Severin auttoi taas

Minulla ei monta ylimääräistä astiaa tai laitetta keittiössä ole. Paristolla toimiva pieni maitovaahdotin on ihan täydellinen esimerkki laitteesta, jota en koskaan olisi tullut itse hankkineeksi.
Sain Severini lahjaksi jo vuosikymmen sitten - ja se onkin ollut yllättävän monikäyttöinen minimittainen yleiskone. Maitoa sillä ei ole suuremmin vaahdoteltu, mutta monessa muussa se on ollut ihan korvaamaton apuri.
Sillä sekoitan pienet salaatinkastikkeet ja dippisoosit. Kollageenijauhe, kuuluisa siitä, että on erittäin hankalasti liukeneva tai sekoittuva, pyörähtää Severin avulla hetkessä veden tai mehutilkan sekaan. Ja nyt uusimpana, kelpjauhe - erittäin haasteellisen aromin lisäksi se on erittäin hankala sekoitettava nestetilkkaseen - paitsi taas sillä Severillä :)

Omasta jodipostauksestani motivoituneena olen nyt yrittänyt ottaa kelpin jauheena joka päivä - ihan hirvittävän hankalaa se vaan on edelleen... Mielenkiinnosta aion kyllä hankkia kelppiä myös rouheena testatakseni josko se on niin "mautonta" kuin Hanne oli mieltä,

Mitään ylimääräisiä härpäkkeitä en keittiöön haaveile tai halua, mutta Severin maitovaahdotin on ollut kyllä näppärä pikku vekotin. Se mahtuu pienenkin keittiön kauhalaatikkoon ja toimii yllättävän pitkään yhdellä paristolla (meillä jopa vuosia).

Kelpjauhe 1tl, vesi 1/4dl ja lusikka.

Kelpjauhe 1tl, vesi 1/4dl ja Severin.

Kollageenijauhe, vesi ja Severin.


Kollageenijauhe, vesi ja lusikka.


Tattarijauho, piimä ja Severin - paakuton suuruste piimävelliin.

Dippikastike kesärullille ja Severin.

Että semmoinen Severin minulla - äidin pikku apulainen... Onko sinulla joku lisävinkki aiheesta?

Kelp jauheena vai puristeina

Heräsin pohdiskelemaan jodin riittävää saantia jo jokunen aika sitten. Suomen maaperässä ei ole jodia, joten sitä on lisätty mm. pöytäsuolaan ja viljelymaahan. Siitä aiheesta postailinkin jo aiemmin, joten en nyt uudemman kerran siitä enää meinaa pähkäillä.

Kerroin silloin myös sen, että lisään muistaessani ruokien sekaan hyppysellisen arkkilevää. Levän maku peittyy suhteellisen hyvin erityisesti mausteisiin wokkeihin, mutta ei siitä oikein jokapäivän tapaa tahtonut tulla... Chlorellaa ja spirulinaa olen käyttänyt jo vuosia, mutta makean veden levinä ne eivät sisällä jodia - vaikka muuten ovatkin superuokaa omalla tavallaan.

Jodin saanti arvelutti ja mietitytti sen verran, että päädyin hankkimaan käyttöön vahvasti jodipitoista kelp-levää. Mietin, että siitä saan varmasti tarvittavan jodiannoksen - ja arkea helpottaa, jos nappaan leväannoksen muiden ravintolisien tapaan.

En voi sanoa, että levän maku olisi koskaan houkutellut. Sen verran olen kuitenkin tsempannut, että olen opetellut ottamaan sekä chlorellan että spirulinan jauheena veteen sekoitettuna.

Kelp-jauheen kanssa yritin samaa temppua, mutta täytyy tunnustaa että koville ottaa... Kelpjauheen aromi on (jos mahdollista) vieläkin haasteellisempi kuin chlorellan tai spirulinan.
Vaikka edelleen olen mieltä, että levätuotteissakin puhdas jauhe on aina parempi vaihtoehto kuin täyteaineiden avulla valmistetut puristeet, niin kelpin kohdalla nöyrryn suosittelemaan leväjauheisiin tutustumattomalle kelppiä ensialkuun kapseleina tai puristeina.

Itse tilasin kokeeksi kelppiä sekä jauheena ja puristeina. Olen yrittänyt totutella jauheeseen, mutta tunnustan että joinain päivinä menen helpomman kautta ja vaihdan jauheen pilleriin.

Now kelp-puristeet (5,27€ / 200kpl) sisältävät jodia 150ug (Suomen virallinen suositus on 150ug, joka tosin on useiden lähteiden mukaan ihan liian alhainen).

Käyttämäni Starwest Botanicals kelp-jauheen (4,40€ / 454g) käyttöohjetta ei löydy iHerb'in tuote-esittelystä (mielestäni iso puute), mutta valmistajan sivuilta selvisi seuraava:

On average (and I know this will vary) how much iodine would be in a teaspoon or tablespoon?
Question by: kelpcurious on July 30, 2014

Using an average weight of 5 grams per tablespoon (this will vary a bit, but to give you a rough idea), one tablespoon of kelp will have approximately 3 to 5 milligrams of iodine on average.
Answer by: Starwest Staff on July 30, 2014

Ruokalusikallinen kelpjauhetta ei ylitä jodin saantisuosituksen ylärajaa sekään, vaikka on monikertainen Suomen virallisiin saantisuosituksiin nähden. Enempi se ruokalusikallinen ylittää inhimillisen nieleskelykynnyksen - minulle teelusikallinenkin on jo ihan riittävä haaste. Teelusikallinen kelpjauhetta sisältää sekin jo pyöreät pari milligrammaa jodia - ja sen otan ihan turvallisin mielin, koska pelkoni vähän on, että viime vuosien hiuskato saattaa johtua osaltaan jodin puutteesta. Nyt otankin alkuun hieman reilumpaa annosta kokeillen, josko keho reagoi jotenkin.

Jodin puutosoireita ovat mm. väsymys, masennus, hitaus, painonnousu ja hiusten lähtö. Jodi on mukana rasva-aineenvaihdunnassa - liian vähäinen jodin saanti tekee ihmisen viluiseksi ja lihomisherkäksi, jolloin paino nousee tavallista helpommin.

Kuulostaako tutulta? Jodin saanti on varmasti yksi lähitulevaisuuden kuumia puheenaiheita. Veera-tytär kävi Erkki Palviaisen luennolla jokunen viikko sitten. He juttelivat Veeran hius- ja paino-ongelmista hetken ja Erkki suositteli ensimmäiseksi kokeilemaan nimenomaan jodilisää.

Kelp on hyvin edullinen ravinnelisä. Tilasin omani iHerb:in kautta, mutta vastaavia saa kohtuuhinnalla varmasti ihan perusmarketeistakin.

Jos etsit lisätietoa kelpistä, latinalainen nimi Ascophyllum Nodosum vie usein myös eläinten ravintolisäsivuille. En keksi, mitä eroa on ihmisille tai eläimille myytävässä tuotteessa, jos se on tuoteselosteen perusteella 100% levää? Eläimille tarkoitetut myyntipakkaukset ovat tietysti paljon edullisempia. Itse kuitenkin nyt sen verran panostin, että valitsin oman kelppini ihmisille tarkoitettuna luomujauheena :)

Erkki Palviainen suosittelee kirjassaan Voimaruokaa, kelp-levää rouheena. Meillä sitäkin löytyy - tosin koiran ravintolisänä :) Tämä kilon purkki kelprouhetta ei maksanut aikoinaan kuin kympin verran, mutta päivämäärä on jo sen verran ylitetty, etten käynyt maistelemaan.

Tämmöisiä pohdintoja vuoden alkuun :) Kyllä minä ainakin aloitan sen uuden uljaan elämän aina vuoden ensimmäisenä päivänä. Se into sitten kestää minkä kestää, mutta jokainen lenkki se on kupeista pois kuitenkin. Sen olen päättänyt, että niitä syötyjä suklaakiloja tai viikkojen sohvasessioita en kadu, vaan muistelen tyytyväisenä jokaista joskus tallattua lenkkikilometriä - hyvä minä :)

Päivityksenä: Kiinnostuin kommenttien myötä myös kelprouheesta. Hiukan googlailin hintoja, ja yllättäen ihmisten ravintolisäksi tarkoitetun merilevärouheen hinta hipoo satasta / kilo. Nyt kokeilussani olevan luomulaatuisen kelpjauheen kilohinta on vain noin kympin tietämissä. Nostaakohan kelprouheen hintaa ainoastaan se, että sitä on kenties helpompi syödä kuin jauhetta? :)

Tässä linkissä vinkkejä tuotteisiin, joita itse tilailen iHerb nettikaupasta.

Omaa lomaa

Nyt voin sanoa viettäneeni joululomaa - tai sitten vain lomaa joulusta. Olihan se semmoinen - kolmen viikon loma ilman että googlailin ensimmäistäkään laatikkoreseptiä tai lahjaostosta. Oli tunne, että läppäri jouti lomille sekin - paitsi se toinen yöpöydän laatikossa, josta tuijoteltiin tytärten kanssa saman peiton alla kaikki Braking bad ja Tudors -tuotantokaudet.

Ehdittiin saunoa mummolan pihasaunassa aika monta kertaa, lenkkeillä lumisilla rantapoluilla ja leipoa taatelipiirakkaa - josta tulikin niin hyvää, että taas on yksi satsi uunissa - ja laitan kyllä ohjetta kohtapuoliin tänne teillekin.

Ei osteltu lahjoja - eikä laitettu edes kuusta. Saatiin nauttia valmiista joulupöydästä anoppilassa. Kotona sitten hauduteltiin kaalilaatikkoa ja hernekeittoa - miten vaan helpommalla päästiin...

Tämä oli hyvä loma. Se, että kaipasin jo arkea ja jopa tätä tilttailevaa blogiläppäriä :) kertoo vain sen, että loma on tehnyt tehtävänsä - se oli hyvin suunniteltu ja toteutettu ja osui oikeaan hetkeen.

Ihan turha sanoa, että vuoden ensimmäinen päivä on vain yksi päivä muiden joukossa - ei se ole. Tämä on uusien mahdollisuuksien aikaa - puhdas sivu elämän kalenterissa. Jotain sinne jo kirjoitinkin - ja nyt lähden taas saunaan :)

Onnellista alkanutta vuotta sinulle lukijani. Kiitos kärsivällisyydestä, vaikka blogi hiljenikin jouluksi. Teille sitä ei tarvinnut selitellä - kyllä nainen ymmärtää toista :)