ympyrämallilla sopivan lappusen. Reunaan kiristysnauha, jolla kansi saadaan - jos ei nyt vettäpitäväksi, niin marjanpitäväksi kuitenkin.

Kuvien sankotuunailut siskoni Susannan "riippukeinussa maaten käsitöitä".

marjasankoon kahvaan pehmuste kahvapehmuste virkkaa  käsityö 

6 kommenttia:

  1. Minä pidän ämpäriä kaulassa, tällöin molemmat kädet jäävät vapaiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pauska :)
      Samaa tyyliä olen nähnyt joillain vatustajilla. Minä tykkään kerätä noin viiden litran sankoon ja sen luulen olevan liian painava kaulassa roikotettavaksi? En tiedä - kokeilen tyyliä :)
      Entä kun kompuroi siellä ryteiköissä? Eikö kaulasanko ole hankalampi varottava kuin käsivarrella roikkuva? Monet kerrat olen kyntänyt maata, mutta aina on sankokäsi pysynyt ylhäällä :D

      Poista
  2. Mun suosikki on litran jugurttiämpäri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ansku :)
      Minulle kyllä liian pieni :) Minä kannan aina vitosen ämpäriä. Se on kyllä kieltämättä aika painava roikotettava jos täyteen asti keräilee...

      Poista
  3. Heipsistä hei Johanna !
    Tänään juuri kävin vattuja keräilemässä .. en kylläkään pääse kehuskelemaan saaliilla mutta pikkuhiljaa hissukseen ... itse käytän partaäijäsankkoa jonka laitan roikkumaan vyöhön. Aikaisemmin yritin tuota Pauskankin käyttämää kaulassa roikottamista mutta totesin et vyötäröllä vyöllä on mulle passeli :-) Jogurttiämpärit ovat mukavia kun eivät ole liian isoja .. juurikin vatuille just passelit.
    Sulla on ollu taas niin mukavia postauksia ... tulee niin mukavat fiilikset ruudun tällä puolenkin. Se asia jota ihailen suuresti on nuo teidän nuoret neidit ... kuinka sinä olet osannut innoittaa heitäkin sinne marjametsään :-)
    Oikein hyvää ja marjakasta Elokuuta Johanna !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanne ja kiitos ihanasta kommentista :)
      Olen kyllä itsekin tosi tyytyväinen että tytöt on vähintäänkin yhtä innostuneita marjastajia kuin minäkin. Marjastus on minulle perintö, joka on onni siirtää eteenpäin.
      Mutta tässä taas, istun hetken koneella ja kohta ajelen yötä myöten takaisin mökille - sieltä kun pääsee aamusta nopeammin metsään :)

      Marjaonnea ja iloa sinullekin :)

      Poista